Juniorikokkeja

Nelosella on alkanut uudenlainen versio tutusta kokkiohjelmasta – tällä kerralla kilpailijoina ovat lapset. Katselin jonkin verran jonkun muun maan vastaavaa versiota ja pidin kyllä siitä. Nyt samaan aikaan kohistaan suunnitteilla olevista lasten kauneuskilpailuista ja huomasin, että nettikeskusteluissa nämä kaksi ohjelmaa rinnastetaan jatkuvasti toisiinsa. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että tämä kokkiohjelma on hieno, kun taas olen erittäin vahvasti noita kauneuskilpailuja vastaan.

Lasten kauneuskilpailuissa ongelmana on se, että lapset asetetaan järjestykseen sellaisten ominaisuuksien ja asioiden mukaan, joille he eivät oikeastaan kukaan voi mitään – siis ulkonäkökriteerein. Jatkuvasti kuullaan, miten yhä nuoremmilla tytöillä on ulkonäkökomplekseja, jotka johtavat esimerkiksi syömishäiriöihin ja itsetunto-ongelmiin. Kauneuskilpailut eivät varmasti auta asiaa. En ymmärrä aikuistenkaan missikisoja (reality-malliohjelmissa on sentään pointtina tietynlaisten kuvien aikaansaaminen ja asiat, joissa voi jollain tavalla kehittyä), saati sitten pienten lasten. ”Haluan luoda tervehenkisen tapahtuman, jossa tytöt pääsevät päiväksi leikkimään prinsessaa”, Niittyviita toteaa. Minun mielestäni tervehenkinen prinsessatapahtuma on sellainen, mitä leikitään kotona tai kylässä ystävien kanssa ilman arvostelua ja tuomitsemista. Ja huomatkaa nyt, että kun lapsi leikkii prinsessaa, ei hän todennäköisesti leiki vain olevansa paikan kaunein vaan leikki on paljon monipuolisempi: prinsessaleikkeihin kuuluvat prinssit, linnat, taikahevoset, kuninkaat ja kuningattaret, voitettavat lohikäärmeet, prinsessakutsut ja vaikka mitä. Näin ollen missikisoja muistuttavat aikuisten järjestämät ”päivä prinsessana -tapahtumat” ovat täysin hakoteillä. Tämä on aikuisten lähtökohdista rakennettu tapahtuma ja kilpailu – siinä ei oikeasti ole lasten kanssa mitään tekemistä.

Sitten tämä Junior Masterchef. Siitä on nyt tullut ulos kaksi jaksoa, jotka katsoin netin kautta. Ohjelma vaikuttaa asialliselta ja lasten näkökulmasta tehdyltä. Toki formaattiin kuuluu, että kilpailijoita putoaa yksi toisensa jälkeen pois, mutta tätä ei tehdä mitenkään tylysti. Kaikkia kehutaan jatkuvasti, pienet mokat keittiössä käännetään positiiviseksi (”hienosti sä tsemppasit ja keksit tosi nerokkaasti käyttää sitten sen ainesosan sijasta tätä toista, tosi onnistunut annos”) ja kotiinlähtijät saavat mukaansa huikeita palkintoja. Kahden jakson perusteella tämä jää lasten mieliin ehdottomasti positiivisena kokemuksena ja kaikki he tuntuivat olevan innoissaan ja onnellisia siitä, että ovat päässeet 12 parhaan joukkoon. Erona kauneuskilpailuihin on myös se, että ruuanlaitossa voi koko ajan kehittyä. Toisin kuin ulkonäkö, joka on jokaisella sellainen kuin on, ruuanlaittotaitoja voi tietoisesti harjoitella ja harjoitus tässä asiassa tekee mestarin. Uskon myös, että ohjelmasarja innostaa muitakin lapsia ja nuoria ruuanlaittoon – niin huikeita annoksia nämä lapset osaavat tehdä! Olen myös iloinen heidän vanhemmistaan, jotka ovat antaneet lastensa kokata, ovat käyneet heidän kanssaan ravintoloissa ja opettaneet tervettä ruokakulttuuria. Suosittelen vilkaisemaan tätä ohjelmaa, ne lapset ovat aivan ihania ja heidän toimintaansa MasterChef-keittiössä katsoo paljon mieluummin kuin aikuisten vastaavaa: toisessa jaksossa lapset auttoivat oma-aloitteisesti toinen toisiaan, vaikka pohjimmiltaan kyseessä onkin kilpailu! Tämä kertoo mielestäni aika paljon.