En ole lukenut tenttikirjoja niin ahkerasti kuin olisi pitänyt. Olen ollut viime aikoina tavallista väsyneempi töiden jälkeen (vaikkei töissä mitään erikoista olekaan tapahtunut) ja ehkä nukkunut huonosti, ja niinpä olen mieluiten kotiin tultuani vain istunut tietokoneella tai katsellut telkkarista Salkkareita, Uutta päivää, Ääliötä ulkomailla, Pasilaa, Uutisvuotoa ja sen sellaista viihdyttävää, missä ei erityisemmin tarvitse ajatella.
Tentti on tietysti verkkotentti, koska nämä erityispedagogiikan perusopinnot suoritetaan kokonaisuudessaan verkko-opintoina. Käytössä on Moodle, josta löytyy kaikki info, tehtävät ja keskustelupalsta. Tämän kurssin tehtävä on ns. lakikirjatehtävä, eli pitää etsiä eri laeista vastauksia kysymyksiin. Tarkoituksena siis näyttää, että osaa käyttää Finlexiä ja löytää oikeat kohdat. Olen joskus tuota lakisivustoa käyttänytkin satunnaisesti, muistaakseni kävin joskus tieliikennelaista ainakin tarkistamassa jonkun asian (en kyllä millään nyt muista minkä). Lastensuojelulakiin tutustuin jo lastentarhanopettajaopinnoissani, mutta yllättävän vähän niissä opinnoissa tuli käytettyä esimerkiksi ajantasaista (joskin vanhaa) päivähoitolakia! Mikseiköhän sitä käsitelty millään kurssilla? Luulisi sen olevan aika tärkeä kuitenkin. Sitä kyllä kritisoitiin useasti lähinnä siitä, että se alkaa olla aikansa elänyt ja uusi pitäisi saada. Ja joillain kursseilla siitä oli kyllä katkelmia, mutta kokonaisuudessaan siihen ei paneuduttu. Joka tapauksessa palautin tänään tuon lakitehtävän. Ihan hyödyllinen, koska en ajatellutkaan miten erityispedagogisiin asioihin viitataan niin monessa eri laissa!
Verkkotentti on 25.2. ja se tosiaan suoritetaan netissä, siellä Moodlessa. Tentti on monivalintatentti, mitä kuulemma on aina kritisoitu, mutta silti se vain pidetään sellaisena koska ”se on helppo tarkistaa”. Joo, Moodle laskee itsestään oikeat vastaukset, joten kurssin vetäjän ei tarvitse kuin ilmoittaa tulokset. Olen aina kritisoinut monivalintatenttejä yliopistossa, koska minusta ne lähes poikkeuksetta keskittyvät nippelitietoon eivätkä tosiasiassa mittaa välttämättä osaamista vaan muistia. Pääsykoehan yliopistoon oli niinikään monivalinta, ja se jotenkin vaikeutti kyllä lukemista. Piti yrittää muistaa ihan kaikki suunnilleen sanasta sanaan, koska kysymykset saattoivat olla millaisia tahansa. Kyllä esseemuotoinen tentti minusta kuvaa paremmin asiakokonaisuuksien hallintaa. Tässä verkkotentissä saa sentään olla tenttikirjat esillä (koska mitenpä niiden käyttöä kukaan valvoisi). Ja kuulemma on perusopintojen ainoa monivalintatentti, joten olkoon. Tenttikirjoina ovat Mobergin ym. teos Erityispedagogiikan perusteet (2009) ja Ikosen ja Krogeruksen Ainutkertainen oppija (2009). Ensimmäisen olen lähes lukenut, mutta jälkimmäistä en vielä edes aloittanut. Jotenkin nuo ”perusteokset” ovat aina hidaslukuisempia kuin johonkin tiettyyn aiheeseen pureutuvat teokset. Aihealue on näissä niin laaja, että kirja koostuu pintaraapaisusta moneen asiaan.
Lakitehtävän ja verkkotentin lisäksi kurssiin kuuluu neljä opintokäyntiä johonkin erityispedagogiikan alan kohteeseen. Yhdestä kirjoitetaan laajempi raportti (käyttäen siinä erästä lähdeteosta) ja kolme muuta vain mainitaan (missä, milloin, kuka esitteli jne.). Olen käynyt yhdessä kohteessa, ja kirjoitan raporttini siitä. Kävin yhtenä aamuna ennen työvuoron alkua tutustumassa erääseen melko lähellä olevan päiväkodin integroituun erityisryhmään, sen toimintaan ja erityislastentarhanopettajan toimenkuvaan. Maanantaina käyn tutustumassa (myöskin ennen työvuoron alkua) erään lähikoulun erityisopetukseen. Kaksi muuta opintokäyntiä ajattelin toteuttaa käymällä eräällä luennolla ja osallistumalla tutustumiskäyntiin erääseen oppilaitokseen (näistä ehkä lisää joskus myöhemmin). Jälkimmäiseen osallistuu muitakin kurssilaisia, sovimme menevämme sinne porukalla ja näin saamme kunnon opastuksen aiheeseen ja paikkaan.
Nytkin pitäisi olla lukemassa niitä tenttikirjoja. Olinkin jo, kun jotenkin kuitenkin päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä… Ehkä nyt palaan kirjojen pariin.
Pitkospuut 
Tsemppiä ja intoa! Minulle tuli tätä lukiessa vahvasti joku kummallinen kaipuu opiskeluhommiin. En kyllä tiedä, miksi. Niin suurella ilolla kuitenkin valmistuin loppuvuodesta ja into kumpusi ennen kaikkea siitä, että tiesin opintojen ja rutistamisen olevan kohta ohi…
Tosin ehkä syynä on se, että nyt kun olen aloittanut työt, olen tajunnut, kuinka paljon minulla on aukkokohtia päässä ja osaamisessa ja kuinka paljon kiinnostavaa ja tärkeää asiaa on vielä mahdollista opiskella. Ehkä jossain vaiheessa siis… ;)
Minulla oli vähän sama juttu – valmistuttuani oli sellainen olo, että vihdoin pääsee ”oikeisiin töihin” hankkimaan kokemusta ym. Kuitenkin aika pian tuli joku sellainen opiskeluikävä ja tässä lopputulos! Kyllä sitä töitä tehdessä huomaa miten vähän oikeastaan asioista tietääkään. Tiedonjano kasvatusalalla on varmaan onneksi kuitenkin hyvä asia. ;)