Matkapäiväkirjan edellisessä osassa vierailimme Olofsforsin ruukkialueella, ja samana päivänä suuntasimme vielä Västerbottenin museoon. Museo teki vaikutuksen monipuolisuudellaan ja palveluhenkisyydellään. Lähes joka näyttelyyn ja osa-alueeseen liittyi kynä ja paperia, johon saattoi jättää ”omia muistojaan” aiheeseen liittyen. Näin yleisöllekin välittyy tunne siitä, että tämäkin hetki on arvokas ja muistamisen arvoinen – että museo tallettaa ja dokumentoi myös nykyaikaa, joka tulevaisuudessa tietysti on historiaa. Museo on valmistunut juuri jonkun remontin alta, ja paljon siellä oli vielä tyhjää tilaa ja sellaisia kohtia, mihin selvästi on jossain vaiheessa vielä tulossa jotain.
Lähdimme jatkamaan matkaa seuraavana aamuna, vietettyämme kaksi yötä mainitsemassani Hotell Dragonenissa. Seuraavaksi yöksi tähtäsimme Östersundiin, Frösöhön. Matkalla poikkesimme mm. Örnsköldsvikissä, johon ihastuin heti! Paikka muistuttaa minusta olemukseltaan enemmän jotain norjalaista kaupunkia, ehkä ympäristönsä vuoksi. Idyllinen, mukava kaupunki. Vierailimme paikallisessa museossa, Örnsköldsviks museum och konsthallissa: 
Jatkettuamme matkaa poikkesimme Ytterlännäsin vanhassa kirkossa: 
Illan jo hämärtyessä päädyimme kuolleelle putoukselle, Döda falletille. Erinäisten tapahtumien johdosta (ks. suomenkielinen Wikipedia) putous on nykyään täysin kuiva. Huikean näköistä!
Olimme etukäteen varanneet huoneen Vandarhemmet Frösö Parkista, eräänlaisesta matkustajakodista. Soitimme vielä internet-varauksen tehtyämme, että saavumme myöhään ja että tarvitsemme maksulliset petivaatteet (meillä ei ollut mitään mukanamme). Saavuttuamme vihdoin perille (paikkaa oli aika vaikea löytää, saamamme ajo-ohjeet eivät olleet kovin täsmälliset) huomasimme, ettei niitä lakanoita näkynyt missään. Ko. ”firma” omistaa myös hotellin noin 10 kilometrin päässä, ja ilta-aikaan kaikki puhelut ohjautuvat sinne. Ihmettelin petivaatteiden puuttumista ja hotellin puhelimeen vastannut nainenkin sanoi, että kyllä niiden siellä pitäisi olla. Hän totesi olevansa tällä hetkellä yksin töissä (ja siellä 10 kilometrin päässä olevassa hotellissa) eikä voisi siksi mitenkään niitä meille tuodakaan. Ainoa mahdollisuus oli lähteä hakemaan niitä sieltä itse. Niinpä ajoimme taas takaisin kaupunkiin ja etsimme (yhtä summittaisten ajo-ohjeiden kanssa) hotellin. Ystävällinen nainen vastaanotossa antoi petivaatteet sekä sen lisäksi ilmaiset aamiaispussit molemmille (aamiainen ei kuulunut hintaan emmekä olleet sitä tilanneet) että myös 100 kruunun alennuksen hinnasta. Niinpä loppu hyvin, kaikki hyvin. Itse huone oli ihan ok, aluksi hyvin kylmä, mutta patteri lämpeni nopeasti. Samassa rakennuksessa oli kolme muuta huonetta ja yhteinen keittiö.
Edelliset osat:
Matkapäiväkirja, osa 1: Vaasasta Uumajaan
Matkapäiväkirja, osa 2: Olofsfors bruk
Pitkospuut 