Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!

17.7. keskiviikkoaamuna lähdimme Östersundista junalla kohti Trondheimia. Jätimme automme Östersundin rautatieaseman pitkäaikaispysäköintiin ja suurimman osan matkatavaroista aseman lukollisiin säilytyskaappeihin (joihin saattoi maksaa kortilla!), sillä se tuntui turvallisemmalta kuin jättää tavarat auton takakonttiin (jonne näki aika suoraan ikkunasta) tai takapenkille. Olimme ostaneet junaliput aseman automaatista jo edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut kuin viedä tavarat ja ostaa Pressbyrånista vähän aamiaista. Lippuautomaatti tuntui helppokäyttöisemmältä ja jotenkin toimivammalta kuin mihin Suomessa on tottunut. Lisäksi onneksemme Ruotsin päästä ostettaessa edullisemman nuorisolipun sai 25-vuotiaaksi asti! Matka oli hyvin vesisateinen ja torkuin lähes koko matkan. Junaa piti vaihtaa siinä Ruotsin ja Norjan rajalla Stolienissa. Saavuttuamme Trondheimiin veimme ylimääräiset tavarat hotelliin (Best Western Nova Hotell, Kurs og konferanse oli yllättävän edullinen kaupungin yleiseen hintatasoon nähden!). Hotellin valinnassa pidimme tällä kertaa tärkeimpänä sijaintia mahdollisimman keskellä kaupunkia, koska aikaa Trondheimissa meillä oli vain päivä ja olimme liikkeellä jalan. Ko. hotelli oli myös tavallaan ”varma valinta” kaiken suhteen. Ja hei, siellä oli ilmaista vohvelinpaistoa illalla! Pikkukeittiössä oli vohvelirauta kuumana ja jääkaappi täynnä valmista vohvelitaikinaa, hilloa ja kermavaahtoa. Pakkohan se oli käydä kokeilemassa. ;) Hotellin huoneisiin pääsee periaatteessa klo 15 jälkeen, mutta menimme sinne suoraan junan saavuttua klo 11 jälkeen kysymään, josko voisimme päästä jo aikaisemmin. Ystävällinen vastaanottovirkailija tarkisti asian ja totesi, että kyllä se onnistuu. Keskustelu käytiin puoliksi norjaksi, puoliksi englanniksi. Hän jostain syystä kertoi minulle asiat norjaksi (perusasiat vielä ruotsin pohjalta ymmärtää) ja minä vastailin englanniksi (lähinnä myöntelin ja nyökyttelin, että ymmärsin mitä hän sanoi). Jossain vaiheessa hän pysähtyi ja kysyi, että puhunko siis englantia… :D Hyvin tulimme kuitenkin ymmärretyiksi, ja loput asiat hän kertoi ihan sujuvalla englannilla. Nidarosin tuomiokirkko, vaikuttava. Kävimme myös sitä ympäröivissä museoissa ja muissa näyttelyissä – kannattaa ostaa heti aluksi yhteislippu, kombibiljettPaikallinen erikoisuus: polkupyörähissi. Eräässä mäessä menee tuollainen rata, josta saa jalkansa alle ”kiilan”. Jos osaa tarpeeksi nojautua siihen ja samalla ohjata pyörää suoraan, saa ilmaisen kyydin mäen huipulle. Paikalliset sitä käyttivät sujuvasti, mutta ei se näyttänyt ensikertalaisille ihan niin helppoa olla. <3 Täytyyhän Norjassa norjalainen metsäkissa nähdä. ;) Kävimme kahvilla kuvan kahvilassa. Ihana, tunnelmallinen paikka ja äärettömän hyvää juustokakkua aidoilla mustikoilla! Stiftsgården, the Royal Residence. Paikkaan järjestetään vain opastettuja kierroksia, joten tähtäsimme englanninkieliselle opastukselle. Opas oli hurmaava, sujuvaa ja hyvin selkeää englantia puhuva nuori mies, joka ihanasti otti huomioon myös kierroksen ainoan lapsikävijän (oli antanut hänelle tehtävälapun, jossa oli kuvia jostain huoneiden yksityiskohdasta, mikä piti löytää – mies kyseli säännöllisesti, että oliko jo löytynyt ja vinkkasi mihin suuntaan kannatti katsoa). Junamatka takaisin sujui paremmissa sääolosuhteissa enkä ollut niin väsynytkään kuin tulomatkalla, joten pääsin ihailemaan maisemia. Aavaa merta, metsää, vuoristopuroja… Jo pelkästään junamatka tuolla on elämys! Ihan kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, sillä Storlienin asemalla kuulutettiin (norjaksi), että juna, johon meidän olisi pitänyt vaihtaa, olikin hajonnut. Saimme käskyn odotella ensin junassa, ja myöhemmin kuulutettiin, että jatkaisimme matkaa korvaavalla bussikuljetuksella. Asemarakennus oli kaikeksi onneksi auki vaikkei siellä lipunmyyntiä ollutkaan, ja pääsimme sinne odottelemaan. Ulkona oli noin 10 astetta lämmintä (tai kylmää), tuulta ja vesisadetta. Huomionarvoista oli, että yhtään ei kuulunut mitään vihaista mutinaa tai kiroilua tai muutakaan negatiivista, vaan kaikki odottivat rauhallisesti ja osa soitteli tietysti määränpäähänsä myöhästyvänsä. Me olimme onneksi varanneet etukäteen hotellin (Nya Pensionatet, aivan ihana) melkein Östersundin aseman vierestä ja autopaikkakin oli maksettu seuraavan vuorokauden puolelle, joten niiden suhteen ei ollut ongelmia. Bussi saapui jonkin ajan kuluttua, mutta emmehän me kaikki siihen mahtuneet. Kuski oli onneksi hyväntuulinen ja tartutti asennettaan muihinkin. Pientä sekoilua oli sen suhteen, että kuka siihen ensimmäiseen bussiin nyt meneekään, mutta pian kuskin hälyttämä toinen bussi saapui ja pääsimme lähtemään peräkkäin. Kiersimme kaikilla asemilla hakemassa ja jättämässä ihmisiä. Oikeastaan olikin ihan mukavaa päästä näkemään maisemia myös bussin ikkunasta! Tuli kierrettyä vähän eri reittiä. Ei haitannut ollenkaan. :) (Kuva junan ikkunasta.)
Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että rakastuin Trondheimiin heti. Ja Norjaan yleensäkin. Olen ollut Norjan puolella joskus lapsena perheeni kanssa asuntoautomatkalla, mutta ei siitä tietenkään samalla tavalla muista. Haluan tuonne ehdottomasti uudelleen! Norjan huono puoli on tietysti yleinen hintataso, mutta sille ei oikein mitään voi. Kuitenkin kaikki ne kauniit maisemat, ystävälliset ihmiset, kaikki tekivät minuun vaikutuksen. Ehdottomasti matkan kohokohta. <3
Edelliset osat:
Advertisements

2 thoughts on “Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s