(Äly)puhelinongelma

Ei minun puhelimeni

Ei minun puhelimeni

Minulla on ongelma. Jo jonkin aikaa on ollut varsin ajankohtaista hankkia uusi puhelin, sillä vanha alkaa olla jo hieman epäluotettava (puhelut katkeilevat, puhelinta joutuu käynnistelemään uudelleen tämän tästä) ja se alkaa olla auttamattoman vanha. Sain sen monen mutkan kautta joitain vuosia sitten ja en ole onnistunut edes löytämään mitään ohjelmaa tai muuta, minkä kautta saisin esimerkiksi puhelimella otetut heikkolaatuiset kuvat sieltä ulos. Kyseessä on siis sellainen perinteinen näppäimistöpuhelin ilman mitään nettiyhteyksiä (sentään värinäyttö löytyy!).

Käytän puhelinta soittamiseen ja satunnaiseen tekstiviestien lähettelyyn, en juuri muuhun. Olenkin nyt sitten kahden vaiheilla sen suhteen, että hankinko vain uuden perinteisen kännykän (kosketusnäyttökään ei ole minulle mikään itseisarvo – pärjäisin hyvin ilmankin) vai suosiolla suoraan älypuhelimen. Ja tämä on se ongelma.

Huolestuttavaksi tietoteknologian käyttö menee, jos käyttäjä – ihminen – ei kykene sietämään hiljaisia, tylsiä hetkiä, rentoutumaan tai tuntemaan niin sanottuja tietoisen läsnäolon hetkiä. Aivot tarvitsevat näitä hetkiä”, kirjoittaa Elina Ranta Taloussanomien artikkelissa vuodelta 2011. Olen nähnyt liian monta kertaa kuinka pienikin toimettomuuden hetki saa ihmiset kaivamaan älypuhelimensa esiin ja keskittymään siihen. Istun muutenkin turhankin paljon tietokoneen ääressä iltaisin, joten olisinko sitten oikeasti 24/7 Facebookissa tai muuten vain koko ajan online? En halua lukea sähköposteja koko ajan joka paikassa tai selailla uutisia ihan jatkuvasti. ”Jos responssi tylsyyteen on yksipuolinen eli aina sama, räplääminen, kuten se tavanmuodostumisen (habit-formation) takia tuppaa olemaan, se rajaa pois mahdollisuuksia löytää ympäristöstään uusia mahdollisuuksia ja reagoida niihin sopivalla tavalla”, tutkija Antti Oulasvirta Rannan artikkelissa jatkaa.

Toisaalta ajattelen, että nyt ollaan selvästi menossa siihen suuntaan, että älypuhelimet korvaavat perinteiset kännykät. Tuleeko jossain vaiheessa joka tapauksessa ajankohtaiseksi siirtyä älypuhelimeen ja tällainen muutosvastarinta on vain ajan- ja energianhukkaa? Entä kasvattajana, tulisiko minun osata käyttää näitä puhelimia siksikin, että jo pienet lapset niitä käyttävät? Puhumattakaan tällaisten välineiden hyödyntämisestä tulevaisuuden opetuksessa?

Olen jonkin aikaa päässyt seuraamaan vierestä älypuhelimen käyttöä ja kokeillut sitä välillä itsekin. Kartta- ja reittiopas-sovellukset tulisivat varmasti käyttöön ja olisihan se kätevää voida tarkistaa milloin mitäkin asiaa ”nopeasti netistä”. Toisaalta ei minulla ole ollut ongelmaa sen suhteen tähänkään asti: kartat voi katsoa etukäteen ja piirtää reittiohjeet paperille (!) tai tarkistettavat asiat kirjoittaa ylös ja selvittää ne kun seuraavan kerran istahtaa koneen ääreen. En halua muuttua kärsimättömäksi haluan-kaiken-heti -ihmiseksi! Apua!

Mitä mieltä te olette? Kannattaako minun edes harkita älypuhelinta vai onko se nykyään oikeastaan jo välttämättömyys tai itsestäänselvyys? Mitä puhelinta suosittelette? Millaisia (äly)puhelimen käyttäjiä te olette?

Taloussanomien artikkeli: http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2011/12/18/raplaysta-247-teidankin-perheeseen-tuli-alypuhelin/201119029/12

ps. Tämä on muuten sadas blogimerkintä Pitkospuilla!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”(Äly)puhelinongelma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s