Varhaiskasvatusmessuilua

Perjantaina järjestettiin Helsingin Wanhassa Satamassa vuosittaiset Varhaiskasvatusmessut. Järjestelimme työvuorojamme niin, että osa meistä pääsi siellä käymään (en ihan ymmärrä tapahtumanjärjestäjien logiikkaa – yleensä varhaiskasvattajat ovat tiiviisti töissä arkipäivänä klo 9-16 välisenä aikana) ja minäkin aamuvuorolaisena pääsin hyvissä ajoin lähtemään.

Messut koostuvat pääasiassa luennoista ja erilaisista messuesittelyistä (tavarantoimittajat, lelujen valmistajat, lähialueen kaupungit ym. mainostavat ja myyvät tuotteitaan). Tuotteet ovat usein sen verran kalliita, ettei niitä ns. yksityishenkilönä tule ostettua. Päiväkoteihin taas tuotteet tilataan usein erilaisten lomakkeiden ja muiden systeemien kautta, ei niinkään tuollaisista tapahtumista. Niinpä siellä tuli lähinnä kierreltyä ja kerättyä ideoita (joita ei sitten lopulta herännytkään niin paljon kuin olisin toivonut). Paljon leluja ja pelejä suunnataan myös ennen kaikkea esiopetusikäisille lapsille ja hyvin vähän näille meidän alle 3-vuotiaille. Ehdin kuuntelemaan Hanna Lammen pitämän luennon aiheesta Vuorovaikutus päiväkodissa – aikuisen aktiivinen aloitteellisuus lapsen tukena. Se kuulosti jo etukäteen mielenkiintoiselta ja sitä se olikin. Tuossa ajassa ei kovin syvällisesti ehdi tietenkään asioista kertoa saati että syntyisi keskustelua, mutta kyllä se ajatuksia herätti (ei ehkä mitään uusia, mutta sellaisia ”näinhän tämän asian kuuluisi mennä” -ajatuksia). Lammen ajatukset pohjautuivat pitkälti theraplay-ajatukseen.

Lampi puhui siitä, miten tärkeää on, että lapsen ympärillä olevat aikuiset (etenkin ensisijainen hoitaja, kuten äiti tai isä) ovat sensitiivisiä, sillä lapsen itsesäätelytaidot kehittyvät sen mukaan, millaista vuorovaikutusta hän aikuiselta saa. Itsesäätelytaitojen merkitykseen palattiinkin luennon aikana useaan otteeseen eikä sitä voikaan kylliksi painottaa. Itsesäätelyyn lapsi tarvitsee aikuisen apua.

Hyvästä vuorovaikutuksesta puhuttaessa Lampi kehotti miettimään, millaista palautetta lapsi saa toiminnastaan kotona ja päiväkodissa: onko palaute kielteistä (”älä tee”, ”älä juokse”) vai myönteistä (”juoksetpa nopeasti, mutta nyt mennäänkin tänne”). Lapsen saama palaute määrää kehityksen suuntaa.

Lammen mukaan aikuisella yksin on vastuu vuorovaikutukseen kutsusta, sen ylläpidosta sekä säätelystä, toisin sanoen aikuisen tulee olla aktiivinen osapuoli. Aikuinen voi leikkiä lapsen kanssa jopa silloin jos yhteistä kieltä ei ole, jos vuorovaikutus on intensiivistä ja vire positiivinen ja leikkisä, sillä ilmeet, eleet ja fyysinen kontakti on kaikkein tärkeintä. Hoivaava kosketus on stressiä lievittävää kun se tehdään vuorovaikutuksessa.

”Tärkeintä on aikuisen asenne ja aloitteellisuus”, Lampi tiivisti lopuksi. En voi kuin olla samaa mieltä ja koittaa noudattaa tätä päivittäin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s