Taiteilijayhteisöön tutustumassa

Kirjailijoita, säveltäjiä, kuvataiteilijoita perheineen. Kaikki saman järven äärellä, taloissa ja puutarhoissa. Kävin tutustumassa Ateneumin Järven lumo – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö -näyttelyyn, jonka olen halunnut nähdä siitä asti kun kuulin, että sellainen tulisi. Olen kotoisin Nurmijärveltä, siitä aika läheltä. Olen nähnyt Tuusulanjärven ja rakennukset ohikulkumatkalla, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi käytyä näissä museoissa (aivan kaikkiin ei pääse) – lupaan tässä kaikkien kuullen, että viimeistään ensi kesänä käyn niissä kaikissa! Ainoastaan Aleksis Kiven kuolinmökissä siinä lähellä olen käynyt sisällä asti.

1900-luvun alussa syntyi Tuusulanjärven rannalle viiden huvilan taiteilijayhteisö, jollaisia samoihin aikoihin syntyi myös muualla Euroopassa. Suomessa tällaiset ovat harvinaisempia. Huviloissa asui ja työskenteli suomalaisen kulttuurielämän keskeisiä edustajia perheineen: kirjailija Juhani Aho taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Eero Järnefelt ja Pekka Halonen sekä runoilija J. H. Erkko. Näitä taiteilijaperheitä yhdistivät samankaltainen aatteellinen tausta sekä kiinnostus kirjallisuuteen, musiikkiin, teatteriin ja kuvataiteisiin, mutta myös lastenkasvatukseen, opetukseen, kodinsisustukseen ja puutarhanhoitoon (Ateneum).

Pidin näyttelyssä ennen kaikkea siitä, että siinä nimenomaan keskityttiin tämän taiteilijayhteisön kuvaamiseen, eikä niinkään jokaiseen taiteilijaan yksilönä. Mielestäni tässä oltiin onnistuttu hienosti. Jäin pohtimaan aivan toisenlaisia asioita kuin ns. ei-teemallisessa näyttelyssä. Johtuen ehkä omasta taustastani ja koulutuksestani, jäin miettimään esimerkiksi sitä, miten suuri vaikutus yhteisön lastenkasvatukseen (joka oli ymmärtääkseni aikakauteen nähden edistyksellistä ja omanlaistaan) oli sillä, että Venny Soldan-Brofeldt tunsi ruotsalaisen Ellen Keyn henkilökohtaisesti. Ellen Key sivuttiin näyttelyteksteissä ohimennen ja esiteltiin kirjailijana ja naisasianaisena, mutta itse yhdistän hänet heti teokseen Lapsen vuosisata (Barnets århundrade, 1900). En ole teosta vielä lukenut enkä tiedä kovinkaan paljon sen sisällöstä, mutta sen verran tiedän, että se on ollut aikanaan hyvin merkittävä. ”Sen lähtökohtana on toive ja vakaumus kulttuurisen kehityksen välttämättömyydestä ja mahdollisuudesta. Se on radikaali tutkielma ja poleeminen uudistusohjelma, protesti ja visio (–)”, ”Key nimeää 1900-luvun ”lapsen vuosisadaksi”, koska hän arvelee, että on koittamassa aika, jolloin aikuiset vihdoin ymmärtäisivät lapsenmielen ja osaisivat myös säilyttää lapsenmieltä. Vasta sitten voi vanha yhteiskunta uudistua. Kulttuurinen muutos voi tapahtua, kun uuden polven tulo, hoito ja kasvatus muodostavat keskeisen yhteiskuntakysymyksen, jonka ympärille tavat, lait ja laitokset järjestäytyvät. Key luo lapsilähtöisen (hyvinvointi)yhteiskunnan vision.” (Lastensuojelun ytimissä, s. 23)

Lisäksi jäin miettimään sitä, että kuinkahan monta sen nimistä maalausta onkaan olemassa kuin ”Lukeva tyttö” tai ”Läsande flicka”! Tuossa näyttelyssä niitä oli jo aika hyvä kokoelma. Lapsia on varmaan helpompi maalata, kun he ovat paikoillaan – ja hehän ovat paikoillaan ainoastaan lukiessaan tai ehkä maalatessaan…

Käykää ihmeessä katsomassa tuo näyttely!

Järven lumo – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö
11.10.2013 – 9.2.2014

Tästä linkistä pääsee lukemaan näyttelytekstejä jo etukäteen (vieritä sivua alaspäin)
Tässä vielä näyttelyn ääniopas
Talot, kodit, ihmiset (eli kuka oli kuka)

Aukioloajat:
ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 11–17
ma suljettu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s