Ajatukset syksyssä

Viime merkinnässäni jo mainitsinkin siitä, että tuleva syksy tuo joitakin muutoksia työhöni. Jatkan samassa päiväkodissa opettajana, mutta tuleva ryhmäni koostuu 3-5-vuotiaista lapsista. Tähän asti olen talossa työskennellyt kaksi vuotta 1-3-vuotiaiden kanssa. Koko opiskeluaikani ajattelin, että ”en minä kyllä ihan pienille mene” ja olen koko ajan kokenut 3-5-vuotiaiden lasten ryhmät eniten omikseni. Suoritin esi- ja alkuopetuksen sivuaineen ja ajattelin olevani ehkä mahdollisesti myös eskariopettaja jossain vaiheessa. Ja sitten päädyin kuitenkin ryhmään, jossa oli silloin 1-2-vuotiaita lapsia. Ensin vähän hirvitti, mutta olin kyllä tehnyt aikaisemmin sijaisuuksia myös pienten ryhmissä – tiesin siis kyllä mihin olin menossa (vaikka kyllä tuli ahkerasti selailtua opiskeluaikaisia muistiinpanoja ja luettua Pienet päivähoidossa -kirjaa!). Ja nyt jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että tavallaan aloitin valmistumisen jälkeisen urani myös lasten päiväkotitaipaleen alkupäästä. Olen pitänyt aloituskeskusteluja, nähnyt vanhempien huolta lapsen viemisestä päiväkotiin alle 3-vuotiaana (harva tekee sen muuten kuin olosuhteiden pakosta, siksi on ikävää miten mediassa monesti syyllistetään etenkin äitejä tästä) ja toisaalta ollut todistamassa heidän helpotustaan siitä, miten kaikki on alkanutkin sujua hienosti ja lapsi viihtyy meillä. Olen ollut näkemässä, miten kokonaisvaltaisia pienet lapset ovat, miten paljon aikuisen läsnäolo vaikuttaa arjen tilanteissa ja nähnyt sen huiman kehityksen, mikä pienillä lapsilla vuoden-kahden aikana tapahtuu. Etenkin lasten kielellisen kehityksen seuraaminen on ollut mahtavaa! Miten yksittäisistä äänteistä on lopulta alkanut tulla monisanaisia lauseita. Joka päivä yllättyy, miten hienoja keskusteluita näin pienet pystyvät jo käymään!

Kuitenkin olen viime aikoina huomannut, että ideani ja ajatukseni liittyvät koko ajan enemmän ja enemmän hiukan vanhempien lasten kanssa toimimiseen. Kun keskustelin joidenkin työkavereiden kanssa siitä, että mitä jos siirtyisin syksyllä toiseen ryhmään, huomasin innostuvani ajatuksesta heti. Näin monta kehittämiskohdetta (mielestäni on aina hyvä asia, jos huomaa asioita ja toimintatapoja, joille löytää myös hyviä vaihtoehtoja) ja miljoona erilaista asiaa, mitä haluaisin päästä toteuttamaan. Olen huomannut kiinnostuneeni entistä enemmän myös Reggio Emilia -pedagogiikasta, mistä ehkä joskus lisää. En ole kovinkaan paljon perehtynyt aiheeseen, mutta se vähä mitä tiedän, vaikuttaa ”mun jutulta”. Olen paljon myös selaillut Pinterestiä, se on varhaiskasvatusideoiden aarreaitta!

Eniten tietysti odotan kuitenkin kesälomaa, joka on huimat kuusi viikkoa! Viime kesänä lomailin vain kolme viikkoa, ja tämä tuntuu nyt ruhtinaalliselta. En edes muista milloin viimeksi on ollut kunnollinen kesäloma niin ettei ole tarvinnut miettiä mitään kesätyökuvioitakaan. Uskoisin, että saatuani ensin rentoutua kunnolla alan jo välttämättä suunnitella tulevaa syksyä (teen toki sitä jo nyt). Ja se on vain hyvä asia – osoittaa itselleni sen, että teen tosiaan sellaista työtä mistä pidän.

(Ja asiasta aivan muualle: jos vielä etsit vaikka valmistujaislahjaa, niin liput ensi kesän Kivi-juhlille on hyvä idea! Aleksis Kiven 180-vuotisjuhlavuoden kunniaksi esitetään kirjailijasta kertova ihana näytelmä, joka oikeasti kannattaa nähdä. Lisää tietoa saat klikkaamalla tästä.)

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ajatukset syksyssä

  1. Suketus sanoo:

    Kuulostaa tosi innostavalta. Olet varmasti juuri oikeassa työssä.

    Minä en pärjäisi pienten kanssa. Tuskin alkuopetuksessakaan. (No, eihän minulla luokanopettajan koulutusta olekaan.) Jos joskus päädyn tekemään erityisopettajan täydennysopinnot, aion kyllä tutustua siihenkin maailmaan.

    Minulla on lomaan enää viikko…! :)

    • Susanna sanoo:

      Minä mietin jossain vaiheessa, että miksei voisi opettaa koulun puolellakin, mutta suoritettuani tuohon esi- ja alkuopetuksen sivuaineeseen liittyvän kahden viikon harjoittelun ekaluokalla totesin, että ehkä se ei ole kuitenkaan minun juttuni. Toki luokkia on erilaisia jne, mutta kyllä se raja menee eskari-ikäisissä, ainakin tällä hetkellä. :)

      Onnea lähestyvästä lomasta! Minä jään vasta juhannuksesta, mutta jos tällaiset säät jatkuvat niin mikäs tuolla on ollessa, kun lasten kanssa ulkoillaan, leikitään vesileikkejä ja muutenkin otetaan rennosti (mikä ei tarkoita etteikö mitään tehtäisi, tätäkin olen nähnyt). Ensi viikolla on kevätjuhlat ja sitten on kevätretkeä ja parin työkaverin läksiäisiä ja vaikka mitä. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s