Kirja, joka ei ole kirja

Olen lukenut kaksi elämäni ensimmäistä e-kirjaa. Minä, vannoutunut perinteisten kirjojen ystävä. (”E-kirja? Miksi ihmeessä? Eihän siinä ole edes sivuja!”) Olen joskus huvikseni selaillut Samsung Galaxy Trendilläni Helsingin kaupunginkirjaston e-kirjatarjontaa ja ladannut puhelimeeni lukuohjelmankin, Bluefire Readerin (löytyy sieltä mistä niitä muitakin sovelluksia ladataan puhelimeen). Vasta viime viikolla sitten selailin kirjastoa jälleen (olin jo sängyssä menossa nukkumaan, mutta sitten ei väsyttänytkään enkä keksinyt mitään kirjaa mitä olisi tehnyt mieli lukea) ja päätin sitten lainata Roope Lipastin teoksen Halkaisukirvesmies. Lipastin kolumnit ovat tulleet tutuiksi jo aikaisemmin ja pidän hänen hauskasta arkeen kohdistuvasta huumoristaan. ”Ainakin tämän kirjan lukeminen e-kirjana on helppoa”, totesin. Teksti on niin kevytlukuista että sivuja kääntää pyyhkäisee ihan itsestään.

HelMetistä voi lainata e-kirjan päiväksi tai kahdeksi viikoksi. Lainasin kahdeksi viikoksi, mutta tuonhan luki päivässä. Voin kyllä lämpimästi suositella myös tuota Bluefire Readeriä, se on ihanan helppokäyttöinen. Näytön kirkkautta voi säätää mielensä mukaan (ei siis häikäise silmiä vaikka lukisi pimeässä, ja myös kirkkaassa päivänvalossa näkee lukea näytöltä), ja tämä on itselleni se tärkein ominaisuus. Halutessaan voi asettaa tuon myös ns. yötilaan, eli lukea päinvastoin valkoista tekstiä mustalla taustalla. Myös tekstin kokoa voi säätää, mutta tuo oli oletusarvoisestikin hyvän kokoinen. En siis itse säätänyt muuta kuin näytön kirkkautta ja sitten ”kirja” olikin lukuvalmis. Olen hämmästynyt siitä, miten mukava lukukokemus tuo oli!

Ja sitten kävi niin, että lainasin toisenkin kirjan. Tällä kertaa siksi, että en ollut yötä kotona enkä epähuomiossa muistanut ottaa kirjaa mukaan. Sähköistä kirjastoa selaillessani vastaan tuli kansi, johon olen monessa blogissa törmännyt: Riikka Pulkkisen Totta. En ollut perehtynyt kirjaan ollenkaan aiemmin, vaikka kansi olikin tuttu. Kirjan kuvaus vakuutti kuitenkin ja päätin kokeilla. Onneksi! En tiennytkään miten miellyttävä kirjoitustyyli Pulkkisella on, kieli on jotenkin niin soljuvaa ja kaunista. Pitää ehdottomasti etsiä myös se toinen Pulkkisen teos, johon niin ikään olen nimenä ja kantena törmännyt useassa paikassa.

Olen edelleen hämmentynyt! Ei tästä tietenkään oikean, konkreettisen kirjan kilpailijaksi ole, mutta väliaikaiseksi korvikkeeksi kyllä. Enää ei haittaakaan, vaikka matkalukeminen unohtuu kotiin tai jos kirjahyllystä ei löydy mitään sopivaa juuri siihen hetkeen. Oikeastaanhan minulla on nyt kirjasto taskussa! Hurjaa.

Advertisements

2 thoughts on “Kirja, joka ei ole kirja

  1. Suketus sanoo:

    Huih, tähän suuntaan sitä ollaan itsekin kovasti matkalla. Ostin nimittäin eilen itselleni älypuhelimen ja nyt olen ihmetellyt sitä vuorokauden verran (ja kuluttanut akun jo kertaalleen loppuun). PDF-tiedostoa olen sillä toistaiseksi vain kokeillut, ja senkin lukeminen toimii ihan ok:sti, mutta varmaankin tuo erillinen lukuohjelma ja sitä varten optimoidut tekstit ovat luettavampia.

    Testiin menee! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s