Kävimme sunnuntaina kävelemässä Lapakiston luonnonsuojelualueella Nastolassa. Paikasta tuli heti yksi suosikkiluontokohteistani! Alueen retkeilyreitistön rakentaminen oli vielä kesken (pitkospuiden rakentaminen ym.), mutta hyvin siellä silti pystyi kulkemaan ja nuotiokin syttyi.
Opastaulussa kerrottiin alueesta näin: ”Lapakisto on Koiskalassa oleva 230 hehtaarin alue, jossa on 18 hehtaaria vesistöä. Vaikka nuorten metsien ja taimikoiden osuus on vielä Lapakistossa suuri, ministeriö pitää aluetta suojelun arvoisena sen monipuolisuuden, sijainnin ja koon vuoksi. Rauhoitettu Lapakiston luonnonsuojelualue käsittää kangasmetsiä lehtomaisista kankaista karukkokankaisin ja kallioalueita. Sille ovat tyypillisiä kuusivaltaiset rantametsät ja karummat mäntyvaltaiset kalliokumpareet. Ahvenlammin lounaispuolella on laaja vanha männikkö, jossa kasvaa sekapuuna kuusia, koivuja ja joitakin haapoja. Alueella on uuden metsän ohella vanhaa, arvokasta kuusimetsää ja lisäarvoa alueelle tuo sen monipuolisuus; pieniä lampia, kallioita, viisi erämaista järveä ja soita. Eläimistö on erityisen runsas. Alueella elääkin runsaan metsä- ja vesilinnuston lisäksi mm. majavia, hirviä, peuroja, ilveksiä ja liito-oravia. Onpa alueella nähty myös karhu ja susi.
Alue on rakenteilla ja varovaisen arvion mukaan kokonaisuudessaan valmis syksyllä 2014, jolloin kaikki suunnitellut toiminnot ovat käytettävissä.”
Reitistöt oli merkitty maaleilla puunrunkoihin (pari luovempaakin ratkaisua näkyi) ja niitä oli helppo seurata. Meillä oli kartta mukana ja kuljimme ”omaa reittiä”, muistaakseni ainakin sinisiä ja valkoisia merkkejä piti etsiä (minä en ole meistä se suunnistustaitoinen…). Kartta kannattaa muuten tulostaa netistä etukäteen, tuolla niitä on ilmeisesti joskus ollut mutta nyt kaikki oli loppu. Opastaulun mukaan alueelle valmistuu yhteensä 6 tulentekopaikkaa puukatoksineen.
Opastaulun mukaan alueella on sallittua:
- Liikkuminen jalan, pyöräillen ja hiihtäen
- Marjojen ja ruokasienten poimiminen talouskäyttöön
- Onkiminen ja pilkkiminen
- Avotulen teko vain kartalla merkityissä erikseen rakennetuissa paikoissa
- Leiriytyminen hetkellisesti vain tulentekopaikoilla
Alueella on opastaulun mukaan kiellettyä:
- Lemmikkieläinten vapaana pitäminen
- Avotulen teko metsäpalovaroituksen aikana
- Moottoriajoneuvolla ajo
- Yöpyminen alueella (teltta, laavu)
- Selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen
- Maa- tai kallioperän vahingoittaminen ja maa-ainesten ja kaivoskivennäisten ottaminen
- Puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen
- Metsästäminen, luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen
- Roskaaminen tai rakenteiden vahingoittaminen
- Kaikenlainen muu kalastus kuten verkko-, katiska-, viehe- ja perhokalastus, koskee myös alle 16-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita
- Suunnistus- ja maastokilpailut sekä näiden harjoitukset
Opastaulun mukaan muuta huomioitavaa:
- Retkeilijä ei jätä roskia luontoon
- Liiku alueella kaikella tavalla luontoa kunnioittaen
- Ota mukaan tulentekovälineet, makkaratikku, wc-paperia, juomavettä, hyttyskarkotetta, tukevat jalkineet (suoalueilla tarvitaan kumisaappaita) [makkaratikut oli joku veistänyt meitä ennen, käytimme niitä]
- Muista, että alueella liikkuu kyykäärmeitä
- Aluetta koskevat tiedustelut Nastolan kunta / Juhani Juva, vihertyönjohtaja (puh. 044-7909403, juhani.juva(at)nastola.fi)
Kuten kuvistakin näkee, paikka on kaunis. Juttelimme kävellessämme jotain siitä, miten maastossa ja luonnossa liikkuminen tuntuu kropassa eri tavalla kuin asvalttitiellä. ”Mä en ota tätä niinkään fyysisenä asiana vaan ennemminkin henkiseltä kannalta”, totesin. Tähän voisi vielä lisätä kaikenlaisia kliseitä (tällaisessa maisemassa sielu lepää, esimerkiksi), jotka kaiken huipuksi olisivat ihan totta! En nyt kuitenkaan lisää, kyllä te tiedätte. :)
Lapakiston reittikartta löytyy klikkaamalla tästä!
Pitkospuut 
Hei!
Nyt kun huomasin tämän blogin niin ajattelin pari kommenttia laittaa Lapakiston alueesta. Olen ns. alkuasukas ja kotoisin Nastolan kirkonkylästä Pikku-Kukkasen pohjoisrannalta, ikää on jo 66 vuotta. Olen käynyt Lapakiston alueella ensi kerran noin 1962 jolloin kannoin Sammalistosta isoisäni löytämää koverrettua ruuhta kirkonkylään.
Vuosina 2001 – 2012 kävin kaikkina vuodenaikoina jatkuvasti Lapakiston alueella ja sain olla melkein aina ihan yksin ja rauhassa. Sammalistosta sai ongella ja pilkillä hyvin kalaa, varsinkin ahvenia ja haukia. Lammessa kun on särkiä niin hauilla on muita lampia enemmän syötävää.
Alueella oli varsin runsaasti hirviä vuosina 2003 – 2004 jolloin yhdellä reissulla saattoi nähdä niitä monta yhtenä päivänä. Hirvillä oli syötävää, nuorta männikköä.
Kesäisin havaitsin Sammaliston ja Lapakiston ympäristössä usein kyykäärmeitä joita oli mustia, harmaita ja hiekan värisiä. Lisäksi tiellä näin pari kertaa vaskitsan.
Joskus 2008 – 2010 Pitkäjärven länsipuolella pesi kalasääksi. Kuikkia pesi Sammalistossa 2002 – 2010 ainakin. Yöllä niiden huuto oli kammottava.
Joutsenet pesivät muutama vuosi sitten Sammalistossa ja nykyisin ainakin Pikku-Kukkasen Akalahdessa jossa näin ne eilenkin (joulukuussa siis). Poikaset eivät ole vieläkään aikuisen kokoisia.
Muutomatkalla olevan kotkan näin 2001 hirven kaatojätteitä syömässä Ristikankaalla. Viirupöllö oli kerran koivunrungon vieressä lähellä Lapakiston lampea. Kerran yhtenä keväänä Sammaliston rannassa poikkesi harmaahaikara. Teeriä olen nähnyt soitimella Sammallammella ja kerran pilkillä ollessani lammin yli lensi kukkometso.
Saukko on kierrellyt Sammallampea talvisin. Vuonna 2006 marraskuussa alueen halki oli kulkenut susi ja jäljet näkyivät hyvin uudessa lumessa.
Majavat elelevät yhä alueella ja viimeisin havainto on tältä päivältä kun huomasin majavan käyneen Pikku-Kukkasen pohjoisrannalla kaatamassa ihan äskettäin pari pienempää puuta. Tänään näin myös metsäkauriin pikku sorkanjälkiä Villähteen Kukkasen pohjoispuolella. Tällä Lapakiston eteläpuolisella alueella (noin 3 km Lapakistosta) asuu myös vakituisesti valkohantäkauriita sekä hirviä.
Ilveksiä on käynyt aina joskus meidänkin mökin pihassa ja oletan niiden kiertelevän Lapakiston maisemissakin. Ahtialassa on tänä vuonna tehty yksi karhuhavainto, mutta varmuutta sen vakituisesta olinpaikasta ei ole.
Eipähän tuossa luettelossani mitään ihmeellistä ole. Tavallista metsän asukaskuntaahan tuo on tuolla Lapakiston alueella.
Erkoisin havainto ole kuitenkin elokuulta 2010 kun lämpimänä yönä yövyin nykyisen Sammallammin laavun kohdalla jossa silloin oli punainen mökki. Illalla nimittäin koko se kohta jossa laavu ja nuotiopaikka nyt on, oli täynnä kiiltomatoja. Niitä oli kymmenittäin. En ole koskaan näynyt samaa muualla.
Ahti Rönneberg
Hei, kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi! Tuollaisia luontokertomuksia on aina hauska kuulla!