Joulukalenteri: 21.12. Joulupukin salaisuus

21.12.

Project Maman blogikirjoituksen innoittamana ajattelin jakaa teille omat joulupukkikokemukseni!

Lapsuudessani meillä kävi lähes aina joulupukki. Muutaman joulun vietimme perheen kesken leirintäalueella asuntoautossa (ihan muuten vaan, oli aika hauskaa! Lapsena vietiin sen verran vähän tilaa että nelihenkinen perhe mahtui sinne hyvin :D ), niinä jouluina tontut kävivät viemässä paketit autoon sillä aikaa kun minä, siskoni ja iskä olimme huoltorakennuksessa tiskaamassa astioita (pikkusisko kyllä sanoi laittavansa tarkat silmät jotta näkisi edes vilauksen tontuista – ei tainnut kyllä koskaan nähdä). Kotijouluina pukki kävi oikeastaan varmaan joka joulu niin kauan kunnes kukaan ei uskonut joulupukkiin. Siitä lähtien siskoni teippasi itselleen pumpuliparran ja jakoi lahjat. :D

Oma joulupukkiin uskomiseni väheni varmaan iän myötä, mutta varmistuksen asialle sain eräänä vuonna (ehkä ala-asteen ensimmäisillä luokilla?) katsellessani vanhoja kotivideoitamme ajalta, jolloin olin alle kouluikäinen. Tajusin yhtäkkiä, että joulupukillahan on tismalleen samanlaiset hanskat kuin iskällä! Katsoin videota uudelleen ja uudelleen ja palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Iskän lähteminen kiskalle ”ostamaan äidille tupakkaa” (silloin äiti vielä poltti – mikä kiska oli hei 90-luvulla aattoiltana auki?) tai ukin lähteminen ”katselemaan onkohan se joulupukki eksynyt”… Marssin äidin luo ja kysyin, että oliko asia niin kuin nyt ajattelin sen olevan. Ja olihan se.

Yksi joulu meni niin, että minä en enää uskonut pukkiin mutta kolme vuotta nuorempi siskoni uskoi. Ovelasti silloin joulupukin virkaa ei toimittanutkaan enää iskä tai kukaan muukaan tuttu, vaan joku setä melkein naapurista. Ujona tyttönä en ainakaan alkanut siinä tuomaan näitä asioita esille, kun en tiennyt kuka on kyseessä. :D Seuraavana kesänä olimme asuntoautolla matkalla jossain, ja kävin auton etuosasta kysymässä äidiltä, että voisinko jo kertoa siskolle tämän asian todellisen laidan. Jostain syystä sain luvan, ja iloisesti sitten totesin, että ”arvaas mitä…” Sisko alkoi tietysti itkeä. :D Vähän dramaattisempi ”herääminen” siis kuin itselläni, mutta eipä tuolla kai mitään traumoja taida asiasta olla syntynyt.

Töissä näiden asioiden kanssa saa olla aika hienovarainen. Osa lapsista uskoo, osalle on isommat sisarukset todenneet jo kauan sitten, miten asiat ovat. Lasten halu uskoa joulupukkiin on kuitenkin käsittämättömän suuri – he osaavat kääntää ajattelunsa aina niin päin, että kyllä se joulupukki sentään kuitenkin ne lahjat tuo. Jotkut huijarit välillä pukeutuu joulupukiksi mutta kukas ne lahjat sitten muka toisi jos ei joulupukki?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s