Kannanotto varhaiskasvatuslakiehdotukseen

Viime viikot ovat menneet varhaiskasvatusasioissa muutenkin kuin kolmen työpäivän verran. Varhaiskasvatuslakiehdotusta käsitellään pian Eduskunnassa ja kuten me kaikki olemme eri suunnista kuulleet, se ei ole erityisen hyvä ehdotus. Se ei tarjoa mitään parannuksia nykytilanteeseen, minkä pitäisi kuitenkin olla lakiuudistuksen tarkoitus. Jossain joku viisas kommentoi, että tuolla ehdotuksella ollaan tilanteessa, jossa juuri ja juuri ei mitään heikennyksiä tule. Mitä tämä kertoo lasten arvostuksesta? Niinpä.

Tästä syystä olemme nyt maisteriopiskelijaporukalla perustaneet Kohti varhaiskasvatuslakia -Facebook-sivun sekä laatineet yhdessä kannanoton, joka on välitetty sekä kansanedustajille että medialle. Myös esimerkiksi Ehdoton ehkä -blogista otettiin kantaa. Ehkä myös sinä voit vaikuttaa? Ole yhteydessä alueesi kansanedustajiin ja ilmaise huolesi suomalaisen varhaiskasvatuksen tilasta (yhteystiedot)! Kaikki medianäkyvyys on myös hyvästä, joten olisi hienoa, jos te kanssabloggaajatkin aktivoituisitte aiheen tiimoilta! Laatimaamme kannanottoa saa vapaasti lainata ja levittää eteenpäin. Tässä se on teille kokonaisuudessaan:


 

KANNANOTTO VARHAISKASVATUSLAKIEHDOTUKSEEN

Olemme päiväkodissa työskenteleviä lastentarhanopettajia ja varhaiskasvatustieteen maisteriohjelman opiskelijoita. Olemme seuranneet varhaiskasvatuslain valmistelua sekä toiveikkaina että huolestuneina. Huolemme on, että lakiehdotus hyväksytään tällaisenaan, sillä se ei tarjoa välineitä laadukkaan varhaispedagogiikan toteuttamiseen ja kohentamiseen päiväkodeissa.

Varhaiskasvatustieteen tuoma tutkimustieto on lisännyt ymmärrystä varhaisten vuosien merkityksestä lapsen kehitykselle. Tämä on korostanut varhaiskasvatuksen merkitystä ja luonut tarpeen arvioida sen roolia lapsen elämässä ja osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää.

Varhaiskasvatuksen siirryttyä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alle on ilmeistä, että koulutuspoliittisen näkökulman tulee näkyä varhaiskasvatuslakiehdotuksessa vahvemmin.

Edellä mainitut lähtökohdat vaativat koulutuspoliittisen näkökulman korostamista. Varhaiskasvatusta ei tule kehittää sosiaali- ja työvoimapoliittisesta näkökulmasta. Suomessa tulee pyrkiä kohti samanlaista varhaiskasvatuslinjausta, jota muissakin Pohjoismaissa ja OECD-maissa korostetaan.

Varhaiskasvatustyön ja pedagogiikan toteuttamisen kannalta esitetyn lain suurimmat ongelmat ovat:

Käsitteiden määrittely ja tarkentaminen

Varhaiskasvatuslaissa tulee määritellä käsitteet varhaiskasvatukselle ja päivähoidolle. Tarkasteltaessa hallituksen lakiehdotusta erityisesti varhaiskasvatus käsitteenä on jäänyt vajaaksi. Varhaiskasvatus tulee määritellä laajemmin kuin hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudeksi.

Varhaiskasvatus on lapsen oppimista, kasvua ja kehitystä varten. Se tulee määritellä tavoitteelliseksi, suunnitelmalliseksi ja pedagogiseksi toiminnaksi, johon kuuluvat hoito ja huolenpito. Varhaiskasvatukseen sisältyy alueita perushoitotilanteiden pedagogiikan hyödyntämisestä monipuoliseen kulttuurikasvatukseen huomioiden lapselle ominaiset toimintatavat (leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen).

Päivähoito taas on palvelu perheille, jolloin sen tehtävä on pääasiassa työvoimapoliittinen. Päivähoito mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin, opiskelun tai muuhun syyhyn perustuvan lapsen hoidon ja huolenpidon. Päivähoito toteutuu varhaiskasvatuksellisessa viitekehyksessä, mutta ei korvaa sitä. Päivähoito täydentää varhaiskasvatusta perheen tarpeen mukaisessa laajuudessa. Kaikilla perheillä ei ole yhtä laajaa päivähoidon tarvetta, mutta kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen. Tämän tulee olla lähtökohta uuden varhaiskasvatuslain laatimisessa.

Jos varhaiskasvatus ja päivähoito määritellään edellä kuvatulla tavalla ja toisistaan erillään, se ohjaa sekä ajattelua että kasvatus- ja opetustoimintaa päiväkodeissa kohti varhaiskasvatuksen kokonaisuutta: kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Kasvattajina koemme, että käsitteiden määrittely ja tarkentaminen on laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen edellytys.

Vastuualueet

Lapsen edun ja lapsiryhmän johdonmukaisen ja pedagogisen toiminnan kannalta on tärkeää, että laissa selkeytetään, millaista osaamista varhaiskasvatustyö edellyttää ja millaisella koulutus- ja ammattirakenteella sitä toteutetaan. On tärkeää, että jokaisessa ryhmässä on varhaiskasvatuksen opettaja, joka vastaa lapsiryhmän pedagogisesta suunnittelusta, toteutuksesta, arvioinnista ja kehittämisestä. Varhaiskasvatuksen sosionomi vastaa sosiaalipedagogiasta.

Henkilöstörakenne

Varhaiskasvatussuunnitelmien tavoitteiden saavuttamiseksi keskeinen vaatimus on henkilöstörakenteen muutos. Alle kolmivuotiaiden ryhmässä tulee olla yksi varhaiskasvatuksen opettaja ja yli kolmivuotiaiden ryhmässä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa.

Tällä hetkellä päiväkotien henkilöstöstä alle 30%:lla on korkeakoulututkinto. OECD:n suosituksen mukaan vähintään 50%:lla varhaiskasvatushenkilöstöstä tulisi olla korkeakoulututkinto. Suomessa jäädään nykyisen kaltaisella henkilöstörakenteen määrittelyllä jälkeen OECD:n suosituksesta sekä muiden pohjoismaiden tasosta.

Laadukkaan toiminnan järjestäminen vaatii vahvaa varhaispedagogista osaamista ja hyvää vuorovaikutusta lasten kanssa. Lapsen aloitteiden, mielipiteiden ja näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen on lapsen osallisuutta mahdollistavan toimintakulttuurin perusedellytys. Tämä vaatii erityisesti korkeakoulutuksen tuomaa ymmärrystä ja tietoa lapsen osallisuuden rakentumisesta arjessa erityisesti yli 3-vuotiaiden lasten ryhmissä, joissa lapsia on tavallisesti 21. Tällöin väistämättä varhaispedagogiikan toteutusvastuuta siirtyy lähi- ja lastenhoitajille, joiden koulutus ja perusosaaminen painottuu kuitenkin hoivaan ja huolenpitoon. Tämä ei voi olla vaikuttamatta varhaiskasvatuksen laatuun.

Lopuksi

Päiväkotien varhaispedagogiikan oheneminen on huolestuttavaa, vaikka suomalainen varhaiskasvatus on kansainvälisessä vertailussa hyvää. On kuitenkin syytä pohtia yhä monimuotoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi käyvässä yhteiskunnassa, miten esitetty varhaiskasvatuslaki toteutuessaan heijastuu lasten oppimisen edellytyksiin, heidän tulevaisuuden koulutuspolkuihinsa ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Varhaiskasvatus on tutkitusti tuottavinta koulutusta, jonka vaikutukset jatkuvat läpi elämän. Siksi jokaisella lapsella tulee olla siihen mahdollisuus.

Esitetty lakiluonnos ei tarjoa parannuksia pedagogiikan toteutukseen päiväkodeissa, ja se on vakavasti ristiriidassa EU:n ja OECD:n varhaiskasvatusta koskevien linjausten kanssa. Se tulee palauttaa takaisin valmisteluun.

(Susanna Gillberg, Annika Kantola, Pilvi Kattainen, Jaana Lahdenperä, Kaisu Vihonen – Kohti varhaiskasvatuslakia)


 

Advertisements

11 thoughts on “Kannanotto varhaiskasvatuslakiehdotukseen

  1. Naurettavaa tekstiä sanoo:

    Huomaa että tämän tekstin laatineet eivät ole tainneet juurikaan olla päiväkotimaailmassa töissä, eikä teillä ole myöskään minkäänlaista käsitystä siitä, mitä varhaiskasvatuksen sosionomin opinnot pitävät sisällään. Yhden naurettavan lainauksen lisäätte jostakin oppikirjasta, kuinka opettajien ja sosionomien koulutukset ovat liian erilaisia lastentarhanopettajan työn tekemiseksi. Eikö teille sitten missään välissä juolahtanut mieleen sana: moniammatillisuus? Myös varhaiskasvatuksessa tarvitaan moniammatillista osaamista! Teiltä puuttuu jotain, mitä sosionomeilla on. Ja toisinpäin. Tällöinhän moniammatillisuus tulee hyödynnettyä, kun on olemassa lastentarhanopettajina normaaliin tapaan toimivia sosionomeja ja yliopiston lastentarhanopettajia. Vaaditte myös kahta opettajaa isommille lapsille. Tähän huokaisen, että voi kuulkaas, kun olisi olemassa edes se yksi. Sitten vaaditte erikseen varhaiskasvatuksen lastentarhanopettajan ja varhaiskasvatuksen sosionomin tekemään päiväkodissa ”omia hommia”. Eli olisiko päiväkodissa toimiva sosionomi sitten jossakin hikisessä toimistossa? Vai tekisikö hän kotikäyntejä päiväkotiin hakevien perheiden luona ja kyttäisi lastensuojelun tarvetta? Mitä oikein haette? Jopa teidän yliopistopohjaisen lastentarhanopettajan koulutuksen käynyt eräs vanha opiskelija suoltaa koko tekstinne rapakkoon.

    • Susanna sanoo:

      Kiitos kommentistasi! Ikävää, että teksti herättää sinussa noin voimakkaita negatiivisia tunteita.

      Toisin kuin oletat, on meillä kaikilla kirjoittajilla runsaasti kokemusta päiväkotityöstä. Juuri sieltä kentältä on lähtenyt huolemme siitä, että päiväkotien tämänhetkisen pedagogiikan tila ei ole lasten kannalta riittävä ja laadukas, ja tähän epäkohtaan toivomme tulevan varhaiskasvatuslain puuttuvan. Siksi olemme laatineet kannanottomme ja pyrkineet tuomaan esiin epäkohtia, jotka perustuvat sekä omiin kokemuksiimme että tutkimustietoon. Tämä on monella meistä ollut myös pääasiallinen syy hakeutua varhaiskasvatuksen maisteriopintoihin.

      On totta, ettei meillä ole ainakaan kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, millainen sosionomikoulutus on. Tätä eivät ole myöskään sosionomit juuri tuoneet esiin, vaan he tyytyvät selittämään vain, että ”ovat yhtä päteviä kuin kandi-lto:t”. Silloin, jos sosionomit itse astuisivat aktiivisemmin esiin (ehkä liittojensa avulla) ja olisivat aidosti ylpeitä omasta erityisosaamisalueestaan (sosiaalipedagogiikka), voitaisiin puhua moniammatillisuudesta. Työnimikkeiden erottaminen varhaiskasvatuksen opettajaksi ja varhaiskasvatuksen sosionomiksi olisi luonteva askel kohti aitoa moniammatillisuutta, jossa jokainen ammattilainen voisi tuoda esiin omaa ammattitaitoaan. On järjetöntä, että samaan ammattiin koulutetaan kahdesta erilaisesta instituutiosta ja eri lähtökohdista. Ei sairaalassakaan vaikkapa lääkäri, kirurgi ja sairaanhoitaja toteuta samaa työnkuvaa ”moniammatillisuuden” nimissä, vaikka ovat kaikki koulutettuja ja oman alansa ammattilaisia. Moniammatillisuus syntyy siitä, että jokainen tietää oman ”tonttinsa” ja hoitaa sen parhaalla mahdollisella tavalla.

      ”Vaaditte myös kahta opettajaa isommille lapsille. Tähän huokaisen, että voi kuulkaas, kun olisi olemassa edes se yksi.” Aivan. Mutta kokemukseen perustuen voin todeta monen pätevän opettajan vaihtaneen alaa nimenomaan tämän vallitsevan ”kaikki tekee kaikkea” -ilmapiirin vuoksi. Ei koeta, että sitä omaa työtä saadaan tehdä rauhassa. Tällainen turha työtehtävistä taistelemaan joutuminen vie energiaa ja huomiota pois oleellisesta: lapsista.

      Toivon, ettei tämä keskustelu jumittuisi nyt tähän ikävään vastakkainasetteluun, vaan keskityttäisiin siihen, että voitaisiin taata jokaiselle lapselle mahdollisuus oikeasti laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Toivon myös sydämeni pohjasta, että vielä jonain päivänä päiväkoti nähdään nimenomaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevana paikkana pelkän säilytyspaikan sijaan. Siihen voidaan vaikuttaa hyvän (paremman) varhaiskasvatuslain avulla.

      • Naurettavaa tekstiä sanoo:

        Ymmärrän mitä tarkoitat. En silti kuitenkaan lähtisi vertaamaan sairaalamaailmaa päiväkotiin. Sairaalan ammattilaisilla kuten hoitajilla ja lääkäreillä on jo niin suuret erot työnkuvassa ja ne vaikuttavat jopa ihmishenkiin, niin mielestäni oli hieman kohtuuton esimerkki. Heidän on toimittava jatkuvasti tietynlaisesti ja esim. lääkärit etsivät kirjoista apua työnohella miten kuuluu toimia ja antaa lääkettä. Rutiinit ovat aina samat, muuten voi olla jopa potilaan henki kyseessä. Sen sijaan taas varhaiskasvatuksen parissa on mahdollisuus käyttää enemmän omaa luovuuttaan, ideoida, suunnitella työtä, tehdä extempore juttuja ja olla spontaani. Tämän vuoksi on eri juttu toimiiko lastentarhanopettajana sosionomi vai yliopiston lto, koska kyse ei ole mistään nippelitiedosta ja teemme samaa työtä. Kyse on pienistä lapsista, jotka vain loppuen lopuksi tarvitsevat rakkautta, turvaa, perustarpeiden tyydytystä ja aikuisen läsnäoloa, eikä sillä väliä oletko korkeakoulusta, yliopistosta tai ammattikoulusta. Vaikka kuinka maisteriksi opiskellut yliopistopohjainen tulisi kirjaviisaana päiväkotiin, mutta ei kuitenkaan olisi sisäisesti tarpeeksi lämmin, lapsihenkinen, empaattinen ja henkisesti sopiva toimimaan lasten parissa, niin se hieno mustaa valkoisella paperilla lukeva koulutus ei riitä. Itse olen töissä sosionomi- lastentarhanopettajana ja teen ihan samanlaista työtä kuin yliopiston lto:t. Koulutukseni ei eroa muuten yliopisto lto:n työstä, kuin että minulta puuttuu esiopetuksen pätevyys ja en siis voi toimia eskareiden opettajana. Perheillä ja lapsilla on nykyään yhä enemmän erilaisia ongelmia ja pystynkin esim. vasu-keskustelujen yhteydessä ohjata perheitä tiettyjen palveluiden pariin samalla, kun työskentelen lastentarhanopettajana. Meidän päiväkotiin itseasiassa tuotiin pientä koulutusta lastensuojelusta. Siinä missä muut olivat hämillään kaikesta uudesta tiedonjyvästä, niin olivat asiat minulle jo entuudestaan tuttuja. Uskon että jokaisella meillä on kuitenkin sama päämäärä eli lasten hyvinvointi, vaikka tekisimmekin töitä omalla tavalla ja tulisimme kuinka eri kouluista. Tämän takia on mielestäni ihan hyvä, että lastentarhanopettajina on samassa sekä sosionomeja, että yliopiston lastentarhanopettajia. Mielestäni se on suuri, moniammatillinen rikkaus, mitä voimme perheille tarjota.

      • Susanna sanoo:

        ”Kyse on pienistä lapsista, jotka vain loppuen lopuksi tarvitsevat rakkautta, turvaa, perustarpeiden tyydytystä ja aikuisen läsnäoloa”

        Tuossa on juuri se näkökulmaero. Ohitan nyt tuon ”vain”-sanan, uskon ettet tarkoittanut väheksyä noita mainitsemiasi asioita. Tottakai lapset tarvitsevat rakkautta, turvaa, perustarpeiden tyydytystä ja aikuisen läsnäoloa. Tämä on ehdottomasti hyvän lapsen kohtaamisen kriteeri ja toivoisin todella, että nuo kohdat täyttyisivät arjessa jokaisessa päiväkodissa jokaisen lapsen kohdalla. Tuo ei kuitenkaan riitä laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi. Varhaiskasvatus tukee kokonaisvaltaisesti lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista, jonka syvälliseen ymmärtämiseen ja pedagogiseen toteuttamiseen kandi-lto:t saavat koko 180 opintopisteen kokonaisuutensa (ja osa siihen vielä sen maisterivaiheen päälle). Lapsille tulee tarjota suunnitelmallista taidekasvatusta (musiikki-, kuvataide-, käsityö-, draamakasvatus..), kulloiseenkin kehitysvaiheeseen kuuluvien liikuntataitojen tarkoituksenmukaista tukemista (sekä karkea- että hienomotoriikka), toisten ihmisten kanssa olemisen taitojen ensiaskeleita (sosiaaliset taidot, eettinen kasvatus) ja niin edelleen. Varhaiskasvatus on paljon suurempi kokonaisuus kuin perustarpeiden tyydytys.

  2. Seuraaja sanoo:

    Hyvä ,että on vastakkainasettelua,mutta kuten tuossa Susanna vastasi,nämä sosionomit voisiva tuoda asiaansa enemmän esille,jotta voidaan huomioida useamman tahon kanta asioihin. Nyt nämä maisteriopintojaan suorittavat vielä Kandi-ltot ovat ottaneet ratkaisevan askeleen eteenpäin ja siitä on turhaa kenenkään kitistä.
    Sama mahdollisuus olisi ollut sosionomi-lto:lla jos olisivat halunneet

    • Minttu sanoo:

      Jos ottaa tuollaisen noinkin ison askeleen, niin silloin kannattaisi myös olla enemmän tietoa asioista. Ei voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, jos ei oikeasti edes tiedä esim. juuri sosionomien koulutuksesta. Meille yliopistossa rakennellaan pilvilinnoja ja teemme kaikkemme vain oman koulutuksen ja alan eteen. En siis voi valitettavasti nyt samaistua meidän yliopistolaisten puolelle tässä, koska tarkastelen asioita vähän laajemmastakin näkökulmasta ja pohdin kauaskantoisempia seurauksia.

  3. Minttu sanoo:

    Olen yliopiston lto ja olen samaa mieltä siinä tuion ”Naurettavaa tekstiä” kirjoittajan kanssa, ettei sosionomeja ja yliopiston lto:ta pitäisi erotella. Jos näin kuitenkin kävisi, niin silloin lastentarhanopettajien palkkojen pitäisi myös nousta huomattavasti ja olisi oltava varmuus, että ”pelkillä lastentarhanopettajilla” myös varmasti saataisiin täytettyä päiväkodit. Sitten sosionomit potkittaisiin kylmästi pihalle pois ”meidän reviiriltä”. Toisaalta Susanna ehdotti että sosionomit pysyisi silti talossa, mutta se on kyllä aika kaukaa haettu ehdotus. Minkä takia sitten ei yhtälailla pidettäisi päiväkodeissa myös erityislastentarhanopettajia, toimintaterapeutteja ja puheterapeutteja, koska yhtälailla hekin ovat tärkeitä päiväkodille? Nyt kun säästetään ja työntekijöitä pyritään vähentämään, niin tämä ei kyllä toimi, että erinäistetään kaikki mahdolliset ammatit ja tungetaan iso porukka eri ihmisiä yhteen paikkaan, jolloin varmasti myös lapsetkin ovat hämillään aikuisten paljoudesta. Pitkä rivi ihmisiä seisomassa vierekkäin päiväkodissa jokainen eri ammateista, yksi perushoitaa, yksi opettaa ja kasvattaa, yksi huostaanottaa, yksi terapioi puhetta… Huh huh. Eikö tällä logiikalla pitäisi myös estää lastenhoitajia puuttumasta lto:n hommiin? Eli lastenhoitajat hoitakoot kakkavaipat ja pöytien pyyhkimiset, sillä me yliopiston lastentarhanopettajat haluamme pitää kynsin ja hampain kiinni omasta reviiristä. Susanna myös tokaisi kuinka yliopiston lastentarhanopettajat ovat vaihtaneet alaa, koska sosionomit saavat myös toimia lastentarhanopettajina (lue: sossut ovat vieneet opettajien työt!) ja ei siksi muka riitä tarpeeksi meitä ”oikeita opettajia”. Jos kerta porukka vaihtaa noin heppoisesti alaa, niin eivät kyllä tainneet alunperinkään kovin tosissaan olla kys. alalla. Niin ja mielestäni ei tämä meidän yliopiston koulutus edes ole kovin laadukas. Täten vaadin, että jos lastentarhanopettajat ja sosionomit erotetaan, niin silloin meidän yliopiston lto:den pitäisi saada koulutukseen myös lastensuojeluun ja perhetyöhön liittyviä opintoja lisää, koska ihan aikuisten oikeesti ei me nyt niin patterin välissä olla, ettei tajuta kuinka paljon erilaisia ongelmia lapsilla ja perheillä tänä päivänä on! Siksi ovat olemassa myös lto-sosionomit! Toisaalta.. Voisi samantien vaikka yhdistää koko koulutuksen sosionomin ja lastentarhanopettajan siten samaksi, ettei olisi enää pelkkää lto:n koulutusta. Meidän koulutuksesta puuttuu niin paljon oleellisia asioita, jotka eivät palvele tarpeeksi nykyisten perheiden ja lasten tarpeita.

    • Minttu sanoo:

      Susanna: Sen verran vielä, että myös sosionomit koulutetaan toteuttamaan laaja-alaisesti varhaiskasvatusta, jossa on taidekasvatus, eettisyys, motoriikka ja sosiaaliset taidot juuri nämä kaikki, mitkä mainitsit ja mitä mekin opiskellaan. Tiesitkö myös että sosionomit aloittelevat jo ensimmäisestä vuodesta lähtien käsittelemään koulutuksessaan varhaiskasvatuksen alueita, jos lto:ksi haluavat suuntautua? Toki niihin perehdytään laajemmin kolmantena vuonna. Ja tämäkin riippuu korkeakoulusta. Ja tiesitkö myös, että joissakin kouluissa yliopiston lastentarhanopettajat käyvät opettamassa sosionomeja? Tuskin siis ihan puupäitä nuo sossut ovat, ellei korkeakoulun opetussuunnitelma ole jotenkin ryssitty (onhan niitäkin amkeja). Kyllä ne tyypit siis ihan hyvin valmennetaan työhönsä ja annetaan koulutuksellisesti laadukkaat eväät toimia varhaiskasvattajana. Don’t worry.

  4. Susanna sanoo:

    Mistähän aloittaisin. Tarkemmin kannanoton laatinen porukan ajatuksia voi käydä lukemassa tuolta Kohti varhaiskasvatuslakia -Facebook-sivulta (http://www.facebook.com/kohtivarhaiskasvatuslakia).

    Ikäväää, että olet noin pettynyt saamaasi yliopistokoulutukseen. En ollenkaan kiistä, etteikö koulutuksessa olisi paljonkin kehitettävää ja parannettavaa. Itse olen kaiken kaikkiaan kuitenkin tyytyväinen, ennen kaikkea siihen, miten yliopisto-opiskelu on kehittänyt kriittistä ajattelua. Voin hyvin kuitenkin kuvitella koulutuksen kehittäjienkin ristiriidan siinä, että heidän pitäisi kouluttaa ammattilaisia kentälle, jossa koulutusta ei lainkaan arvosteta. Tämä on mielestäni yksi suurimmista epäkohdista alalla työntekijöiden näkökulmasta. On järkyttävää, että on oikeasti olemassa ala, johon koulutetaan ammattilaisia opettajankoulutuslaitosta myöten, mutta loppujen lopuksi sillä ei tunnusteta olevan mitään merkitystä. Todettiinpa tutkimuksissa mitä tahansa. Älytöntä. Käytin aikaisemmin lääkärivertausta. Samaa voisin todeta koulunkin puolelta: kyllä luokanopettaja opettaa luokkaansa, eikä koulunkäyntiavustaja, rehtori tai vaikka kuraattori. Kaikki koulutettuja ammattilaisia omine vahvuuksineen, jotka tekevät omasta näkökulmastaan työtä oppilaiden eteen.

    ”Minkä takia sitten ei yhtälailla pidettäisi päiväkodeissa myös erityislastentarhanopettajia, toimintaterapeutteja ja puheterapeutteja, koska yhtälailla hekin ovat tärkeitä päiväkodille?”

    Voi, minä kyllä pitäisin jos vain voisin. Onneksi näitä ammatteja ei olla tietääkseni lakkauttamassa, vaikka heille ainakin täällä päin kovasti sysätäänkin enemmän ja enemmän lapsia vastuulleen. Meidän onneksemme he usein ovat kuitenkin puhelinsoiton päässä ja heitä voi tarvittaessa konsultoida. Ei minullakaan ole sellaista erityispedagogista osaamista kuin erityislastentarhanopettajilla, vaikka perusopinnot olenkin käynyt. Siksi otan oppia heiltä itseltään, kysyn ja pohdin asioita ääneen. Ja sitä paitsi, miksi sitten lastentarhanopettajan ja erityislastentarhanopettajan tehtäväkuvaukset ovat erilaiset? Molemmat yliopistokoulutuksia ja kyllähän kandinkin opintoihin sisältyy erityispedagogiikkaa omista sivuainevalinnoista riippuen paljonkin. Eikö tämä ole sama asia? (Ja enpä usko, että päiväkodeissa tarvitsee pitkiin aikoihin olla huolissaan siitä, että aikuisia olisi liikaa!)

    ”Eikö tällä logiikalla pitäisi myös estää lastenhoitajia puuttumasta lto:n hommiin?”

    Siis nimenomaan pitäisi. Tämä on suurimmaksi osaksi kirjoitusteni pointti. Henkilökohtaisesti tätä sosionomiasiaa tärkeämpänä näen lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan työnkuvien erottamisen käytännössä. Niiden vasta pitäisikin erota toisistaan. En tarkoita, että hoitajat pyyhkisivät pöytiä päivät pitkät, vaan toivoisin, että hekin toisivat aktiivisemmin omat vahvuutensa ja oman erityisosaamisensa esiin. Eräs kommentoija Facebook-sivuillamme kommentoi osuvasti: ”Minä näen myös, että lapsella on oikeus niin opettajaan kuin hoitajaankin. Me ei tällähetkellä hyödynnetä ja oteta kaikkea potentiaalia lapsesta eikä opettajasta irti, kun kaikki vähän haahuilee ja tekee sitä sun tätä. Lapsella on oikeus siihen, että varhaiskasvatuksessa on selkeät työkuvat ja että häntä varten hyödynnetään kaikki se potentiaali, mikä on saatavilla irti. Miksi meillä on eri koulutuksia, jos kaikkien tarkoitus on tehdä kaikkea?” Näin juuri. Samassa yhteydessä myös Timo Mäki kommentoi seuraavasti: ”Nykylain säätämä hoito- ja kasvatustyö on sovittu tarkoittamaan opetus- ja kasvatustehtäviä (opettajat) sekä hoito- ja huolenpitotehtäviä (hoitajat).” Miksi tätä eroa ei useinkaan kentällä ole? En ymmärrä.

    Tuolla alan vaihtamisella ”kaikki tekee kaikkea” -ilmapiirin vuoksi tarkoitin myöskin ennemminkin tätä edellä kuvaamaani opettajien ja hoitajien olematonta eroa työnkuvissa, ilmaisin ehkä itseni epäselvästi.

  5. Tiia-Maria sanoo:

    Olen mielenkiinnolla lukenut keskusteluanne. Olen Susannan kanssa samaa mieltä siitä, että sosionomit voisivat aktiivisemmin astua esiin ja ottaa osaa keskusteluun. Opiskelen itse Metropoliassa ja olemme opiskelijayhdistyksemme Soffa ry:n voimin laatineet kannanoton hallituksen esitykseen varhaiskasvatuslaista.

    Löydätte sen seuraavasta osoitteesta:

    http://soffa.edu.metropolia.fi/?page_id=233

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s