Lehtiä ja kurpitsamandariineja

Kävin torstaina entisessä työpaikassani tervehtimässä lapsia ja siellä oli samaan aikaan Halloween-juhlat menossa. Discoa, kummitusaskartelua, tunnustelurataa, hassun väristä mehua ja tietysti mitä erilaisempia naamiaisasuja (ja tosi monta Frozen-Elsaa)! Olisi ollut tavallaan mukavampi käydä siellä ihan ”tavallisena” päivänä, nyt ei oikein ehtinyt jutella monenkaan lapsen kanssa, kun oli muutenkin menoa ja meinikiä. Mutta kyllä ne halaukset ja ilahtuneet ilmeet olivat käynnin arvoisia. <3 Entinen ryhmäläiseni, nyt jo 5-vuotias, ilmestyi luokseni kerta toisensa jälkeen – taloon myöskin tulleen pikkusiskonsa kanssa (jonka opettajana en ehtinyt olla). Näin kun pienempi kuiskutti jotain siskonsa korvaan ja vilkuili minua, ja isosisko tuli sitten luokseni hymyillen:
Sillä on ikävä äitiä.
Haluiskohan se tulla mun syliin?
Pikkusisko hymyili vähän kauempaa, nyökkäsi ja kiipesi saman tien syliin (vailla mitään elettäkään mistään äiti-ikävästä). Voi niitä. <3

Kävimme tuolla siis yhdessä talon toisen entisen lastentarhanopettajan kanssa, ja ylimmässä kuvassa Halloween-teemaiset kahvipöytäviemisemme! Vedenkestävällä permanent-tussilla piirsin kurpitsatyyliin kasvot mandariineille ja mukaan laitettiin suomalaisia omenoita.

Koska kyseessä oli naamiaiset, piti meidänkin tietysti pukeutua. Sain mielestäni loistavan idean pukeutua puuksi! :D Eli mustat farkut ja ruskea neule, johon kiinnitin langalla vaahteranlehtiä ja pari huovasta leikattua lehteä (siltä varalta että oikeat lehdet olisivat yön aikana käpristyneet tai kovettuneet liikaa). Keräsin lehdet keskiviikkoaamuna ja laitoin ne sanomalehtien väliin painon alle kuivumaan, ja samana iltana ompelin ne käsin paitaan kiinni. Torstaina ne olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa! Tuon kuvassa näkyvän ylimmän ruskean lehden irrotin lopulta ennen lasten luo menoa, sillä se alkoi muuttua murentuvaksi ja lehden reunat olivat jo inhottavan terävät (ompeluvaiheessa se oli ollut mukavimman ja ”vahvimman” tuntuinen). Lisäksi kiinnitin metallilangalla lehtiä vanhaan hiuspantaan, jolloin lehtiä oli myös hiuksissa.

Lapsia ”asu” kiinnosti! Osa kysyi heti että olenko puu, mutta eräskin kävi kysymässä, että ”miks sulla on tollanen lehtikasa?” :D Erityisesti heitä kiinnosti, että miten lehdet olivat kiinni ja että olivatko ne ihan ”oikeita oikeita lehtiä, ihan ulkoa”.

En ole erityisesti mikään Halloween-ihminen, en juhli sitä oikeastaan koskaan mitenkään, mutta tämä oli ihan hauskaa! Toivotan kuitenkin Halloweenin sijasta kaikille rauhallista pyhäinpäivää.

Syysvalo <3

Syysvalo <3

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s