Syyskuu: lupa herkutella!

20160911_202239-2

Kuva ei tee millään tavalla oikeutta tämän omenapiirakan maulle! Sain kassillisen omenoita suoraan puusta ja ensi töikseni valimstin omenapiirakan tämän reseptin mukaan. Lisäsin joukkoon vähän kardemummaa (koska kardemumma on parasta) ja ilmeisesti sokeriakin ihan reilulla kädellä, sillä piirakasta tuli todella makeaa. Ensi kerralla laitan kyllä vähän vähemmän (luulen, että laitoin liikaa nimenomaan sitä pinnalle ripoteltavaa sokeria) – toki tämä riippuu myös omenoiden makeudesta/kirpeydestä.

Ohje ihanaan omenapiirakkaan

200 g margariinia
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
omenoita
kanelia ja sokeria

  1. Sulata rasva ja sekoita se kulhossa sokerin kanssa.
  2. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle.
  3. Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua.
  4. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat.
  5. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina.
  6. Paista 200 asteessa n. 30 min.
  7. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Seuraavaksi alkoi tehdä mieli uuniomenoita… Pakastimessa olisi myös puolukoita ja mustikoita, vispipuuroa voisi ainakin tehdä! Mustikoita olen syönyt luonnonjugurtin ja puuron kanssa jo pidempäänkin (kätevää, kun voi heittää niitä siihen päälle suoraan pakastimesta).

20160911_180635-2

Päivän väri on ollut yllä näkyvä roosa – huomasin kotona, että ostokseni olivat varsin sävy sävyyn! Olen kyllä alkanut pitää tuosta väristä, kunhan ei ihan liiallisuuksiin mennä. Ei vaaleanpunainen, ei pinkki, vaan vähän maanläheisempi roosa (ja yhtä lailla myös ruusukulta viehättää). Kuvassa siis pehmeääkin pehmeämpi torkkupeitto, suihkugeeli, huulipuna (harvoin käytän muuta kuin värjääviä huulirasvoja, mutta nyt ajattelin kokeilla) ja kaksi kerää Felicia-nimistä lankaa, jossa on ikään kuin valmiiksi neulottua suikaletta. Ajattelin kokeilla jonkinlaista kevyttä kaulahuivia tehdä niistä, ei tarvitsisi kuin virkata suikaleita toisiinsa kiinni. Katsotaan miten käy!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s