Hyvä kuntavaaliehdokas

Hyvä kuntavaaliehdokas,

Olen lastentarhanopettaja ja valmistun tänä keväänä varhaiskasvatuksen maisteriksi. Varhaiskasvatusasiat ovat tällä hetkellä suurin kuntavaalien äänestysperusteeni, ja niin se taitaa olla koko alalla muutenkin. Ala on uudistumassa vauhdilla sekä sisällöllisesti (uuden Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä) että rakenteellisesti (jatkuvat kiristyspaineet hallituksen suunnalta). Opettajuuden ja varhaispedagogiikan korostaminen on muutosten läpiviemiseen paras ratkaisu. Yliopistolliseen lastentarhanopettajan koulutukseen panostaminen ja siten pedagogisen laadun turvaaminen takaa lapsille laadukkaan varhaiskasvatuksen, joka tutkitusti on pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu. Varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuo itsensä seitsenkertaisesti takaisin. Yle Areenasta on tällä hetkellä katsottavissa myös kiinnostava dokumentti nimenomaan varhaisvuosien merkityksestä koko meidän elämäämme: http://areena.yle.fi/1-3034984.

Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitäsi varhaiskasvatuksesta esimerkiksi nettisivuillasi.

Lastentarhanopettajaliiton sivuilta (klikkaa tästä) löytyvät varhaiskasvatukseen liittyvät kuntavaalitavoitteet ja tiedoston toisella sivulla on suorat kysymyksetkin, joihin voit mielellään vastata. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös liiton verkkosivuilta ladattavaan Pedagogiikan aika -julkaisuun, jossa varhaiskasvatuksen ajankohtaisimmille asioille kirjoitetaan tiiviisti myös perustelut. Julkaisu löytyy osoitteesta http://www.lastentarha.fi/cs/ltol/Varhaiskasvatuspaiva%202016. (16.3. vietetään muuten valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää, mikä kannattaa huomioida vaalejakin ajatellen!)

Tänä vuonna vietetään myös suomalaisen lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden verkkosivuilla julkaistaan pitkin vuotta blogikirjoituksia aiheeseen liittyen, ja sivuilla on luettavissa myös tiivis historiikki koulutuksen historian vaiheista. Suosittelen tutustumaan! Sivu löytyy osoitteesta http://www.lastentarhanopettajankoulutus125.com .

Ystävällisin terveisin,

Potentiaalinen äänestäjäsi

 

Postilokero 347

20170110_201919-2

Juhlan kunniaksi valitsin yöpaidaksi Pikku Kakkosen t-paidan.

Onnea 40-vuotiaalle Pikku Kakkoselle! Huomenna keskiviikkona 11.1.2017 klo 14:30 lauletaan kaikkialla yhteen ääneen onnittelulaulu, eli tietysti kaikille tuttu postilaulu. Päivä huipentuu illalla klo 19 esitettävään dokumenttiin, joka on kyllä aivan pakko katsoa.

Pikku Kakkonen on myös minulle erittäin tärkeä ja rakas ohjelma, jota katson toisinaan vieläkin (sen voi kätevästi verhota siihen, että lastentarhanopettajana pitää olla kärryillä siitä, mitä lapset katsovat ja mistä he puhuvat – tosiasiassa katsoisin ohjelmaa varmasti joka tapauksessa). Siihen liittyy monenlaisia muistoja koko lapsuusajalta.

Jokainen on varmaankin joskus lapsena pelännyt jotain ohjelmaa. Minulle tällainen pelottava ohjelma oli Rölli. En muista sinänsä mitään suoraan Rölliin liittyviä pelon aiheita, mutta muistan kyllä miten juoksin heti nurkan taakse keittiöön, jos juontaja ilmoitti, että seuraavaksi katsotaankin Rölli. Muistan myös erään yksittäisen automatkan, kun autossa kuunneltiin c-kasetilta (kasetti oli nimeltään Bestis) lastenlauluja, ja yhtäkkiä sieltä alkoikin Röllin tunnari. Se piti sammuttaa saman tien, en muista aloinko itkeä vai muuten vain kovaan ääneen vaatia, että se kelataan. Muistan myös yhden reissun, jolloin makoilin asuntoauton takaosassa olevalla sängyllä, ja aloin jostain syystä ajatella, että mitä jos sängyn alla olisikin Rölli. Jonkun piti kai kurkistaa ja varmistaa, ettei siellä todella ollut mitään. Jossain vaiheessa pääsin sitten yli tästä ja myöhemmin Röllistä tuli yksi suosikkilastenohjelmistani. Oivalsin sen nerokkaan kielenkäytön erityisesti lauluissa, ja visuaalisesti metsä oli todella inspiroiva tausta tarinoille. Näistä uudemmista animaatioelokuvista en niin perusta, kyllä siellä pitää olla Allu Tuppurainen hyppimässä Röllinä metsässä ihan oikeasti!

Pelottaviin ohjelmiin liittyy tietysti myös se kuuluisa Varokaa heikkoa jäätä -varoitus. Se oli samaan aikaan niin kiehtova ja jännä, että myös vähän ahdistava. Muistan sen tunteen, kun tiesi mitä sille jäihin putoavalle hahmolle kohta tapahtuu, mutta asialle ei voinut tehdä mitään! Jostain kumman syystä ahdistavinta videopätkässä oli kuitenkin matalalla äänellä lausuttu: ”Varokaa heikkoa jäätä, hmmm-mm.” Luulen, että musiikit ovat ne, jotka tuosta koko varoitusvideosta tekevät pelottavan. Ja olen sitä mieltä, että tuossa pelottavuuden kanssa ollaan myös onnistuttu – en minä ainakaan ole koskaan lähtenyt jäälle kävelemään ennen kuin olen varma siitä, että se kestää! Ja jos joutuisin itse pelastustilanteeseen, en juoksisi suin päin vaan ryömisin ja kierisin varovasti lähemmäksi. Onhan niitä uutisia välillä, että joku on tästä oppinut ja saanut pelastettua jonkun jäihin pudonneen.

Ajattelin hetki sitten kirjoittavani myös omituisesta ”pelostani” tai ahdistuksestani liittyen television ”Hetkinen” -ilmoituksiin. Siis siihen, että ruutuun ilmestyy sana ”hetkinen” jonkun taustamusiikin kanssa, kun lähetyksessä on jotain vikaa. Se on vaan aina tuntunut ahdistavalta, siinä on jotain sellaista epätietoisuutta ja epävarmuutta siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. No, katsoin äsken Varokaa heikkoa jäätä -varoituksen uudelleen pitkästä aikaa, ja siinähän ilmestyy siihen pikkutelkkariin myös Hetkinen! Mielenkiintoista! Tästäkö ”traumani” johtuu?

20170110_201902-2

Pelle Hermanni oli sen sijaan suosikkini ihan alusta lähtien. Tai siis minun katsomishistoriani alusta, eli ihan 80-luvun lopusta alkaen. Pikkusiskoni kanssa odotettiin, että milloin se Pelle Hermanni kuulee juuri meidän vastauksemme, ja että osoittaako se joskus suoraan juuri meitä! Samalla tavalla sitä lopussa heitettävää unihiekkaa piti aina joko paeta tai pyydystää käsien väliin. Itse asiassa Pikku Kakkonen on ollut aika osallistava ohjelma jo kauan ennen kuin käsitettä alettiin käyttää siinä muodossa kuin sitä tänä päivänä käytetään! Aikaansa edellä.

Mitään postia en muista koskaan lähettäneeni tuohon postiosoitteeseen, jonka osaa ulkoa vaikka unissaan. Tätä vähän ihmettelen, sillä se olisi jotain, jota todennäköisesti minä kyllä tekisin. Voi tietenkin olla etten vain muista asiaa.

Ja onhan näitä kaikenlaisia suosikkiohjelmia etenkin sieltä 90-luvun puolelta. Kolme Ässää (hassusti päätä heiluttavat Sakke, Salla ja Saastamoinen) löytyi sattumalta dvd:nä ja pitihän se ostaa. Ti-Ti Nalle on ollut ikisuosikki, mutta se on tutumpi vinyylilevynä, c-kasettina ja cd-levynä, vaikka myös tv:stä sitä katselin. Kaikenlaiset seikkailuohjelmat, joissa oli vähän Ti-Ti Nallen tyyliin joitain lapsia mukana seikkailemassa, olivat hauskoja. Niistä sai aina hyviä ideoita omiin leikkeihin! Nalle Luppakorvaa rakastin. Sen tunnari on kaikessa alakuloisuudessaan niin suloinen, ja koko nalle niin sympaattinen. Tykkäsin myöhemmin myös esimerkiksi Jonttu-fantista ja hänen ystävistään (Youtubesta löytyi englanninkielinen tunnari), näyttää aika ysäriltä tämän päivän näkökulmasta. :D

Sitten on ohjelma, josta en tiedä mitään. Siitä on jäänyt mieleeni ainoastaan, että kyse on sirkusaiheisesta animaatiosta, jossa kuva jotenkin jännästi liikkuu tasaisesti sivusuunnassa, ”menee eteenpäin”… Kuva oli värikäs, ehkä mahdollisesti vähän pastellisävyinenkin. Ainakin joku voimamies siinä oli. En tiedä, onko muistikuvani vain jostain ohjelman tunnarista vai itse ohjelmasta. Muistaako joku teistä tällaista ohjelmaa?

20170110_201702-2

Eli keskiviikkona 11.1.2017 klo 19:00 TV2:
Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina

ONNEA PIKKU KAKKONEN!

Kiire!

20161121_094002
Lapsiryhmän vaatteet Lastentarhamuseon naulakossa. Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kuvaa päivittäistä ruuhkaa ajatuksissani.

Lupailin aikaisemmin, että tänä vuonna nähtäisiin ”tekemisvinkkejä lapsille” -aiheinen blogijoulukalenteri, mutta ikävä kyllä marraskuu on töiden ja opintojen osalta äärimmäisen kiireinen ja tälle kalenterille on ollut mahdotonta löytää aikaa, vaikka niin toivoinkin. Luulen siis, että tätä joulukalenteria ei valitettavasti ole sittenkään tulossa. :( Pyrin kuitenkin kirjoittelemaan aiheeseen liittyviä päivityksiä pitkin joulukuuta – en kuitenkaan päivittäin!

Mutta palataan asiaan! Nyt palaan kahden ryhmätyön pariin…

Täällä ollaan yhä.

1
Hei taas! Bloggaaminen on tällä hetkellä jostain syystä umpikujassa, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Kirjoitusinspiraatiota ei ole, mutta toisaalta mieleen tulee silti satunnaisesti blogiaiheita. Joinain päivinä suunnittelen koko blogin sulkemista, joinain päivinä ajattelen uuden blogin perustamista. Kompromissi on ollut, etten tee mitään. Blogi vaan on. Joten pahoittelut teille, jotka Pitkospuita seuraatte (näistä pahoittelupostauksistakin aina varoitellaan), hiljaiseloa on riittänyt koko vuoden (tämä on vuoden neljäs postaus, noloa) enkä osaa sanoa milloin tämä tästä aktivoituu…

Jos nyt jotain kuulumisia. Varhaiskasvatuksen maisteriopinnot ovat käytännössä opetusharjoittelua vaille valmiit, mutta teen tosiaan esi- ja alkuopetuksen aineopinnot ja luultavasti myös museologian perusopinnot vielä ensi lukuvuoden aikana. Olen opintovapaalla päiväkodista ja työskentelen opintojen ohella vuodenvaihteeseen asti tammikuisessa harjoittelupaikassani (maaliskuusta asti siis ihan työntekijänä), jossa työajat ovat sen verran joustavat ettei se hankaloita opintojani. Päiväkotityössä tämä ei onnistuisi mitenkään, joten olen iloinen, että saan vielä olla toisen vuoden opintovapaalla! Olen edelleen innoissani opinnoista, ja nyt kesällä suoritan Avoimen yliopiston kautta Kulttuuriperinnön teoria -kurssin, joten olen jo astunut vähän oman alani ulkopuolellekin. Elokuuksi ilmoittauduin Lapsuuden tutkimuksen kurssille myös. Mutta kun noita tulevia kurssiaikatauluja ja -sisältöjä tutkailin, niin melko vauhdikas syksy on tulossa!

Tänään alkoi kolmen viikon kesälomani keskimmäinen viikko. Ensimmäisellä viikolla lähinnä nukuin pitkään. Pieniä reissuja tuli tehtyä mm. Vääksyn perinteiseen Mobilisti-iltaan, Loimaalle (Maatalousmuseo Sarka, Alpo Jaakolan patsaspuisto ja Taidetalo). Nyt alkaneella viikolla aion saada tuon kulttuuriperintökurssin ensimmäisen esseen valmiiksi (deadline vasta 24.7., mutta en haluaisi käyttää siihen koko lomaa). Tällä viikolla sisko saa leikata hiukseni ja muuten suunnitelmissa on lähinnä olla. Säästä riippuen joko sisällä tai ulkona. Ehkä joitain Helsinki-kohteita voisin harkita, fiiliksen mukaan. Edessä on vielä jo lähes perinteeksi muodostunut Ruotsin reissu, tällä kertaa käytännön syistä vähän aiempaa lyhyempänä. Ehkä siitä voisin ainakin kirjoittaa vastaavan matkakertomuksen kuin viime vuosinakin?

12 kuukautta, 12 kuvaa

9


Tammikuu
1
Uudenvuodenlupaus 2015: juo enemmän vettä. Onnistui suurinpiirtein tammikuun ajan. Kävi mielessä pitkin vuotta ja välillä muistin, pääasiassa en. Uudenvuodenlupaus 2016: juo enemmän vettä.

Helmikuu
2
Kävimme Halosenniemessä. Oli kylmää ja kaunista.

Maaliskuu
3
Olin kaiketi kevättunnelmissa. Kuvia ainoastaan näistä tulppaaneista ja valkoviinilasista. Ei yhtään blogimerkintääkään. Aika taisi mennä pääasiassa töissä ja varmaan opiskellessakin.

Huhtikuu
4
Pieni lomamatka Kööpenhaminaan! Tuli todella tarpeeseen ja oli kaikin puolin onnistunut reissu. Huomasin juuri etten tehnyt koko matkasta mitään kirjoitusta blogiin! Olen ilmeisesti oikeasti ollut aika poikki ja täystyöllistetty viime keväänä… Ehkä te vielä saatte jonkinlaisen kuvakoosteen Tanskastakin! Kameran hajoaminen ennen matkaa toki rajoitti kuvaamista muutenkin (uutta kameraa ei edelleenkään ole, koska opiskelijabudjetti), mutta on sieltä sentään jotain valokuvia.

Toukokuu
5
Vaikka olin töissä vielä kesäkuussakin, niin toukokuu oli jo henkisesti valmistautumista siihen, että jään syksyllä opintovapaalle vuodeksi. Ihania kortteja ja muita muistamisia lapsilta ja heidän perheiltään. <3 Kova ikävä heitä edelleen!

Kesäkuu
6
Päällimmäisenä mielessä kiva ja perinteinen juhannusreissu (ks. täällä). Vettä satoi ja oli muutenkin niin klassinen ”Suomen juhannus” -sää, kunnes saavuimme höyrylaiva Tarjanteelle. Iltaristeilyllä näytti yhtä ihanalta kuin yllä olevassa kuvassa. <3 Loppukuusta oli myös Kivi-juhlat.

Heinäkuu
7
Heinäkuussa teimme kesälomamatkamme Ruotsiin (ja vähän Tanskaankin)! Reissusta lisää täällä. Ihana matka ja tarpeellinen irtiotto kokopäiväisen työn jättämisen ja kokoaikaiseen opiskeluun siirtymisen välillä!

Löysin sattumalta äsken lyhyitä videokatkelmia Helsingborgista ja kuulkaas ihan sitä varten rekisteröidyin myös YouTubeen! Että Pitkospuut löytyy nyt sieltäkin. Videon näette tässä – taattua kännykkäkameralaatua:

Elokuu
8
Elokuussa aloin jälleen tehdä päiväkotisijaisuuksia kolmen vuoden vakityön jälkeen. Tervetullutta vaihtelua nähdä vähän muiden päiväkotien toimintaa! Elokuun ajan tein gradua ja sijaisuuksia, varsinaiset kurssit alkoivat vasta syyskuun puolella. Elokuussa oli myös vihdoin lämpimät kesäsäät, jolloin istuskelin paljon puistossa lukemassa.

Syyskuu
9
Syyskuussa pääasiassa opiskelin. Aloitin Taito- ja taidekasvatuksen sivuaineen, joka on työllistänyt koko syyskauden alkaa sekin olla nyt vuodenvaihteessa loppusuoralla.

Lokakuu
10
Lokakuussa oli syksy! Silloin ehdin myös tehdä päiväkotisijaisuuksia aiempaa enemmän opiskelujen ohella (taloudellisistakin syistä oli pakko).

Marraskuu
11
Marraskuu oli kulttuurikuu! Kolme museota, kolme näytelmää ja ooppera. Ihan hyvin, vaikka itse sanonkin!

Joulukuu
12
Joulujuttujen lisäksi joulukuu sujui aiemmin mainitun sivuaineen parissa. Maalasin, muotoilin savea, rakensin rummun, kirjoitin esseitä, seikkailin metsässä menninkäisenä ja mitähän kaikkea!

On ollut aika vauhdikas ja toiminnantäyteinen vuosi, mistä kertoo osaltaan myös kuvien vähyys aiempiin vuosiin verrattuna. Töissä tai opiskellessa ei paljon kuvata ja juuri niiden parissa tämä vuosi pääasiassa on sujunut.

Vuodelta 2016 odotan myöskin sekä töitä että opiskeluja, mutta myös paljon kaikkea uutta. Edessä on hallinnon harjoittelu ja opetusharjoittelu (molemmat aivan uusia juttuja itselleni), gradun palautus, uudet työkuviot (joista en vielä tiedä itsekään)… Odotan innolla! Toivon myös muistavani ottaa silti ihan rauhallisesti ja levätäkin välillä.

Hauskaa vuoden viimeistä päivää ja ihanaa uutta vuotta kaikille!

Ideoita Kiven päivän viettoon ja arvonta

arvonta1010

Aleksis Kiven päivän kunniaksi Nurmijärven Kivi-juhlat järjestää Kivi-aiheisen arvonnan Facebook-sivullaan – käykää osallistumassa! Palkintona on Kivi-juhlien tuotepaketti: Nummisuutarit-kirja (sis. kuvia Kivi-juhlien näytelmistä vuosien varrelta, ihana painos!), Kivi-juhlien heijastin sekä kangaskassi. Kilpailuohje kuuluu näin: Mikä Kiven teos (kirja, näytelmä, runo, tekstikatkelma, repliikki tai vaikka sana tai sanonta) on sinulle tärkein tai jäänyt muuten parhaiten mieleen? Kommentoimalla kuvaan osallistut Kivi-juhlien tuotepaketin (Nummisuutarit-kirja, heijastin ja kangaskassi) arvontaan. Aikaa osallistua on Kiven päivän päättymiseen saakka, eli 10.10. klo 23:59 asti. Voittaja julkistetaan sunnuntaina 11.10. Facebook ei ole millään tavalla mukana arvonnan järjestämisessä.

Olen viimeksi kirjoittanut Aleksis Kiven päivään liittyen siitä, miten olen itse päiväkodissa viitannut Kiveen 10.10. Kirjoitus onkin noussut tässä Kiven päivän alla jälleen blogin suosituimmaksi tekstiksi. Koska nyt opintovapaalaisena minulla ei ole lapsiryhmää, jonka kanssa työskentelisin, niin ajattelin listata tänne kiinnostuneille linkkejä ja ideoita – voi soveltaa paitsi varhaiskasvatukseen niin tietysti (helpomminkin) myös koulun puolelle. Ideat ja vinkit tulevat tosin vähän myöhään tämän vuoden Kiven päivää ajatellen – toki näistä on myös viime hetken vinkeiksi, jos pää lyö edelleen tyhjää. Ja saa hyödyntää tietysti ihan ympäri vuoden! ;)

Ensin tiivistelmä siitä, miksi nostan Aleksis Kiven esille kerta toisensa jälkeen. Ensinnäkin uskon, että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että elin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Nurmijärvellä, jossa Kiveltä ei voi välttyä (eikä ole syytäkään). Kiinnostukseni lähti kuitenkin omaehtoisesti ja olin lukenut veljekseni jo ennen kuin se koulussa oli pakollista. Jollain tavalla se kieli sykähdytti ja teksteissä oli niin nerokkaita ilmauksia, että lukeminen oli hauskaa. Kiinnostuin yleisesti (kotimaisesta) kaunokirjallisuudesta ja erityisesti kaikenlaisista klassikoista. Sitten ajauduin Kivi-juhlille, joista olen varmaankin kirjoittanut jo kyllästymiseen asti. Ensin Seitsemän koiraveljeksen yleisöön kesällä 2004, sitten samaisen näytelmän sudeksi ja häräksi kesällä 2006. Ja siitä se sitten lähti, tänä vuonna oli kymmenes kesä, kun olin jollain tavalla mukana (viime vuosina pääasiassa taustajoukoissa). Tämä kesäteatteriharrastus on pitänyt yllä kiinnostusta myös itse kirjailijaan ja tekstit ja Kiven elämä kiehtovat edelleen.

Vinkkejä, linkkejä ja ideoita Kiven päivän viettoon varhaiskasvatuksessa ja koulussa:

  • Ensimmäisenä tietysti Kivi-juhlat – infoa kesäteatterista, kuvia ynnä muuta.
  • Aleksis Kivi – kansalliskirjailija -sivustolta löytyy ehkä laajin kokoelma aineistoa Kiveen liittyen. Käytän itse sivustoa usein kaikenlaisten faktojen tarkistamiseen (myönnän etten jonkinasteisesta harrastuneisuudestani huolimatta tiedä tai muista kovinkaan paljoa). Tässä yhteydessä kannattaa katsoa erityisesti sivu ”Koululaisten Kivi”.
  • Aleksis Kivi ja teatteri (Yle) – vinkkejä, faktaa ja kysymyksiä koululaisille
  • Seitsemän veljestä – koululaisille suunnattu interaktiivinen sivusto liittyen Seitsemään veljekseen. Tätä muistan käytettäneen joskus mekin lukioaikana. Kannattaa ehdottomasti vilkaista!
  • Kansallisbiografia – täällä jo kattavampi teksti Aleksis Kivestä.
  • Tiet lähteisiin, Aleksis Kivi SKS:ssa – alkuperäisiä tekstejä ym.
  • Runosto – runsaasti Kiven runoja luettavissa!
  • Seitsemän veljestä – toki myös veljekset ovat luettavissa netissä. Tätä olisi hauska lukea oppilaiden kanssa ääneen!
  • Project Guthenberg – Kannattaa tutustua myös muihin Kiven teksteihin.
  • Aleksis Kivi selkokielellä – tiivistelmä kirjailijasta Papunetissä.
  • Aleksis Kiven syntymäkoti Nurmijärvellä – kannattaa käydä, mikäli vain pääsette! Suosittelen erityisesti draamaopastusta Pappihan pojasta piti tulla. Elävää kerrontaa murteineen kaikkineen, viittauksia Kiven teksteihin ja elämään. Katso myös Nurmijärven museon ohjelmaa kouluille ja päiväkodeille.
  • ”Aleksis Kivi sai nimikkoleivoksen” – entä jos leivottaisiinkin mustikkakiviä?
  • Älypää – myös Kivestä on tehty lyhyehkö tietovisa. Yksi kysymyksistä koski tosin kirjailijan kuolinsyytä, josta ymmärtääkseni yhä kiistellään. Tämän testin mukaan vastaus olisi ollut borrelioosi, mutta muistan juuri jostain (…) lukeneeni, että se on yksi (verrattain uusi) teoria muiden joukossa.
  • Etälukio – muutamia kysymyksiä Kivestä lukion äidinkielenopetukseen.
  • Youtube – erilaisia tulkintoja mm. Kiven runoista
  • Myös Kivi-juhlien Youtube ;)

Päiväkodissa (ja miksei koulussakin) helpointa on sitoa aihe johonkin laajempaan kokonaisuuteen. Varhaiskasvatuksessa ei ole oleellista oppia kirjailijasta sinänsä (tähän tarkoitukseen valitsisin ennemmin jonkun kotimaisen lastenkirjailijan), mutta etenkin kun lapsille veljekset ovat usein tuttuja Mauri Kunnaksen Koiraveljeksinä, on ne mahdollista ottaa käsittelyyn. Siinä aiemmassa blogitekstissäni kerroin miten itse toissavuonna linkitin Kiven Seitsemän veljeksen lisäksi 1800-luvun maisemiin, eläimiin (päiväkodin sen vuoden teeman mukaisesti) ja piirileikkeihin. Toinen hyvä vaihtoehto on ottaa voimakkaammin mukaan kotimainen (lasten)kirjallisuus yleisesti – päivähän on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Perinteiset Oman kirjan viikot ja Oman kirjan päivät ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja. (Jos tällaista ette ehtineet tämän vuoden Kiven päivään sitoa, niin muistakaa, että Satupäivä on tulossa 18.10.!) Kiven teksteistä varhaiskasvatukseen sopii tietysti parhaiten Timon laulu (eli Oravan laulu eli Laulu oravasta eli Makeasti oravainen, rakkaalla lapsella on monta nimeä ;) ). Aiheen voi sitoa myös luontoon, joka on vahvasti esillä kirjailijan tuotannossa. Tästä esimerkkinä Metsämiehen laulu -runo.

Muutamia ideoita Aleksis Kiven päivän taiteelliseen työskentelyyn:
– Mitä tahansa liittyen lukukäsitteeseen 7 (noh, koska Seitsemän veljestä): piirtäen, muotoillen, maalaten, veistäen ja niin edelleen- Kirjan kuvitusta: toteuta tekniikalla X uusi kuvitus/kansi jollekin Kiven teokselle, omalle suosikkikirjallesi tai vaikka kuvitteelliselle romaanille
– Taidetta luonnonmateriaalista (kivet, kepit, kävyt, hiekka), viitaten Kiven vahvaan luontosuhteeseen ja esim. Metsän poika tahdon olla -runoon
– Draamaa: isompien oppilaiden kanssa voidaan toteuttaa kohtauksia Seitsemästä veljeksestä joko suoraan lukemalla tai improvisoiden
– Kirjoitustehtävä: Millaiset olisi tämän päivän seitsemän veljestä? Entä seitsemän siskosta?

pulla

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!