Varhaiskasvatuksesta EI saa leikata

Kirjoitin viimeksi tyrmistyksestäni hallituksen säästöaikeista varhaiskasvatuksen osalta. Olen edelleen järkyttynyt sitä lyhytnäköisyydestä, jota Sipilä kumppaneineen osoittaa. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen sijoitettu raha tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin, ja sama pätee toisinkinpäin…

Keskiviikkona järjestetään mielenilmauksia säästöaikeita vastaan ympäri Suomea. Suurin tapahtuma (johon itsekin osallistun) on Helsingissä, mielenosoituskulkue lähtee Rautatientorilta klo 18. Tulkaa mukaan!

Olettehan jo allekirjoittaneet adressin tätä kaikkea vastaan? Se löytyy osoitteesta http://www.adressit.com/varhaiskasvatuksen_tulevaisuus_ei_kasvaville_ryhmille ja olisin kovin iloinen, jos kävisit sen allekirjoittamassa ihan huolimatta siitä, onko sinulla lapsia tai työskenteletkö alalla. Kaavaillut leikkaukset vaikuttavat kuitenkin sekä tämänhetkisiin lapsiin että tuleviin sellaisiin.

Varhaiskasvatus on jo nykyiselläänkin paikoitellen melko heikkolaatuista, ja nyt sitä rapautetaan entisestään. Olen ihan aidosti huolissani. Aiheesta kirjoittaa myös mm. Eeva-Leena Onnismaa:

Lisää hyviä kirjoituksia ja linkkejä löytyy Vain kaksi kättä -Facebook-ryhmästä!

Nyt kaikki mukaan! On kohtuutonta laittaa lapsia maan velan maksajiksi!

Advertisement

Lapselta on helppo viedä

Kuten moni muukin, myös minä olen järkyttynyt uuden hallituksen kaavailemista säästöistä, joita he kuvittelevat saavuttavansa. Tosiasiahan on, että lapsista, kasvatuksesta ja koulutuksesta saadut säästöt muuttuvat ajan kuluessa suuriksi menoiksi. Luulisi, että parin vuosikymmenen takaisesta lamasta olisi jotain opittu, mutta ei. Lapsilla ei ole ääntä tässä yhteiskunnassa, joten heiltä on helppo viedä. Päiväkotielämästä tietämättömien ihmisten on näemmä mahdotonta ymmärtää, että ”kyllähän sinne muutama lisälapsi mahtuu” ei ole ihan niin yksinkertainen juttu. Ryhmät ovat ylitäytettyjä jo nyt, siihen sitten vielä ”muutama” lisää. (Ihan jo fyysiset tilat rajoittavat aika paljon.) Kun lisäksi rajataan lapsen (!) subjektiivista päivähoito-oikeutta, tulevat lisäksi ryhmiin entistä useampi puolipäiväinen, joita mahtuukin sitten kaksi kappaletta yhden paikalle – olivat sitten paikalla yhtä aikaa tai eivät. Ja koska toimintaa toteutetaan pääosin aamupäivisin, olisi lapsen kannalta toivottavaakin, että he olisivat silloin paikalla. Voitte itse laskea, kuinka monta lasta ryhmään saattaa pahimmillaan ilmestyä.

Laadimme Kohti varhaiskasvatuslakia -sivun kanssa kannanoton, joka on luettavissa täältä: https://www.facebook.com/kohtivarhaiskasvatuslakia/posts/1598514157058371 Sitä saa vapaasti jakaa ja levittää eteenpäin.

Satunnaisuuksia

Vaalipäivän orava.

– Digikamerani on ollut rikki jo jonkin aikaa. Se ottaa kyllä kuvia, mutta näyttö on kokonaan valkoinen – käytännössä on siis ihan arpapeliä, että minkälaisia kuvia sillä tulee. Onneksi päälle ei ollut jäänyt mitään erityisiä asetuksia vaikkapa valaistuksen suhteen, vaan kuvista tulee jokseenkin normaalin näköisiä (jos osuu yhtään kohteeseen). Uusi pitäisi jostain hankkia.

– Vaalitulos vähän hämmentää, mutta oma ehdokkaani sentään pääsi läpi! Meillä oli sunnuntaina hienot vaalivalvojaisetkin viiden hengen voimin (kolmea eri puoluetta äänestäneitä, ilmankos äänenvoimakkuus välillä vähän kohosi).

– Gradu etenee sen verran, että olen saanut tuotettua jo puolet aineistosta (käyn videokuvaamassa ja analysoin sitten tiettyjä aineistosta valitsemiani episodeja). Kyllä se suurin työ, aineiston analysointi, taitaa kesään jäädä. Ei tässä oikein millään ehdi muuten.

– Aion lähiaikoina, ehkä ensi viikolla, kertoa lapsiryhmäni lapsille siitä, että en enää kesäloman jälkeen ole heidän opettajansa (opintovapaa alkaa elokuussa), vaan tilalleni tulee joku muu. Ikävä on jo nyt.

– Huomenna alkaa ansaittu (!) miniloma, junalla Malmön kautta Kööpenhaminaan ja sieltä lentäen takaisin! Kameran hajoaminen harmittaa kovasti tästäkin syystä, mutta toisaalta ehkä tekee hyvää keskittyä kerrankin katsomaan nähtävyyksiä omin silmin eikä näytön läpi. Tärkeimmät voin tallentaa puhelimeni kameralla (joka ei tosin ole mikään huippulaatuinen). Jotenkin sitä on tottunut nimenomaan tallentamaan muistot valokuvien muodossa, ja tuntuu oudolta ettei sellaista tekisi. Ihan kuin kaikki oman muistin varassa oleva jotenkin katoaisi muuten (minun muistini tuntien näin kyllä voisi tapahtuakin)… Aiheesta puhui vlogissaan juuri myös yksi tämän hetken suosikeistani Beckie0.

Äänestä!

Tänään aion äänestää. Olen jo päättänyt mille puolueelle ja kenelle ääneni annan.

Olen äänestänyt aina, kun siihen on ollut mahdollisuus, lukuunottamatta seurakuntavaaleja, jotka jotenkin aina menevät ohi huomaamatta. En ole erityisen aktiivinen politiikan seuraaja, mutta etenkin nyt varhaiskasvatuslain tiimoilta olen ehkä enemmän tietoinen puolueiden ja joidenkin yksittäisten henkilöiden mielipiteistä kuin aiemmin. Moneenkaan asiaan itselläni ei ole kovin vahvoja mielipiteitä, mikä tekee esimerkiksi vaalikoneiden täyttämisestä aika vaikeaa – omat mielipiteeni sijoittuvat suurimmaksi osaksi siihen ”en osaa sanoa” tai ”ei suurta merkitystä” -osastolle, mutta en halua, että äänestämäni ehdokas on yhtä pihalla kaikesta kuin minä. Ehkä siksi vaalikoneista tarjotaankin välillä ihan kummallisiakin ehdokkaita ja niitä puolueita, joita en halua äänestää.

Ehdokas, jota aion äänestää (ja jota en aio teille tässä paljastaa, koska haluan pitää blogini kuitenkin puolueettomana ihan kirjaimellisestikin), osaa perustella mielipiteensä. Se on ehkä tärkein ominaisuus, jota toivon poliitikolla olevan: mielipiteitä ei heitellä ilmaan ilman mitään todellisuuspohjaa, vaan kaikki mitä sanotaan tai ehdotetaan, osataan myös perustaa faktatietoon. Toiseksi itselleni tärkeää on tietysti varhaiskasvatusasiat, ja niihin kyseinen ehdokas on ihan mukavasti ottanut kantaa sekä omilla nettisivuillaan että muutenkin työssään. Varhaiskasvatukseen tulee panostaa, lastentarhanopettajien koulutuspaikkoja tulee lisätä, varhaiskasvatus on lasta varten, ei vanhempien työssäkäyntiä varten, varhaiskasvatus ja päivähoito tulee käsitteellisesti erottaa toisistaan…

Muita itselleni tärkeitä teemoja on ylipäänsä koulutus, korkeakoulupolitiikka (en missään nimessä kannata ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistämistä), ympäristöasiat, kulttuuriasiat (kirjastoja tarvitaan jne.) ja tasa-arvokysymykset. Äänestämälläni ehdokkaalla tulee olla laajasti ymmärrystä myös kaikesta siitä, mistä minä itse en paljoakaan ymmärrä. Paljon olen nähnyt sellaisia mainoksia ja vaalikampanjoita, joissa ripustaudutaan vain yhteen asiaan, jonka ehdokas kokee tärkeäksi. Minä en halua, että eduskunnassa työskentelee ihmisiä, jotka ajavat yksisilmäisesti vain yhtä asiaa ja hoitaa mutu-pohjalta kaiken muun – kyllä siellä pitää olla kiinnostunut kaikesta siellä käsiteltävästä ja pitää osata hakea tietoa kulloinkin käsiteltävistä asioista. Pitää olla fiksu ja ajatteleva ihminen, jolla toivottavasti lisäksi on joko koulutusta tai aiempaa kokemusta politiikasta jollain tasolla.

Minä tästä lähden äänestyskopille, ehkä parin vaalikojun kautta. Ihan toivon, että oma ehdokkaani kävelisi vastaan, jotta voisin huikata: ”Sait juuri yhden äänen!” ;)

ENNAKKOÄÄNESTYS: käynnissä tiistaihin 14.4. asti!
VAALIPÄIVÄ: ensi sunnuntaina 19.4.

Tiivistettynä: Jos äänestät ennakkoon, eli tänään, huomenna tai ylihuomenna, voit kävellä suoraan mille tahansa äänestyspaikalle (muista henkilöllisyystodistus!). Jos taas äänestät varsinaisena vaalipäivänä viikon kuluttua, menet äänestämään siihen äänestyspaikkaan, joka sinulle on postissa tulleessa äänioikeuslapussa ilmoitettu.

Educa 2015 – kiitos!

Vuosittaiset kasvatus- ja opetusalan Educa-messut taas koettu! Tänä vuonna ne olivat osaltani hieman erilaiset verrattuna aiempiin vuosiin. Aiemmin olen pääasiassa kierrellyt osastolta toiselle, kerännyt ilmaismateriaalia, ideoita ja ostanut pari kirjaa. Nyt varsinaiseen kiertelyyn käytin ehkä puoli tuntia sieltä lopusta (sinänsä huono ajankohta, messuesittelijät alkoivat olla jo väsyneitä, esitteet alkoivat olla lopussa ja selvästi moni alkoi pikku hiljaa koota tavaroitaan). Kuitenkin vietin messuilla aikaa pidempään kuin koskaan: kello kymmenestä neljään! Aamupäivällä olin kuuntelemassa varhaiskasvatusseminaaria, suurin osa luennoista keskittyi tulevaan varhaiskasvatulakiin (ja sen puutteisiin tietysti) ja siihen, miten suomalainen varhaiskasvatus saataisiin nousuun.

Luentojen jälkeen tapasin opiskelijakollegani (ne Kohti varhaiskasvatuslakia -ihmiset), joiden kanssa piti mennä kuuntelemaan viimeistä luentoa, mutta joiden kanssa jälleen intouduimme puimaan nykytilaa ja ideoimaan sitä, mitä voisimme seuraavaksi tehdä. Näin siinä aina käy. ;) Yhdessä sitten suunnistimme Lastentarhanopettajaliiton osastolle vaihtamaan ajatuksia heidän kanssaan. Ja siinä sitä aikaa sitten taas kuluikin. Ja sen jälkeen vaihdoimme jälleen ajatuksia vielä kertaalleen keskenämme, hioimme toimintasuunnitelmaa. Lopuksi kiertelin tosiaan osastot läpi melko pikaisesti, ja jalat kipeinä suuntasin kotiin.

Antoisat messut jälleen kerran! On vaan hienoa, että noin paljon alan ihmisiä kerääntyy vuodesta toiseen yhteen ideoimaan, valmiina kehittämään omaa työtään! Huippua. :)

Elämän välitilinpäätöksen aika?

Vuosi 2014 alkaa olla pulkassa (vaikka lumet sopivasti sulivatkin ennen pulkkamäkeen ehtimistä). Varsin mukava vuosi! Yleensä näin vuoden lopuksi kai pitäisi perinteisesti kirjoittaa jotain siitä, mitä tästä vuodesta on jäänyt käteen. Aloinkin eilen miettiä tätä, kunnes turhauduin koko ajatukseen siitä, että on olemassa jokin tietty 365 päivää, jolloin pitäisi saada mahdollisimman paljon aikaan, jotta voisi sitten viimeisenä päivänä summailla niitä aikaansaatuja asioita yhteen. Onhan tässä ollut: töitä, opintojen alkamista ja kaikkea sellaista. Perus-elämää. Sellaista, mikä alkoi jo ennen 1.1.2014 ja mikä jatkuu myös 31.12.2014 jälkeen.

Sen sijaan pienen blogikatsauksen voisin tehdä. On nimittäin aina yhtä hauska tarkastella hakusanoja, joilla blogiin on päädytty. Viimeisen vuoden ajalta TOP5 näyttää tältä:
1. Paras kasvissosekeitto (en tiedä onko paras, mutta löytyy täältä)
2. Pitkospuut (edelleenkin puuttuu blogikirjoitus itse pitkospuista, ehkä vielä joskus teen jonkun pitkospuukatsauksen!)
3. Asentohuimaus (yli kaksi vuotta edellisestä huimauksesta!)
4. Muffinsit (vuodenvaihdeteemaan liittyen katso esimerkiksi tämä)
5. Hyvänlaatuinen asentohuimaus (ks. kohta 3

Muita hakusanoja edellisten variaatioiden lisäksi ovat mm. Urajärven kartanon historia (mielenkiintoista, mutta selvinnee blogia paremmin vaikka Museoviraston sivuilta), ideoita päiväkotiin (kurkkaapa Pinterest!), roskakatos ja pyöräteline (okei?), lapsella aina kurahousut (hyvä juttu, jos on märkä sää ja haluaa pitää vaatteet kuivina), luin teinin päiväkirjaa (aijai, tämä on paha!), viisi pientä ankkaa sanat (No tässä: ”Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään vuorten taakse, kauas pois. Äitiankka sanoi, että kvaak, kvaak, kvaak, mutta vain neljä ankkaa tuli takaisin. Neljä pientä… jne. Mutta silloin nousi lammikosta suuren suuri isäankka, joka sanoi suurella äänellä: kvaak! Ja niin kaikki ankat tuli takaisin.”).

Ihanaa ja hauskaa vuotta 2015 kaikille!

Lasten päivä!

Aiemmin syksyllä vähän testailimme vesivärien ominaisuuksia – mitä tapahtuu, jos vettä käyttääkin vähän enemmän? Entä jos sinisen sekaan meneekin keltaista?

Keskustelu päiväkodin aamupalapöydässä.
Minä: ”Tänään vietetäänkin Lapsen oikeuksien päivää. Mitähän se tarkoittaa?”
Lapsi (3,5v.): ”Et lapset määrää!”
Minä: ”Mm-m… Mut mitähän niillä oikeuksilla tarkoitetaan? Mitkäköhän on lasten oikeuksia?”
Lapsi: ”En mä kyllä nyt ihan muista…”
Minä: ”Ne on jotain sellasia asioita, mitä ihan kaikkien lasten pitäis saada tehdä. Mitkähän asiat olis sellasia sun mielestä?”
Lapsi: ”No leikkiä!”

Hyvää lapsen oikeuksien päivää! Lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 25 vuotta (on muuten hurjaa ajatella, miten nuori tämä sopimus on – minäkin olen sitä vanhempi!). Päivä ei ole virallisesti liputuspäivä, mutta sitä suositellaan ja toivotaan, että se vakiintuisi. Meidän kadullamme ainakin onneksi näkyi liput tänään salossa. :)

Tämän vuoden kansallisena teemana on lapsen oikeus leikkiin. Tämä perustuu lapsen oikeuksien sopimuksen 31. artiklaan, joka kuuluu näin:

1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin.

Kävin aiemmin tänä syksynä MLL:n seminaarissa kuuntelemassa luentoa nimenomaan tästä artiklasta, lapsen oikeudesta leikkiin. Asiantuntijalakimies Esa Iivonen tiivisti hyvin sen, millainen lapsen kasvuympäristön tulisi olla, jotta artikla kokonaisuudessaan toteutuisi (Iivosen luennon diat löytyvät MLL:n sivuilta klikkamalla tästä). Tässä suora lainaus:

– Stressittömyys
– Ei sosiaalista syrjäytymistä, ennakkoluuloja eikä syrjintää
– Sosiaalisesti turvallinen ja väkivallaton ympäristö
– Ympäristö, joka on riittävän turvallinen saastumiselta, liikenteeltä ja muilta fyysisiltä haitoilta ja joka mahdollistaa vapaan ja turvallisen liikkumisen naapurustossa
– Mahdollisuuden lapsen ja kehityksen mukaiseen lepoon
– Mahdollisuuden vapaa-aikaan
– Pääsyn ja ajan leikkiin, joka on vapaa aikuisten määräilystä
– Tilan ja mahdollisuuksia leikkiä ulkona erilaisissa ympäristöissä, tarvittaessa aikuisten tuella
– Mahdollisuuksia kokea ja leikkiä luonnonympäristössä
– Mahdollisuuksia omalle tilalle ja ajalle luoda ja muuttaa maailmaa mielikuvituksen ja kielen avulla
– Mahdollisuuksia tutkia ja ymmärtää kulttuurista ja taiteellista perintöä, osallistua siihen sekä luoda ja muuttaa sitä
– Mahdollisuuksia osallistua muiden lasten kanssa peleihin, urheiluun, muuhun virkistystoimintaan, tarvittaessa ohjaajien tai valmentajien tukemana
– Vanhempien, opettajien ja koko yhteiskunnan antaman tunnustuksen lapsen oikeuksien 31. artiklassa turvattujen oikeuksien merkitykselle

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon Iivosen esitelmään, siellä on moni Lasten oikeuksien sopimuksen asia käsitelty ytimekkäästi nimenomaan tämän leikkiteeman kautta.

Meidän ryhmässämme vietettiin tänään sisäleikkipäivä. Lapset saivat tuoda kotoaan lelun ja käytössämme oli omien ryhmätilojemme lisäksi sali ja pienten ryhmän tilat (he olivat retkellä aamupäivän). Itse olin pisimpään yhden pienryhmän kanssa salissa, jonne lopulta muodostui kolme erillistä leikkiä. Ryhmän lapset alkavat olla kaikki roolileikki-iässä, ja minullekin annetaan päivittäin leikeissä milloin minkäkinlaisia rooleja. Aiemmin suositut äidin ja isosiskon roolit ovat jostain syystä vaihtuneet esim. isoäidin rooliin! Lisäksi meillä on Heinähattu ja Vilttitossu ollut pinnalla nyt jo pari kuukautta, ja minusta tulee aina se heidän Hanna-äitinsä. Tänään kuitenkin sain yhden ihan ennestään tuntemattoman roolin: matovauva. Ei aavistustakaan, että mikä se oikein on. Tehtävänäni oli maata patjalla, ja minut peitettiin huiveilla. Eräs lapsista alkoi ”lukea” minulle iltasatua. Ihan kiva rooli! (Tänään minulle selvisi myös, että lintujen munat tulevat kuulemma munalaitokselta…)

Vaalitaan lasten leikkiä! Sen kautta lapsi oppii kaiken.

Lue lisää:
Lapsiasiavaltuutetun sivut
Lapsille suunnatut aiheeseen liittyvät sivut