Pysäytä kiire, elä tässä hetkessä

Voitin ilokseni liput viikonlopun I love me -messuille Steffit-blogin arvonnasta! Messuilla oli siis ikään kuin viisi tapahtumaa samaan aikaan: kauneus, muoti, terveys, koru&kello sekä luonnollisesti. Itseäni kiinnosti noista lähinnä terveys- ja luonnollisesti-osastot, muut oikeastaan vain ”kävelin läpi”. Koska voitin kaksi lippua ja tykkään kierrellä messuilla yksin, kävin kahtena päivänä. Mainitsinkin, että sain perjantaina pitää töistä ansaitun ylityövapaan, jolloin suuntasin Messukeskukseen ensimmäisen kerran tänä viikonloppuna. Tutustuin tarjontaan, ostin Jungle Juice Barista smoothien ja fiilistelin. Tapasin pikkusiskoni, jonka kanssa käytiin kahvilla ja jatkettiin kiertelyä. Eilen menin messuille uudemman kerran (ja vielä muistutin itseäni matkalla, että ottaisin jotain yleiskuvia messuista – arvatkaa muistinko tämän sitten vasta ratikassa matkalla messuilta kotiin!). Kiertelin uudelleen näillä kahdella osastolla ja neljältä kävin kuuntelemassa odotetun luennon.

Olen seurannut Hidasta elämää -sivustoa jo ainakin parin vuoden ajan. Hidastaminen ja jonkinlainen tietoisempi ajattelu kiinnostaa ja minusta tuon sivuston perustaja Sanna Wikströmiä on mukava kuunnella. Hän selvästi tietää mistä puhuu, sitoo aiheet omiin kokemuksiinsa ja esimerkkeihin, ja on koko ajan jotenkin aidosti läsnä. Mindfulness ja muu sellainen kiinnostaa jossain määrin myös, mutta välillä tämänkaltaiset jutut ”menevät vähän yli” ja sisäinen skeptikkoni (vai kyynikkoni) astuu esiin. Niinpä tekniikkani onkin vain poimia parhaat, itselleni sopivat jutut päältä ja keskittyä niihin. :) Tästä luennosta kuuntelin alkuosan, eli Wikströmin osion.

Hidasta elämää -printtilehti julkaistiin myös messujen yhteydessä. Pidän kovasti tuosta visuaalisesta ilmeestä.

Sanna Wikströmin luennon aiheena oli siis Kiireestä kantapäähän ja kantapään kautta elämään. Aluksi hän kertoi henkilökohtaisista kokemuksistaan, jotka saivat hänet itsensä havahtumaan siihen, ”ettei tässä ole mitään järkeä” ja jotka saivat hänet myöhemmin perustamaan Hidasta elämää -sivuston (tästä aiheesta hän kertoo myös esim. tässä HelsinkiRealin haastattelussa). Tässä hieman luennon antia omien muistiinpanojeni mukaan:

  • Hidastaminen = tasapainoa ”nopean” elämän ja elämänrytmin sekä ”hitauden” välillä. Jos on nopea liikkeissään, täytyy myös vastapainoksi hidastaa ja ottaa omia hitaita pysähtymisen hetkiä silloin kun itselle sopii.
  • Kiire = totuttu toimintatapa, tekosyy olla toimimatta toisin, uskomus ja tunne. Poistuuko kiire tekemällä asioita enemmän ja nopeammin? Niinpä.
  • Peilaaminen. Ihminen peilaa itseään jatkuvasti ulospäin: on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, vastaa kysymyksiin, tekee valintoja, ottaa kantaa, suuntautuu ulospäin. Tulisi löytää tasapaino ulospäin ja sisäänpäin (minä itse, sydämen ääni, intohimot ym.) peilaamisen välillä!
  • Kiitollisuus kiinnittää meidät tähän hetkeen. Kiitollisina olemme läsnä ja koemme, että juuri tämä hetki on merkityksellinen. Se viestii mielelle ja keholle, että kaikki on hyvin, jolloin ”pelkokeskus” (limbisessä järjestelmässä) ei aktivoidu kuten esim. stressaantuneena. Aivojen eri osia voidaan siis aktivoida ajattelemalla tietyllä tavalla. Kiitollisuuden kohteet voivat olla tosi pieniä: ensin ollaan kiitollisia pienistä asioista, ja vasta sitten voivat tapahtua ne ”isot asiat” (eli ei näin: ”mä olen kyllä kiitollinen sitku oon saanut asian X” vaan jotenkin näin: ”olen kiitollinen asioista Y, Z ja Å”, jolloin ehkä asia X:kin tapahtuu kun sille antaa aikaa ja tilaa).
  • Mutku, sitku, voiku = ihmisen elinkaari. ”Mutku mulla ei oo varaa siihen-ja-tähän.” -> ”No oon kyllä onnellinen sitku niin-ja-näin tapahtuu.” -> ”Voiku olisin tehnyt silloin näin ja elänyt noin.” Kokeile asettua toiseen perspektiiviin itsesi ulkopuolelle ja kuvittele, että katsot tämänhetkistä itseäsi esimerkiksi kuusikymppisen itsesi silmin: kylläpä olet nuori ja sinulla on se-ja-tuo asia noin hyvin! Tai ajattele kuusikymppistä itseäsi kahdeksankymppisen silmin: kylläpä olet nuori ja vetreä! Kaikki riippuu näkökulmasta.
  • Ihminen kokee nykyhetkeksi 8 sekuntia. Wikströmin mukaan siis ”elämä on 8 sekuntia”, sen ulkopuolella elämme joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tässä 8 sekuntissa tapahtuu paljon, mutta emme ehdi havaita sitä (kiire).
  • Hiljaisuus. Usein hiljaisia hetkiä paetaan esim. kännykkään jne. Uskalla olla oman itsesi kanssa! Opettele kuuntelemaan itseäsi ja omaa sisäistä ääntäsi (”miltä musta oikeasti tuntuu”).
  • Ilo on meidän kaikkien sisällä. Katso vaikka lapsia, jotka iloitsevat pienimmistäkin asioista (allekirjoitan!). Aikuiset kasvattavat erilaisia suojamuureja, joita yrittävät sitten jossain vaiheessa kuoria pois, jotta elämänilo tulisi esiin. Ilo on meidän sisällämme, sitä on turha etsiä ulkopuolelta!

Hidasta elämää -lehdestä.

Wikström mainitsi luennollaan ”pari viikkoa sitten painosta tulleet” stressinhallintakortit, joita oli messuilla myynnissä. Olin jo ennen luentoa niitä vähän hypistellyt, ja kun teimme luennon aikana pari korttien harjoitusta, päätin käydä ostamassa sellaiset itsellenikin. Jos pidin tuon Hidasta elämää -lehden ulkoasusta, niin vielä enemmän tykkään noiden korttien ilmeestä! Korttipakka kulkee tästälähin aina laukussani!


Korttien käyttöohjeet:

Sekoita kortit, ja valitse satunnaisesti yksi kortti – kuten ehkä joskus lapsena kurkkasit lorupussiin, tillintallin tömpsis. Voit myös mielessäsi pyytää parasta mahdollista korttia juuri tämänhetkiseen tilanteeseesi.

Tee kortin harjoitus, ja arvioi sen vaikutus vasta harjoituksen jälkeen. Älä valikoi etukäteen, sillä saattaa olla, että harjoitukset kuulostavat etukäteen hassuilta tai ehkä jopa oudoilta. Mutta entä jos ne toimivatkin?

Kun löydät itsellesi sopivimpia harjoituksia, voit kirjata hajoitusten numerot ylös muistiin.

Tärkeintä on kokeilla, opetella ja toistaa harjoituksia mahdollisimman monta kertaa päivässä arjen keskellä, jotta niistä tulee rutiini. Saatat huomata harjoitusten myötä, että stressinhallinnan harjoittamisen mahdollisuudet ovat jokaisessa arkisessa toiminnossa, joko ajan ja kaikkialla.

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Siispä kiitos etenkin Steffille lipuista ja tietenkin Sanna Wikströmille luennosta ja näistä korteista! Tällaisia juttuja minä bongasin messuilta, kävikö kukaan lukijoistani siellä? Millaisia juttuja löysitte?

Ja sitten se tärkein: ensi viikonloppuna on vihdoin Kirjamessut! <3

Mainokset