Mukava joulu

4
Joulunpyhät olivat omalta kohdaltani ennen kaikkea rauhalliset ja rentouttavat. Emme juhlineet joulua sen kummemmin (kuin ei ennenkään), suurin osa ajasta meni vain televisiota katsellessa (ja syödessä – koko ajan). Pitkästä aikaa on sellainen oikeasti levännyt olo! On saanut nukuttua kunnolla eikä mikään stressaa. Gradukin on viime päivinä taas vähän edennyt ja alkaa olla loppusuoralla. Harjoittelu alkaa loppiaisen jälkeisellä viikolla, eli tässä on aikaa vielä sekä nukkua että saattaa gradu (toivottavasti) loppuun.

5
6
7
Ostin itselleni joululahjaksi Inside Out -dvd:n! Olettehan jo nähneet sen? Aivan loistava Disney Pixar -animaatio! Olen aivan koukussa ja himoitsen kaikenlaisia oheistuotteita… Hyvin tehty, selvästi on tehty taustatutkimusta aiheesta. Vetoaa ainakin kasvatustieteilijään (vetosi uskoakseni myös humanistiin). :D

8

Joulu oli lumeton, mutta aaton jälkeen tuli onneksi sentään pakkasta. Toivoisin lunta ja noin -10 astetta pakkasta, kiitos!

Mainokset

Juhannus kuvina

Juhannusta vietimme jälleen Virroilla ja kävimme jo perinteeksi muodostuneella Tarjanne-risteilyllä – jo kuudetta kertaa! Valitettavasti digikamerani näyttö on rikki eikä uutta kameraa ole vielä tullut hankittua, joten olen jo jonkin aikaa joutunut pärjäämään vain Samsung Galaxy Trendini kameralla. Tässä kuitenkin muutamia kuvia tältä juhannukselta, suurin osa onkin jo ollut nähtävissä Instagramissa.





<3

Vettä!

Kuten aiemmin totesin, en tehnyt mitään erityisiä uudenvuodenlupauksia. Kuitenkin on eräs asia, johon yritän nyt kovasti parhaillaan kiinnittää huomiota, nimittäin vedenjuontiin. Juon normaalisti tosi vähän, yleensä ruuan jälkeen huomaan, että lautasen vieressä oleva vesilasi on yhä täynnä – saati että muutenkaan joisin. Töissä on vesipullo kyllä olemassa, mutta aina se jää juomatta, jos ylipäänsä muistan edes täyttää sen.

Kävin viime viikolla työpaikan puolesta eräällä hyvinvointiaiheisella luennolla, jossa todettiin, että vettä pitäisi juoda puolitoista litraa päivässä. Hyvä jos kahta desiä tulee täyteen! Toki juon kahvia ja teetä, mutta mitä enemmän esimerkiksi kahvia juo, sitä enemmän pitäisi vastapainoksi juoda myös vettä (sen puolentoista litran päälle)…

Niinpä ostin itselleni ihan oikean vesipullon. Aion kantaa sitä laukussani päivittäin ja juoda sen päivän aikana tyhjäksi. Toinen pullo on erikseen töissä ryhmätilassani (ettei tarvitse talon sisällä raahata pulloa joka paikkaan), ja sekin pitää tyhjentyä päivän aikana. Lisäksi sitten aamulla lasillinen (tästä on jo melkein tullutkin tapa), ruuan yhteydessä sekä aina kahvin jälkeen. Tuosta tulisi jo nykyiseen verrattuna ihan terveellinen määrä. Kuten kuvastakin näkyy, olen koittanut saada vedenjuontiin kirjaimellisesti lisää makua lisäämällä veteen mm. kurkkuja, vaikka ei veden maussa sinänsä mitään vikaa ole – tärkeintä on, että vesi on mahdollisimman kylmää.

Uskoisin, että tämä auttaisi satunnaisiin päänsärkyihin, kuivuviin silmiin ja väsyneeseen oloon, toivottavasti myös esimerkiksi ihon kuntoon.

Kuinka paljon te juotte vettä päivässä ja miten se käytännössä tapahtuu? Kulkeeko vesipullo aina mukana vai muistatteko juoda muutenkin? :)

Joulukalenteri: 16.12. Joulun hyvä teko

16.12.

Mediassa on paljon näkynyt joulukuun aikana erilaisia hyväntekeväisyystempauksia, kaikenlaisia jouluapuryhmiä on esimerkiksi Facebookiin perustettu harva se päivä. Minulle jo perinteeksi muodostunut tapa auttaa jouluna on Joulupuu-keräys.

Kuva: Keskuspuisto.org

 

Joulupuu on hyväntekeväisyyskeräys, jonka tavoitteena on antaa joululahja niille lapsille, jotka muuten jäisivät ilman Joulupukin tuomisia. Joulupuu-keräys järjestetään ympäri Suomea paikallisten Nuorkauppakamarien toimesta. Keskuspuiston Nuorkauppakamari auttaa paikalliskamareita keräyksen organisoinnissa. ” (Lähde)

Osallistuin itse Helsingin keräykseen, siitä kerrotaan em. sivuilla näin: ”Keskuspuiston nuorkauppakamari on toteuttanut keräyksen aina yhteistyössä Helsingin sosiaaliviraston kanssa. Helsingin sosiaalivirasto varmistaa lahjojen jakelun niin kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja nuorille kuin avohuollon piirissä oleville lapsiperheillekin. Keräys toteutetaan Forumin kauppakeskuksen lisäksi lukuisten yritysten keräyspisteissä sekä yritysten joululahjalahjoituksina. Lahjat menevät suoraan niitä tarvitseville sosiaalihuollon kautta ilman välikäsiä tai kuluja. Vastaanottajat ovat lastenkodeissa tai sijaisperheissä asuvia tai vähävaraisten perheiden lapsia. Lahjasi tuo joulumielen tuhansille helsinkiläislapsille.

Käytännössä siis ostat lahjan ja paketoit sen, ja lisäät päälle keräyspisteeltä saatavan pakettikortin (korteissa lukee valmiina lapsen ikä ja sukupuoli) ja kirjoitat siihen mahdollisimman tarkasti lahjan sisällön. Itse en tosin ehtinyt paketoida niitä kahta tänään ostamaani lahjaa, mutta hoitivat sen onneksi siinä keräyspisteellä. Kyseinen keräyspiste löytyy siis kauppakeskus Forumin 1. kerroksesta info-pisteen vierestä. (Vuonna 2014 keräysaika on 11.-18.12. Keräyspisteellä päivystetään ma-pe klo 17-20, la 10-18 ja su 12-18. Päivystysajan ulkopuolella paketteja voi toimittaa Forumin infopisteeseen, lukuunottamatta lounasaikaa klo 12.00-13.30.)

Täältä löytyy kaikki Suomessa Joulupuu-keräyksen järjestävät tahot.

Kiinnostus ja innostus juuri tähän keräykseen lähtee ehkä jotenkin työni kautta, sillä voin vaan kuvitella niiden lasten surua, jotka eivät syystä tai toisesta muuten saisi jouluna yhtään lahjaa… Joulupukki ja lahjat ovat kuitenkin ykköspuheenaihe lasten keskuudessa päiväkodeissa sekä ennen että jälkeen joulun. Sivustolla todetaan myös, että viime vuosina on Helsingissä ollut pulaa erityisesti 11-17-vuotiaiden lasten lahjoista, koska heitä on eniten lastensuojelun piirissä. Itse ostin paketit päiväkoti-ikäisille lapsille, sillä heille minun on paljon helpompi keksiä sopivia lahjoja (oli muuten lelukaupassa yllättävän vaikeaa etsiä sellaisia leluja, joita ei olisi selkeästi suunnattu jommalle kummalle sukupuolelle!), mutta toivotaan että noille vanhemmillekin lapsille riittää paketteja – heidän keskuudessaan joululahjat vasta ovatkin tärkeitä! Edes se yksi lahja.

Tässä vielä Joulupuun lahjavinkkejä eri-ikäisille lapsille ja nuorille!

Pysäytä kiire, elä tässä hetkessä

Voitin ilokseni liput viikonlopun I love me -messuille Steffit-blogin arvonnasta! Messuilla oli siis ikään kuin viisi tapahtumaa samaan aikaan: kauneus, muoti, terveys, koru&kello sekä luonnollisesti. Itseäni kiinnosti noista lähinnä terveys- ja luonnollisesti-osastot, muut oikeastaan vain ”kävelin läpi”. Koska voitin kaksi lippua ja tykkään kierrellä messuilla yksin, kävin kahtena päivänä. Mainitsinkin, että sain perjantaina pitää töistä ansaitun ylityövapaan, jolloin suuntasin Messukeskukseen ensimmäisen kerran tänä viikonloppuna. Tutustuin tarjontaan, ostin Jungle Juice Barista smoothien ja fiilistelin. Tapasin pikkusiskoni, jonka kanssa käytiin kahvilla ja jatkettiin kiertelyä. Eilen menin messuille uudemman kerran (ja vielä muistutin itseäni matkalla, että ottaisin jotain yleiskuvia messuista – arvatkaa muistinko tämän sitten vasta ratikassa matkalla messuilta kotiin!). Kiertelin uudelleen näillä kahdella osastolla ja neljältä kävin kuuntelemassa odotetun luennon.

Olen seurannut Hidasta elämää -sivustoa jo ainakin parin vuoden ajan. Hidastaminen ja jonkinlainen tietoisempi ajattelu kiinnostaa ja minusta tuon sivuston perustaja Sanna Wikströmiä on mukava kuunnella. Hän selvästi tietää mistä puhuu, sitoo aiheet omiin kokemuksiinsa ja esimerkkeihin, ja on koko ajan jotenkin aidosti läsnä. Mindfulness ja muu sellainen kiinnostaa jossain määrin myös, mutta välillä tämänkaltaiset jutut ”menevät vähän yli” ja sisäinen skeptikkoni (vai kyynikkoni) astuu esiin. Niinpä tekniikkani onkin vain poimia parhaat, itselleni sopivat jutut päältä ja keskittyä niihin. :) Tästä luennosta kuuntelin alkuosan, eli Wikströmin osion.

Hidasta elämää -printtilehti julkaistiin myös messujen yhteydessä. Pidän kovasti tuosta visuaalisesta ilmeestä.

Sanna Wikströmin luennon aiheena oli siis Kiireestä kantapäähän ja kantapään kautta elämään. Aluksi hän kertoi henkilökohtaisista kokemuksistaan, jotka saivat hänet itsensä havahtumaan siihen, ”ettei tässä ole mitään järkeä” ja jotka saivat hänet myöhemmin perustamaan Hidasta elämää -sivuston (tästä aiheesta hän kertoo myös esim. tässä HelsinkiRealin haastattelussa). Tässä hieman luennon antia omien muistiinpanojeni mukaan:

  • Hidastaminen = tasapainoa ”nopean” elämän ja elämänrytmin sekä ”hitauden” välillä. Jos on nopea liikkeissään, täytyy myös vastapainoksi hidastaa ja ottaa omia hitaita pysähtymisen hetkiä silloin kun itselle sopii.
  • Kiire = totuttu toimintatapa, tekosyy olla toimimatta toisin, uskomus ja tunne. Poistuuko kiire tekemällä asioita enemmän ja nopeammin? Niinpä.
  • Peilaaminen. Ihminen peilaa itseään jatkuvasti ulospäin: on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, vastaa kysymyksiin, tekee valintoja, ottaa kantaa, suuntautuu ulospäin. Tulisi löytää tasapaino ulospäin ja sisäänpäin (minä itse, sydämen ääni, intohimot ym.) peilaamisen välillä!
  • Kiitollisuus kiinnittää meidät tähän hetkeen. Kiitollisina olemme läsnä ja koemme, että juuri tämä hetki on merkityksellinen. Se viestii mielelle ja keholle, että kaikki on hyvin, jolloin ”pelkokeskus” (limbisessä järjestelmässä) ei aktivoidu kuten esim. stressaantuneena. Aivojen eri osia voidaan siis aktivoida ajattelemalla tietyllä tavalla. Kiitollisuuden kohteet voivat olla tosi pieniä: ensin ollaan kiitollisia pienistä asioista, ja vasta sitten voivat tapahtua ne ”isot asiat” (eli ei näin: ”mä olen kyllä kiitollinen sitku oon saanut asian X” vaan jotenkin näin: ”olen kiitollinen asioista Y, Z ja Å”, jolloin ehkä asia X:kin tapahtuu kun sille antaa aikaa ja tilaa).
  • Mutku, sitku, voiku = ihmisen elinkaari. ”Mutku mulla ei oo varaa siihen-ja-tähän.” -> ”No oon kyllä onnellinen sitku niin-ja-näin tapahtuu.” -> ”Voiku olisin tehnyt silloin näin ja elänyt noin.” Kokeile asettua toiseen perspektiiviin itsesi ulkopuolelle ja kuvittele, että katsot tämänhetkistä itseäsi esimerkiksi kuusikymppisen itsesi silmin: kylläpä olet nuori ja sinulla on se-ja-tuo asia noin hyvin! Tai ajattele kuusikymppistä itseäsi kahdeksankymppisen silmin: kylläpä olet nuori ja vetreä! Kaikki riippuu näkökulmasta.
  • Ihminen kokee nykyhetkeksi 8 sekuntia. Wikströmin mukaan siis ”elämä on 8 sekuntia”, sen ulkopuolella elämme joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tässä 8 sekuntissa tapahtuu paljon, mutta emme ehdi havaita sitä (kiire).
  • Hiljaisuus. Usein hiljaisia hetkiä paetaan esim. kännykkään jne. Uskalla olla oman itsesi kanssa! Opettele kuuntelemaan itseäsi ja omaa sisäistä ääntäsi (”miltä musta oikeasti tuntuu”).
  • Ilo on meidän kaikkien sisällä. Katso vaikka lapsia, jotka iloitsevat pienimmistäkin asioista (allekirjoitan!). Aikuiset kasvattavat erilaisia suojamuureja, joita yrittävät sitten jossain vaiheessa kuoria pois, jotta elämänilo tulisi esiin. Ilo on meidän sisällämme, sitä on turha etsiä ulkopuolelta!

Hidasta elämää -lehdestä.

Wikström mainitsi luennollaan ”pari viikkoa sitten painosta tulleet” stressinhallintakortit, joita oli messuilla myynnissä. Olin jo ennen luentoa niitä vähän hypistellyt, ja kun teimme luennon aikana pari korttien harjoitusta, päätin käydä ostamassa sellaiset itsellenikin. Jos pidin tuon Hidasta elämää -lehden ulkoasusta, niin vielä enemmän tykkään noiden korttien ilmeestä! Korttipakka kulkee tästälähin aina laukussani!


Korttien käyttöohjeet:

Sekoita kortit, ja valitse satunnaisesti yksi kortti – kuten ehkä joskus lapsena kurkkasit lorupussiin, tillintallin tömpsis. Voit myös mielessäsi pyytää parasta mahdollista korttia juuri tämänhetkiseen tilanteeseesi.

Tee kortin harjoitus, ja arvioi sen vaikutus vasta harjoituksen jälkeen. Älä valikoi etukäteen, sillä saattaa olla, että harjoitukset kuulostavat etukäteen hassuilta tai ehkä jopa oudoilta. Mutta entä jos ne toimivatkin?

Kun löydät itsellesi sopivimpia harjoituksia, voit kirjata hajoitusten numerot ylös muistiin.

Tärkeintä on kokeilla, opetella ja toistaa harjoituksia mahdollisimman monta kertaa päivässä arjen keskellä, jotta niistä tulee rutiini. Saatat huomata harjoitusten myötä, että stressinhallinnan harjoittamisen mahdollisuudet ovat jokaisessa arkisessa toiminnossa, joko ajan ja kaikkialla.

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Siispä kiitos etenkin Steffille lipuista ja tietenkin Sanna Wikströmille luennosta ja näistä korteista! Tällaisia juttuja minä bongasin messuilta, kävikö kukaan lukijoistani siellä? Millaisia juttuja löysitte?

Ja sitten se tärkein: ensi viikonloppuna on vihdoin Kirjamessut! <3

Se on täällä!


Tätä olen odottanut! Vaikka taistelen parhaillaan alkavaa flunssaa vastaan (tällä hetkellä kaikki ovat töissä enemmän tai vähemmän flunssaisia), olin silti niin onnellinen astuessani ulos tänään. Syksy on tullut! Oli niin viileää, että piti laittaa villapaita päälle ja kaulahuivi tiukasti kaulaan. <3

Rakastan sitä tunnetta, kun kirpeä syystuuli puhaltaa kasvoihin. Olen syysihminen henkeen ja vereen. Vielä pitäisi jostain saada jotkut ihanat syyslapaset, en löytänyt tähän hätään kuin viime talvea varten ostetut fleece-vuoratut lapaset, jotka olivat päivällä kuitenkin vielä vähän turhan paksut.

Nyt on inkivääriteen vuoro.

PS. Kirjamessujen ohjelmalehtinen tuli tänään postissa! <3

Luontoretkellä


Kävimme sunnuntaina kävelemässä Lapakiston luonnonsuojelualueella Nastolassa. Paikasta tuli heti yksi suosikkiluontokohteistani! Alueen retkeilyreitistön rakentaminen oli vielä kesken (pitkospuiden rakentaminen ym.), mutta hyvin siellä silti pystyi kulkemaan ja nuotiokin syttyi.

Opastaulussa kerrottiin alueesta näin: ”Lapakisto on Koiskalassa oleva 230 hehtaarin alue, jossa on 18 hehtaaria vesistöä. Vaikka nuorten metsien ja taimikoiden osuus on vielä Lapakistossa suuri, ministeriö pitää aluetta suojelun arvoisena sen monipuolisuuden, sijainnin ja koon vuoksi. Rauhoitettu Lapakiston luonnonsuojelualue käsittää kangasmetsiä lehtomaisista kankaista karukkokankaisin ja kallioalueita. Sille ovat tyypillisiä kuusivaltaiset rantametsät ja karummat mäntyvaltaiset kalliokumpareet. Ahvenlammin lounaispuolella on laaja vanha männikkö, jossa kasvaa sekapuuna kuusia, koivuja ja joitakin haapoja. Alueella on uuden metsän ohella vanhaa, arvokasta kuusimetsää ja lisäarvoa alueelle tuo sen monipuolisuus; pieniä lampia, kallioita, viisi erämaista järveä ja soita. Eläimistö on erityisen runsas. Alueella elääkin runsaan metsä- ja vesilinnuston lisäksi mm. majavia, hirviä, peuroja, ilveksiä ja liito-oravia. Onpa alueella nähty myös karhu ja susi.
Alue on rakenteilla ja varovaisen arvion mukaan kokonaisuudessaan valmis syksyllä 2014, jolloin kaikki suunnitellut toiminnot ovat käytettävissä.

Reitistöt oli merkitty maaleilla puunrunkoihin (pari luovempaakin ratkaisua näkyi) ja niitä oli helppo seurata. Meillä oli kartta mukana ja kuljimme ”omaa reittiä”, muistaakseni ainakin sinisiä ja valkoisia merkkejä piti etsiä (minä en ole meistä se suunnistustaitoinen…). Kartta kannattaa muuten tulostaa netistä etukäteen, tuolla niitä on ilmeisesti joskus ollut mutta nyt kaikki oli loppu. Opastaulun mukaan alueelle valmistuu yhteensä 6 tulentekopaikkaa puukatoksineen.

Opastaulun mukaan alueella on sallittua:

  • Liikkuminen jalan, pyöräillen ja hiihtäen
  • Marjojen ja ruokasienten poimiminen talouskäyttöön
  • Onkiminen ja pilkkiminen
  • Avotulen teko vain kartalla merkityissä erikseen rakennetuissa paikoissa
  • Leiriytyminen hetkellisesti vain tulentekopaikoilla


Alueella on opastaulun mukaan kiellettyä:

  • Lemmikkieläinten vapaana pitäminen
  • Avotulen teko metsäpalovaroituksen aikana
  • Moottoriajoneuvolla ajo
  • Yöpyminen alueella (teltta, laavu)
  • Selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen
  • Maa- tai kallioperän vahingoittaminen ja maa-ainesten ja kaivoskivennäisten ottaminen
  • Puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen
  • Metsästäminen, luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen
  • Roskaaminen tai rakenteiden vahingoittaminen
  • Kaikenlainen muu kalastus kuten verkko-, katiska-, viehe- ja perhokalastus, koskee myös alle 16-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita
  • Suunnistus- ja maastokilpailut sekä näiden harjoitukset


Opastaulun mukaan muuta huomioitavaa:

  • Retkeilijä ei jätä roskia luontoon
  • Liiku alueella kaikella tavalla luontoa kunnioittaen
  • Ota mukaan tulentekovälineet, makkaratikku, wc-paperia, juomavettä, hyttyskarkotetta, tukevat jalkineet (suoalueilla tarvitaan kumisaappaita) [makkaratikut oli joku veistänyt meitä ennen, käytimme niitä]
  • Muista, että alueella liikkuu kyykäärmeitä
  • Aluetta koskevat tiedustelut Nastolan kunta / Juhani Juva, vihertyönjohtaja (puh. 044-7909403, juhani.juva(at)nastola.fi)




Kuten kuvistakin näkee, paikka on kaunis. Juttelimme kävellessämme jotain siitä, miten maastossa ja luonnossa liikkuminen tuntuu kropassa eri tavalla kuin asvalttitiellä. ”Mä en ota tätä niinkään fyysisenä asiana vaan ennemminkin henkiseltä kannalta”, totesin. Tähän voisi vielä lisätä kaikenlaisia kliseitä (tällaisessa maisemassa sielu lepää, esimerkiksi), jotka kaiken huipuksi olisivat ihan totta! En nyt kuitenkaan lisää, kyllä te tiedätte. :)

Lapakiston reittikartta löytyy klikkaamalla tästä!