Minä ja liikunta

Kuva viime kesän Ruotsin reissulta. Ainoa edes vähän liikunnallisen näköinen kuva, minkä löysin.

Huomasin äsken viettäneeni useamman tunnin erilaisia liikunta- ja terveysblogeja lukien (näin käy joskus, eilen oli selvästi varhaiskasvatusteema havaittavissa).

En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen ihminen. Koululiikunnassa yleensä siellä häntäpäässä (ah, ne ylästeaikaiset ”nämä kaksi tyttöä valitsevat vuorotellen yhden jäsenen” -joukkuevalinnat!) ja vapaa-ajalla jotain ihan muuta (kirjoja, teatteria jne.). En ole toisaalta myöskään ollut mikään liikunnan vihaaja enkä koe saaneeni mitään koululiikuntatraumoja kuitenkaan. Sählyä on joskus ollut ihan kiva pelata, jos on sattunut sellainen leikkimielinen porukka. Pesäpallossa en koskaan osunut palloon saati saanut sitä kiinni, koripallossa olin varmaan vaan liian lyhyt (158cm, mutta sain kyllä joskus korinkin!), uida jaksoin hädintuskin sen 25-metrisen altaan päästä toiseen, useimmissa joukkuepeleissä en edes tajunnut sääntöjä mutten kehdannut kysyäkään. Tanssiliikunnasta ja koreografisista jumpista olen kuitenkin tykännyt aina ja ne olivat koulussakin liikuntavuoden kohokohtia.

Tanssia olen harrastanutkin. Noin 12-13-vuotiaana iski baletti-innostus ja kävinkin pari vuotta balettitunneilla. Silloin ei harmikseni ollut olemassa vielä mitään ”teiniryhmiä” aloittelijoille, vaan jouduin käymään lasten ryhmissä. Aluksi tämä ei haitannut, mutta kyllähän se ikäero alkoi näkyä vähän myöhemmin. Oikeastaan vasta yliopisto-opintojen aikana jatkoin tanssiharrastusta osallistumalla Yliopistoliikunnan (nyk. Unisport) ryhmäliikuntatunneille. Nautin siitä, että kukaan ei tuntunut olevan liikkeellä toisia arvostellakseen, vaan kaikki saivat tanssia oman taitonsa mukaan. Ja porukkaa oli laidasta laitaan, osa selvästi tanssin harrastajia, osa ensimmäisiä kertoja kokeilemassa.

Sitten löysin Folkjamin, jota olen harrastanut nyt pari vuotta. Tältä erää se jäi jo ikäväkseni kesätauolle ja jatkuu vasta syksyllä, täytyy siis vaan tanssia itsekseen kotona. Folkjamissa parasta on se, että voi tanssia oikeasti mieluisan musiikin tahtiin niiden iänikuisten teknopophiphoplatino-rytmien sijaan. Tykkään siitä yleisestä hyvästä meiningistä, mikä tunneilla on. Ja liikkeet ovat paitsi hauskoja myös tehokkaita! Kuuma tulee joka ikisellä tunnilla.

Tällä hetkellä siis ainoa liikunnallinen harrastukseni on ollut Folkjam-tunti kerran viikossa. Tuntuu ettei aika riittäisi enempään, vaikka halua olisikin. Ehkä jos nyt samaan aikaan olisin kirjoilla yliopistolla, hankkisin varmasti tuon Unisportin kortin (loistava hinta-laatusuhde yliopistolaisille) ja osallistuisin ryhmäliikuntatunneille sen verran kuin ehtisin… Kuntosaliharjoittelu ei ole koskaan ollut minun juttuni, en vain pidä siitä.

Olen yrittänyt panostaa arkiliikuntaan. Rakastan ulkoilua ja pidän kävelemisestä, mutta liikkeelle lähteminen on se ainainen kompastuskiveni. Kävelen kyllä töihin (noin 15-20 minuutin matka kävellen) ja takaisin. Valitsen portaat hissin sijasta aina kun muistan ja jaksan. Yritän kovasti tällä hetkellä saada itseäni motivoitua lenkillä käymiseen. Joskus lapsuudenkodissa asuessani vietin jonkun kesän lenkkeillen melko ahkerasti, mutta sitten se taas jäi. Ja täällä keskustassa ei edes ole samanlaista ihanaa hiekkaista metsätietä, missä harvoin tulisi ketään vastaan. Vähän ahdistaa ne hienoissa lenkkeilyvaatteissaan ja neonvärisissä lenkkareissaan ohi juoksevat fitness-ihmiset, samalla kun itse puuskuttaa kasvot punaisina jaksaakseen vielä edes pari askelta… Tietysti nämä kaikki ovat vain oman pään sisällä eikä pitäisi antaa itsensä ajatella noin. Ihan samahan se on millaisia ihmisiä kadulla tulee vastaan, yhtä lailla lenkillä niin kuin minäkin. Ja onhan tuolla totuuden nimissä myös muunlaisia hölkkääjiä.

Olen miettinyt jo pitkään, että pitäisi hankkia uudet lenkkarit. Että jos sitä sitten motivoituisi tai saisi pakotettua itsensä lähtemään ulos. Mutta mitä jos ei? Jos hankinkin kalliit kengät, jotka lopulta jäävät käyttämättömiksi? Eikö motivaation pitäisi lähteä sisältä eikä ulkoisista tekijöistä? Toki haluaisin olla paremmassa kunnossa. Laihduttamiseen ei painon puolesta ole tarvetta, mutta kukapa ei olisi mieluummin vähän paremmassa kunnossa?

Lisäksi yritän kiinnittää enemmän huomiota ruokavaliooni. Lähinnä yritän jättää makean syönnin vähemmälle… En tiedä mitä tänä keväänä on tapahtunut, mutta huomaan olevani koko ajan pahemmassa sokerikoukussa. Olen minä aina karkkia rakastanut ja valinnut kahviloissa ihanimmat leivokset, mutta ennen pystyin sentään käymään kaupassa ilman, että sieltä tarttui mukaan ”jotain pientä”. Sipsit ja limut eivät ole koskaan olleet ongelma, ne voin helposti jättää vaikka kokonaan pois, mutta sokeri ja kaikki makea… Totaalikieltäytymiset ja karkkilakot eivät tunnu mielekkäiltä, en vaan haluaisi kieltää itseltäni kaikkea kun siihen ei sinänsä ole tarvettakaan. Pitäisi vaan vähentää. Valita hedelmiä ja muita siihen tilalle (mikä ei oikeastaan ole ongelma, sillä rakastan myös hedelmiä – usein siinä käykin niin, että hedelmät ja muut tulevat vain siihen kaiken makean rinnalle).

Veden juonti on kuulemma hyväksi koko keholle. Juon aivan liian vähän vettä, monesti ainoaksi lasilliseksi jää se ruoan kanssa nautittu lasillinen. Siihen päälle kaksi-kolme kuppia kahvia, ehkä teetäkin, niin ei kuulosta kovin terveelliseltä. Ongelmana on, etten vain yksinkertaisesti muista juoda. Siispä aloitan tämän terveellisempiin elämäntapoihin siirtymisen veden juonnin lisäämisestä. Tai oikeastaan aloitin jo eilen pitämällä vieressäni kannullisen sitruunanviipaleella maustettua vettä ja pitämällä huolen siitä, että kannu on iltaan mennessä tyhjä. Ja onnistuin! Tänään sama juttu. Töissä minulla on kyllä vesipullo, mutta joko unohdan aina täyttää sen tai sitten se vain jää juomatta. Huomenna yritän uudestaan, sinnikkäämmin! Yritän saada itseni lenkille ensi viikolla (nyt sataa räntää/rakeita). Katsotaan miten käy.

Advertisement

Helmikuuta

+ Löysin tänään vihdoin lehtihyllystä uusimman The Simple Thingsin numeron. Olen jo jonkin aikaa katsellut hyllyjä sillä silmällä, kun huomasin numeron ilmestyneen. Kuitenkin edellisen numeron kohdalla oli palautusviikoksi merkitty 8 (eli siis mihin mennessä kaupan täytyy palauttaa myymättä jääneet numerot), joten odotin löytäväni lehden vasta ehkä viikon tai parin päästä. En tiedä kuinka nopeasti nämä ulkomaiset lehdet päätyvät suomalaisiin kauppoihin. Mutta tänään sain tämän vihdoin! Tykkään kovasti.

+ Leivoin töihin ystävänpäivän kunniaksi niitä lime-valkosuklaamuffinseja ja kyllä niistä tuntuvat muutkin pitävän. ;)

+ Tänään vietetään (kuulemma) paitsi ystävänpäivää niin myös valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Sen kunniaksi haluan kiinnittää huomionne tähän tulevaan (rauhalliseen) mielenosoitukseen paremman päiväkodin puolesta. Ikivanhaa päivähoitolakia uudistetaan varhaiskasvatuslaiksi, mutta yllättäen tämä lakiesitys puuttuukin listalta. Kiitettävästi asia on kyllä ollut esillä mediassa, olen yllättynyt etenkin Hesarin heräämisestä tähän – jokin aika sitten melkein joka lehdessä oli vähintäänkin mielipidekirjoituksia aiheesta. Hienoa!

– Vuoden ensimmäinen flunssa, nyt. Jospa sen saisi viikonlopun aikana levättyä pois… Töissä ei meinannut välillä lähteä ääntä ollenkaan.

+ Tekemistä riittää. Työjuttuja tekisi mieli kirjoittaa, mutta tunnistumisen pelossa en ole rohjennut. Mutta käytännössä sitä perus-arkea elellään ja koen jatkuvasti kehittyväni lastentarhanopettajana.

+ Ostin tänään kotiin kimpun keltaisia tulppaaneja. Oli niin keväistä. Tuli jostain syystä mieleen viime kevään Italian reissu. Ostin siksi italialaista punaviiniä, pastaa ja jotain italialaista basilika-tomaattikastiketta. Toisaalta aiemmin mainittua lehteä lukiessa tuli englantiolo ja päädyn varmaan lukemaan Pride and prejudicea ties monennenko kerran. Edessä on viikonloppu, jolloin voin tehdä mitä vain! (No, toisin sanoen siis levätä kotona, mutta matkustaa muualle vaikkapa lukemalla kirjaa. :) )

Takaisin arkeen

Kahden viikon joululoma alkaa olla lopussa ja huomenaamulla kello 7 olen jo töissä. Loma on tullut niin tarpeeseen ja ilokseni kaksi viikkoa on tuntunut tarpeeksi pitkältä. Olen saanut levätä, tehdä kivoja juttuja, viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa ja niin edelleen. Tänään viimeisen lomapäivän kunniaksi kävin itsekseni kävelemässä Seurasaaressa – kiersin koko saaren rantapolkuja pitkin. Pitää jatkossa pitää mielessä, että rauhallista luontoa on noin lähellä. Tuollaiset kävelyt ovat niin rentouttavia!

Olen loman aikana huomannut olleeni oikeastaan aika stressaantunut koko viime syksyn. Siihen on monia syitä, joita en tässä sen enempää avaa. Nyt aivan loman loppuaikoina keho on alkanut reagoida selvästi ”ohi menevään stressiin”, vähän jälkijunassa. Selkäkipuja, vähän kuumeista oloa, lihassärkyjä, yöllistä hampaiden yhteenpuremista, pääkipuja, vatsaoireita… Oireita on tullut ja mennyt tässä viimeisen lomaviikon aikana. Nyt alkaa jo helpottaa (kunnes töissä toki odottaa ne kaikki flunssat ja silmätulehduskierteet ja muut).

(Stressistä hyvä artikkeli täällä.)

Nyt olen saanut palautua syksystä ja saanut ehkä uutta energiaa kevääseen. Mielessä on jo paljon ideoita kevätkaudella toteutettavaksi!

Ihanaa vuotta 2014!

Lehti täynnä inspiraatiota

Matkustin tänään junalla ja kävin ostamassa Rautatieaseman kioskilta matkalukemista. Kotivinkit, -liedet ja -kuvalehdet näyttivät joulunumeroineen niin tavallisilta ja jotenkin samanlaisilta, että päädyinkin Brittiläiseen versioon. The Simple Things on minulle ihan uusi tuttavuus ja harvoin muutenkaan ostan muita kuin kotimaisia aikakauslehtiä. Tämä on kuitenkin ihana! Hintaa sillä oli 9,90€ eli muihin lehtiin verrattuna ei ollenkaan paha. Sivuja kun on kuitenkin 130 ainakin tässä numerossa. Tämän lehden parissa tunnin junamatka sujui mukavasti! Ihanan inspiroivia kuvia, kiinnostavia reseptejä ja sellaista englantia, mitä minun perus-kielitaidollani ymmärsi helposti. Lehti herätti jälleen Englanti-kuumeeni… <3 Maailmassa on kaksi paikkaa, minne haluan ehdottomasti matkustaa: Suomen Lappiin (mahdollisimman pohjoiseen) ja Englantiin (eri puolille).

Olen viettänyt kolme viikkoa Oxfordissa kesällä 2005 kielimatkalla, mutta reissusta ei jäänyt kauheasti käteen. Ajankohta oli pahin mahdollinen (kaupunki täynnä turisteja – enemmän kuulin italiaa, espanjaa ym. kieliä kuin englantia) eikä asiaa auttanut se, että olimme käytännössä suomalaiset keskenämme. Lisäksi olin silloin vasta 17-vuotias ja matkustin ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä) kertaa ulkomailla ”yksin”. Nyt saisin matkasta paljon enemmän irti.

Tähän lehteen pitää tutustua tarkemminkin, odotan innolla seuraavaa numeroa! Kotimaisista lehdistä kiinnostunein olen tällä hetkellä Voi hyvin -lehdestä, mutta en ole vielä ihan päättänyt, että onko se kuitenkaan se ykköslehti vai ei. Vielä en ainakaan uskalla tilata vaan ostan eri lehdistä irtonumeroita sen mukaan, minkä lehden senhetkinen numero vaikuttaa kiinnostavimmalta.

Nyt soi taustalla Jouluradio.

 

Ajatuksia

Tämä on ollut jostain syystä aika väsyttävä syksy. En tiedä miksi, mutta tuntuu että jokaisella elämän alueella (työt, koti, harrastukset, kaikki) asiat ovat olleet enemmän tai vähemmän pielessä. Huomasin jossain vaiheessa kadottaneeni sen perus-positiivisuuteni kokonaan ja katsovani kaikkea jotenkin pessimistisin silmin.

Ja yhtä nopeasti sitten kaikki yhtäkkiä palautui jotakuinkin normaaliksi. Ihan yhtäkkiä. Onko se lähestyvä joulu ja kahden viikon loma, maan silloin tällöin peittävä ohut valkoinen peite vai mikä, en tiedä sitäkään. Maailma vaan näyttää taas ihan erilaiselta kuin muutaman viime kuukauden aikana. Haluan lukea! Haluan katsoa Jane Austen -filmatisointeja, Rakastunutta Shakespearea, ja eilisestä itsenäisyyspäivän konsertista muistin myös Myrskyluodon Maijan, joka pitäisi ehkä lukea uudelleen ja katsoa tv-sarjakin loppuun. Haluan lukea Päätaloja, haluan vihdoin aloittaa Iijoki-sarjan, luettuani kaikki muut kirjailijan teokset. Haluan kääriytyä peiton alle teemukin ja kirjan kanssa. Haluan käydä kivoissa kahviloissa ja keskustella syvällisiä. Haluan käydä teatterissa, baletissa, konserteissa. Haluan kaikkea!

 

Paras tapa aloittaa viikko!

Maanantai-iltaisin käyn tunnin pituisella Folkjam-tanssitunnilla (kirjoitin lajista viimeksi tammikuussa täällä), ja se on kuulkaa paras tapa aloittaa viikko! Maanantaisin tuntuu usein töissä, että paljon asioita on kasaantunut ja viikonlopusta olisi jo pitkäkin aika, ja kaiken sen turhautumisen saa helposti purettua illan tanssitunnilla. Tuntuu, että Folkjamin hyvä fiilis kantaa loppuviikonkin ja sitten onkin taas uusi maanantai. :)

Katso sinua lähin Folkjam-tunti täältä!

FolkJam!

Olen viime syksystä asti harrastanut FolkJamia ® (ja samassa paikassa jatkan ensi viikolla). Törmäsin lajiin sattumalta jossain aikakauslehtiartikkelissa, missä oli lueteltu erilaisia uusia tanssilajeja Suomessa. Jo nimi houkutti ja päädyin lajin nettisivuille. Luettuani esittelytekstit ja katsottuani videopätkän olin varma, että tämä on minun lajini. Olen pitänyt aina kansantanssista, mutten ole koskaan sellaista harrastanut. Aikataulut eivät anna myöten minkään kovin sitovan harrastuksen aloittamiselle, missä esimerkiksi jokaisella harjoituskerralla harjoiteltaisiin lisää johonkin tiettyyn koreografiaan. Yliopisto-opiskelijana kävin joillain Yliopistoliikunnan (nykyään Unisport) tanssitunneilla, mutta sekin sitten jäi (suosituimmat lajit olivat aina täynnä ja jostain syystä sellaisiin aikoihin että itse istuin silloin luennolla). FolkJam on siinäkin mielessä minulle sopiva, että siellä jokainen tunti on oma kokonaisuutensa. Ei ole niin vaarallista, vaikka olisi edellisellä kerralla joutunut olemaan poissa.

FolkJamin musiikki on kansanmusiikkipohjaista, ja tanssiliikkeet ammentavat kansantanssiperinteestä. Ja voin sanoa, että jokaisella tunnilla tulee kyllä kuuma! Se on sellaista pomppimista, hyppimistä, askellusta ja lisäksi joitain hitaampia ja ”vaativampia” liikkeitä (mitkä tuntuvat kyllä lihaksissa). Paras puoli tuossa on minusta se musiikki, ja siitä tuleva hyvä fiilis. Tuollaista musiikkia kuullessa tekee aina mieli ruveta tanssimaan ja hyppimään, ja tuolla niin saa tehdä ihan luvan kanssa. ;) FolkJam-ohjaajat ovat ammattitaitoisia, ja heillä on kaikilla FolkJam-koulutus.

FolkJam on kehitetty Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) tanssinopettajaopiskelijoiden ja alan ammattilaisten yhteistyönä. Lajin nettisivuilla kerrotaan: ”Suomalaisuus on FolkJamin ylpeydenaihe. Liikemateriaali hyödyntää suomalaista tanssiperinnettä monipuolisesti, tämä mahdollistaa myös kokonaisvaltaisen tanssillisen ja liikunnallisen kehittymisen. Tunnit sisältävät sekä nopeaa ja mukaansatempaavaa menoa että rauhallista tunnelmointia.” Allekirjoitan.

Tanssia on mahdollista harrastaa jo vaikka missä. Katso sinua lähin paikka FolkJam.fi:stä ja lähde ihmeessä mukaan! Mitä enemmän innokkaita tanssijoita löytyy (mitään aiempaa tanssikokemusta ei tarvita, vaan kaikki ovat ymmärtääkseni tervetulleita), sitä laajemmalle laji leviää ja sitä useammassa paikassa on mahdollista ”folkjammata”. :) (Mutta vieläkään en tiedä pitäisikö laji lausua ”folkjam” vai ”folktsäm” – toistaiseksi olen käyttänyt ensimmäistä, suomalaista ääntämistapaa. :D )