Improvisoitu hame


Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että pitäisi kokeilla tehdä itse jonkinlainen oma ”teatteripuku” noihin Kivi-juhlien tilaisuuksiin. Toki meillä on loistava puvustaja ja puvusto täynnä ihania ruutumekkoja ja Nummisuutarin Eskon pukuja ja ties mitä, mutta haluaisin jonkun ihan oman. Jonkun, mitä voisi käyttää kaikissa mahdollisissa vastaavissa tilaisuuksissa (meillä on ollut Ravintolapäivän kojua, erilaisia pienempiä ympärivuotisia tapahtumia, markkinointitilaisuuksia jne.) ja saman tien vaikka päiväkodin naamiaisissa! No, tänään lähdin sitten huvikseni kiertämään parissa tietyssä liikkeessä sillä silmällä. Kampin UFF:ssa ei ollut mitään sopivaa, joten jatkoin matkaani Fredrikinkadulle. Sieltä samasta liikkeestä löytyi eräs ihana ruutuhame, mutta se oli liian lyhyt (mietin pitkään miten olisin voinut sitä pidentää, mutta en keksinyt mitään järkevää tapaa). Suunnistin Iso-Robertinkadulle, kun muistelin siellä olevan ainakin Fida-kirppiksen. Sellaista en löytänyt (Fida löytyi sattumalta takaisin päin kävellessäni siitä Ruttopuiston kulmalta, poikkesin liikkeessä mutten ostanut mitään), mutta kolmas UFF:n liike löytyi – onneksi! Tätä kangasta en vain voinut jättää sinne! Mietin hetken, että onko kangas kuitenkaan käyttökelpoinen – haluaisin vaihtaa tuon pinkin värin johonkin maanläheisempään, mutta ehkä se ei haittaa…

Mitään suunnitelmaa minulla ei ollut kun virittelin ompelukoneen kuntoon. Joku perus-helppo, monikäyttöinen ja yksinkertainen. En ole oikein sellainen ohjeita seuraava käsityöntekijä, vaan improvisoin sitä mukaa kun työ etenee. Sama koskee kaikkia käsityöprojekteja, ainoastaan villasukkien kantapäät teen tarkasti ohjeiden mukaan.

(Edesmenneen mummini vanha neulatyyny, nuppineulatkin taisivat olla siinä mukana.)

Kangas oli isokokoinen, mutta en jaksanut ruveta ottamaan mitään mittoja itsestäni tai kankaasta ja laskeskelemaan mitään helmojen pituuksia tai vyötärönympäryksiä. Niinpä ompelin suoraan yhdelle sivulle ”nauhakujan” (mikähän se on oikealta nimeltään?) kuminauhan pujotusta varten. Sitten kokeilin kangaskasaa ympärilleni ja totesin, että hameesta tulee vähän liian muhkea. ”Mittailin” silmämääräisesti liikuttamalla laskoksia kuminauhaa pitkin ja leikkasin liian kankaan pois.


Samalla tavalla aika suurpiirteisesti leikkasin alaosasta kaistaleen pois, jotta helman pituus olisi sopiva. Toki siksakkasin leikatut reunat ja niin edelleen. Oikeastaan siitä tuli mielestäni aika kiva, vaikka onkin tekijänsä näköinen noin yksinkertainen!


(Ehkä se pitäisi vielä silittää…)

Ei se kuitenkaan vielä tuntunut valmiilta, eihän mitään Taaborinvuoren museoalueelle (missä Kivi-juhlat pidetään) kuuluvaa 1800-luvun hengen mukaista (tai ehkä ennemminkin kansallispukuhenkistä) hametta ihan tuollaisenaan voi pitää! Kävin joskus kauan sitten Ikeassa, mistä ostin yhden ison valkoisen lakanan, kun nyt halvalla lähti. Onneksi ostin, nimittäin siitä tuli kätevästi (kaksin kerroin taitettuna, ettei tullut liian läpikuultavaa) esiliina tuon hameen kanssa käytettäväksi.

(No, ehkä myös tuo olisi vielä syytä silittää…)

Raitakangasta jäi vielä yli kaksi suorakaiteen muotoista palaa, ehkä niistä saisi vielä tehtyä jonkinlaisen yläosan? Se jääköön vielä toiseen kertaan, nyt on päivän luovuuskiintiö käytetty. Mutta jonkinlainen liivi tai edes huivi… Hmm.

Jotain tällaista. Olen innoissani – en ole varmaankaan lukion käsityötuntien jälkeen luonut tyhjästä mitään näin vaatteilta näyttävää! Ja näin helposti! :)

Mitäs tykkäätte?

Mainokset

Hernepussitehdas

Valmistin meille töihin hernepusseja. Olin jo pitkään miettinyt, mitä tekisin kahdesta ylimääräisestä, käyttämättömästä tyynyliinasta, jotka olen joskus jostain saanut ilmaiseksi ja jotka ovat ihan liian isoja meidän tyynyihimme. Keksin sitten leikata niistä neliöitä (suunnilleen, eivät ole mitenkään mitattuja vaan jokainen vähän omanlaisensa), ommella ja täyttää kuivilla herneillä, joita sitten kuluikin kaksi kiloa – vieläkin olisi saanut olla enemmän.

Ompelin siis neliöt yhteen oikeat puolet vastakkain, jättäen yhteen reunaan pienen kolon, mistä kankaan saa käännettyä oikein päin ja täytettyä pussit.

Täytetyt hernepussit ompelin vielä ompelukoneella kiinni. Aika helposti saa tehtyä hyviä materiaaleja lasten kanssa käytettäväksi! Näilläkin voi tehdä vaikka mitä. Huomenna pidän pienryhmätoimintatuokion ryhmämme vanhimmille lapsille (noin kaksivuotiaita), missä aion hyödyntää näitä. Tai ainakin testata, miten ne toimivat. Luulen, että hernepussit olisivat saaneet olla vielä täydempiä, mutta toisaalta niistä olisi silloin ehkä tullut jo liian painavia…