#kirja

Helsingin Kirjamessut on tapahtuma, jossa vaan pitää kerran vuodessa käydä. Ihan perinteen vuoksi. Nyt tavoitteena oli olla ostamatta mitään (opiskelijabudjetti), mikä suunnilleen onnistuikin. Ilmaislehtiä tuli napattua muutama ja joitain esitteitä, avaimenperä, rintamerkki ja pari karkkia. Aiempiin vuosiin verrattuna melko vähän siis.

Kävin messuilla sunnuntaina, mikä osoittautui virheeksi ainakin ruokamessupuolen suhteen. Siellä oli niin hirveä tungos, että hyvä kun selvisin hengissä sieltä pois. En todellakaan jäänyt jonottamaan mitään paria lakritsipalaa tai leipämaistiaista… Kirjamessupuolella onneksi oli tilaa hengittää, vaikka ihmisiä toki sielläkin riitti. Käytävät olivat kuitenkin leveämpiä.

Pakko sinne on silti taas ensi vuonna mennä. ;)

Advertisement

Ideoita Kiven päivän viettoon ja arvonta

Aleksis Kiven päivän kunniaksi Nurmijärven Kivi-juhlat järjestää Kivi-aiheisen arvonnan Facebook-sivullaan – käykää osallistumassa! Palkintona on Kivi-juhlien tuotepaketti: Nummisuutarit-kirja (sis. kuvia Kivi-juhlien näytelmistä vuosien varrelta, ihana painos!), Kivi-juhlien heijastin sekä kangaskassi. Kilpailuohje kuuluu näin: Mikä Kiven teos (kirja, näytelmä, runo, tekstikatkelma, repliikki tai vaikka sana tai sanonta) on sinulle tärkein tai jäänyt muuten parhaiten mieleen? Kommentoimalla kuvaan osallistut Kivi-juhlien tuotepaketin (Nummisuutarit-kirja, heijastin ja kangaskassi) arvontaan. Aikaa osallistua on Kiven päivän päättymiseen saakka, eli 10.10. klo 23:59 asti. Voittaja julkistetaan sunnuntaina 11.10. Facebook ei ole millään tavalla mukana arvonnan järjestämisessä.

Olen viimeksi kirjoittanut Aleksis Kiven päivään liittyen siitä, miten olen itse päiväkodissa viitannut Kiveen 10.10. Kirjoitus onkin noussut tässä Kiven päivän alla jälleen blogin suosituimmaksi tekstiksi. Koska nyt opintovapaalaisena minulla ei ole lapsiryhmää, jonka kanssa työskentelisin, niin ajattelin listata tänne kiinnostuneille linkkejä ja ideoita – voi soveltaa paitsi varhaiskasvatukseen niin tietysti (helpomminkin) myös koulun puolelle. Ideat ja vinkit tulevat tosin vähän myöhään tämän vuoden Kiven päivää ajatellen – toki näistä on myös viime hetken vinkeiksi, jos pää lyö edelleen tyhjää. Ja saa hyödyntää tietysti ihan ympäri vuoden! ;)

Ensin tiivistelmä siitä, miksi nostan Aleksis Kiven esille kerta toisensa jälkeen. Ensinnäkin uskon, että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että elin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Nurmijärvellä, jossa Kiveltä ei voi välttyä (eikä ole syytäkään). Kiinnostukseni lähti kuitenkin omaehtoisesti ja olin lukenut veljekseni jo ennen kuin se koulussa oli pakollista. Jollain tavalla se kieli sykähdytti ja teksteissä oli niin nerokkaita ilmauksia, että lukeminen oli hauskaa. Kiinnostuin yleisesti (kotimaisesta) kaunokirjallisuudesta ja erityisesti kaikenlaisista klassikoista. Sitten ajauduin Kivi-juhlille, joista olen varmaankin kirjoittanut jo kyllästymiseen asti. Ensin Seitsemän koiraveljeksen yleisöön kesällä 2004, sitten samaisen näytelmän sudeksi ja häräksi kesällä 2006. Ja siitä se sitten lähti, tänä vuonna oli kymmenes kesä, kun olin jollain tavalla mukana (viime vuosina pääasiassa taustajoukoissa). Tämä kesäteatteriharrastus on pitänyt yllä kiinnostusta myös itse kirjailijaan ja tekstit ja Kiven elämä kiehtovat edelleen.

Vinkkejä, linkkejä ja ideoita Kiven päivän viettoon varhaiskasvatuksessa ja koulussa:

• Ensimmäisenä tietysti Kivi-juhlat – infoa kesäteatterista, kuvia ynnä muuta.
• Aleksis Kivi – kansalliskirjailija -sivustolta löytyy ehkä laajin kokoelma aineistoa Kiveen liittyen. Käytän itse sivustoa usein kaikenlaisten faktojen tarkistamiseen (myönnän etten jonkinasteisesta harrastuneisuudestani huolimatta tiedä tai muista kovinkaan paljoa). Tässä yhteydessä kannattaa katsoa erityisesti sivu ”Koululaisten Kivi”.
• Aleksis Kivi ja teatteri (Yle) – vinkkejä, faktaa ja kysymyksiä koululaisille
• Seitsemän veljestä – koululaisille suunnattu interaktiivinen sivusto liittyen Seitsemään veljekseen. Tätä muistan käytettäneen joskus mekin lukioaikana. Kannattaa ehdottomasti vilkaista!
• Kansallisbiografia – täällä jo kattavampi teksti Aleksis Kivestä.
• Tiet lähteisiin, Aleksis Kivi SKS:ssa – alkuperäisiä tekstejä ym.
• Runosto – runsaasti Kiven runoja luettavissa!
• Seitsemän veljestä – toki myös veljekset ovat luettavissa netissä. Tätä olisi hauska lukea oppilaiden kanssa ääneen!
• Project Guthenberg – Kannattaa tutustua myös muihin Kiven teksteihin.
• Aleksis Kivi selkokielellä – tiivistelmä kirjailijasta Papunetissä.
• Aleksis Kiven syntymäkoti Nurmijärvellä – kannattaa käydä, mikäli vain pääsette! Suosittelen erityisesti draamaopastusta Pappihan pojasta piti tulla. Elävää kerrontaa murteineen kaikkineen, viittauksia Kiven teksteihin ja elämään. Katso myös Nurmijärven museon ohjelmaa kouluille ja päiväkodeille.
• ”Aleksis Kivi sai nimikkoleivoksen” – entä jos leivottaisiinkin mustikkakiviä?
• Älypää – myös Kivestä on tehty lyhyehkö tietovisa. Yksi kysymyksistä koski tosin kirjailijan kuolinsyytä, josta ymmärtääkseni yhä kiistellään. Tämän testin mukaan vastaus olisi ollut borrelioosi, mutta muistan juuri jostain (…) lukeneeni, että se on yksi (verrattain uusi) teoria muiden joukossa.
• Etälukio – muutamia kysymyksiä Kivestä lukion äidinkielenopetukseen.
• Youtube – erilaisia tulkintoja mm. Kiven runoista
• Myös Kivi-juhlien Youtube ;)

Päiväkodissa (ja miksei koulussakin) helpointa on sitoa aihe johonkin laajempaan kokonaisuuteen. Varhaiskasvatuksessa ei ole oleellista oppia kirjailijasta sinänsä (tähän tarkoitukseen valitsisin ennemmin jonkun kotimaisen lastenkirjailijan), mutta etenkin kun lapsille veljekset ovat usein tuttuja Mauri Kunnaksen Koiraveljeksinä, on ne mahdollista ottaa käsittelyyn. Siinä aiemmassa blogitekstissäni kerroin miten itse toissavuonna linkitin Kiven Seitsemän veljeksen lisäksi 1800-luvun maisemiin, eläimiin (päiväkodin sen vuoden teeman mukaisesti) ja piirileikkeihin. Toinen hyvä vaihtoehto on ottaa voimakkaammin mukaan kotimainen (lasten)kirjallisuus yleisesti – päivähän on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Perinteiset Oman kirjan viikot ja Oman kirjan päivät ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja. (Jos tällaista ette ehtineet tämän vuoden Kiven päivään sitoa, niin muistakaa, että Satupäivä on tulossa 18.10.!) Kiven teksteistä varhaiskasvatukseen sopii tietysti parhaiten Timon laulu (eli Oravan laulu eli Laulu oravasta eli Makeasti oravainen, rakkaalla lapsella on monta nimeä ;) ). Aiheen voi sitoa myös luontoon, joka on vahvasti esillä kirjailijan tuotannossa. Tästä esimerkkinä Metsämiehen laulu -runo.

Muutamia ideoita Aleksis Kiven päivän taiteelliseen työskentelyyn:
– Mitä tahansa liittyen lukukäsitteeseen 7 (noh, koska Seitsemän veljestä): piirtäen, muotoillen, maalaten, veistäen ja niin edelleen- Kirjan kuvitusta: toteuta tekniikalla X uusi kuvitus/kansi jollekin Kiven teokselle, omalle suosikkikirjallesi tai vaikka kuvitteelliselle romaanille
– Taidetta luonnonmateriaalista (kivet, kepit, kävyt, hiekka), viitaten Kiven vahvaan luontosuhteeseen ja esim. Metsän poika tahdon olla -runoon
– Draamaa: isompien oppilaiden kanssa voidaan toteuttaa kohtauksia Seitsemästä veljeksestä joko suoraan lukemalla tai improvisoiden
– Kirjoitustehtävä: Millaiset olisi tämän päivän seitsemän veljestä? Entä seitsemän siskosta?

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Pohjan peltojen periltä

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivän iltaa kaikille!

Olen käyttänyt päiväni kirjoittaen esseetä pedagogisesta johtajuudesta sekä ollut auttamassa erään arkiston järjestämisessä (lajitellut papereita kronologiseen järjestykseen, eli sellaista jota minäkin pystyn tekemään). Kalevala-aiheista päivässäni on ollut Helsingin Sanomien lukeminen, jossa aiheesta oli kirjoitus. En ollut huomannutkaan, että nyt vietetään Kalevalan 180-vuotisjuhlavuotta! Sibelius on niin näkyvästi ollut esillä, että tämä on jäänyt taka-alalle. Ehkä isommat juhlallisuudet odottavat sitten 200-vuotisjuhlassa vuonna 2035?

Täytyy myöntää, että en ole koskaan kokonaan lukenut Kalevalaa. Minulla on siitä melko vanha painos (en pysty tässä nyt tarkistamaan painovuotta), mutta se on niillä vanhoilla koukeroisilla kirjaimilla kirjoitettu, joten en ajatellut aloittaa urakkaa siitä. Olen lueskellut lapsille suunnattuja Kalevala-versioita, Koirien Kalevalaa, Kiven näkemyksiä mm. Kullervosta, kirjoittanut lukioesseitä aiheesta ja tutustunut tekstiin toki muuten, mutta itse eeposta en ole koskaan lukenut alusta loppuun. Nyt se yhtäkkiä alkoi kiinnostaa ihan toden teolla! (Kummasti heti kun pitäisi jotain opiskelujuttuja tehdä…)

Minulle tulee Hesari viikonloppuisin (perjantaista sunnuntaihin), jolloin sen ehtii ehkä lukeakin. Olen huomannut, että parasta tilauksessa onkin ollut lukuoikeus Hesarin nettiversioon! Tabletilta ehtii nopeasti ja hiljaisesti selata tärkeimmät kirjoitukset aamuisinkin ja tarvittaessa töiden jälkeen sitten palata kiinnostavimpiin artikkeleihin. Lisäksi pystyn tabletiltani lukemaan HS Kirjaston kuukauden kirjan ilmaiseksi (vielä on matkaa siihen että maksaisin e-kirjan lukuoikeudesta, vaikka perinteisiin kirjoihin uppoaakin rahaa jatkuvasti). Nyt ilmainen kirja 30 päivän ajan on SKS:n Kalevala ja opas sen lukemiseen. Aloitankin tästä!

Tutkija Merja Leppälahti toteaa, että ”Kalevalalla on edelleen vaikutusta nykysuomalaisen ajatteluun ja mielikuviin, niidenkin, jotka eivät ole varsinaisesti Kalevalaa koskaan lukeneet ja joita se ei erityisesti edes kiinnosta.” Mielenkiintoista!

Tällaista tarvitaan!

Kävimme päiväkotiryhmäni (3-5-vuotiaita) kanssa tällä viikolla Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa, jossa on vielä 1.2.2015 asti auki lastenkirja-aiheinen toiminnallinen ja elämyksellinen näyttely Tarinoiden puisto. Suosittelen lämpimästi käymään, jos vain suinkin tällä viikolla ehditte!

Tarinoiden puiston takana on Pro Lastenkirjallisuus -yhdistys, jonka tavoitteena ja toiveena on saada tänne oma lastenkirjallisuustalo. Mikäli talo joskus toteutuessaan on yhtään samanlainen kuin tämä Tarinoiden puisto, niin voin kyllä vilpittömästi todeta, että tälle on tilausta! Lapset olivat haltioissaan ja niin olin minäkin. Jos olisimme päässeet aikaisemmin tulemaan, olisi ollut fiksua tulla pienemmissä ryhmissä, mutta saavuimme aikataulusyistä koko ryhmän voimin ja jakauduimme perillä kolmeen pienryhmään.

Tarinoiden puistossa on esillä lastenkirjojen kuvitusta (lapset tunnistivat tuttuja kuvituksia hämmästyttävän hyvin!), mahdollisuus piirtämiseen pienten pöytien ympärillä, paljon pieniä ja isoja lukupaikkoja (”se nurmikko oli ihana”, totesi eräskin lapsista), hurja hattivattien luola ja itse Muumien Mörkö (herätti ihastuneita ja kauhistuneita huokauksia, useampikin selvästi voitti pelkonsa ja hivuttautui vähitellen lähemmäksi), söpö Maailman pieni kulttuuritalo ja vaikka mitä! Kasvattajillekin oli jaossa kirjallisuusvinkkejä. Paikalla päivysti myös yhdistyksen väkeä, jotka mielellään opastivat ja auttoivat sekä lapsia että meitä kasvattajia ohjaamaan lasten havaintoja (sain mm. yllättäen paperin, jossa oli kuvituksiin liittyviä kysymyksiä lapsille esitettäväksi: löydätkö kuvasta jonkun, joka on iloinen/surullinen/rohkea jne.).

Tällaisia kommentteja tuli lapsilta:

”Oli kiva retki!”
”Muistatsä kun me oltiin siellä retkellä?”
”Siellä oli Mörkö!”
”Hattivattien luola…”
”Siellä sai paljon lukea!”

Olen iloinen siitä, miten kirjamyönteinen ryhmä meillä on! Kirjastoretket ovat suosittuja, kirjaston kirjat pysyvät yllättävän hyvin niille varatussa laatikossa, lapsille on selvästi muodostunut suosikkikirjoja, joita kirjahyllystä etsitään (ja joista välillä taistellaankin), uudet kirjat otetaan vastaan innolla ja kehotus mennä hetkeksi katsomaan kirjoja esimerkiksi ennen aamupiirin alkua ei herätä mitään negatiivisia ”emmähaluu”-kommentteja. Toivottavasti tämä innostus säilyy heillä aina!

 

Joulukalenteri: 5.12. Kirjallinen kohtaaminen

5.12.

Kirjoitin huhtikuussa blogiini tärkeästä kirjallisesta kohtaamisesta erään blogihaasteen mukaisesti. Kirjoitin siitä, miten merkityksellinen kirja Louisa May Alcottin Pikku naisia on minulle ollut. Jatkan hieman samasta aiheesta, sillä tämäkin liittyy jouluun.

Luin siis siinä ala- ja yläasteen vaihteessa, ehkä enemmän yläasteen puolella kaiken mahdollisen, mitä Alcottista sain käsiini. Siinä rinnalla kulkivat myös L. M. Montgomeryn Runotytöt ja Annat sekä muut klassikkotyttökirjat, mutta Alcott oli suurin ihailuni kohde.

Googlettelin silloin Alcottia ahkerasti hitaalla pöytäkoneellamme (vai oliko silloin edes Google yleisesti käytössä, saattoi kyllä olla joku muukin hakukone), tulostin heikosti näkyviä mustavalkoisia kuvia kirjailijasta ja jonkin infotaulukonkin muistan liimanneeni Alcott-vihkooni (jota en kuitenkaan tainnut täydentää kovinkaan montaa sivua pidemmälle – lähes kaikki tieto oli englanniksi eikä kielitaito vielä silloin ihan riittänyt niin pitkälle). Huomasin kuitenkin pian, että jossain Yhdysvalloissa oli sellainen paikka kuin Massachusetts ja siellä rakennus nimeltään Louisa May Alcott’s Orchard House – paikka, jossa hän kirjoitti Pikku naisia. (Nettisivut näyttävät muuten hauskasti lähes samanlaisilta kuin silloin 2000-luvun alussa, vaikka niitä päivämäärien mukaan ainakin yhä päivitetään!) Haaveilen edelleen, että pääsisin joskus käymään siellä. Vuonna 2002, 14-vuotiaana, kirjoitin sinne sähköpostia yksinkertaisella englannintaidollani. Toivotin hyvää joulua ja kerroin jotain siitä, miten paljon pidän Alcottin kirjoista ja miten joskus toivoisin pääseväni käymään tuossa paikassa. Sain ystävällisen sähköpostivastauksen 11.12.2002 – viesti on edelleen tallessa: ”Merry Christmas to you, too! How nice it was to hear from such a great fan of Louisa May Alcott! We never get bored hearing about how much girls all over the world still enjoy reading her stories. Thank you for writing to us and letting us know the pleasure her books give you–it makes our work here all that much more satisfying! All the best to you and your family at the holidays. I do hope, too, that you will be able to visit us here at Orchard House someday soon!”

Yllätyksekseni hieman myöhemmin postilaatikostamme löytyi minulle osoitettu iso kirjekuori ulkomailta! Kuoresta löytyi kuvassa näkyvä painettu vihkonen. Kyseessä on Alcottin joulukertomus, A Christmas Dream, and How It Came True (1882), jota ei kaiketi ollut ainakaan silloin erikseen painettu missään. Olen vieläkin erittäin otettu tästä ja vihkonenkin on edelleen tallessa, kuten kuvasta näkyy!

A Christmas Dream and How It Came True (on muuten luettavissa ainakin täällä) kertoo oikeastaan sen perinteisen Dickensin Saiturin joulu -tarinan, mutta ns. lapsiversiona. Hemmoteltu rikkaan perheen tytär Effie ilmoittaa inhoavansa joulua eikä tunnu arvostavan sitä kaikkea, mitä hänellä on. Sitten hän näkee unen, jossa eräänlainen joulun henki näyttää hänelle, millä tavalla köyhempiä perheitä voi auttaa ja saada siitä itse hyvän mielen ja niin edelleen. Tyttö herää ja äitinsä avustuksella saa itse mahdollisuuden antaa hieno ja ikimuistoinen joulu vähäosaisemmille lapsille. Olisi hienoa, jos tämä tarina olisi käännetty suomeksikin, lukisin mielelläni tämänkaltaisen joulukertomuksen lapsille päiväkodissa! Pitää ehkä itse kirjoittaa jonkinlainen tiivistelmä…

Never give up your faith in the sweet old stories, even after you come to see that they are only the pleasant shadow of a lovely truth.

Kirjanystävän syksyn kohokohta

On vaan niin hienoa, että ihan oikeasti kirjat vetävät joka syksy Helsingin Messukeskuksen ihan täyteen! Viime vuosina tungos on vähän ahdistanut, mutta jostain syystä nyt se ei juurikaan haitannut. Tein ostoksia (mm. joululahjoja, joten en esittele niitä täällä) ja tilasinpa Hesarinkin viikonlopuiksi. :)

(Tämä merkintä tehty ensimmäistä kertaa tabletillani, katsotaan miten käy…)

Aistiseikkailu päiväkotiin!

Postissa saapui tilaamani varhaiskasvattajan materiaalipaketti: Aistiseikkailu – elämyksiä ja toimintaa koko vuodeksi + Aistiseikkailu-kortit. Kirja on musiikkikasvatukseen erikoistuneen lastentarhanopettaja Sanna Leena Saarisen käsialaa En ole vielä ehtinyt kokeilemaan käytännössä, mutta vaikuttaa erittäin lupaavalta ja siksi päätinkin esitellä kirjan teille heti. (Pahoittelen kännykkäkameralaatuisia kuvia.)Kirja alkaa ns. teoriaosalla, jossa on ihanan kattavasti selitetty miksi leikki, liikkuminen, musiikki jne. ovat olleellisia osia laadukkaassa varhaiskasvatuksessa. Meillä on töissä henkilökunnan kesken päätetty, että tämän toimintakauden ”kasvattajien teema” on leikki, ja ajattelin kopioida ihan seinälle asti tästä kirjasta tuon leikki-osuuden – sen verran kattavasti ja kuitenkin yksinkertaisesti se on kirjoitettu. Tämän osuuden jälkeen kirjassa päästään varsinaiseen toimintaan. Teoksen sadut liittyvät aina johonkin väriin, joten kunkin sadun ympärille voi kehitellä vaikka mitä kaikkea oheistoimintaa!

Kirjaa voi hyvin käyttää myös ilman Aistiseikkailu-kortteja, mutta ne tuovat toki kivan lisän tähän kaikkeen. Lisäksi niitä voi käyttää myös perinteisinä lorukortteja, mitä ei koskaan ole liikaa! Kortit ovat pahvisia ja aikuisen käytössä varmasti kestäviä, mutta harkitsen silti niiden laminoimista. Korteissa on siis satuun/väriin liittyvä kuva ja toisella puolella loru. Kuhunkin väriin liittyvät kortit tunnistaa korttien reunoista, jotka on värikoodattu.
Ensimmäinen satu kertoo Sami Sitruunaperhosesta. Idea on, että samaa lyhyttä satua käsitellään useamman kerran hieman eri tavalla. Tämä saattaa muuten olla yllättävän harvinaista päiväkodeissa enkä ole itsekään sitä toteuttanut – usein sadut luetaan sen yhden kerran ja that´s it. Toki lasten pyynnöstä palaan samoihin kirjoihin ja tietyt lapset haluavat kuulla aina tietyn sadun, mutta sen enempää en ole asiaa ajatellut. Tämä on siis myös varsin hyvää kirjallisuuskasvatusta (engl. literacy on tosin kuvaavampi sana, kirjallisuus-käsite painottaa liikaa kirjoja, kun kyse on enemmän siitä kirjallisuuteen kasvamisesta ja lukutaidon kehittymisestä ja koko siitä kokonaisuudesta, mikä kirjallisuuden maailmaan astumiseen liittyy).

Kirjassa on konkreettiset ohjeet, mitä missäkin vaiheessa satua tehdään, niin kehosoittimilla kuin liikuntasatuakin toteutettaessa. Jokaisen sadun kohdalla on myös paljon muita vinkkejä, miten aihetta voi käsitellä lasten kanssa: on lauluvinkkejä, kädentaitovinkkejä sekä leikki- ja toimintavinkkejä. Lisäksi on erikseen varattu tilaa omille ja lasten ideoille.

Olen innoissani kokeilemassa tällaista minulle uutta toimintatapaa, nimittäin näinkin tarkkojen ohjeiden noudattamista (vaikkakin tietysti soveltaen). On kiinnostavaa kokeilla tällaisen kokonaisuuden toteuttamista. Pitää ottaa tämä puheeksi ensi viikolla tiimin suunnitteluillassa, että mikä pienryhmäkokoonpano tähän kokonaisuuden kannalta sopisi. Mielessäni on jo erityisesti muutama lapsi, jotka niiiin nauttisivat tällaisesta!

Ja ilmainen vinkki kaikille varhaiskasvattajille! Tuo Sami Sitruunaperhonen -satu ja kehosoitin- ja liikuntasatuvinkkejä sisältävä sivu löytyy pdf-tiedostona täältä!