Finland Bucket List

Eilisessä Hesarissa oli Riku Rantalan kolumni Mitä Suomessa pitäisi kokea edes kerran elämänsä aikana? (lue täältä), josta yllä oleva kuva on katkelma. Rantala kysyy kolumninsa lopussa, että millainen sinun bucket listisi olisi, ja otan nyt haasteen vastaan! Tässä se on:

Finland Bucket List a’la Pitkospuut

1) Nokipannukahvit nuotiolla

Kun ensin kävelee suomalaisessa luonnossa maisemia ihaillen (ja hyttysiä hätyytellen) ja saapuu viimein nuotiopaikalle, niin kunnon nokipannukahvit nuotion ääressä tuntuu taianomaiselta. Nuotiota tuijotellessa mieli lepää. ”Juuri näin asioiden pitääkin olla, kaikki on ihan hyvin”, on todennäköisin ajatus. Ja pannukahvi nyt vaan on ihan oma juttunsa! Sopii maistaa myös muualla kuin nuotion ääressä (pannukahvi on tosin pidemmän päälle suodatinkahvia epäterveellisempää, mutta se onkin parhaimmillaan harvoin nautittuna herkkuna).

2) Revontulet

Klisee, mutta totta. Finland bucket list ei ole mitään ilman revontulia. Tähän yhteyteen voi toki liittää ylipäänsä pohjoisen luonnon. Tämä on myös sellainen asia, joka löytyy kuvitteelliselta to do -listaltani, sillä omat revontulikokemukseni ovat hävettävän vähäiset. Olen ainostaan kerran elämässäni nähnyt revontulia, nekin hyvin hyvin haaleina Pirkanmaan korkeudella… Unelmissani on kyllä päästä ihan kunnon Lapin reissulle jonain päivänä, ehkä jonain syksynä. <3

3) Maisemien muutos itä-länsi- ja etelä-pohjoinen -akselilla, eli automatka läpi Suomen

Parhaita kotimaanmatkoja ovat kyllä olleet ne reissut, joilla on nähnyt miten erilaiset maisemat eri puolilla Suomea on! Lakeuksilta vaaramaisemiin, järvien keskeltä merenrantakaupunkeihin ja niin edelleen. Tehkää automatka läpi Suomen, suosittelen!

4) Kahvila Vanha Kevar

Mennään yleiseltä maisematasolta vähän yksityiskohtaisempiin kohteisiin. Uusi lempikahvilani: Vanha Kevar Asikkalassa. Aivan ihastuttava miljöö vanhassa kestikievarissa! Käykää! Muita suosikkikahviloitani ovat mm. Cafe Regatta Helsingissä ja Lahden sataman Kahvila Kariranta. Tykkään suomalaisesta kahvilakulttuurista ja siitä, että ympäri maata on jos jonkinlaista pientä mihinkään ketjuun kuulumatonta kahvilaa etenkin kesäaikaan.

5) Ateneumin taidemuseo

Olisin voinut laittaa tähän monta muutakin museota, mutta sitten kuitenkin Ateneum voitti. Jos käy Suomessa vain yhdessä museossa, soisin sen olevan Ateneum. Rakastan uusittua kokoelmanäyttelyä, johon sisältyvät kaikki suomalaisen maalaustaiteen helmet. Myös vaihtuvia näyttelyitä on kiitettävästi ja ne ovat monipuolisia. Pääsymaksu ei päätä huimaa ja sisään pääsee myös Museokortilla (jollainen muuten pitäisi olla kaikilla suomalaisilla – aivan huippukeksintö!).

6) Kesäteatteri

Suomen kesään kuuluu kiinteästi kesäteatteri, jollainen on lähes joka niemessä ja notkelmassa! Melkeinpä uskaltaisin suositella myös suomea taitamattomille turisteille, sillä kyllä niistä aina jotain käteen jää. ;) Ja jos käyt kesän aikana yhdessä kesäteatterissa, suosittelen – yllätys yllätys – Nurmijärven Kivi-juhlia, jossa olen itsekin ollut mukana. Kivi-juhlat kun on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti harrastaja- ja talkoovoimin toteutettava kesäteatteri, joka toimii idyllisissä etelähämäläisissä Aleksis Kiven maisemissa. Näyttämö sijaitsee Taaborinvuoren museoalueella, joka on sekin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Katsomo on lisäksi katettu, joten sadekaan ei haittaa. Elokuussa 2016 siellä esitetään Atro Kahiluodon ohjaama Nummisuutarit, ja lippujakin on vielä saatavilla (joskin ainakin yksi näytöksista on jo loppuunmyyty).

7) Höyrylaivaristeily

Suomessa kannattaa ehdottomasti käydä höyrylaivaristeilyllä! Suosittelen lämpimästi esimerkiksi höyrylaiva Tarjannetta, jolla olen itse useampana juhannuksena ollut risteilemässä. Laivoja on toki useampia ja risteilylle pääsee muuallakin. Höyrylaivoissa on ihan oma tunnelmansa ääni- ja hajumaailmoineen (samasta syystä kannattaa osallistua myös höyryjuna-ajolle, jos sellainen joskus sattuu kohdalle!). Hidasta, ihanaa ja ainutlaatuista matkantekoa.

Millainen on teidän Finland Bucket Listinne?

Advertisement

Kulttuurikuu

Marraskuu on ollut varsinainen kulttuurikuu! Sitä enteili jo lokakuun puolella tehty vierailu Designmuseossa. Marraskuussa kävin nimittäin kolmessa museossa, näin yhden oopperan ja kolme näytelmää! Minunkin mittapuullani jonkinlainen ennätys. Aloitetaan museoista.

06.11. Nykytaiteen museo Kiasma (yllä oleva kuva).
Olen vieraillut Kiasmassa vain kerran tai kaksi aikaisemmin, miellän itseni enemmän perinteisen taiteen ystäväksi (tiedättehän, Haloset, Järnefeltit, Gallen-Kallelat ja muut). Saimme kuitenkin erääseen kurssiin liittyen opastuksen Face to face -näyttelyyn, ja se syvensi kokemusta kyllä paljon. Pidän modernissa taiteessa ja nykytaiteessa siitä, että se parhaimmillaan tuottaa oivalluksia! Intertekstuaalisuus on hyvä juttu silloin kun sen ymmärtää. ;) Olen myös sivuaineeni myötä alkanut ajatella enemmänkin taidetta nimenomaan tutkimisen tapana, ei niinkään vain esittämisen kautta. Taiteen kautta voi tutkia ja tarkastella mitä vain – kaikki taiteilijan prosessit eivät välttämättä lopullisessa työssä edes näy.

Kiasmassa on menossa myös Jani Leinosen paljon puhuttu Tottelemattomuuskoulu, joka on kyllä hieno kokonaisuus. Mainonnan ja mainosten käyttäminen taiteessa on kiehtovaa ja kun se vielä tapahtuu noin kyseenalaistavalla ja ”ronskilla” tavalla, niin minä ainakin tykkään. Jossain olen nähnyt joitain Leinosen töistä aiemminkin, en saanut vain mieleeni missä ja milloin.

14.11. Gallen-Kallelan museo, Espoo
Tiesittekö, että tänä vuonna vietetään Akseli Gallen-Kallelan 150-vuotisjuhlavuotta? En minäkään. Entä tiesittekö, että kuluva vuosi on myös Pekka Halosen 150-vuotisjuhlavuosi? Niinpä. On mielestäni väärin, että juhlavuosi on jäänyt näin pahasti Sibeliuksen vastaavan juhlavuoden varjoon. Tästä lisää myöhemmin Ateneumin kohdalla.
Gallen-Kallelan museossa oli esillä näyttely Hävitys, tuho ja Tuonelan joella, joka koostui taiteilijan luonnoksista Juseliuksen mauseolemia varten. Mausoleumi on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, olen itse käynyt siellä kerran. Siksi oli hauska nähdä näitä luonnoksiakin. Juseliuksen mausoleumissa olevat freskot eivät ole kuitenkaan niitä alkuperäisiä Akseli Gallen-Kallelan töitä, vaan monen epäonnisen sattuman johdosta seiniä koristavat tällä hetkellä hänen poikansa Jorma Gallen-Kallelan viimeistelemät työt. Wikipediassa on tästä kattava artikkeli, kannattaa vilkaista.

Akseli Gallen-Kallela: Murtunut honka (1905)

Kaisa Karinen: Osallistava installaatio. Mistä unelmoit 11-vuotiaana? Mistä unelmoit nyt?

 

Kävimme myös kahvilla Tarvaspäässä, suosittelen lämpimästi! Paljon valikoimaa ja aivan ihana miljöö. Ehdottomasti kivojen kahviloiden listalle. <3 Olemme käyneet tuolla kerran aikaisemminkin.

Ateneum, yksityiskohta katosta…

18.11. Ateneumin taidemuseo
Ateneumissa järjestettiin tässä kuussa opiskelijapäivä – siis päivä, jolloin museoon pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi. Paikalla jaettiin myös kaikenlaisia tuotteita (itse sain mukaani Hesarin heijastimen, ruisleivän, Helene Schjerfbeck -julisteen ja joitain etukuponkeja) ja illalla olisi ollut jotain ohjelmaakin. Itse keskityin lähinnä kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn läpi. Olen vähän huono katselemaan juuri valokuvanäyttelyitä, en oikein osaa keskittyä mihinkään. Tämäkin näyttely koostui lukuisista ja taas lukuisista mustavalkokuvista eri puolilta maailmaa, ja mieleen jäi vain muutama.

Esitin aiemmin kysymyksen taiteilijoiden juhlavuosista. Ateneumissa tuo kuvataiteilijoiden hyvin vähäinen näkyvyys ja juhlavuosiohjelman lähes olemattomuus korostui. Museossa on remontti menossa (oliko vesikaton uusimista tai jotain), joten kolmas kerros on ollut jonkin aikaa suljettuna. Nyt sinne oli avautunut kaksi huonetta: toinen Haloselle ja toinen Gallen-Kallelalle. Hyvä jos muutama teos oli molemmilta laitettu esille, lisäksi oli jokin kasvihuoneteos tai joku, joka vei pinta-alasta suurimman osan. Näyttelytekstit oli printattu kopiopaperille kolmella kielellä ja levitelty ne huoneessa olevalle penkille. Olisivat voineet olla edes laminoituja papereita… Ymmärrän, että museon tilat ovat tällä hetkellä rajalliset ja ykköskerroksessa oli niitä tärkeimpiä teoksia esillä (niitä varmasti suuri yleisö tuleekin katsomaan), mutta silti. Jäi sellainen vaikutelma, että museossa ollaan yhtäkkiä kesken syksyn oivallettu, että ”tässähän on juhlavuosi menossa, miten me saataisiin nopeasti pari maalausta esille”… Kuka näitä suuria kuvataiteilijoita muistaa ellei Ateneum? Ja kun Ateneumkin on näin pienesti lähtenyt liikkeelle… Ymmärrän myös, että kansainvälisesti tunnettu Sibelius on nyt se tämän vuoden juttu, mutta luulisi, että Halosta ja Gallen-Kallelaa edes vähän mainittaisiin jossain. Että heitä tuotaisiin edes jossain esiin. Olen vähän närkästynyt heidän puolestaan, huomaatteko! ;)

Ja toinen asia, mikä Ateneumissa ärsyttää, vaikka museosta suuresti pidänkin. Valokuvauskielto. Kaikissa huoneissa on kameran kuva ja rasti päällä, missään et saa kuvata. Tästä ollaan jo päästy monessa muussa taidemuseossa ohi, Kiasmassakin oikein kehotettiin kuvaamaan ilman salamaa. Museot huolehtivat, että asiakkaat ottavat kuvia ja jakavat niitä sosiaalisessa mediassa käyttäen heidän omia hashtagejaan. Se jos mikä on hyvää mainosta! Mutta ei, Ateneumista löytyy kuvia vain ulkoseinistä, jotka tosin ovat ihan hienot nekin.

Sitten se ooppera (josta ei myöskään ole kuvia, mutta se on jo ymmärrettävämpää).

17.11. Nenä, Kansallisooppera
Pääsin katsomaan Nenä-oopperan harjoituksia! En ollut aikaisemmin nähnyt tämänkaltaista oopperaa, ja se olikin mielenkiintoinen. Ehdottomasti paras puoli oli erityisesti ensimmäisen näytöksen visuaalisuus: oli kuin olisi ollut taidenäyttelyssä! En osaa kuvailla sitä sanoin, käykää itse katsomassa. Toinen näytös oli hidastempoisempi eikä sisältänyt niin monia erilaisia visuaalisia elementtejä, mutta olihan se näyttävä myöskin.

Ja kuukauden näytelmät kronologisessa järjestyksessä:

06.11. Ministeriä viedään, Helsingin Kaupunginteatteri
Tämän voi tiivistää yhdellä sanalla: hauskaa! Sellaista sopivan hölmöä huumoria perjantai-illan ratoksi. Sopivasti poliittista satiiria ja loistavia näyttelijöitä. Viihdyin ja tykkäsin!

17.11. Billy Elliot, Helsingin Kaupunginteatteri
Tätä olin odottanut! Billy Elliotin tarina oli entuudestaan tuttu, löytyy edelleen VHS:ltä jostain tuolta kaappien kätköistä. Näytelmä sopi loistavasti Peacockin näyttämölle! Se oli alusta loppuun tunteita ja ajatuksia herättävää, kaunista ja hurjaa, hauskaa, koomista, traagista, tragikoomista, se oli aivan kaikkea. Ja mitkä näyttelijät! En voi kuin ihailla pääosan esittäjää: noin nuori ihminen osaa sekä näytellä, laulaa että tanssia ja vielä noin hyvin ja kaikkea yhtä aikaa. Aivan huikeaa.

21.11. Nummisuutarit, Kansallisteatteri
Muistatte ehkä, että mekin Kivi-juhlilla teimme Nummisuutarit viimeksi viime kesänä (sen voi nähdä myös kesällä 2016!). Olen ollut 2006-2007 myös Kai Lehtisen ohjaamissa Nummisuutareissa kuiskaajana, joten teksti ja tarina on läpikotaisin tuttu.  Ehkä siksikin olin yllättynyt, miten paljon uutta siitä voi saada irti! Kansallisteatterin Nummisuutarit on jotain sellaista, mitä ei osaa odottaa. Huomasin lähestyväni sitä aiemmin mainitsemallani ajatuksella siitä, että taide on oikeastaan tutkimista. Tässä versiossa Kiven tekstiä ja yleisesti maailmaa Kiven tekstin kautta juuri tutkittiin. Jossain lukemassani arvostelussa myös hyvin todettiin, että Kivi itsekin sekoitti ”lähdekirjallisuuttaan”, väänteli sanoja ja niiden tarkoituksia ja niin edelleen. Sitä tehdään tässäkin, eikä se ole huono asia. Päinvastoin. Ja mainittakoon, että olin etukäteen skeptinen Aku Hirviniemen suhteen. Turhaan! Suosittelen tätäkin näytelmää erittäin lämpimästi. En tosin perheen pienimmille.

Siinä lyhykäisyydessään marraskuun kulttuurisaldo! Ihan hyvin, vaikka itse sanonkin. ;)

Pitkospuut 3v. ja kesälomakuvia

Olin tulossa päivittämään tänne kesälomakuviani, kun WordPress yhtäkkiä onnitteli minua vuosipäivän johdosta. Oli ihan pakko tarkistaa ja kyllä – Pitkospuut näki päivänvalon tasan kolme vuotta sitten!

Kesällä en ole juurikaan päivittänyt blogiani, siihen ei ole riittänyt aikaa eikä energiaa. Huomaan vasta nyt miten väsynyt olen koko kevään ollut. Nyt alkaa jo helpottaa ja vähän jo mielessä polttelee yliopistolukukauden alku. Toisaalta olen koko ajan haikeammin mielin töiden suhteen, viimeisimmän ryhmäni lapsia on kauhea ikävä! Pari kertaa olen muutamasta heistä nähnyt untakin (sellaista että törmätään yhtäkkiä jossain). Toisaalta olen silti helpottunut siitä, että syksy tuo mukanaan vähän erilaisen päivärytmin ja pääsen keskittymään opiskeluun. Odotan innolla etenkin taito- ja taidekasvatuksen sivuainettani!

Palasimme toissapäivänä kahden viikon Ruotsin reissultamme. En viimevuosien tapaan tee nyt erillisiä matkapäiväkirjapäivityksiä, vaan isken kaikki kuvat tähän samaan merkintään. Kuvia tuli otettua tavallista vähemmän, sillä kamerani hajosi keväällä enkä ole hankkinut (vielä) uutta. Alla olevat kuvat on siis otettu kännykkäkameralla, joten jälki on sen mukaista. Kävimme alla esiteltyjen kohteiden lisäksi lukuisissa muissa linnoissa, museoissa ja vanhoissa kirkoissa. Kyllä tuolla alueella nähtävää riittäisi!

Tässä suurpiirteinen kartta siitä, millainen reissu kokonaisuudessaan oli. Se ei ole täysin paikkaansapitävä, lähinnä muistelin reittiä yöpymispaikkojemme mukaan (Linköping 2 yötä, Kalmar, Sandhamn, Malmö (3 yötä), Ängelholm, Mariestad, Örebro, Västerås, Uppsala 2 yötä ja Kapellskäristä klo 01:00 lähtenyt laiva). Emme myöskään ajaneet läheskään noin suoraa reittiä, vaan mutkittelimme siellä ja täällä. Kahdesti kävimme ilman autoa Tanskan puolella: Malmö-Kööpenhamina-Roskilde -väli edestakaisin junalla sekä edestakainen matka Helsingborg-Helsingör lautalla. Matka kesti kaikkiaan 14 yötä. Reissu alkoi keskiviikkona 8.7. klo 3:30, kun lähdimme ajamaan Lahdesta Turkuun… ensimmäisenä päivänä vähän väsytti. Ylitimme meren Siljan Galaxylla, hytti oli jossain keulassa ja sinne kuului koko ajan hirveä räminä ja meteli. Toisaalta oli kyllä nostalgiaakin, olen ollut samalla laivalla aikoinaan abiristeilyllä. :D

Ensimmäiset kuvani ovat Ekenäsin linnasta. Linnan sisällä ei saanut kuvata, joten siksi kuvat ulkopuolelta ja kahvilasta. Kävimme opastetulla kierroksella (ruotsiksi, kuten kaikki matkan kierrokset ja muut asioinnit muutamaa hotelliasiaa lukuunottamatta). Kahvilassa mies suositteli meille muitakin vastaavia kohteita ja jakoi esitteitä mukaan. Ystävällistä palvelua!
Seuraavat kuvat ovat reissun parhaasta ulkoilmamuseosta, Gamla Linköpingistä. Se on vähän kuin Seurasaari keskellä kaupunkia. Alueelle on ilmainen sisäänpääsy, ja erilaisissa rakennuksissa on oppaita kertomassa talojen historiasta. Paikka oli varsin elävä, kävijöiden lisäksi siellä oli asianmukaisesti pukeutuneita henkilöitä mm. pyykkiä pesemässä jne. Eräässä rakennuksessa pääsimme valmistamaan itse köyden vanhoilla puisilla välineillä (ei aavistustakaan miksi sitä laitetta kutsutaan). Nyt olisi hieno itsetehty pyykkinaru, kun vaan tietäisi mihin sen tässä kerrostaloyksiössä laittaisi!

Ostimme alkumatkasta Kulturarvskortetit, kulttuuriperintökortit. Sillä saa suuresta osasta museoita 50 % alennusta ja maksaa nopeasti itsensä takaisin, ainakin jos käy yhtä ahkerasti kuin me. ;) Meillä ainakin oli ihan ehdoton ostos!

 Sitten se minun kohteeni, Astrid Lingdrens Näs Vimmerbyssä. Museo, joka kertoo Astrid Lindgrenistä. Kaupungissa olisi toki se Astrid Lindgrens Värld, joka varmaan vastaa jotain Muumimaailmaa, mutta meille tämä sopi paremmin. Pihapiirissä oli myös Lindgrenin syntymäkoti, joka tosin oli suljettu. Kävimme myös syömässä ihanat lihapulla-smörgåsit! Ostimme matkalta Ruotsin karttakirjan (ei ihan niin hyvä kuin Suomen GT-kartta, mutta tässä sentään näkyy pienemmätkin tiet, toisin kuin aiemmin hankkimassamme Euroopan karttakirjassa). Suosittelen tuollaista jos lähdette naapurimaahan ajelemaan – kartassa näkyy myös erilaisia kulttuurikohteita! Kaikenlaisia linnojakin olisi niin paljon ettei kaikkia ehdi millään näkemään. Sitten Kalmarin linna. Täällä menikin useampi tunti – kävimme ensin opastetulla linnakierroksella, sitten kaupungilla ja toisessa museossa, jonka jälkeen palasimme vielä yhdelle lyhyelle kierrokselle eri teemalla. Sisäpihalla oli lapsille suunnattua ohjelmaa. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä! Malmössä olimme kolme yötä. Ensimmäisenä päivänä teimme junamatkan Kööpenhaminaan ja Roskildeen, toisena päivänä kiersimme Ruotsin eteläkärkeä ja kolmantena jatkoimme ylös Helsingborgiin päin. Yksityiskohta Roskilden kirkosta. Juuri muuta erityisen hienoa kaupungissa ei kirkon lisäksi ollutkaan. Kahvilla käytiin Kööpenhaminassa Café Nordenissa. Huippuhyvää kahvia! Harvoin juon mustana, mutta tämä oli hyvää.
Ruotsin eteläisin piste, check!
Yksi hienoista museo-/linnakohteista, joissa kävimme. Palaan asiaan kun muistan paikan nimen…

Örebrossa kävimme jo viime vuonna, mutta sen jälkeen kaupungille oli ilmestynyt hauskoja taideteoksia – esimerkiksi nämä veden päällä ajelevat polkupyöräilijät.
Lisää ihania ulkoilmamuseoita, Vallby friluftsmuseum. Museorakennuksia, maatilan eläimiä, pullanmuruja kerjääviä kanoja ja vieressä kiekuva kukko. :)


Uppsalassa teimme pienen höyryjunamatkan. Höyryllä yhteen suuntaan ja lättähatulla takaisin!
Uppsalassa seisoi tutulla paikallaan iki-ihana kissakyltti! Ja hetki sen jälkeen vastaan käveli…
…kissa!


Uppsalassa on myös Pekka Töpöhäntä -leikkipuisto, jossa oli tietysti ihan pakko käydä.

Yksi suosikkikohteistani oli Skokloster. Yllä olevassa kuvassa on maailman vanhin lasinen kattokruunu. Siinä on todettu olevan jokin ”tauti” (etenevä kemiallinen reaktio tai joku), eikä sitä enää voida mitenkään pelastaa. Nyt se roikkuu tuossa ilman että kukaan saa koskea siihen. Lasia putoilee sieltä toisinaan, kuulemma niitä välillä löytyy aamuisin alla olevan pöydän päältä. Kattokruunu voi kestää enää viisi minuuttia, viisi kuukautta tai vaikka viisisataa vuotta, kukaan ei tiedä.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä Carl von Linnén kesäpaikassa. <3
Matka oli ihana, vaan on se yhtä mukavaa palata kotiinkin. :)

Borta bra men hemma bäst!

Neljän päivän loma: Tukholma ja Uppsala

Lensimme viime keskiviikkoiltana Norwegianilla Tukholmaan. Yövyimme neljä yötä Tukholman Omenahotellissa (Torsgatanilla, kävelymatka keskustan rautatieasemalta), voin suositella ehdottomasti. Hotelli toimii samoin kuin Suomessa, etukäteen voi netistä varata ja huoneen numeron ja ovikoodin saa myöhemmin tekstiviestillä sekä sähköpostitse. Olimme varanneet myös aamiaisen joka aamulle, ja se tarjottiin alakerran Allstar-ravintolassa (perinteinen hotelliaamiainen).

Torstaina aloitimme kaupunkiin tutustumisen Tukholman kaupunginkirjastosta. Vaikuttava paikka, täytyy myöntää! Torstaina pääasiallinen kohteemme oli Mariefredissä Gripsholmin linna. Sinne pääsi kätevästi junan ja bussin yhdistelmällä ja on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. En tiennyt etukäteen paikasta käytännössä mitään, mutta kokemus oli kyllä positiivinen! Parasta Gripsholmissa oli Kustaa III:n teatteri! Olisin voinut jäädä sinne istumaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Sitä tunnelmaa oli mahdotonta ikuistaa valokuvaan, se täytyy kyllä kokea itse. Näillä laitteilla teatterin lavasteita voidaan liikuttaa (en tiedä voidaanko enää, mutta teatteri on ilmeisesti joskus käytössä harvoille ja valituille). Mariefredin kaupunki oli muutenkin erittäin viihtyisän oloinen paikka. Jos asuisin jossain Ruotsissa, niin ehkä juuri tuolla (tai Uppsalassa, josta lisää myöhemmin). Kävimme Gripsholmin jälkeen Anna på Torgetissa lounaalla. Palasimme junalla takaisin Tukholmaan. Teimme muutenkin paljon ”kiertoajeluita”, hyppäsimme siis junaan/tunnelbanaan/bussiin ja katselimme maisemia. Ostimme Pressbyrånista paikalliset matkakortit ja latasimme sinne samalla kolmen vuorokauden matkustusoikeuden. Kätevää! (On myös enemmän kuin kätevää matkustaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää joukkoliikenteestä ja matkustelusta enemmän kuin minä!) Kävimme myös tuolla Kaupungintalon tornissa (Stadshustornet). Huikeat maisemat! Seuraavat kuvat ovatkin sitten lauantain Uppsala-reissulta. Sitä ennen kävimme mm. Kuninkaanlinnan yhteydessä olevissa museoissa ja muissa, ja suurimman vaikutuksen teki Livrustkammaren. Yksi sana: menkää! Lauantaina sitten matkustimme aamulla Uppsalaan junalla (liput voi ostaa helposti aseman lipunmyyntiautomaatista) ja kiertelimme kaupunkia koko päivän.
Uppsalan tuomiokirkko on hyvin hallitseva elementti Uppsalan maisemassa. Kävimme myös siellä sisällä, eikä kirkko kyllä turhaan mainosta olevansa Pohjolan suurin.
Kävimme myös tutustumassa Uppsalan yliopiston päärakennuksen aulaan. Vierailimme myös yliopistomuseo Gustavianumissa sekä Upplandsmuseetissa (jälkimmäiseen vapaa pääsy). Tämä kyltti oli ehdottomasti etsittävä! Pekka Töpöhännän luoja Gösta Knuttssonhan sijoitti kissatarinansa Uppsalaan, ja siitä syystä myös tällainen ihana liikennemerkki kaupungista löytyy (itse asiassa useampikin). Siellä olisi myös Pelle Svanslös -talo, mutta juuri nyt elokuussa se on sulkenut ovensa taloudellisista syistä ainakin toistaiseksi! :( Illalla istuttuamme pitkään jättikokoisten teemukien kanssa ihanassa Café Linné Hörnanissa (kyllä, kaupunki liittyy vahvasti Carl von Linnéhen) suuntasimme takaisin rautatieasemalle ja hotellille Tukholmaan. Uppsala teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ja haluan ehdottomasti sinne uudelleen!
Sunnuntaina emme ehtineetkään sitten juuri muuta kuin vähän kävellä Gamla Stanissa, sillä lento takaisin Suomeen lähti jo kahden jälkeen.

Ihana pieni matka, joka keskeytti hektisen arjen juuri oikealla hetkellä! <3 Minä vaan jotenkin tykkään tuosta Ruotsista ja ruotsin kielestä.. :)

Matkapäiväkirja, osa 6: Oulusta Kuortaneelle

Vietimme siis lauantain ja sunnuntain välisen yön Oulussa tuttavien luona, ja aamulla oli ihanaa kun ei tarvinnut nousta aikaisin ja suunnata kauas seuraavaan paikkaan. Heräilimme rauhassa, juttelimme, katselimme tv:tä, joimme kahvia ja niin edelleen. Seuraava etappi oli Kuortane, jonne menimme muutamaksi päiväksi poikaystäväni tädin mökille. Ihanaa rauhoittumista matkan jälkeen siis luvassa. Lämpötilakin oli vähän korkeampi kuin Ruotsin puolella, eikä vettäkään tullut ainakaan koko aikaa. Matkalla Oulusta Kuortaneelle kävimme katsomassa mm. Kastellin jätinkirkkoa. Kenties matkaväsymyksestä ja valokuvausähkystä johtuen kuvasin kohteita sieltä ja täältä, hajanaisesti ilman mitään suunnitelmaa. Joistain paikoista ei ole ollenkaan kuvia, joistain on vaikka kuinka monta. Tämä ei edes korreloi sen suhteen, kuinka kiinnostavina näitä kohteita pidän. Seuraavat kuvat esimerkiksi ovat sarjassamme ”satunnaisia kuvia matkalta”, tällä kertaa Kokkolasta: Kahvilla kävimme ihanassa Vohvelikahvila & Taideleipomossa! Jäätävän kokoisia vohveleita… Sitten saavuimme Kuortaneelle mökkielämää viettämään. Kirjan (Elin Olofsson: Då tänker jag på Sigrid) ostin Ruotsista, olen sitä parhaani mukaan lukenut, mutta paljon jää kyllä ymmärtämättä. Kansi vaan oli niin kaunis ja houkutteleva. :) Kävimme myös melko lähellä katsomassa tervahaudan polttoa. Ostin palan tervasaippuaa. Mökkeiltyämme suuntasimme seuraavaksi ex tempore Vaasaan (josta matkamme alkoi), siitä seuraavassa osassa lisää… :)

Edelliset osat:
Matkapäiväkirja, osa 1: Vaasasta Uumajaan
Matkapäiväkirja, osa 2: Olofsfors bruk
Matkapäiväkirja, osa 3: Uumajasta Östersundiin
Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!
Matkapäiväkirja, osa 5: Tillbaks till Finland

Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!

17.7. keskiviikkoaamuna lähdimme Östersundista junalla kohti Trondheimia. Jätimme automme Östersundin rautatieaseman pitkäaikaispysäköintiin ja suurimman osan matkatavaroista aseman lukollisiin säilytyskaappeihin (joihin saattoi maksaa kortilla!), sillä se tuntui turvallisemmalta kuin jättää tavarat auton takakonttiin (jonne näki aika suoraan ikkunasta) tai takapenkille. Olimme ostaneet junaliput aseman automaatista jo edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut kuin viedä tavarat ja ostaa Pressbyrånista vähän aamiaista. Lippuautomaatti tuntui helppokäyttöisemmältä ja jotenkin toimivammalta kuin mihin Suomessa on tottunut. Lisäksi onneksemme Ruotsin päästä ostettaessa edullisemman nuorisolipun sai 25-vuotiaaksi asti! Matka oli hyvin vesisateinen ja torkuin lähes koko matkan. Junaa piti vaihtaa siinä Ruotsin ja Norjan rajalla Stolienissa. Saavuttuamme Trondheimiin veimme ylimääräiset tavarat hotelliin (Best Western Nova Hotell, Kurs og konferanse oli yllättävän edullinen kaupungin yleiseen hintatasoon nähden!). Hotellin valinnassa pidimme tällä kertaa tärkeimpänä sijaintia mahdollisimman keskellä kaupunkia, koska aikaa Trondheimissa meillä oli vain päivä ja olimme liikkeellä jalan. Ko. hotelli oli myös tavallaan ”varma valinta” kaiken suhteen. Ja hei, siellä oli ilmaista vohvelinpaistoa illalla! Pikkukeittiössä oli vohvelirauta kuumana ja jääkaappi täynnä valmista vohvelitaikinaa, hilloa ja kermavaahtoa. Pakkohan se oli käydä kokeilemassa. ;) Hotellin huoneisiin pääsee periaatteessa klo 15 jälkeen, mutta menimme sinne suoraan junan saavuttua klo 11 jälkeen kysymään, josko voisimme päästä jo aikaisemmin. Ystävällinen vastaanottovirkailija tarkisti asian ja totesi, että kyllä se onnistuu. Keskustelu käytiin puoliksi norjaksi, puoliksi englanniksi. Hän jostain syystä kertoi minulle asiat norjaksi (perusasiat vielä ruotsin pohjalta ymmärtää) ja minä vastailin englanniksi (lähinnä myöntelin ja nyökyttelin, että ymmärsin mitä hän sanoi). Jossain vaiheessa hän pysähtyi ja kysyi, että puhunko siis englantia… :D Hyvin tulimme kuitenkin ymmärretyiksi, ja loput asiat hän kertoi ihan sujuvalla englannilla. Nidarosin tuomiokirkko, vaikuttava. Kävimme myös sitä ympäröivissä museoissa ja muissa näyttelyissä – kannattaa ostaa heti aluksi yhteislippu, kombibiljett. Paikallinen erikoisuus: polkupyörähissi. Eräässä mäessä menee tuollainen rata, josta saa jalkansa alle ”kiilan”. Jos osaa tarpeeksi nojautua siihen ja samalla ohjata pyörää suoraan, saa ilmaisen kyydin mäen huipulle. Paikalliset sitä käyttivät sujuvasti, mutta ei se näyttänyt ensikertalaisille ihan niin helppoa olla. <3 Täytyyhän Norjassa norjalainen metsäkissa nähdä. ;) Kävimme kahvilla kuvan kahvilassa. Ihana, tunnelmallinen paikka ja äärettömän hyvää juustokakkua aidoilla mustikoilla! Stiftsgården, the Royal Residence. Paikkaan järjestetään vain opastettuja kierroksia, joten tähtäsimme englanninkieliselle opastukselle. Opas oli hurmaava, sujuvaa ja hyvin selkeää englantia puhuva nuori mies, joka ihanasti otti huomioon myös kierroksen ainoan lapsikävijän (oli antanut hänelle tehtävälapun, jossa oli kuvia jostain huoneiden yksityiskohdasta, mikä piti löytää – mies kyseli säännöllisesti, että oliko jo löytynyt ja vinkkasi mihin suuntaan kannatti katsoa). Junamatka takaisin sujui paremmissa sääolosuhteissa enkä ollut niin väsynytkään kuin tulomatkalla, joten pääsin ihailemaan maisemia. Aavaa merta, metsää, vuoristopuroja… Jo pelkästään junamatka tuolla on elämys! Ihan kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, sillä Storlienin asemalla kuulutettiin (norjaksi), että juna, johon meidän olisi pitänyt vaihtaa, olikin hajonnut. Saimme käskyn odotella ensin junassa, ja myöhemmin kuulutettiin, että jatkaisimme matkaa korvaavalla bussikuljetuksella. Asemarakennus oli kaikeksi onneksi auki vaikkei siellä lipunmyyntiä ollutkaan, ja pääsimme sinne odottelemaan. Ulkona oli noin 10 astetta lämmintä (tai kylmää), tuulta ja vesisadetta. Huomionarvoista oli, että yhtään ei kuulunut mitään vihaista mutinaa tai kiroilua tai muutakaan negatiivista, vaan kaikki odottivat rauhallisesti ja osa soitteli tietysti määränpäähänsä myöhästyvänsä. Me olimme onneksi varanneet etukäteen hotellin (Nya Pensionatet, aivan ihana) melkein Östersundin aseman vierestä ja autopaikkakin oli maksettu seuraavan vuorokauden puolelle, joten niiden suhteen ei ollut ongelmia. Bussi saapui jonkin ajan kuluttua, mutta emmehän me kaikki siihen mahtuneet. Kuski oli onneksi hyväntuulinen ja tartutti asennettaan muihinkin. Pientä sekoilua oli sen suhteen, että kuka siihen ensimmäiseen bussiin nyt meneekään, mutta pian kuskin hälyttämä toinen bussi saapui ja pääsimme lähtemään peräkkäin. Kiersimme kaikilla asemilla hakemassa ja jättämässä ihmisiä. Oikeastaan olikin ihan mukavaa päästä näkemään maisemia myös bussin ikkunasta! Tuli kierrettyä vähän eri reittiä. Ei haitannut ollenkaan. :) (Kuva junan ikkunasta.)

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että rakastuin Trondheimiin heti. Ja Norjaan yleensäkin. Olen ollut Norjan puolella joskus lapsena perheeni kanssa asuntoautomatkalla, mutta ei siitä tietenkään samalla tavalla muista. Haluan tuonne ehdottomasti uudelleen! Norjan huono puoli on tietysti yleinen hintataso, mutta sille ei oikein mitään voi. Kuitenkin kaikki ne kauniit maisemat, ystävälliset ihmiset, kaikki tekivät minuun vaikutuksen. Ehdottomasti matkan kohokohta. <3

Edelliset osat:

Matkapäiväkirja, osa 1: Vaasasta Uumajaan
Matkapäiväkirja, osa 2: Olofsfors bruk
Matkapäiväkirja, osa 3: Uumajasta Östersundiin

Seurasaaressa

Kävimme sunnuntaina Seurasaaren ulkomuseossa. En ole siellä koskaan aikaisemmin käynyt, vaikka ”aina” on pitänyt mennä. Kerran olen kävellyt alueella, mutta silloin museomökit olivat vielä talviteloilla. Onhan tuo ainutlaatuinen miljöö, jossa kannattaa siksikin jo käydä!

Kurssin talon (Kuortaneelta) seinä oli vuorattu Helsingin Sanomilla.

Pertinotsan talo Suojärveltä on hyvä esimerkki siitä, että rakennukset ovat tosiaankin siirretty Seurasaareen joka puolelta eivätkä ne ole ns. alkuperäisessä kontekstissaan.

Tuulimylly Punkalaitumelta, ns. harakkamylly.


Yllä olevat kuvat ovat umpipihatalo Antista (Säkylästä). Jos muuten joskus liikutte Laitilassa, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Kauppilan umpipihaan, joka – toisin kuin Seurasaaressa – on säilynyt alkuperäisellä paikallaan.
Pitihän sitä tietysti käydä myös Kaffeliiterissä. :)

Kaiken kaikkiaan Seurasaari on kyllä käymisen arvoinen kohde. Kaikki alueen rakennukset tosin eivät ole auki (ilmeisesti resurssipulasta johtuen), mutta kyllä sinne silti kannattaa mennä. Kun paikalle saapuu siltaa pitkin, on sillan päässä suoraan lipunmyyntikoppi. Sieltä saa mukaansa erittäin selkeän kartan, johon on merkitty rakennukset (lipunmyyjä ympyröi kartasta auki olevat kohteet) ja jossa on lyhyesti myös tietoa rakennuksista. Alueella saa vapaasti kierrellä myös ilman pääsylippua, mutta sisälle rakennuksiin pääsee vain lipulla.

Seurasaaren ulkomuseo
Seurasaari, 00250 Helsinki

Avoinna
15.5. – 31.5. ja 1.9. – 15.9.:
ma – pe klo 9 – 15
la – su klo 11 – 17

1.6. – 31.8.:
ma – su klo 11 – 17
(Museo on suljettu 21.6.2013)

Pääsymaksut:
Aikuiset 8,00 €
Alennuslippu 6,00 € (opiskelijat, eläkeläiset yli 65-v, varusmiehet ja yli 10 henkilön ryhmät)
Lapset 7-17 v. 2,50 €
Perhelippu 18,00 € (2 aikuista ja 1-4 lasta)
Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi

Seurasaarisäätiö
Seurasaari / Museovirasto