Finland Bucket List

Pitkospuut1

20160716_131439

Eilisessä Hesarissa oli Riku Rantalan kolumni Mitä Suomessa pitäisi kokea edes kerran elämänsä aikana? (lue täältä), josta yllä oleva kuva on katkelma. Rantala kysyy kolumninsa lopussa, että millainen sinun bucket listisi olisi, ja otan nyt haasteen vastaan! Tässä se on:

Finland Bucket List a’la Pitkospuut

Pitkospuut6

1) Nokipannukahvit nuotiolla

Kun ensin kävelee suomalaisessa luonnossa maisemia ihaillen (ja hyttysiä hätyytellen) ja saapuu viimein nuotiopaikalle, niin kunnon nokipannukahvit nuotion ääressä tuntuu taianomaiselta. Nuotiota tuijotellessa mieli lepää. ”Juuri näin asioiden pitääkin olla, kaikki on ihan hyvin”, on todennäköisin ajatus. Ja pannukahvi nyt vaan on ihan oma juttunsa! Sopii maistaa myös muualla kuin nuotion ääressä (pannukahvi on tosin pidemmän päälle suodatinkahvia epäterveellisempää, mutta se onkin parhaimmillaan harvoin nautittuna herkkuna).

2) Revontulet

Klisee, mutta totta. Finland bucket list ei ole mitään ilman revontulia. Tähän yhteyteen voi toki liittää ylipäänsä pohjoisen luonnon. Tämä on myös sellainen asia, joka löytyy kuvitteelliselta to do -listaltani, sillä omat revontulikokemukseni ovat hävettävän vähäiset. Olen ainostaan kerran elämässäni nähnyt revontulia, nekin hyvin hyvin haaleina Pirkanmaan korkeudella… Unelmissani on kyllä päästä ihan kunnon Lapin reissulle jonain päivänä, ehkä jonain syksynä. <3

3) Maisemien muutos itä-länsi- ja etelä-pohjoinen -akselilla, eli automatka läpi Suomen

Pitkospuut3

Parhaita kotimaanmatkoja ovat kyllä olleet ne reissut, joilla on nähnyt miten erilaiset maisemat eri puolilla Suomea on! Lakeuksilta vaaramaisemiin, järvien keskeltä merenrantakaupunkeihin ja niin edelleen. Tehkää automatka läpi Suomen, suosittelen!

4) Kahvila Vanha Kevar

Pitkospuut2
Mennään yleiseltä maisematasolta vähän yksityiskohtaisempiin kohteisiin. Uusi lempikahvilani: Vanha Kevar Asikkalassa. Aivan ihastuttava miljöö vanhassa kestikievarissa! Käykää! Muita suosikkikahviloitani ovat mm. Cafe Regatta Helsingissä ja Lahden sataman Kahvila Kariranta. Tykkään suomalaisesta kahvilakulttuurista ja siitä, että ympäri maata on jos jonkinlaista pientä mihinkään ketjuun kuulumatonta kahvilaa etenkin kesäaikaan.

5) Ateneumin taidemuseo

Pitkospuut4

Olisin voinut laittaa tähän monta muutakin museota, mutta sitten kuitenkin Ateneum voitti. Jos käy Suomessa vain yhdessä museossa, soisin sen olevan Ateneum. Rakastan uusittua kokoelmanäyttelyä, johon sisältyvät kaikki suomalaisen maalaustaiteen helmet. Myös vaihtuvia näyttelyitä on kiitettävästi ja ne ovat monipuolisia. Pääsymaksu ei päätä huimaa ja sisään pääsee myös Museokortilla (jollainen muuten pitäisi olla kaikilla suomalaisilla – aivan huippukeksintö!).

6) Kesäteatteri

Suomen kesään kuuluu kiinteästi kesäteatteri, jollainen on lähes joka niemessä ja notkelmassa! Melkeinpä uskaltaisin suositella myös suomea taitamattomille turisteille, sillä kyllä niistä aina jotain käteen jää. ;) Ja jos käyt kesän aikana yhdessä kesäteatterissa, suosittelen – yllätys yllätys – Nurmijärven Kivi-juhlia, jossa olen itsekin ollut mukana. Kivi-juhlat kun on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti harrastaja- ja talkoovoimin toteutettava kesäteatteri, joka toimii idyllisissä etelähämäläisissä Aleksis Kiven maisemissa. Näyttämö sijaitsee Taaborinvuoren museoalueella, joka on sekin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Katsomo on lisäksi katettu, joten sadekaan ei haittaa. Elokuussa 2016 siellä esitetään Atro Kahiluodon ohjaama Nummisuutarit, ja lippujakin on vielä saatavilla (joskin ainakin yksi näytöksista on jo loppuunmyyty).

Pitkospuut7

7) Höyrylaivaristeily

Suomessa kannattaa ehdottomasti käydä höyrylaivaristeilyllä! Suosittelen lämpimästi esimerkiksi höyrylaiva Tarjannetta, jolla olen itse useampana juhannuksena ollut risteilemässä. Laivoja on toki useampia ja risteilylle pääsee muuallakin. Höyrylaivoissa on ihan oma tunnelmansa ääni- ja hajumaailmoineen (samasta syystä kannattaa osallistua myös höyryjuna-ajolle, jos sellainen joskus sattuu kohdalle!). Hidasta, ihanaa ja ainutlaatuista matkantekoa.

Pitkospuut5

Millainen on teidän Finland Bucket Listinne?

Kulttuurikuu

10

Marraskuu on ollut varsinainen kulttuurikuu! Sitä enteili jo lokakuun puolella tehty vierailu Designmuseossa. Marraskuussa kävin nimittäin kolmessa museossa, näin yhden oopperan ja kolme näytelmää! Minunkin mittapuullani jonkinlainen ennätys. Aloitetaan museoista.

06.11. Nykytaiteen museo Kiasma (yllä oleva kuva).
Olen vieraillut Kiasmassa vain kerran tai kaksi aikaisemmin, miellän itseni enemmän perinteisen taiteen ystäväksi (tiedättehän, Haloset, Järnefeltit, Gallen-Kallelat ja muut). Saimme kuitenkin erääseen kurssiin liittyen opastuksen Face to face -näyttelyyn, ja se syvensi kokemusta kyllä paljon. Pidän modernissa taiteessa ja nykytaiteessa siitä, että se parhaimmillaan tuottaa oivalluksia! Intertekstuaalisuus on hyvä juttu silloin kun sen ymmärtää. ;) Olen myös sivuaineeni myötä alkanut ajatella enemmänkin taidetta nimenomaan tutkimisen tapana, ei niinkään vain esittämisen kautta. Taiteen kautta voi tutkia ja tarkastella mitä vain – kaikki taiteilijan prosessit eivät välttämättä lopullisessa työssä edes näy.

Kiasmassa on menossa myös Jani Leinosen paljon puhuttu Tottelemattomuuskoulu, joka on kyllä hieno kokonaisuus. Mainonnan ja mainosten käyttäminen taiteessa on kiehtovaa ja kun se vielä tapahtuu noin kyseenalaistavalla ja ”ronskilla” tavalla, niin minä ainakin tykkään. Jossain olen nähnyt joitain Leinosen töistä aiemminkin, en saanut vain mieleeni missä ja milloin.

3

14.11. Gallen-Kallelan museo, Espoo
Tiesittekö, että tänä vuonna vietetään Akseli Gallen-Kallelan 150-vuotisjuhlavuotta? En minäkään. Entä tiesittekö, että kuluva vuosi on myös Pekka Halosen 150-vuotisjuhlavuosi? Niinpä. On mielestäni väärin, että juhlavuosi on jäänyt näin pahasti Sibeliuksen vastaavan juhlavuoden varjoon. Tästä lisää myöhemmin Ateneumin kohdalla.
Gallen-Kallelan museossa oli esillä näyttely Hävitys, tuho ja Tuonelan joella, joka koostui taiteilijan luonnoksista Juseliuksen mauseolemia varten. Mausoleumi on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, olen itse käynyt siellä kerran. Siksi oli hauska nähdä näitä luonnoksiakin. Juseliuksen mausoleumissa olevat freskot eivät ole kuitenkaan niitä alkuperäisiä Akseli Gallen-Kallelan töitä, vaan monen epäonnisen sattuman johdosta seiniä koristavat tällä hetkellä hänen poikansa Jorma Gallen-Kallelan viimeistelemät työt. Wikipediassa on tästä kattava artikkeli, kannattaa vilkaista.

4

Akseli Gallen-Kallela: Murtunut honka (1905)

5

Kaisa Karinen: Osallistava installaatio. Mistä unelmoit 11-vuotiaana? Mistä unelmoit nyt?

7

 

Kävimme myös kahvilla Tarvaspäässä, suosittelen lämpimästi! Paljon valikoimaa ja aivan ihana miljöö. Ehdottomasti kivojen kahviloiden listalle. <3 Olemme käyneet tuolla kerran aikaisemminkin.

8

Ateneum, yksityiskohta katosta…

18.11. Ateneumin taidemuseo
Ateneumissa järjestettiin tässä kuussa opiskelijapäivä – siis päivä, jolloin museoon pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi. Paikalla jaettiin myös kaikenlaisia tuotteita (itse sain mukaani Hesarin heijastimen, ruisleivän, Helene Schjerfbeck -julisteen ja joitain etukuponkeja) ja illalla olisi ollut jotain ohjelmaakin. Itse keskityin lähinnä kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn läpi. Olen vähän huono katselemaan juuri valokuvanäyttelyitä, en oikein osaa keskittyä mihinkään. Tämäkin näyttely koostui lukuisista ja taas lukuisista mustavalkokuvista eri puolilta maailmaa, ja mieleen jäi vain muutama.

Esitin aiemmin kysymyksen taiteilijoiden juhlavuosista. Ateneumissa tuo kuvataiteilijoiden hyvin vähäinen näkyvyys ja juhlavuosiohjelman lähes olemattomuus korostui. Museossa on remontti menossa (oliko vesikaton uusimista tai jotain), joten kolmas kerros on ollut jonkin aikaa suljettuna. Nyt sinne oli avautunut kaksi huonetta: toinen Haloselle ja toinen Gallen-Kallelalle. Hyvä jos muutama teos oli molemmilta laitettu esille, lisäksi oli jokin kasvihuoneteos tai joku, joka vei pinta-alasta suurimman osan. Näyttelytekstit oli printattu kopiopaperille kolmella kielellä ja levitelty ne huoneessa olevalle penkille. Olisivat voineet olla edes laminoituja papereita… Ymmärrän, että museon tilat ovat tällä hetkellä rajalliset ja ykköskerroksessa oli niitä tärkeimpiä teoksia esillä (niitä varmasti suuri yleisö tuleekin katsomaan), mutta silti. Jäi sellainen vaikutelma, että museossa ollaan yhtäkkiä kesken syksyn oivallettu, että ”tässähän on juhlavuosi menossa, miten me saataisiin nopeasti pari maalausta esille”… Kuka näitä suuria kuvataiteilijoita muistaa ellei Ateneum? Ja kun Ateneumkin on näin pienesti lähtenyt liikkeelle… Ymmärrän myös, että kansainvälisesti tunnettu Sibelius on nyt se tämän vuoden juttu, mutta luulisi, että Halosta ja Gallen-Kallelaa edes vähän mainittaisiin jossain. Että heitä tuotaisiin edes jossain esiin. Olen vähän närkästynyt heidän puolestaan, huomaatteko! ;)

Ja toinen asia, mikä Ateneumissa ärsyttää, vaikka museosta suuresti pidänkin. Valokuvauskielto. Kaikissa huoneissa on kameran kuva ja rasti päällä, missään et saa kuvata. Tästä ollaan jo päästy monessa muussa taidemuseossa ohi, Kiasmassakin oikein kehotettiin kuvaamaan ilman salamaa. Museot huolehtivat, että asiakkaat ottavat kuvia ja jakavat niitä sosiaalisessa mediassa käyttäen heidän omia hashtagejaan. Se jos mikä on hyvää mainosta! Mutta ei, Ateneumista löytyy kuvia vain ulkoseinistä, jotka tosin ovat ihan hienot nekin.

Sitten se ooppera (josta ei myöskään ole kuvia, mutta se on jo ymmärrettävämpää).

17.11. Nenä, Kansallisooppera
Pääsin katsomaan Nenä-oopperan harjoituksia! En ollut aikaisemmin nähnyt tämänkaltaista oopperaa, ja se olikin mielenkiintoinen. Ehdottomasti paras puoli oli erityisesti ensimmäisen näytöksen visuaalisuus: oli kuin olisi ollut taidenäyttelyssä! En osaa kuvailla sitä sanoin, käykää itse katsomassa. Toinen näytös oli hidastempoisempi eikä sisältänyt niin monia erilaisia visuaalisia elementtejä, mutta olihan se näyttävä myöskin.

Ja kuukauden näytelmät kronologisessa järjestyksessä:

06.11. Ministeriä viedään, Helsingin Kaupunginteatteri
Tämän voi tiivistää yhdellä sanalla: hauskaa! Sellaista sopivan hölmöä huumoria perjantai-illan ratoksi. Sopivasti poliittista satiiria ja loistavia näyttelijöitä. Viihdyin ja tykkäsin!

17.11. Billy Elliot, Helsingin Kaupunginteatteri
Tätä olin odottanut! Billy Elliotin tarina oli entuudestaan tuttu, löytyy edelleen VHS:ltä jostain tuolta kaappien kätköistä. Näytelmä sopi loistavasti Peacockin näyttämölle! Se oli alusta loppuun tunteita ja ajatuksia herättävää, kaunista ja hurjaa, hauskaa, koomista, traagista, tragikoomista, se oli aivan kaikkea. Ja mitkä näyttelijät! En voi kuin ihailla pääosan esittäjää: noin nuori ihminen osaa sekä näytellä, laulaa että tanssia ja vielä noin hyvin ja kaikkea yhtä aikaa. Aivan huikeaa.

9

21.11. Nummisuutarit, Kansallisteatteri
Muistatte ehkä, että mekin Kivi-juhlilla teimme Nummisuutarit viimeksi viime kesänä (sen voi nähdä myös kesällä 2016!). Olen ollut 2006-2007 myös Kai Lehtisen ohjaamissa Nummisuutareissa kuiskaajana, joten teksti ja tarina on läpikotaisin tuttu.  Ehkä siksikin olin yllättynyt, miten paljon uutta siitä voi saada irti! Kansallisteatterin Nummisuutarit on jotain sellaista, mitä ei osaa odottaa. Huomasin lähestyväni sitä aiemmin mainitsemallani ajatuksella siitä, että taide on oikeastaan tutkimista. Tässä versiossa Kiven tekstiä ja yleisesti maailmaa Kiven tekstin kautta juuri tutkittiin. Jossain lukemassani arvostelussa myös hyvin todettiin, että Kivi itsekin sekoitti ”lähdekirjallisuuttaan”, väänteli sanoja ja niiden tarkoituksia ja niin edelleen. Sitä tehdään tässäkin, eikä se ole huono asia. Päinvastoin. Ja mainittakoon, että olin etukäteen skeptinen Aku Hirviniemen suhteen. Turhaan! Suosittelen tätäkin näytelmää erittäin lämpimästi. En tosin perheen pienimmille.

Siinä lyhykäisyydessään marraskuun kulttuurisaldo! Ihan hyvin, vaikka itse sanonkin. ;)

Pitkospuut 3v. ja kesälomakuvia


Olin tulossa päivittämään tänne kesälomakuviani, kun WordPress yhtäkkiä onnitteli minua vuosipäivän johdosta. Oli ihan pakko tarkistaa ja kyllä – Pitkospuut näki päivänvalon tasan kolme vuotta sitten!

Kesällä en ole juurikaan päivittänyt blogiani, siihen ei ole riittänyt aikaa eikä energiaa. Huomaan vasta nyt miten väsynyt olen koko kevään ollut. Nyt alkaa jo helpottaa ja vähän jo mielessä polttelee yliopistolukukauden alku. Toisaalta olen koko ajan haikeammin mielin töiden suhteen, viimeisimmän ryhmäni lapsia on kauhea ikävä! Pari kertaa olen muutamasta heistä nähnyt untakin (sellaista että törmätään yhtäkkiä jossain). Toisaalta olen silti helpottunut siitä, että syksy tuo mukanaan vähän erilaisen päivärytmin ja pääsen keskittymään opiskeluun. Odotan innolla etenkin taito- ja taidekasvatuksen sivuainettani!

Palasimme toissapäivänä kahden viikon Ruotsin reissultamme. En viimevuosien tapaan tee nyt erillisiä matkapäiväkirjapäivityksiä, vaan isken kaikki kuvat tähän samaan merkintään. Kuvia tuli otettua tavallista vähemmän, sillä kamerani hajosi keväällä enkä ole hankkinut (vielä) uutta. Alla olevat kuvat on siis otettu kännykkäkameralla, joten jälki on sen mukaista. Kävimme alla esiteltyjen kohteiden lisäksi lukuisissa muissa linnoissa, museoissa ja vanhoissa kirkoissa. Kyllä tuolla alueella nähtävää riittäisi!


Tässä suurpiirteinen kartta siitä, millainen reissu kokonaisuudessaan oli. Se ei ole täysin paikkaansapitävä, lähinnä muistelin reittiä yöpymispaikkojemme mukaan (Linköping 2 yötä, Kalmar, Sandhamn, Malmö (3 yötä), Ängelholm, Mariestad, Örebro, Västerås, Uppsala 2 yötä ja Kapellskäristä klo 01:00 lähtenyt laiva). Emme myöskään ajaneet läheskään noin suoraa reittiä, vaan mutkittelimme siellä ja täällä. Kahdesti kävimme ilman autoa Tanskan puolella: Malmö-Kööpenhamina-Roskilde -väli edestakaisin junalla sekä edestakainen matka Helsingborg-Helsingör lautalla. Matka kesti kaikkiaan 14 yötä. Reissu alkoi keskiviikkona 8.7. klo 3:30, kun lähdimme ajamaan Lahdesta Turkuun… ensimmäisenä päivänä vähän väsytti. Ylitimme meren Siljan Galaxylla, hytti oli jossain keulassa ja sinne kuului koko ajan hirveä räminä ja meteli. Toisaalta oli kyllä nostalgiaakin, olen ollut samalla laivalla aikoinaan abiristeilyllä. :D


Ensimmäiset kuvani ovat Ekenäsin linnasta. Linnan sisällä ei saanut kuvata, joten siksi kuvat ulkopuolelta ja kahvilasta. Kävimme opastetulla kierroksella (ruotsiksi, kuten kaikki matkan kierrokset ja muut asioinnit muutamaa hotelliasiaa lukuunottamatta). Kahvilassa mies suositteli meille muitakin vastaavia kohteita ja jakoi esitteitä mukaan. Ystävällistä palvelua!
Seuraavat kuvat ovat reissun parhaasta ulkoilmamuseosta, Gamla Linköpingistä. Se on vähän kuin Seurasaari keskellä kaupunkia. Alueelle on ilmainen sisäänpääsy, ja erilaisissa rakennuksissa on oppaita kertomassa talojen historiasta. Paikka oli varsin elävä, kävijöiden lisäksi siellä oli asianmukaisesti pukeutuneita henkilöitä mm. pyykkiä pesemässä jne. Eräässä rakennuksessa pääsimme valmistamaan itse köyden vanhoilla puisilla välineillä (ei aavistustakaan miksi sitä laitetta kutsutaan). Nyt olisi hieno itsetehty pyykkinaru, kun vaan tietäisi mihin sen tässä kerrostaloyksiössä laittaisi!

Ostimme alkumatkasta Kulturarvskortetit, kulttuuriperintökortit. Sillä saa suuresta osasta museoita 50 % alennusta ja maksaa nopeasti itsensä takaisin, ainakin jos käy yhtä ahkerasti kuin me. ;) Meillä ainakin oli ihan ehdoton ostos!

 Sitten se minun kohteeni, Astrid Lingdrens Näs Vimmerbyssä. Museo, joka kertoo Astrid Lindgrenistä. Kaupungissa olisi toki se Astrid Lindgrens Värld, joka varmaan vastaa jotain Muumimaailmaa, mutta meille tämä sopi paremmin. Pihapiirissä oli myös Lindgrenin syntymäkoti, joka tosin oli suljettu. Kävimme myös syömässä ihanat lihapulla-smörgåsit! 9 Ostimme matkalta Ruotsin karttakirjan (ei ihan niin hyvä kuin Suomen GT-kartta, mutta tässä sentään näkyy pienemmätkin tiet, toisin kuin aiemmin hankkimassamme Euroopan karttakirjassa). Suosittelen tuollaista jos lähdette naapurimaahan ajelemaan – kartassa näkyy myös erilaisia kulttuurikohteita! Kaikenlaisia linnojakin olisi niin paljon ettei kaikkia ehdi millään näkemään. Sitten Kalmarin linna. Täällä menikin useampi tunti – kävimme ensin opastetulla linnakierroksella, sitten kaupungilla ja toisessa museossa, jonka jälkeen palasimme vielä yhdelle lyhyelle kierrokselle eri teemalla. Sisäpihalla oli lapsille suunnattua ohjelmaa. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä! Malmössä olimme kolme yötä. Ensimmäisenä päivänä teimme junamatkan Kööpenhaminaan ja Roskildeen, toisena päivänä kiersimme Ruotsin eteläkärkeä ja kolmantena jatkoimme ylös Helsingborgiin päin. Yksityiskohta Roskilden kirkosta. Juuri muuta erityisen hienoa kaupungissa ei kirkon lisäksi ollutkaan. Kahvilla käytiin Kööpenhaminassa Café Nordenissa. Huippuhyvää kahvia! Harvoin juon mustana, mutta tämä oli hyvää.
Ruotsin eteläisin piste, check!
Yksi hienoista museo-/linnakohteista, joissa kävimme. Palaan asiaan kun muistan paikan nimen…

Örebrossa kävimme jo viime vuonna, mutta sen jälkeen kaupungille oli ilmestynyt hauskoja taideteoksia – esimerkiksi nämä veden päällä ajelevat polkupyöräilijät.
Lisää ihania ulkoilmamuseoita, Vallby friluftsmuseum. Museorakennuksia, maatilan eläimiä, pullanmuruja kerjääviä kanoja ja vieressä kiekuva kukko. :)


Uppsalassa teimme pienen höyryjunamatkan. Höyryllä yhteen suuntaan ja lättähatulla takaisin!
Uppsalassa seisoi tutulla paikallaan iki-ihana kissakyltti! Ja hetki sen jälkeen vastaan käveli…
…kissa!


Uppsalassa on myös Pekka Töpöhäntä -leikkipuisto, jossa oli tietysti ihan pakko käydä.

Yksi suosikkikohteistani oli Skokloster. Yllä olevassa kuvassa on maailman vanhin lasinen kattokruunu. Siinä on todettu olevan jokin ”tauti” (etenevä kemiallinen reaktio tai joku), eikä sitä enää voida mitenkään pelastaa. Nyt se roikkuu tuossa ilman että kukaan saa koskea siihen. Lasia putoilee sieltä toisinaan, kuulemma niitä välillä löytyy aamuisin alla olevan pöydän päältä. Kattokruunu voi kestää enää viisi minuuttia, viisi kuukautta tai vaikka viisisataa vuotta, kukaan ei tiedä.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä Carl von Linnén kesäpaikassa. <3
Matka oli ihana, vaan on se yhtä mukavaa palata kotiinkin. :)

Borta bra men hemma bäst!

Kohti kesäteatteria!

Mistä tietää että on kesä? Siitä, että Kivi-juhlien esityskausi käynnistyy! Atro Kahiluodon ohjaamien Nummisuutareiden ensi-ilta on jo perjantaina 26.6. klo 18 Nurmijärvellä Taaborinvuorella. Tämä on pakko nähdä!

Olen ollut mukana Kivi-juhlilla jollain tavalla vuodesta 2006 asti – välillä joukkokohtauksissa näyttämöllä, välillä kuiskaajana, välillä talkooapuna missä vain tarvitaan ja välillä (nytkin) johtokunnan jäsenenä. Välimatkasta ja työ- ja opiskelukiireistä johtuen on viime vuosina panokseni ollut lähinnä johtokunnassa vaikuttamista ja kaikkea sellaista, mitä voi tehdä etänä (sosiaalisen median päivittämistä ym.) ja esitysten aikaan sitten paikan päällä. Toki olen käynyt johtokunnan kokouksissa ja erilaisissa muissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa Kivi-juhlien edustajana, mutta tiukkaan harjoituskauteen en olisi millään ehtinyt, pystynyt enkä jaksanutkaan. Tilanne oli toinen asuessani vielä Nurmijärvellä. Onneksi tätä voi harrastaa niiiiin monella tavalla!

Olen kirjoittanut Kivi-juhlista usein aiemminkin eri merkintöjen yhteydessä, parhaiten ne löytyvät klikkaamalla Näyttämöllä-kategoriaa.

Kirjoitin vuosi sitten viime kesän Aleksis Kivi -näytelmästä näin (en muista julkaisseeni tekstiä blogissani), ja teksti on yhä paikkansapitävä:

”Olen rakastunut. Minulla on yksi kesänviettotapa ylitse muiden ja kovaa vauhtia se vie aikaani ihan ympärivuotisestikin. Kyse on kesäteatterista, joka on paljon enemmän kuin ”vain kesäteatteria”. Olen mukana Nurmijärven Kivi-juhlilla nyt yhdeksättä [eli kesä 2015 on jo kymmenes] kesää. Toisinaan olen ollut näyttämöllä, toisinaan sen takana.

Kivi-juhlat tekee Aleksis Kiven elämää, tuotantoa ja aikakautta tunnetuksi taiteen keinoin ja vuodesta 1953 Taaborinvuoren museoalueella järjestetyt Kivi-juhlat toteutetaan aina talkoo- ja vapaaehtoisvoimin. Esityksen toteuttamiseen osallistuu joka kesä useita kymmeniä ihmisiä ja yhteishenki on aivan uskomatonta vuodesta toiseen! ”Kun on kerran Taaborille tullut, ei sieltä pääse pois”, on useammankin ihmisen suusta kuultu lausahdus, jonka voin täysin allekirjoittaa. Onneksi sieltä ei tarvitsekaan päästä pois, vaan kaikki toivotetaan aina lämpimästi tervetulleiksi, niin uudet kuin vanhatkin kivijuhlalaiset.

Kivi-juhlien ja Taaborinvuoren ilmapiiriä ei voi sanoin kuvailla – se pitää itse kokea! Niinpä vilpittömästi toivoisin, että juuri Sinä saisit mahdollisuuden tulla katsomaan ja kokemaan tämän kesän näytelmän. Ymmärtäisit varmasti, mistä puhun. Voin vakuuttaa, että sen jälkeen meitä rakastuneita on useampia.”

Tämän kesän Nummisuutareita en ole vielä itsekään päässyt näkemään (mutta perjantaina!), mutta pakko vielä jakaa kanssanne erään mukanaolijan lausahdus:

Tämän produktion myötä vasta ihan kunnolla tajusin, että Nummisuutarithan on ihan oikeasti komediaa!

Varautukaa siis nauramaan ja riemuitsemaan – Taaborilla tavataan!

ESITYKSET KESÄLLÄ 2015

kesä-heinäkuu
pe 26.6. klo 18 ensi-ilta
la 27.6. klo 15
su 28.6. klo 15
ke 1.7. klo 18
to 2.7. klo 18
pe 3.7. klo 18
la 4.7. klo 15

elokuu
to 13.8. klo 18 Loppuunmyyty!
la 15.8. klo 16
su 16.8. klo 15
ti 18.8. klo 18
ke 19.8. klo 18
Esitykset Nurmijärvellä Palojoen kylässä Taaborinvuorella osoitteessa Koulunkulmantie 34. Katsomo on katettu, joten sade ei haittaa!
Lippuja saa NetTicketistä sekä käteisellä portilta ennen esityksiä.

Juhannus kuvina

Juhannusta vietimme jälleen Virroilla ja kävimme jo perinteeksi muodostuneella Tarjanne-risteilyllä – jo kuudetta kertaa! Valitettavasti digikamerani näyttö on rikki eikä uutta kameraa ole vielä tullut hankittua, joten olen jo jonkin aikaa joutunut pärjäämään vain Samsung Galaxy Trendini kameralla. Tässä kuitenkin muutamia kuvia tältä juhannukselta, suurin osa onkin jo ollut nähtävissä Instagramissa.





<3

Tällaista tarvitaan!

Kävimme päiväkotiryhmäni (3-5-vuotiaita) kanssa tällä viikolla Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa, jossa on vielä 1.2.2015 asti auki lastenkirja-aiheinen toiminnallinen ja elämyksellinen näyttely Tarinoiden puisto. Suosittelen lämpimästi käymään, jos vain suinkin tällä viikolla ehditte!

Tarinoiden puiston takana on Pro Lastenkirjallisuus -yhdistys, jonka tavoitteena ja toiveena on saada tänne oma lastenkirjallisuustalo. Mikäli talo joskus toteutuessaan on yhtään samanlainen kuin tämä Tarinoiden puisto, niin voin kyllä vilpittömästi todeta, että tälle on tilausta! Lapset olivat haltioissaan ja niin olin minäkin. Jos olisimme päässeet aikaisemmin tulemaan, olisi ollut fiksua tulla pienemmissä ryhmissä, mutta saavuimme aikataulusyistä koko ryhmän voimin ja jakauduimme perillä kolmeen pienryhmään.

Tarinoiden puistossa on esillä lastenkirjojen kuvitusta (lapset tunnistivat tuttuja kuvituksia hämmästyttävän hyvin!), mahdollisuus piirtämiseen pienten pöytien ympärillä, paljon pieniä ja isoja lukupaikkoja (”se nurmikko oli ihana”, totesi eräskin lapsista), hurja hattivattien luola ja itse Muumien Mörkö (herätti ihastuneita ja kauhistuneita huokauksia, useampikin selvästi voitti pelkonsa ja hivuttautui vähitellen lähemmäksi), söpö Maailman pieni kulttuuritalo ja vaikka mitä! Kasvattajillekin oli jaossa kirjallisuusvinkkejä. Paikalla päivysti myös yhdistyksen väkeä, jotka mielellään opastivat ja auttoivat sekä lapsia että meitä kasvattajia ohjaamaan lasten havaintoja (sain mm. yllättäen paperin, jossa oli kuvituksiin liittyviä kysymyksiä lapsille esitettäväksi: löydätkö kuvasta jonkun, joka on iloinen/surullinen/rohkea jne.).

Tällaisia kommentteja tuli lapsilta:

”Oli kiva retki!”
”Muistatsä kun me oltiin siellä retkellä?”
”Siellä oli Mörkö!”
”Hattivattien luola…”
”Siellä sai paljon lukea!”

Olen iloinen siitä, miten kirjamyönteinen ryhmä meillä on! Kirjastoretket ovat suosittuja, kirjaston kirjat pysyvät yllättävän hyvin niille varatussa laatikossa, lapsille on selvästi muodostunut suosikkikirjoja, joita kirjahyllystä etsitään (ja joista välillä taistellaankin), uudet kirjat otetaan vastaan innolla ja kehotus mennä hetkeksi katsomaan kirjoja esimerkiksi ennen aamupiirin alkua ei herätä mitään negatiivisia ”emmähaluu”-kommentteja. Toivottavasti tämä innostus säilyy heillä aina!

 

Joulukalenteri: 19.12. Kirkkoretkellä lasten kanssa

19.12.

Vihjaisin eilen, että kävimme keskiviikkona retkellä meidän 3-5-vuotiaiden ryhmän kanssa. Vuorossa oli toinen koko toimintavuoden kristinuskoon liittyvistä retkistä. Toinen on seurakunnan järjestämä pääsiäisvaellus, tämä oli niin ikään seurakunnan järjestämä lapsille suunnattu kirkkohetki Lapset seimen äärellä. Uskontokasvatus kuuluu osaksi varhaiskasvatusta, mutta meillä se on melko vähäistä. Voin tunnustaa, että meillä ei tällä hetkellä tutustuta muihin uskontoihin, eikä tähänkään tämän enempää. Vanhempien kanssa keskustellaan aiheesta syyskauden alussa ja lähes kaikki ovat todenneet, että tällaiset retket ovat ihan ok, mutta jos voivat valita niin mieluummin osallistuvat vaikkapa kirjastoretkille. Niinpä olemme pitäytyneet vain näissä kahdessa.

Kävimme Helsingin Vanhassa kirkossa siinä Ruttopuiston laidalla. En ollut koskaan käynyt siellä sisällä, joten siksi tuo kiinnosti itseänikin (minusta on hauska nähdä erilaisia kirkkorakennuksia ihan ei-uskonnolliselta kannalta). En sanoisi itseäni mitenkään uskonnolliseksi ihmiseksi, pikemminkin tyypilliseksi tapakristityksi, joka nyt vain sattuu kuulumaan kirkkoon. Kaunis kirkko tuo olikin! Oli myös kiinnostavaa katsella lasten reaktioita – ryhmäni on tuskin koskaan ollut automaattisesti niin hiljaa kuin kirkkoon saavuttuamme! Asetuimme istumaan meille osoitetuille penkeille toisen päiväkotiryhmän kanssa (muita kirkossa ei silloin ollut, tilaisuus oli ihan lapsiryhmiä varten järjestetty ja etukäteen varattu) ja kirkon työntekijä alkoi kertoa lapsille huopanukkejen avulla joulun tapahtumista (tiivistetysti siis enkeli ilmoitti Marialle, että hän synnyttää Jumalan pojan -> Maria ja Joosef lähtivät vaeltamaan, etsivät majapaikkaa ja päätyvät sinne talliin -> Jeesus syntyy ja hänet lasketaan härkien syöttökaukaloon -> enkeli ilmoittaa muille syntymästä -> Itämaan tietäjät saapuvat tähden johdattamana). Välissä lauloimme muutaman laulun: Nyt sytytämme kynttilän, Heinillä härkien kaukalon, Enkeli taivaan, Joulupuu on rakennettu.

Mielestäni tuo kaikki oli mukavasti ja ymmärrettävästi kerrottu. Arvostan myös kyseisen työntekijän suhtautumista siihen, että ryhmästäni jotkut lapset alkoivat lopuksi kertoa ja keskustella siitä, miten kaikki (esim. jonkun vanhemmat) eivät usko Jumalaan ja niin edelleen. Hän totesi, että kaikki saa itse päättää uskooko, ja että hän itse kyllä uskoo. Siitä lapset siirtyivätkin sitten luontevasti keskustelemaan siitä, kuka uskoo joulupukkiin ja kuka ei (”kun on olemassa myös niitä huijareita jotka väittää että se on joulupukki!”). ;)

Olin kyllä niin ylpeä muuten niin vauhdikkaasta ja eläväisestä porukastani tuolla, he lauloivat ihanasti, käyttäytyivät asianmukaisesti ja olivat täysillä mukana. <3