Kesäreissu 2014, osa 3: Oslo!


Maanantaiaamuna 14.7. ajoimme Örebrosta Karlstadiin, jonne jätimme auton yöksi (aseman maksullinen pysäköinti). Enimmät tavarat veimme rautatieaseman matkatavarasäilöön ja sitten matkustimme junalla Osloon. Perillä suuntasimme ensin hotellille  (Comfort Hotel Børsparken) viemään ylimääräiset tavarat. Hotelli oli siisti ja moderni, joskin aivan täynnä isoja turistiporukoita. Huone oli hyvin äänieristetty, mutta esimerkiksi aamiainen ei ollut kovin rauhallinen – aamiaistila oli täynnä ihmisiä, jotka parveilivat tarjoilupöytien ympärillä. Aamiainen itsessään oli kyllä hyvä. Hotels.com-arvosteluni: ”Hotelli on keskeisellä paikalla ja sieltä on kävelymatka joka puolelle keskustaa. Hotellin sisätilat olivat uudenaikaiset ja esim. hotellista uloskirjautuminen oli mahdollista hoitaa itse automaatilta (myös perinteinen asioiminen tiskillä onnistui). Aamiainen oli hyvä ja runsas, mutta vierailumme aikana heinäkuussa aivan täynnä ihmisiä. Ei siis mikään rauhallinen aamiaishetki. Paikka vaikutti kansainväliseltä ja oli täynnä turisteja. Huoneissa oli kuitenkin hyvä äänieristys. Suosittelen!

Oslo on mukava, kansainvälisen oloinen kaupunki. Kiertelimme kaduilla, katselimme nähtävyyksiä ja tutustuimme kaupunkiin. Yksi vierailukohteistamme monien muiden turistien tavoin oli Oslo Rådhus, jossa muuten jaetaan Nobelin Rauhanpalkinnot.



Sää oli Oslossa oikein mukava. Pari sadekuuroa tuli jossain vaiheessa ja koko ajan oli kyllä pieni sateen uhka, mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä kiva sää – sopivan lämmin.





Keskustassa oli useammassa paikassa maassa Henrik Ibsen -sitaatteja. <3

Olin ottamassa tätä ylläolevaa kuvaa, kun oikealta oli juuri tulossa bussi, joka oli kääntymässä tuon kuvassa näkyvän bussin perään. Bussikuski kuitenkin näki minut ja pienen digikamerani ja hidasti ja odotti, että sain kuvan otettua, ja vasta sitten hymyillen jatkoi matkaa! Bussi olisi siis ajanut tuohon eteen peittäen käytännössä koko näkyvyyden. Olen otettu!

Ja tässä vinkki päiväkodeille: super-saippuakuplat! Tuossa on keppien päähän solmittu jotain narua, ja altaassa lienee ihan saippuavettä. Kun narun kastaa altaaseen ja heiluttaa sitä kuvan mukaisesti (tai odottaa tuulenpuuskaa), tulee saippuakuplia paljon ja ne ovat isoja! Voitte arvata kaikkien lasten reaktiot. ;)


Tiistaiaamuna luovutimme hotellihuoneen, veimme matkatavarat Oslon rautatieaseman matkatavarasäilöön ja matkustimme ratikalla. Kävimme Akershusin linnassa, jonka ulkopuolella kävimme kävelemässä jo edellisenä päivänä.





Iltapäivällä lähdimmekin sitten junalla takaisin Karlstadiin. Olisi tuolla viihtynyt pidempäänkin! Näkemistä ainakin jäi seuraavillekin kerroille.

Voi, minä vaan rakastan Norjaa.

(Viimekesän Norja-postaus täällä. Tämän reissun eka osa täällä ja toinen täällä.)

Kesäreissu 2014, osa 2: Falun-Örebro

Lauantaina 12.7. suuntasimme heti aamusta Falu Gruvaan, Falunin kuparikaivokselle. Ehdottomasti yksi matkan suurimmista elämyksistä, kannattaa käydä! Osallistuimme ruotsinkieliselle opastukselle ja kävelimme tuolla syvällä maan alla. Olen aiemmin joskus lapsena vieraillut pari kertaa Lohjalla Tytyrin kaivoksessa, ja siihen verrattuna tämä tuntui jollain tavalla autenttisemmalta. Käytävät olivat välillä tosi kapeita, seinät ja maa olivat kosteita ja kypärän käyttöön oli selvästi havaittava syy: edessäni kävelevän miehen pää kolahti muutaman kerran aika kovaa kattoon – ilman kypärää olisi varmasti sattunut! Lisäksi piti pukea sellainen sadeviitan tapainen suoja päälle. Hienoimmissa kesäkengissä en suosittele lähtemään, ovat luultavasti aika oranssit sen jälkeen. ;)

Lähdimme jatkamaan matkaa, päämääränä Örebro, josta olimme varanneet huoneen. Matkalla pistäydyimme mm. Arbogassa, joka on oikein nätti ja idyllinen paikka! Illalla kävelimme Örebron keskustassa ja kävimme mm. syömässä vanhassa kaupungissa. Matkan aikana oli hauska huomata, miten paljon Ruotsissa on kesäiltaisin ravintoloita ja ravintoloiden terasseja auki melko myöhäänkin! Yövyimme siis kahden yön verran Hotell Götassa. ”Mukava hotelli, jossa olimme kaksi yötä. Ystävällistä, palvelualtista henkilökuntaa. Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla lyhyen matkan päässä keskustan nähtävyyksistä. Parkkipaikkoja hotellilla oli vain pari, joten auto piti jättää katujen varrelle maksullisille paikoille. Ikkunan alla oli lauantai-iltana jonkinlainen terassi auki, josta tuli puoleen yöhön asti musiikkia ym. ääniä, mutta jos kadun äänet eivät haittaa, paikka oli oikein hyvä.


Sunnuntaina oli taas vaihteeksi opastetun kierroksen vuoro. ;) Näitä kertyi yllättävän monta! Kannattaa kyllä kaikkialla ehdottomasti hyödyntää nämä opastukset, sillä tavalla saa kohteista huomattavasti enemmän irti. Eikä ole niin vaarallista vaikkei ihan jokaista sanaa ymmärrä (kuten minä näillä ruotsinkielisillä opastuksilla). Huomasin myös, että mitä useammalla ruotsinkielisellä opastuksella olimme olleet, sitä helpompi minun oli niitä seurata ja sitä enemmän huomasin ymmärtäväni kieltä. Että siinäkin mielessä suosittelen. Tämänkertainen kohde oli tietysti Örebron linna. Täällä oli hauska opas! Osan vitseistä jopa tajusin. :D



Ja koska toinen meistä on rautatieharrastaja (en minä), kävimme Norassa museojuna-ajelulla. Junassa oli mahtavat penkit – molemmilla puolilla pään korkeudella oli ”niskatuet”! Miksei tällaisia ole enää? Ei tarvitsisi nuokkua ja pelätä, että nukahtaa jonkun tuntemattoman kanssamatkustajan olkapäätä vasten… Nora saattaa monelle olla tuttu kirjailija Maria Langin kautta. Itse en ollut kuullutkaan, mutta nyt kenties 100-vuotisjuhlavuoden vuoksi Lang oli näkyvässä osassa esim. kaupungin matkailuesitteissä.


Ruotsin vanhin rautatieasema Järlessä oli tietysti nähtävä myös. Ihana kahvipaikka!



Mainitsematta on tähän mennessä jäänyt jo useampi kirkko sekä muita kohteita (erilaisia vanhoja rakennuksia esimerkiksi), joita en tullut kuvanneeksi tai joiden nimiä en tähän hätään muista. Matkan aikana tuli nähtyä niiiiin paljon ja tämä on vasta matkapäiväkirjani toinen osa! Lue ensimmäinen osa täältä.

Kesäreissu 2014, osa 1: Rautatiemuseo ja sorsia!

Lupasin matkakertomusta pariviikkoisesta Ruotsin (ja vähän Norjankin) reissustamme, tästä se alkaa! Ei aavistustakaan kuinka moniosainen tästä postausten sarjasta tulee, aika näyttää. Kamera oli koko ajan mukana (en kyllä ole tyytyväinen kuvien tekniseen laatuun, edellinen kamerani oli huomattavasti parempi – kuvaustaidotkin tuntuvat olevan hyvin ruosteessa), mutta kuvasin aika satunnaisesti. Silloin kun teki mieli tai kun löytyi jotain ”tästä on pakko ottaa kuva” -kohteita. Näiden blogimerkintöjen kuvat ovat siis pääasiassa omiani, osa (ne paremmat ja hienommat) matkakumppanini. Laitan kirjoituksiin mukaan myös linkkejä hotellien ja erilaisten matkakohteiden sivuille – kaikki tämä vain siksi, että halukkaat voivat saada lisätietoa. Mitään maksettuja mainoksia tai minkäänlaista yhteistyötä ei ole tehty minkään tahon kanssa tähän blogiin liittyen. Vilpittömästi voin suositella esim. Hotels.comia, mitä kautta hoidimme kaikki yöpymispaikkojemme varaukset erittäin helposti ja kätevästi, ja samalla kertyi ns. palkintoöitä (kymmenennen yön jälkeen saa ”ilmaisyön”, joka on arvoltaan sen suuruinen kuin niiden kymmenen hotelliyön keskiarvohinta). Mutta pidemmittä puheitta, lähdetään!

Lähdettiin siis poikaystävän kanssa torstaina 10.7. autolla kohti Ruotsia. Tai oikeammin Naantalia, josta sitten Finnlinesin Finnfellow-laivalla Kapellskäriin. Matka kesti kuutisen tuntia, mikä meni syödessä (aamiainen ja päivällinen kuului hintaan), lukiessa (Saima Harmaja -kirja oli sopivasti kirjahyllyssäni pokkariversiona – kevyt kannettava siis) ja korttia pelatessa. Meillä ei ollut hyttiä, eikä sellaista olisi kyllä tarvinnutkaan, sillä laivassa oli hyvin tilaa istuskella milloin missäkin (kaikilla muilla vissiin oli hytti, kun autoja oli kyydissä selvästi ihmisiä enemmän?).


Kapellskärissä olimme perillä illalla viiden jälkeen, josta ajoimme Gävleen. Olimme etukäteen varanneet Hotels.comin kautta huoneen Järnvägshotelletista ja ilmoittaneet sähköpostilla (ruotsiksi!), että saavumme vasta hotellin vastaanoton sulkeutumisen jälkeen. Saimme ovikoodin ja tiedon siitä, mistä saamme huoneemme avaimen ym. Kaikki sujui hyvin ja hotelli oli oikein mukava! Hotels.com-arvosteluni: ”Mukava hotelli yöpyä. Kauniit huoneet, mukava perus-aamiainen. WC:t ja suihkut sijaitsevat käytävällä, mutta niitä on useita eikä jonottaa tarvinnut. Huoneiden äänieristys ei ole kovin kummoinen ja naapurihuoneen äänien lisäksi kadun äänet kuuluivat melko hyvin huoneeseen, mutta jos tämä ei haittaa niin suosittelen hotellia. Saavuimme vasta illalla – kysyimme etukäteen sähköisesti ohjeita ja saimme ovikoodin ja tiedon siitä, mistä löytyy nimellä varustettu kirjekuori, jossa huoneen tiedot ja avain on. Kaikki sujui helposti. Hintaansa nähden hyvä yöpymispaikka!
Tällaiset maisemat tulivat tutuiksi, etenkin Ruotsin lippua näki ihan joka paikassa. :)

Perjantaina suuntasimme Gävlen rautatiemuseoon, Sveriges Järnvägsmuseumiin. Paikka oli selvästi paitsi varmasti rautatieharrastajien, myös lapsiperheiden suosikkikohde. Olimme varmaankin ainoat, joilla ei ollut lapsia mukana (johtuu ehkä myös kesäloma-ajankohdasta). Kaikesta huolimatta mielenkiintoinen kohde, jossa kannattaa käydä jos yhtään aihe kiinnostaa! Näin varhaiskasvattajan näkökulmasta tuolla oli kyllä mukavasti huomioitu lapsikävijät!


Kannattaa myös ehdottomasti hypätä museojunan kyytiin (ei aavistustakaan miksi tuota junaa kutsuttiin, mutta siis muistuttaa sitä suomalaista sinistä lättähattua, tiedättekö?), sillä pääsee vielä yhteen makasiiniin, missä näyttely jatkuu – ja samalla museolipulla, ei siis tarvitse maksaakaan mitään ylimääräistä.

Jatkoimme matkaamme hiljalleen kohti Falunia, ja olen näköjään unohtanut aika paljon paikkojen ja kohteiden nimiä. Kävimme matkalla jossain kirkossa ja jossain museossa! Päivitän nimet tähän heti kun olen konsultoinut matkaseuraani... Ja sitten tuo sorsakuva, josta pitää ehdottomasti kertoa teille! En mene vannomaan, että tämä seuraava tarina liittyy juuri kyseisiin sorsiin, kun niitä tuli jostain syystä kuvattua tällä reissulla useammassakin paikassa (tykkään sorsista, en ehkä ole teille kertonutkaan! Muistakin vesilinnuista, telkät esimerkiksi ovat mainioita eläimiä, mutta etenkin nuo perussorsat ovat tosi sympaattisia!). Mutta siis pysähdyimme jonnekin (…) kahville, ja siellä oli pieni lampi, jossa ui paljon sorsia. No, emo lähti johdattamaan jo aika isojen poikastensa joukkoa ylös vedestä, pienen kävelytien yli ja pusikon läpi seuraavalle lammelle. Mutta! Viimeinen poikasista ei päässytkään sen penkereen yli, ja muut vain jatkoivat matkaansa! Poikanen hätääntyi ja yritti selvästi huutaa apua (ts. alkoi pitää kovaa meteliä, mutta kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, ei poikueen sorsat eivätkä muutkaan lammella uivat sorsat) ja lähti uimaan lammen toiselle reunalle, josko sieltä pääsisi helpommin ylös. Ei päässyt. Muut poikueen sorsat olivat jo hävinneet näkyvistä. Poikanen palasi taas samalle paikalle, josta muut olivat kiivenneet mantereelle ja yritti uudelleen – ja pääsi! Enpä ole ikinä nähnyt sorsan juoksevan niin kovaa! Koska tilanne piti seurata loppuun asti, kävimme katsomassa minne poikanen juoksi. Se selvästi tiesi minne piti mennä, sillä se juoksi samaa reittiä, jota pitkin muu poikue oli hetkeä aikaisemmin taapertanut. Hetken päästä pulahdus veteen ja sitten olikin perhe taas koossa! Mikä jännitysnäytelmä!

Seuraava yöpymispaikkamme oli Falunissa paikka nimeltä Främby Udde Resort, koska se vaikutti edullisimmalta. Se olisikin ollut, jos olisimme tajunneet, että petivaatteet ym. eivät kuulukaan hintaan vaan niistä pitää maksaa erikseen. Lisähintaa olisi kertynyt myös loppusiivouksesta, mutta sen sai suorittaa myös itse (mukaan tuli lista, jonka mukaan piti siivota). Majoitus oli siis mökissä, ja selvästi suunniteltu pidempiaikaiseen yöpymiseen keittiöineen kaikkineen. Asuntoautoilla ja -vaunuilla matkailuun tämä paikka olisi ehkä soveltunutkin ihan hyvin, leirintäalueena mahdollisesti ihan mukava. Hotels.com-arvosteluni: ”Mökit soveltuvat ehkä paremmin pidempiaikaiseen mökkeilyyn (oma keittiö jne.), mutta yhden yön pysähdykselle paikka ei ollut kovin tarkoituksenmukainen. Lakanat ja pyyhkeet piti vuokrata erikseen jos ei ollut omia mukana. Myös maksullisen loppusiivouksen sai tilata, tai sitten siivota itse siivouslistan avulla (imuroinnit ym.). Hotelliyölle siis tulee helposti lisää hintaa. Langaton nettiyhteys ei toiminut mökissä sisällä. Aluetta mainostetaan suurin sanoin, mutta vaikutti kaikin puolin perus-leirintäalueelta.” Tuo wi-fin toimimattomuus haittasi eniten. Hotellien ilmaiset nettiyhteydet olivat matkallamme tärkeitä, koska varasimme huoneet pääasiassa edellisenä iltana ja muutenkin suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa läppäreillämme. Muuallakin oli toisinaan pientä takkuilua nettiyhteyksien kanssa, jopa vähän yllättävästi. Jotenkin luulisi, että nykyään yhteyksiä olisi muutenkin käytettävissä enemmän/paremmin. Onneksi ostin matkalta kirjan nimeltä Upplev Sverige, jossa on kattavasti erilaisia matkakohteita ja nähtävyyksiä ympäri Ruotsia!

Osa 2 tulossa pian. :)

Matkapäiväkirja, osa 7: Stundars

Matkapäiväkirjan viimeinen osa! Edellinen osa päättyi Kuortaneelle, josta lähdimme vielä yhdeksi yöksi Vaasaan. Kävimme Tikanojan taidekodissa sekä ihanassa Stundarsissa. Paikalla on Seurasaari-tyyppisesti osa museomökeistä auki ja niihin pääsee itsekseen tutustumaan. Hauskasti paikka on saatu ihan eri tavalla eloon siten, että siellä kiertelee vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita hahmoja, jotka tekevät kuka mitäkin: yksi valmisti juustoa, yksi makoili nurmikolla heinänkorsi suussaan ja niin edelleen. Paikalla on myös erilaisia kotieläimiä. Stundarsissa myös lapset otettiin esimerkillisesti huomioon – sieltä löytyy mm. ihana pieni leikkikauppa!

Kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut reissu! Vaasasta ajoimme Virroille eräälle toiselle mökille yöksi, ja seuraavana päivänä kesäjuhlien kautta kotiin. Parin päivän pyykinpesun jälkeen lähdimmekin sitten Turkuun pienemmälle reissulle, mutta se on taas toinen juttu se. ;)

Matkapäiväkirja, osa 6: Oulusta Kuortaneelle

Vietimme siis lauantain ja sunnuntain välisen yön Oulussa tuttavien luona, ja aamulla oli ihanaa kun ei tarvinnut nousta aikaisin ja suunnata kauas seuraavaan paikkaan. Heräilimme rauhassa, juttelimme, katselimme tv:tä, joimme kahvia ja niin edelleen. Seuraava etappi oli Kuortane, jonne menimme muutamaksi päiväksi poikaystäväni tädin mökille. Ihanaa rauhoittumista matkan jälkeen siis luvassa. Lämpötilakin oli vähän korkeampi kuin Ruotsin puolella, eikä vettäkään tullut ainakaan koko aikaa. Matkalla Oulusta Kuortaneelle kävimme katsomassa mm. Kastellin jätinkirkkoa. Kenties matkaväsymyksestä ja valokuvausähkystä johtuen kuvasin kohteita sieltä ja täältä, hajanaisesti ilman mitään suunnitelmaa. Joistain paikoista ei ole ollenkaan kuvia, joistain on vaikka kuinka monta. Tämä ei edes korreloi sen suhteen, kuinka kiinnostavina näitä kohteita pidän. Seuraavat kuvat esimerkiksi ovat sarjassamme ”satunnaisia kuvia matkalta”, tällä kertaa Kokkolasta: Kahvilla kävimme ihanassa Vohvelikahvila & Taideleipomossa! Jäätävän kokoisia vohveleita… Sitten saavuimme Kuortaneelle mökkielämää viettämään. Kirjan (Elin Olofsson: Då tänker jag på Sigrid) ostin Ruotsista, olen sitä parhaani mukaan lukenut, mutta paljon jää kyllä ymmärtämättä. Kansi vaan oli niin kaunis ja houkutteleva. :) Kävimme myös melko lähellä katsomassa tervahaudan polttoa. Ostin palan tervasaippuaa. Mökkeiltyämme suuntasimme seuraavaksi ex tempore Vaasaan (josta matkamme alkoi), siitä seuraavassa osassa lisää… :)

Edelliset osat:
Matkapäiväkirja, osa 1: Vaasasta Uumajaan
Matkapäiväkirja, osa 2: Olofsfors bruk
Matkapäiväkirja, osa 3: Uumajasta Östersundiin
Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!
Matkapäiväkirja, osa 5: Tillbaks till Finland

Matkapäiväkirja, osa 5: Tillbaks till Finland

Perjantaina 19.7. en jostain syystä ottanut kuvia ennen iltaa. Lähdimme aamulla Östersundista ja päivä meni hyvin pitkälti vain autolla ajaessa. Pieni matkaväsymys alkoi jälkikäteen ajateltuna painaa Trondheimista lähdön jälkeen – tavallaan jotain henkistä pehmeää laskua lomaltapaluuseen kävi ehkä jo tuosta asti. Silti matka tietysti (ja onneksi) jatkui, ja kaikenlaisia hienoja paikkoja tuli nähtyä. Blogiin laittamani kuvat ja tekstit ovat luonnollisesti vain osa sitä kaikkea, missä kävimme ja mitä näimme ja koimme. Kaikkea ei voi millään vangita edes kameralla, saati sitten purkaa niitä tänne. Toivottavasti ne pysyvät mielessäni ihan sellaisenaan, muistoina.

Perjantai-iltana tosiaan päädyimme Skellefteåhon, hotelli Stiftsgårdeniin. Ehdottomasti matkan paras hinta-laatusuhde! Tätä suosittelen vilpittömästi. Ihana huone, ihana aamiainen (mm. teenjuojille omaa, paikallista haudutettua teetä). <3 Suunnitelmissa oli ajaa muutaman kohteen kautta takaisin Suomen puolelle Ouluun asti. Matkan varrelle sattui mm. tällainen Fällforsin Gamla Kraftstation, 24/7 auki oleva pieni, viehättävä museo. Paikan huussissa oli toimintaohjeet. Vietimme pitkän tovin Norrbottenin yllättävän suuressa rautatiemuseossa. Kävimme myös museojuna-ajolla tällaisella… junalla? Minä en ole meistä kahdesta se rautatieharrastaja, joten en osaa tarkemmin kuvailla. Tuollaisen kyydissä joka tapauksessa mentiin lyhyt edestakainen matka. Hauska! Matka jatkui melko suoraan kohti Haaparantaa. Paljon jäi näkemättä, kun aika (ja rahat) ei riittänyt, mutta jäipä jotain seuraavaankin kertaan. Välimatkat tuolla ovat melko pitkiä, joten niihin kannattaa varata aikaa. Majoituskeinoja on varmasti halvempiakin kuin hotelli-/hostelliyöpymiset, mutta me olemme ehkä liian mukavuudenhaluisia ja hyviä yöunia arvostavia (pitkien autolla-ajamisten jälkeen), että toistaiseksi ollaan pitäydytty tässä. Suomen puolella ajoimme suoraan Ouluun, jossa majoituimme tuttavien luona (suuri kiitos heille!). Reissu jatkui kotimaassa, joten olkaa kuulolla… :)

Edelliset osat:
Matkapäiväkirja, osa 1: Vaasasta Uumajaan
Matkapäiväkirja, osa 2: Olofsfors bruk
Matkapäiväkirja, osa 3: Uumajasta Östersundiin
Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!

Matkapäiväkirja, osa 4: Ihana Trondheim!

17.7. keskiviikkoaamuna lähdimme Östersundista junalla kohti Trondheimia. Jätimme automme Östersundin rautatieaseman pitkäaikaispysäköintiin ja suurimman osan matkatavaroista aseman lukollisiin säilytyskaappeihin (joihin saattoi maksaa kortilla!), sillä se tuntui turvallisemmalta kuin jättää tavarat auton takakonttiin (jonne näki aika suoraan ikkunasta) tai takapenkille. Olimme ostaneet junaliput aseman automaatista jo edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut kuin viedä tavarat ja ostaa Pressbyrånista vähän aamiaista. Lippuautomaatti tuntui helppokäyttöisemmältä ja jotenkin toimivammalta kuin mihin Suomessa on tottunut. Lisäksi onneksemme Ruotsin päästä ostettaessa edullisemman nuorisolipun sai 25-vuotiaaksi asti! Matka oli hyvin vesisateinen ja torkuin lähes koko matkan. Junaa piti vaihtaa siinä Ruotsin ja Norjan rajalla Stolienissa. Saavuttuamme Trondheimiin veimme ylimääräiset tavarat hotelliin (Best Western Nova Hotell, Kurs og konferanse oli yllättävän edullinen kaupungin yleiseen hintatasoon nähden!). Hotellin valinnassa pidimme tällä kertaa tärkeimpänä sijaintia mahdollisimman keskellä kaupunkia, koska aikaa Trondheimissa meillä oli vain päivä ja olimme liikkeellä jalan. Ko. hotelli oli myös tavallaan ”varma valinta” kaiken suhteen. Ja hei, siellä oli ilmaista vohvelinpaistoa illalla! Pikkukeittiössä oli vohvelirauta kuumana ja jääkaappi täynnä valmista vohvelitaikinaa, hilloa ja kermavaahtoa. Pakkohan se oli käydä kokeilemassa. ;) Hotellin huoneisiin pääsee periaatteessa klo 15 jälkeen, mutta menimme sinne suoraan junan saavuttua klo 11 jälkeen kysymään, josko voisimme päästä jo aikaisemmin. Ystävällinen vastaanottovirkailija tarkisti asian ja totesi, että kyllä se onnistuu. Keskustelu käytiin puoliksi norjaksi, puoliksi englanniksi. Hän jostain syystä kertoi minulle asiat norjaksi (perusasiat vielä ruotsin pohjalta ymmärtää) ja minä vastailin englanniksi (lähinnä myöntelin ja nyökyttelin, että ymmärsin mitä hän sanoi). Jossain vaiheessa hän pysähtyi ja kysyi, että puhunko siis englantia… :D Hyvin tulimme kuitenkin ymmärretyiksi, ja loput asiat hän kertoi ihan sujuvalla englannilla. Nidarosin tuomiokirkko, vaikuttava. Kävimme myös sitä ympäröivissä museoissa ja muissa näyttelyissä – kannattaa ostaa heti aluksi yhteislippu, kombibiljettPaikallinen erikoisuus: polkupyörähissi. Eräässä mäessä menee tuollainen rata, josta saa jalkansa alle ”kiilan”. Jos osaa tarpeeksi nojautua siihen ja samalla ohjata pyörää suoraan, saa ilmaisen kyydin mäen huipulle. Paikalliset sitä käyttivät sujuvasti, mutta ei se näyttänyt ensikertalaisille ihan niin helppoa olla. <3 Täytyyhän Norjassa norjalainen metsäkissa nähdä. ;) Kävimme kahvilla kuvan kahvilassa. Ihana, tunnelmallinen paikka ja äärettömän hyvää juustokakkua aidoilla mustikoilla! Stiftsgården, the Royal Residence. Paikkaan järjestetään vain opastettuja kierroksia, joten tähtäsimme englanninkieliselle opastukselle. Opas oli hurmaava, sujuvaa ja hyvin selkeää englantia puhuva nuori mies, joka ihanasti otti huomioon myös kierroksen ainoan lapsikävijän (oli antanut hänelle tehtävälapun, jossa oli kuvia jostain huoneiden yksityiskohdasta, mikä piti löytää – mies kyseli säännöllisesti, että oliko jo löytynyt ja vinkkasi mihin suuntaan kannatti katsoa). Junamatka takaisin sujui paremmissa sääolosuhteissa enkä ollut niin väsynytkään kuin tulomatkalla, joten pääsin ihailemaan maisemia. Aavaa merta, metsää, vuoristopuroja… Jo pelkästään junamatka tuolla on elämys! Ihan kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, sillä Storlienin asemalla kuulutettiin (norjaksi), että juna, johon meidän olisi pitänyt vaihtaa, olikin hajonnut. Saimme käskyn odotella ensin junassa, ja myöhemmin kuulutettiin, että jatkaisimme matkaa korvaavalla bussikuljetuksella. Asemarakennus oli kaikeksi onneksi auki vaikkei siellä lipunmyyntiä ollutkaan, ja pääsimme sinne odottelemaan. Ulkona oli noin 10 astetta lämmintä (tai kylmää), tuulta ja vesisadetta. Huomionarvoista oli, että yhtään ei kuulunut mitään vihaista mutinaa tai kiroilua tai muutakaan negatiivista, vaan kaikki odottivat rauhallisesti ja osa soitteli tietysti määränpäähänsä myöhästyvänsä. Me olimme onneksi varanneet etukäteen hotellin (Nya Pensionatet, aivan ihana) melkein Östersundin aseman vierestä ja autopaikkakin oli maksettu seuraavan vuorokauden puolelle, joten niiden suhteen ei ollut ongelmia. Bussi saapui jonkin ajan kuluttua, mutta emmehän me kaikki siihen mahtuneet. Kuski oli onneksi hyväntuulinen ja tartutti asennettaan muihinkin. Pientä sekoilua oli sen suhteen, että kuka siihen ensimmäiseen bussiin nyt meneekään, mutta pian kuskin hälyttämä toinen bussi saapui ja pääsimme lähtemään peräkkäin. Kiersimme kaikilla asemilla hakemassa ja jättämässä ihmisiä. Oikeastaan olikin ihan mukavaa päästä näkemään maisemia myös bussin ikkunasta! Tuli kierrettyä vähän eri reittiä. Ei haitannut ollenkaan. :) (Kuva junan ikkunasta.)
Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että rakastuin Trondheimiin heti. Ja Norjaan yleensäkin. Olen ollut Norjan puolella joskus lapsena perheeni kanssa asuntoautomatkalla, mutta ei siitä tietenkään samalla tavalla muista. Haluan tuonne ehdottomasti uudelleen! Norjan huono puoli on tietysti yleinen hintataso, mutta sille ei oikein mitään voi. Kuitenkin kaikki ne kauniit maisemat, ystävälliset ihmiset, kaikki tekivät minuun vaikutuksen. Ehdottomasti matkan kohokohta. <3
Edelliset osat: