Päivä kuvina

20161021_091207-2

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä perinteisen postauksen siitä, miltä satunnaisesti valittu päiväni näyttää kuvien muodossa. Päiväksi valikoitui viime perjantai, 21.10.2016.

Aloitin poikkeuksellisesti työpäiväni kotona etätöinä, sillä nykyinen työni jossain määrin sallii sen (en siis työskentele nyt opintovapaani aikana päiväkodissä). Suunnittelin siis eräitä nettisivuja oman koneeni ääressä kalenterin, työpuhelimen ja kahvikupillisen kanssa. Olen tosiaan ottanut aiemmista vuosista poiketen käyttööni Ylioppilaskunnan kalenterin, sillä se on tarpeeksi pieni kulkeakseen laukussani päivittäin kaikkialle. Otin alunperin käyttööni PS-kustannuksen Lastentarhanopettajan kalenterin, mutta se oli niin massiivinen ja painava ettei se edes mahtunut laukkuuni. Toinen poikkeus kuvassa on tuo kahvi – normaalisti juon kahvini maidon kanssa, mutta se oli päässyt loppumaan, joten piti tyytyä pelkkään mustaan kahviin. Kyllä sekin menetteli.

20161021_105340-2

Syy etätyöaamuuni oli se, että museologian luento oli korvattu itsenäisellä käynnillä Kansallismuseossa. Museo aukesi vasta klo 11, ja olisi ollut hölmöä mennä ensin töihin ja palata hetken kuluttua takaisin melko lähelle kotia, ja sieltä taas takaisin töihin, ja iltapäivällä taas kotiin. Niinpä suuntasin kirpeässä syyssäässä (mikä sana!) kohti Kansallismuseota.

20161021_112748-2

Ja tosiaan – kävin Kansallismuseossa viimeksi ihan vähän aikaa sitten (lue kirjoitukseni täältä). Niinpä tämä oli lähinnä näyttelyn läpikävely. Otin joitain kuvia muistoksi, sillä kuka tietää miltä museossa remontin jälkeen näyttää – tuskin ainakaan samalta!

20161021_115620-2
20161021_115716-2
20161021_120115-2

Museossa kiertämisen jälkeen hyppäsin ratikkaan ja Rautatieasemalta metroon. Kävin matkalla nopeasti kaupasta ostamassa lounaaksi salaattia. Lopulta saavuin töihin, ja työpäivä meni pitkälti tietokoneen ääressä ja erästä tapahtumaa valmistellessa.

20161021_121106-2

20161021_144320-2

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani hyvän ystäväni Itäkeskuksessa. Kävimme syömässä ihan ok -annokset ravintola Momentossa (tai joku sellainen se oli?). Kiersimme muutamassa kaupassa ja löysin itselleni Clas Ohlsonilta pienen paristokäyttöisen led-valosarjan, jollaista olin jo jonkin aikaa suunnitellut kotiin työpöytäni yläpuolelle.

20161021_193007-2

Jälkiruoaksi vielä vohvelit!

Lopulta olin kotona yhdeksän aikoihin.

20161021_205448-2

Illalla tuli vielä sähköpostia Kohti joulua -blogista: sain sen henkilön yhteystiedot, jonka Salaisena jouluystävänä toimin ja jolle siis lähetän pari jouluista pakettia ohjeiden mukaan. Jännittävää! :)

20161021_213519-2

Kotiin tultuani vielä virittelin ostamani valosarjan, tosin tämä on vasta väliaikaisviritys – tarkoituksena olisi, että valot kulkisivat suoremmin pysty- ja vaakasuunnassa. Nyt ei vain ollut mitään kiinnityssysteemeitä vielä. Mutta kivat nuo ovat!

Loppuillan istuskelinkin koneella, kunnes menin nukkumaan. Toiminnantäyteinen päivä! Nyt sen sijaan siirryn lämmittämään glögiä…

Mainokset

Kun väsyttää

Minä joskus kauan sitten.

Minä joskus kauan sitten.

Yllä oleva kuva minusta kuvaa täydellisesti olotilaani tällä hetkellä. Töissä (yhden päivän sijaisuus minulle uudessa päiväkodissa) olin vielä ihan normaalin energinen, mutta heti kotiin tultuani alkoi paleltaa ja väsyttää. Illaksi tuli ihan totaalinen väsymys – ei puhettakaan että olisin jaksanut tehdä mitään etukäteen suunnittelemiani opiskelutehtäviä. Toivotaan ettei mikään vuosisadan flunssa ole iskemässä päälle. Joku laittaisi tämän ehkä kellojen siirron piikkiin, mutta en koe että se koskaan vaikuttaisi minuun juuri mitenkään, siirreltiin niitä mihin suuntaan tahansa. Olen tosin iloinen aamujen lisääntyneestä valosta, sillä aikaiset herätykset ovat ihan kamalia erityisesti pilkkopimeässä.

Opiskeluhommat ovat kasaantuneet tulevaan kuukauteen ja deadlineja on vaikka kuinka. Sinänsä kaikki tehtävät ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta samalla pitäisi saada sitä graduakin eteenpäin. Tuntuu ettei oikein tiedä mihin seuraavaksi tarttuisi.

Juuri nyt…

tekisi hirveästi mieli suklaata (suosikkieni salmiakki- ja popcornsuklaiden rinnalle on noussut nyt myös se Fazerin Joulusuklaa, vai millä nimellä se nykyään kulkeekaan)
tekisi mieli käpertyä johonkin lämpimään, jonkun ihanan viltin sisälle villasukat jalassa ja vain olla
syön tämän illan neljättä mandariinia, niihin jää koukkuun!
olisi kiva juoda glögiä, mutta se on loppu – täytynee keittää teetä
olen koukussa Pinterestin selaamiseen, se on kyllä ihana inspiraationlähde sekä työjuttuihin että ihan yleisestikin (omat pin-lisäykseni täällä)!
olisi ihana päästä kävelemään metsään (no ei ehkä näin pimeällä)! Kaipaan tällä hetkellä kovasti metsän tuoksua ja sitä hiljaisuutta.
ajattelin mennä iltateen jälkeen nukkumaan, josko olisi virkeämpi olo aamulla.

Tutkimusmatkalla

Lukemista gradua varten. Parempaa kuvaa ei tähän hätään ollut, napattu Instgramista.
– Lukemista gradua varten. Parempaa kuvaa ei tähän hätään ollut, napattu Instagramista.

Ajattelin ensin tulla kirjoittamaan mieltä eniten kuohuttavasta asiasta, näistä hallituksen ehdotuksista säästää juuri minun lompakostani, mutta sitten ajattelin, että ei siitä mitään hyötyä ole. Asia on jo moneen kertaan mediassa käyty läpi. Pahimmalta tuntuu, että kaikki nämä lomien lyhenemiset, palkattomat sairaspäivät ja palkattomat arkipyhät tulevat vielä sen lisäksi, että hallitus on ilmoittanut huonontavansa myös varhaiskasvattajien työoloja leikkaamalla lapsilta. Eli lapsia ryhmiin lisää, mutta sen sijaan että palkka esimerkiksi nousisi työmäärän kasvaessa holtittomasti, tilillä näkyvä summa onkin entistä pienempi. Voin sanoa että reilusti alle kaksi tonnia. Kyllä Suomi saa luvan tulla ”kuntoon” sitten ihan kunnolla… Osallistun perjantain mielenilmaukseen jos vain suinkin pystyn.

Päätin sitten kuitenkin tulla kirjoittamaan opiskelukuulumisia, koska ne herättävät usein kommenteissakin keskustelua. Varhaiskasvatuksen maisteriohjelman toinen vuosi on siis käynnistynyt. Teen parhaillaan taito- ja taidekasvatuksen sivuainetta, jonka luennoilla pääasiassa nyt olen istunut. Tähän mennessä voin todeta, että se on aika kaukana perinteisestä ”professori luennoi salin edessä ja opiskelijat kirjoittavat muistiinpanoja” -opetustyylistä. Meillä istutaan ringissä tai puolikaaressa, luennoitsija soittaa välillä pianoa, välillä lauletaan ja soitetaan, ja viimeksi alettiin suunnitella yhteistä taideproduktiota. Tulossa on työpajoja ja odottamani kuvataiteen kurssi. Kaiken ohessa kootaan omat taidepedagogiset portfoliot, niistä ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisääkin.

Sivuaineen lisäksi työn alla on tietysti se gradu. Se on lähtenyt taas tauon jälkeen yllättävän mukavasti käyntiin. Olen huomannut tarvitsevani työskentelyyn pitkäkestoisemman rauhallisen ajan sen sijaan, että tekisin ”tänään illalla vähän, huomenna aamulla vähän lisää” ja niin edelleen. Työskentelyyn orientoitumiseen menee kuitenkin aina hetki, etenkin kun sellaista aktiivista opiskelurytmiä ei ole maisteriopintojen aikana ollut lähinnä työnteosta johtuen.

Teen gradua liittyen alle kouluikäisten (5-vuotiaiden) lasten yhdessä ajatteluun. Sillä tarkoitetaan lasten välistä tutkivaa keskustelutapaa, jota voidaan kuvata esimerkiksi oivaltavasti käsitteen interthinking (ikään kuin ajattelua vuorovaikutuksessa, vrt. interacting). Tutkivan keskustelun (exploratory talk) ominaispiirteitä ovat mm. toisten kuunteleminen, rakentavien ja tarkentavien kysymysten esittäminen ja argumenttien perustelu. Hyödynnän tutkielmassani Neil Mercerin kolmenlaisen puheen luokitusta, lisää hänen ja kumppaneidensa kehittelemästä Thinking together -ohjelmasta löytyy täältä. Tarkemmin olen gradussani kiinnostunut siitä, mitkä tekijät johtavat tällaisen yhdessä ajattelun tilanteen syntymiseen ja mikä on kasvattajan rooli siinä.

Gradun teko on tähän mennessä ollut jotenkin aivan erilainen prosessi kuin aikoinaan kandidaatin tutkielma (josta kirjoitin tänne). Kandissa aihe (kuvakirjat) oli tuttu ja helposti sisäistettävä, yksiselitteisempi. Kuvakirjojen määrittelyjä on toki monenlaisia, mutta ne eivät suuresti eroa toisistaan. Mutta yritäpä tiivistää jotenkin se, mitä on ajattelu! Yhdessä ajattelu ei ollut käsitteenä minulle entuudestaan kovin tuttu. Aiheeni on jonkinlainen yhdistelmä omia lähtöajatuksiani ja graduohjaajani ajatuksia. Niinpä koko prosessi piti (silloin jo viime syksynä!) aloittaa oppimisesta. Aiheeseen piti tutustua ihan eri tavalla, ja etenkin englanninkielisen tekstin sisäistäminen kesti alussa kauemmin. Ja mitä enemmän oppi, sitä enemmän huomasi miten vähän oikeastaan tietää! Lähteitä alkoi löytyä toinen toisensa jälkeen, jopa niin paljon että sitä joutui karsimaan. Aluksi olin tutkinut vain käsitettä thinking together. Sitten vastaan tuli sustained shared thinking, joka vaikutti olevan ihan sama asia. Ja ei sitten kuitenkaan. Otin sen mukaan tutkielmaani, katsotaan pysyykö se matkassa loppuun asti. Nyt alan olla jo aika hyvin kärryillä yhdessä ajattelun ”skenessä”, mutta laajemmin lapsen ajattelun kehitystä onkin yllättävän vaikea tiivistää selkeästi…

Aineiston keräsin keväällä, ja olen nyt litteroinut päiväkodeissa kuvatuista vuorovaikutuskohtauksista tietyt episodit (joita on valittuna tällä hetkellä puolet enemmän kuin keväällä graduohjaajani kanssa sovin!). Eilen aloin tehdä tarkempia litteraatteja vielä vähän tiiviimmistä episodeista, kestoltaan keskimäärin muutaman minuutin. Vielä on vähän arvoitus, että mihin suuntaan tutkielma tästä seuraavaksi lähtee, kun aineistoa pitäisi oikeasti alkaa analysoida. Toisaalta se on ihan kiehtovaakin, antaa tutkimusprosessin viedä. Kun ei vaan jää juuri tähän vaiheeseen jumiin. Alunperin ajattelin, että olisin kevään ja kesän aikana saanut tehtyä tätä sen verran, että se olisi nyt syksyllä viimeistelyä vaille valmis, mutta ei se ihan niin mennytkään. Aika ja voimavarat eivät töiden ohessa riittäneet, ja kesä meni nopeasti. En uskalla sanoa uutta arviota työn valmistumisesta, mutta kyllä se tästä! On ihan hyvä, että sivuaine on niin käytännönläheistä ja luovaa, ettei kaikki ole pelkkää istumista, lukemista ja kirjoittamista. Pitää olla vähän vastapainoa. :)

Vapaapäivä hyödynnetty!

Siinä missä eräs 3-vuotias innostui oma-aloitteisesti luokittelemaan Afrikan eläimiä lajin perusteella ja upputui tekemiseensä pitkäksi aikaa (lapset oikeasti hämmästyttävät joskus – miten helposti tästä saa selkeän esimerkin matemaattisten käsitteiden alkeiden hahmottamisesta!), minä olen tänään pitkästä aikaa upputunut graduni pariin. Loistava aasinsilta…

Mutta kyllä – perjantaina! Sain yllättäen vapaapäivän, kun lapsia on koulujen hiihtoloman vuoksi niin paljon lomalla että aikuisia on liikaa (…). Otin tarjouksen tällä kertaa kuitenkin ilolla vastaan, sillä olen ollut kipeästi opiskelupäivän tarpeessa. On minulla toki viikonloput, mutta joskus täytyy ihmisen levätäkin. Nyt saatoin hyvillä mielin käyttää koko päivän lukemiseen, kirjoittamiseen ja ajattelemiseen, kun tiedän että edessä on silti kahden päivän vapaa. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että olen päässyt vihdoin kunnolla askeleen eteenpäin, että malttaako tässä nyt sen enempää levätäkään! :)

Varmistin ensin aamulla, että päivä ei kulu vain nukkuessa. Kävin poikaystäväni kanssa ensimmäistä kertaa (jos hotelliaamiaisia ei lasketa) ulkona aamiaisella, paikaksi valikoitui sopivan matkan päässä oleva Cafe Red. Kuuden euron aamupalaan kuului täytetty ruisleipä (olisi saanut valita myös vaalean leivän), appelsiini- tai omenamehu, hedelmä tai kananmuna (otin banaanin) sekä kahvi tai tee. Ei kovin kummoinen, mutta olipa syy herätä ajoissa! Seuraavaksi haluaisin kokeilla enemmän hotelliaamiaisen tyyppistä aamupalaa, eli valita itse leivän ja täytteet ja puuron ja niin edelleen. Mutta heräsin ja palasin vatsa täynnä kotiin.

Aloitin siitä, mihin viimeksi olin jäänyt. Sain graduohjaajaltani luvan hakea jo kaupungilta tutkimuslupaa ja täytin hakemuksen loppuun. Koska aiheeni on viime aikoina hieman muuttunut ja tarkentunut, olen käytännössä koko päivän työstänyt tutkimussuunnitelmaani uudelleen (se pitää laittaa tutkimuslupahakemuksen liitteeksi). Olen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, kirjoittanut sitaatteja itselleni muistiin ja laatinut mind mapia. On varmaankin oikean aiheenvalinnan merkki, jos kiinnostuu aiheestaan sitä enemmän mitä enemmän siitä saa tietää? ;)

Nyt pitäisi vaan saada säilytettyä tämä jonkinasteinen flow ja innostus. Kieltämättä kokopäivätyö tässä rinnalla asettaa omat haasteensa, paitsi aikataulullisesti niin myös siten, että juuri kun on saanut ajatukset järjestykseen, niin työasioiden miettiminen sekoittaa ne uudelleen. Kun joutuu tekemään tällaista pienissä pätkissä, pitää tavallaan joka kerta aloittaa uudelleen ja kerrata aiemmin tehtyä ja ”päästä kärryille uudelleen”. Joku kuukauden graduloma olisi kyllä huippua, mutta en halua (enkä voi) nyt olla niin pitkään pois ryhmästäni. Kevät on suunniteltu ja hommat kesken. Etenkin, kun siirryn kesän jälkeen opintovapaalle muutenkin. Toisaalta gradulla ei onneksi ole sinänsä kiire. Haluankin rauhassa miettiä ja pohtia ja oikeasti ymmärtää sitä mitä teen ja tutkin.

Olisipa vuorokaudessa enemmän tunteja! (No joo, jos olisi, käyttäisin ne varmasti nukkumiseen.)

Educa 2015 – kiitos!

Vuosittaiset kasvatus- ja opetusalan Educa-messut taas koettu! Tänä vuonna ne olivat osaltani hieman erilaiset verrattuna aiempiin vuosiin. Aiemmin olen pääasiassa kierrellyt osastolta toiselle, kerännyt ilmaismateriaalia, ideoita ja ostanut pari kirjaa. Nyt varsinaiseen kiertelyyn käytin ehkä puoli tuntia sieltä lopusta (sinänsä huono ajankohta, messuesittelijät alkoivat olla jo väsyneitä, esitteet alkoivat olla lopussa ja selvästi moni alkoi pikku hiljaa koota tavaroitaan). Kuitenkin vietin messuilla aikaa pidempään kuin koskaan: kello kymmenestä neljään! Aamupäivällä olin kuuntelemassa varhaiskasvatusseminaaria, suurin osa luennoista keskittyi tulevaan varhaiskasvatulakiin (ja sen puutteisiin tietysti) ja siihen, miten suomalainen varhaiskasvatus saataisiin nousuun.

Luentojen jälkeen tapasin opiskelijakollegani (ne Kohti varhaiskasvatuslakia -ihmiset), joiden kanssa piti mennä kuuntelemaan viimeistä luentoa, mutta joiden kanssa jälleen intouduimme puimaan nykytilaa ja ideoimaan sitä, mitä voisimme seuraavaksi tehdä. Näin siinä aina käy. ;) Yhdessä sitten suunnistimme Lastentarhanopettajaliiton osastolle vaihtamaan ajatuksia heidän kanssaan. Ja siinä sitä aikaa sitten taas kuluikin. Ja sen jälkeen vaihdoimme jälleen ajatuksia vielä kertaalleen keskenämme, hioimme toimintasuunnitelmaa. Lopuksi kiertelin tosiaan osastot läpi melko pikaisesti, ja jalat kipeinä suuntasin kotiin.

Antoisat messut jälleen kerran! On vaan hienoa, että noin paljon alan ihmisiä kerääntyy vuodesta toiseen yhteen ideoimaan, valmiina kehittämään omaa työtään! Huippua. :)

Kuinka keskittyä lukemiseen?

Tässä loppusyksystä on jäljellä enää joitain luentoja ja tentti (kuvassa näkyvän tenttikirjan tentin tällä viikolla). Ja se gradukin, mutta ajattelen sitä vasta tuon viimeisen tentin jälkeen (johon en ole oikein jaksanut lukea, englanninkielinen e-kirja lapsihavainnoinnista tutkimusmetodina – sinänsä kiinnostava ja liittyisi jopa graduuni, mutta nyt ei vaan jaksa). Syksy on ollut pitkä ja tekemistä on riittänyt. Keväälle minulla on onneksi gradun lisäksi vain yksi kurssi (pedagoginen johtajuus, odotan innolla). Syksystä 2015 kevääseen 2016 suunnittelin olevani opintovapaalla, sillä silloin pitäisi tehdä sivuaine/-aineita, harjoitteluita ja muita sellaisia, jotka eivät automaattisesti ajoitu ilta-aikaan. Teen silloin siis sijaisuuksia päiväkodeissa sen minkä pystyn. Ja toivottavasti pystyn, sillä muuta toimeentuloa sille ajalle minulla ei ole.

Mutta tenttiin lukemisesta. Etenkin vieraskieliseen tekstiin pitää keskittyä kunnolla, jotta siitä ymmärtää jotain ja kenties jopa muistaakin vielä jotain lukemisen jälkeen. Itse pystyn keskittymään parhaiten hiljaisuudessa, mutta usein kirjastoissa on vähän liiankin hiljaista. Pääasiassa luen siis kotona, mutta koska meitä suuren osan viikosta asuu tässä yksiössä kaksi, ei keskittyminen ole aina ihan helppoa. Etenkään, kun toinen puolestaan tarvitsee jotain ääntä kirjoittamisen/lukemisen taustalle, esimerkiksi television (joka sijaitsee kirjoituspöytäni vieressä tietenkin). Mutta keksin toimivan ratkaisun!


Korvakuulokkeet ja Youtuben opiskelumusiikit! Etenkin tuo, missä kuuluu veden ääniä taustalla, oli juuri minulle sopiva. Se peitti tarpeeksi kaikki muut äänet, eikä mihinkään melodiaan tai muuhun uppoutunut liiaksi. Tällaisia voisi ladata jollekin mp3-soittimelle (vieläkö joku käyttää sellaisia vai kuuntelevatko kaikki puhelimen kautta?) ja kuunnella vaikka siellä kirjastossa, missä muuten on liian hiljaista! Kunhan vain testaa sopivan äänenvoimakkuuden, ettei kuulokkeista kuulu läpi – se on nimittäin muille ihmisille tosi ärsyttävää.

Tätä olen yrittänyt kahlata läpi tänään… Tietokoneen näytöltä on vaan niin vaikea lukea keskittyneesti! Tätä ei voinut edes tulostaa. :/

 

Millaisissa ympäristöissä te keskitytte parhaiten?

”Olen graduntekijä.”

Älä sano, että olet aloittamassa gradun tekemistä, vaan kerro kaikille, että teet gradua. Ole graduntekijä. Kerro gradunteon hyvistä ja huonoista puolista. Puhu gradunteon autuudesta. Katso itseäsi peilistä ja sano ääneen: ”Olen graduntekijä. Tosin en kovin kauan, koska graduni on jo hyvää vauhtia valmistumassa.”

Ylläoleva sitaatti on Gradutakuun ohje gradunteon aloittamiseen. Minä olen siis graduntekijä. Graduryhmän tapaamisia on ollut muutama, tähän mennessä lähinnä valmistuneiden töiden opponointeja. Viime kerralla pureuduimme meidän aloittavien graduntekijöiden aiheisiin ja ajatuksiin.

Aiemmat graduihin liittyvät mielikuvat ovat olleet sellaisia ”apua ahdistaa en tiedä mitä teen” -tyyppisiä, en ole oikeastaan kenenkään kuullut sanovan, että on innoissaan tekemässä tutkimusta tai vastaavaa. Mutta minä ainakin vielä toistaiseksi olen innoissani ja kiinnostunut enkä malttaisi odottaa, että ehtisin tehdä jotain konkreettista! Lisäksi kun kävimme läpi kaikkien kiinnostuksen kohteita ja aiheita, en malta myöskään odottaa muiden töiden valmistumista! Olin pyöritellyt etukäteen mielessäni paria kiinnostavaa aihetta, ja kun tuli minun vuoroni kertoa ajatuksistani ja suunnitelmistani, yllätyin itsekin, että itse asiassa minullahan oli jo lähes valmis aihe! Ilahduin sen saamasta vastaanotosta, on kuulemma kiinnostava aihe ja tuore näkökulma. :) Kerron varmaan enemmän sitten kun olen saanut vähän jotain konkreettisempaa aikaan, nyt kaikki on vielä niin alkutekijöissään. Mutta pidän tärkeänä, että aihe on lähellä sitä käytännön varhaiskasvatustyötä ja lasten omaa näkökulmaa.

Meillä on mielestäni hauska pieni porukka tuossa ryhmässä, joka on innokas oppimaan. Ohjaaja vaikuttaa parhaalta mahdolliselta. Se, mikä minua eniten stressaa on se, miten ikinä ehdin mitään gradua oikeasti tehdä töiden ja muiden kurssien ohessa, mutta jostain syystä se silti tuntuu ihan mahdolliselta. Ei minulla mitään tarkkaa aikataulua ole, menen omien voimavarojen ehdoilla. Joululoman käytän todennäköisesti tähän ja jos ei muuten onnistu niin ensi kesän. Näitä pakollisia kursseja osuu lähinnä tähän syksyyn ja varmaan vähän keväällekin, mutta tuskin ihan samaan tahtiin kuin tähän mennessä. Pikkuhiljaa!

Miten nämä kuvat sitten liittyvät mihinkään? Ne ovat Helsingin yliopistolta ”demoluokasta” (nyk. Playful Learning Center, ks. Hesarin juttu). Kandivaiheessa tuo luokka oli perinteiseksi päiväkotitilaksi sisustettu ja täynnä kaikenlaista materiaalia – pidimme siellä joitain toimintahetkiä vieraileville päiväkotiryhmille opiskelukavereiden havainnoidessa seinän takana (seinästä/ikkunasta näkyi siis vain toiseen suuntaan – lapset eivät nähneet havainnoijia, mutta havainnoijat näkivät ja mikrofonien avulla kuulivat lapset). Nyt huone on päivitetty 2010-luvulle tabletteineen kaikkineen. Vähän vierastan sitä tilassa näkyvää angrybirdsmäisyyttä (yliopisto tekee jonkinlaista yhteistyötä Rovion kanssa), mutta onhan tuo ihana! Ja arvatkaa mitä – meidän graduryhmämme tapaamiset pidetään aina tuolla! Istua saa tuolilla tai tyynyillä, miten vain haluaa. Pidän siitä, että tapaamiset tuntuvat näin paljon vapaamuotoisemmilta ja tuntuu, että ajatuksetkin liikkuvat jotenkin luovemmin tuollaisessa ympäristössä. Kyllä me silti asiallisesti ja ammattitaitoisesti argumentoimme ja pohdimme yhdessä graduntekoa. :)

Ja vaikken varauksettomasti mihinkään Angry Birds -juttuun suhtaudukaan, niin ovathan nuo alla olevat aika söpöjä ja saavat ehkä jotkut helpommin tutustumaan kanteleeseenkin (ja tarkoitan, että Angry Birdsit saisivat arvostukseni jos eivät olisi aina vihaisia – en osta ajatusta siitä, että olisi ok, että lapset leikkivät vain vihaisilla linnuilla – noissa kanteleissa näköjään ilmettä on sentään vähän kirkastettu)!

Olen niin innoissani näistä opinnoista! Kirjoitin tänään esseen aiheesta ”Asiantuntijaksi kehittymässä” ja tajusin, miten hyvää opettajaidentiteetilleni ja sitä kautta asiantuntijuudelleni on tehnyt yliopistolle paluu. Ihana olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuvat samaa kieltä kanssani!

Ja vinkki kaikille, jotka tarvitsevat jonkun virtuaalisen keskustelukanavan tms. esimerkiksi opintoihin liittyen, mutta vierastavat Facebookia, tutustukaapa sellaiseen palveluun kuin Edmodo. Meille luotiin graduporukan keskusteluryhmä sinne, vaikuttaa ihan kätevältä. :)