Kansallispukukorvikset Seurasaaresta


Käväisimme tänään Seurasaaressa. Siellä tulee käytyä tosi harvoin ottaen huomioon, että meiltä olisi sinne kävelymatka. Käyntikertani voinee laskea yhden käden sormilla, viime kerrasta tosin ei ole kovin montaa kuukautta (muistaakseni joululoman viimeisenä päivänä tammikuun alussa). Ihana paikka, jossa voisi kävellä ihan muuten vaan. Kannattaa kuitenkin ostaa liput siitä sillan kupeesta (Seurasaaren päästä), että pääsee käymään kaikissa avoinna olevissa rakennuksissa!

Itse tein museokaupasta tänään löydön: korvakorut, jotka on valmistettu Nurmijärven kansallispuvun kankaasta (korvikset: Anita Grönlund Tmi)! En olisi sitä erottanut muista ihanista korviksista muuten, mutta paperin toisella puolella luki isoin kirjaimin ”Nurmijärvi”. Miellän itse Nurmijärven kansallispuvun enemmän punaiseksi kuin tuollaiseksi sini-keltaiseksi, mutta pikaisen googlettelun tuloksena uskon, että tuo kyllä on samasta kankaasta mutta tuollaisesta raitakohdasta. Pidän koruista ja muista esineistä, joissa on jokin tuollainen itselle merkityksellinen idea. Esimerkiksi yhdet korvikseni ovat palapelin muotoiset, ja siinä oleva teksti on selvästi Seitsemästä veljeksestä (ostettu Lahden satamasta ihanan kahvila Karirannan yhteydessä olevasta käsityöpuodista).

Satunnaisia kuvia Seurasaaresta:




PS. Olen jo ainakin viikon verran nähnyt joka yö töihin liittyviä unia. Ihan positiivissävytteisiä unia, ei mitään painajaisia. Sellaista yleistä kaaosta mitä päiväkotiarki tuppaa olemaan. Ehkä jokin merkki siitä, että stressi alkaa pikkuhiljaa lievittymään, tai että ainakin jotenkin alitajuisesti käsittelen asiaa?

PPS. Some Superfluous Opinions -teatteriblogissa on käynnissä kesäteatteriarvonta, jossa voi voittaa liput Kivi-juhlille. Kannattaa käydä osallistumassa! Osallistumisaikaa on heinäkuun verran.

PPPS. Aion tänään kokeilla ensimmäistä kertaa OnniBusia! Helsingistä Lahteen kolmella eurolla, ei paha. Takaisin aion tulla eurolla. Voittaa ainakin hintansa puolesta junalla matkustamisen (melkein 16 euroa)…

Improvisoitu hame


Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että pitäisi kokeilla tehdä itse jonkinlainen oma ”teatteripuku” noihin Kivi-juhlien tilaisuuksiin. Toki meillä on loistava puvustaja ja puvusto täynnä ihania ruutumekkoja ja Nummisuutarin Eskon pukuja ja ties mitä, mutta haluaisin jonkun ihan oman. Jonkun, mitä voisi käyttää kaikissa mahdollisissa vastaavissa tilaisuuksissa (meillä on ollut Ravintolapäivän kojua, erilaisia pienempiä ympärivuotisia tapahtumia, markkinointitilaisuuksia jne.) ja saman tien vaikka päiväkodin naamiaisissa! No, tänään lähdin sitten huvikseni kiertämään parissa tietyssä liikkeessä sillä silmällä. Kampin UFF:ssa ei ollut mitään sopivaa, joten jatkoin matkaani Fredrikinkadulle. Sieltä samasta liikkeestä löytyi eräs ihana ruutuhame, mutta se oli liian lyhyt (mietin pitkään miten olisin voinut sitä pidentää, mutta en keksinyt mitään järkevää tapaa). Suunnistin Iso-Robertinkadulle, kun muistelin siellä olevan ainakin Fida-kirppiksen. Sellaista en löytänyt (Fida löytyi sattumalta takaisin päin kävellessäni siitä Ruttopuiston kulmalta, poikkesin liikkeessä mutten ostanut mitään), mutta kolmas UFF:n liike löytyi – onneksi! Tätä kangasta en vain voinut jättää sinne! Mietin hetken, että onko kangas kuitenkaan käyttökelpoinen – haluaisin vaihtaa tuon pinkin värin johonkin maanläheisempään, mutta ehkä se ei haittaa…

Mitään suunnitelmaa minulla ei ollut kun virittelin ompelukoneen kuntoon. Joku perus-helppo, monikäyttöinen ja yksinkertainen. En ole oikein sellainen ohjeita seuraava käsityöntekijä, vaan improvisoin sitä mukaa kun työ etenee. Sama koskee kaikkia käsityöprojekteja, ainoastaan villasukkien kantapäät teen tarkasti ohjeiden mukaan.

(Edesmenneen mummini vanha neulatyyny, nuppineulatkin taisivat olla siinä mukana.)

Kangas oli isokokoinen, mutta en jaksanut ruveta ottamaan mitään mittoja itsestäni tai kankaasta ja laskeskelemaan mitään helmojen pituuksia tai vyötärönympäryksiä. Niinpä ompelin suoraan yhdelle sivulle ”nauhakujan” (mikähän se on oikealta nimeltään?) kuminauhan pujotusta varten. Sitten kokeilin kangaskasaa ympärilleni ja totesin, että hameesta tulee vähän liian muhkea. ”Mittailin” silmämääräisesti liikuttamalla laskoksia kuminauhaa pitkin ja leikkasin liian kankaan pois.


Samalla tavalla aika suurpiirteisesti leikkasin alaosasta kaistaleen pois, jotta helman pituus olisi sopiva. Toki siksakkasin leikatut reunat ja niin edelleen. Oikeastaan siitä tuli mielestäni aika kiva, vaikka onkin tekijänsä näköinen noin yksinkertainen!


(Ehkä se pitäisi vielä silittää…)

Ei se kuitenkaan vielä tuntunut valmiilta, eihän mitään Taaborinvuoren museoalueelle (missä Kivi-juhlat pidetään) kuuluvaa 1800-luvun hengen mukaista (tai ehkä ennemminkin kansallispukuhenkistä) hametta ihan tuollaisenaan voi pitää! Kävin joskus kauan sitten Ikeassa, mistä ostin yhden ison valkoisen lakanan, kun nyt halvalla lähti. Onneksi ostin, nimittäin siitä tuli kätevästi (kaksin kerroin taitettuna, ettei tullut liian läpikuultavaa) esiliina tuon hameen kanssa käytettäväksi.

(No, ehkä myös tuo olisi vielä syytä silittää…)

Raitakangasta jäi vielä yli kaksi suorakaiteen muotoista palaa, ehkä niistä saisi vielä tehtyä jonkinlaisen yläosan? Se jääköön vielä toiseen kertaan, nyt on päivän luovuuskiintiö käytetty. Mutta jonkinlainen liivi tai edes huivi… Hmm.

Jotain tällaista. Olen innoissani – en ole varmaankaan lukion käsityötuntien jälkeen luonut tyhjästä mitään näin vaatteilta näyttävää! Ja näin helposti! :)

Mitäs tykkäätte?

Kirppislöytö


Tämä kirpputorilöytö on pitänyt esitellä jo jonkin aikaa. Maaliskuussa raahasin Lahdesta muovikassillisen näitä pehmeitä ”lattiapalapelin” paloja – hintaan 3e! Hinta oli niin kohdallaan etten jäänyt tarkemmin tutkimaan, kuinka monta palaa on tallella ja kuinka monta niistä edes ehjiä. Onnekseni puuttuvia paloja oli vain muutama ja nekin niitä ihan pienimpiä, mitä ei oikeastaan edes kaipaa.


Vein tämän tietysti heti töihin ja meidän alle 3-vuotiaat olivat innoissaan! Yhteistyöllä saatiin palat kohdilleen ja selvästi parasta, mitä tällä voi tehdä on hyppiä ja pomppia tuossa päällä. ;)

Minulta on toivottu varhaiskasvatusaiheista postausta ja olen saanut kirjallisuusaiheisen blogihaasteen, molemmat ovat kyllä tulossa! Nyt hyvää pääsiäistä ja rentouttavaa pitkää viikonloppua meille, joille sellainen on suotu! <3

Oman alan messuilla

Vuosittaiset Educa-messut on jälleen koettu! Nämä olivat laskujeni mukaan ehkä viidennet messut joille osallistuin ja olen ilahtuneena huomannut, että varhaiskasvatusasiaa tuntuu olevan joka vuosi enemmän ja enemmän.

Kävin messuilla muutaman opettajakollegan kanssa ja kuuntelimme ensimmäisenä Suvianna Hakalehto-Wainion luennon lapsen oikeuksien toteutumisesta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä luento! Päällimmäisenä heräsi kysymys siitä, että miksi meidänkin päiväkodissa joka vuosi pureudutaan tarkasti vanhemmille osoitettuun asiakastyytyväisyyskyselyyn ja mietitään miksi vanhemmat ovat tai eivät ole tyytyväisiä johonkin osa-alueeseen. Miksei samanlaista kyselyä ole lapsille, niille oikeille asiakkaille (vaikka inhoankin asiakas-termin käyttöä kasvatuksessa ja vältän sitä niin paljon kuin mahdollista)? Miksi emme kysy enemmän lapsilta itseltään, mitä he haluaisivat, mitä mieltä he ovat tiloistamme, toiminnastamme ja niin edelleen? Tämä täytyy ottaa puheeksi heti maanantaina henkilökunnan palaverissa tai viimeistään ensi viikolla olevassa suunnitteluillassa.

Ostin messuilta kolme kirjaa, kaikki Varhaiskasvatuksen Tietopalvelun osastolta (koska jäsenenä sai isosta valikoimasta edullisia kirjoja vielä 50% alennuksen). Jos muuten joku lukijoistani on kiinnostunut Tietopalvelun jäsenyydestä (ilmainen, ei ostovelvoitetta ja melko harvoin ilmestyvän kauden kirjan voi halutessaan helposti peruuttaa), niin minulle voi ilmoittaa sähköpostiosoitteensa – jos liittyy mukaan toisen jäsenen suosituksesta (eli tiettyä sähköpostilinkkiä klikkaamalla), saa suosittelija kivan kirjaedun. Liittyvä jäsen saa liittymislahjana valita tietystä valikoimasta kirjan viidellä eurolla. Minuun saa yhteyden kommenttiboksin tai sähköpostin kautta: pitkospuut@hotmail.com .

Ostin Inkeri Savan teoksen Katsomme – näemmekö? Luovuudesta, taiteesta ja visuaalisesta kulttuurista (2007, PS-kustannus), joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta! Taidekasvatus on alkanut kiinnostaa viime aikoina entistä enemmän ja haaveilenkin myös eräästä toisesta teoksesta, jonka mainoksen näin päiväkotiin tulleessa esitteessä. Musta tuntuu punaiselta (toim. Rusanen, Kuusela, Rintakorpi, Torkki) voisi olla juuri sitä, mistä minä haluaisin lukea ja oppia lisää – elämyksellisyys kuvataiteessa, varhaisiän kuvataidekasvatus ja niin edelleen. ”Varhaiskasvatuksen rakenteet mahdollistavat kuvataiteellisen työskentelyn vaikka joka päivä. Kuvataidekasvatus voi taittaa ja heijastaa elämän moninaisuutta kuin prisma valoa koskettaen säteillään kaikkea ympärillä olevaa.” Tämä kirja pitää vielä hankkia!

Toinen ostamani kirja on Tuija Karjalaisen ja Eija Leskisen Kuvallisen ilmaisun taito 2- Iloa ja ideoita kuvataiteen tekemiseen (2009, PS-kustannus). Tämä oli vähän heräteostos siinä mielessä, että olen sitä useammin kyllä selaillut, mutta jättänyt ostamatta siksi ettei se oikein ole suoraan sovellettavissa nykyiselle lapsiryhmälleni (joka siis koostuu alle 3-vuotiaista). Nyt se kuitenkin tarttui mukaan ja asettuu kirjahyllyyni odottamaan sitä päivää, kun huomaan työskenteleväni esimerkiksi eskareiden kanssa. Sekin päivä koittanee joskus, sillä minua kiinnostaa tällä hetkellä kaikenikäisten lasten ryhmät. Olen nyt toista vuotta pienten ryhmässä, jatkossa minua kiinnostaisi ehkä 3-5-vuotiaat, josta mielelläni siirtyisin kokeilemaan eskariryhmääkin. Teinhän opiskeluaikoina sivuaineenikin esi- ja alkuopetuksesta – niitäkin oppeja olisi hauska päästä joskus soveltamaan. Mitään ykkössuosikkiryhmää minulla ei tällä hetkellä ole.

Kolmantena kirjana ostin Aini-Kristiina Jäppisen teoksen Onnistu yhdessä! Työyhteisön kehittämisen 10 avainta. Tämä vain tuntui tällä hetkellä tarpeelliselta kirjalta lukea.

Lisäksi mukaan tarttui tietysti kassillinen kaikenlaisia esitteitä, joita selaillessa meinikin sitten koko eilisilta. Erittäin mukavat ja antoisat messut tänäkin vuonna! Ihanaa, miten monet opettajat haluavat kehittyä ja pysyä ajan tasalla käymällä tuolla ihan vapaa-ajallaan. :)

Jouluherkku

Tämän joulun uusi ihana herkku on ehdottomasti Nyåkersin appelsiinipiparit, joita olen isoimmissa ruokakaupoissa nähnyt. Ihan älyttömän hyviä! (Ja tämä ei ole maksettu mainos, ts. Nyåkersin väki ei tiedä tästä blogista mitään. Ihan on oma lehmä ojassa – jos näiden menekki kasvaa, ehkä tuotteita ilmestyy kauppojen hyllylle laajemminkin.)

Kävimme kesälomareissulla Ruotsissa heinä-elokuussa ja silloin vierailimme sattumalta Nyåkersin piparkakkutehtaan yhteydessä olleessa kahvilassa. Tämän perusteella kiinnitin ensin huomioni näihin pipareihin. Että siinäkin mielessä ilahduin näiden rantautumisesta Suomeen. Huippuhyviä, maistakaa vaikka!

Lehti täynnä inspiraatiota

Matkustin tänään junalla ja kävin ostamassa Rautatieaseman kioskilta matkalukemista. Kotivinkit, -liedet ja -kuvalehdet näyttivät joulunumeroineen niin tavallisilta ja jotenkin samanlaisilta, että päädyinkin Brittiläiseen versioon. The Simple Things on minulle ihan uusi tuttavuus ja harvoin muutenkaan ostan muita kuin kotimaisia aikakauslehtiä. Tämä on kuitenkin ihana! Hintaa sillä oli 9,90€ eli muihin lehtiin verrattuna ei ollenkaan paha. Sivuja kun on kuitenkin 130 ainakin tässä numerossa. Tämän lehden parissa tunnin junamatka sujui mukavasti! Ihanan inspiroivia kuvia, kiinnostavia reseptejä ja sellaista englantia, mitä minun perus-kielitaidollani ymmärsi helposti. Lehti herätti jälleen Englanti-kuumeeni… <3 Maailmassa on kaksi paikkaa, minne haluan ehdottomasti matkustaa: Suomen Lappiin (mahdollisimman pohjoiseen) ja Englantiin (eri puolille).

Olen viettänyt kolme viikkoa Oxfordissa kesällä 2005 kielimatkalla, mutta reissusta ei jäänyt kauheasti käteen. Ajankohta oli pahin mahdollinen (kaupunki täynnä turisteja – enemmän kuulin italiaa, espanjaa ym. kieliä kuin englantia) eikä asiaa auttanut se, että olimme käytännössä suomalaiset keskenämme. Lisäksi olin silloin vasta 17-vuotias ja matkustin ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä) kertaa ulkomailla ”yksin”. Nyt saisin matkasta paljon enemmän irti.





Tähän lehteen pitää tutustua tarkemminkin, odotan innolla seuraavaa numeroa! Kotimaisista lehdistä kiinnostunein olen tällä hetkellä Voi hyvin -lehdestä, mutta en ole vielä ihan päättänyt, että onko se kuitenkaan se ykköslehti vai ei. Vielä en ainakaan uskalla tilata vaan ostan eri lehdistä irtonumeroita sen mukaan, minkä lehden senhetkinen numero vaikuttaa kiinnostavimmalta.

Nyt soi taustalla Jouluradio.

 

Kirjallisuutta messuilla

Menihän siellä Kirjamessuilla sitten kuitenkin viisi tuntia, vaikka vähän etukäteen kirjoitin etten ihan täysin allekirjoita sitä konseptia. Mukaan tarttui muutama kirjakin! SKS:n osastolta löysin himoitsemani Elävä Kivi -teoksen vain kahdellatoista eurolla (!), pakkohan se oli ostaa. PS-kustannuksen osastolle minulla oli kymmenen euron alennuskuponki, ja ostin Hyvä päivähoito -kirjan (jossa on kyllä aika kamala kansi). Kaupan päälle sain kassalta vielä Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. Loput paperikassit koostuivat ilmaislehdistä ja kaikenlaisista näytteistä. Messuilla oli vähemmän ihmisiä kuin olin odottanut (kyllä niitä silti riitti!) ja muutenkin siellä oli jotenkin väljempää kuin ennen. Jättisuuria osastoja tuntui olevan vähemmän kuin ennen tai sitten ne oli jotenkin toisella tavalla järjestetty. Ruokamessujen puolella käväisin lopussa, mutta ei se ollut niin minun juttuni. En näe vaivan arvoiseksi jonottaa pitkään saadakseni jonkun suklaamaistiaisen tai vastaavan. Nämä viisi tuntia kuluivat siis pääasiassa kirjapuolella sekä syömässä yläkerran ravintolassa (olipa hyvää lohta ja perunamuusia!). Kävimme myös kuuntelemassa yhden keskustelun: Koivun ja tähden alla – Mikä meissä on Topeliuksen perintöä? jossa aiheesta keskustelivat Kirsti Mäkinen (julkaissut juuri uuden Topeliuksen satukirjan, joka muuten pitäisi hankkia), Riitta Uosukainen, Teemu Keskisarja sekä Stig-Björn Nyberg. Aiheessa ei oikein pysytty ja keskustelu oli lähinnä sellaista Topeliuksen hehkutusta, että varsinaisesti mitään uutta tai uusia ajatuksia keskustelu ei herättänyt. Oli se silti ihan mukavaa kuunneltavaa ja kiinnostus kirjaan ja edelleen Topeliukseen heräsi. Enköhän minä sinne ensi vuoden kirjamessuillekin mene. ;)