Hyvä kuntavaaliehdokas

Hyvä kuntavaaliehdokas,

Olen lastentarhanopettaja ja valmistun tänä keväänä varhaiskasvatuksen maisteriksi. Varhaiskasvatusasiat ovat tällä hetkellä suurin kuntavaalien äänestysperusteeni, ja niin se taitaa olla koko alalla muutenkin. Ala on uudistumassa vauhdilla sekä sisällöllisesti (uuden Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä) että rakenteellisesti (jatkuvat kiristyspaineet hallituksen suunnalta). Opettajuuden ja varhaispedagogiikan korostaminen on muutosten läpiviemiseen paras ratkaisu. Yliopistolliseen lastentarhanopettajan koulutukseen panostaminen ja siten pedagogisen laadun turvaaminen takaa lapsille laadukkaan varhaiskasvatuksen, joka tutkitusti on pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu. Varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuo itsensä seitsenkertaisesti takaisin. Yle Areenasta on tällä hetkellä katsottavissa myös kiinnostava dokumentti nimenomaan varhaisvuosien merkityksestä koko meidän elämäämme: http://areena.yle.fi/1-3034984.

Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitäsi varhaiskasvatuksesta esimerkiksi nettisivuillasi.

Lastentarhanopettajaliiton sivuilta (klikkaa tästä) löytyvät varhaiskasvatukseen liittyvät kuntavaalitavoitteet ja tiedoston toisella sivulla on suorat kysymyksetkin, joihin voit mielellään vastata. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös liiton verkkosivuilta ladattavaan Pedagogiikan aika -julkaisuun, jossa varhaiskasvatuksen ajankohtaisimmille asioille kirjoitetaan tiiviisti myös perustelut. Julkaisu löytyy osoitteesta http://www.lastentarha.fi/cs/ltol/Varhaiskasvatuspaiva%202016. (16.3. vietetään muuten valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää, mikä kannattaa huomioida vaalejakin ajatellen!)

Tänä vuonna vietetään myös suomalaisen lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden verkkosivuilla julkaistaan pitkin vuotta blogikirjoituksia aiheeseen liittyen, ja sivuilla on luettavissa myös tiivis historiikki koulutuksen historian vaiheista. Suosittelen tutustumaan! Sivu löytyy osoitteesta http://www.lastentarhanopettajankoulutus125.com .

Ystävällisin terveisin,

Potentiaalinen äänestäjäsi

 

Advertisement

Helppo joulukuusiaskartelu lapsille

Valmis jouluusi odottamassa koristeitaan!

Joulukuun ensimmäinen päivä! Peruin viime viikolla sanojani blogijoulukalenterin suhteen, mutta lupailin silti jouluaiheisia kirjoituksia joulukuun aikana – pääasiassa siis päiväkoteihin vinkkeinä, joita toki kaikki muutkin saavat hyödyntää. Tässä niistä ensimmäinen!

Ensin piirretään mahdollisimman tukevalle kartongille kaksi samanlaista kuusta, ja leikataan ne irti. Kuusen koolla ei ole väliä, kunhan molemmat puolet ovat suunnilleen samankokoisia.

Toiseen kuuseen leikataan viilto alaosaan ja toiseen kuuseen sen yläosaan. Viiltojen tulisi ulottua noin puoliväliin kuusta. Kuusen koristelu kannattaa myöskin hoitaa tässä vaiheessa (toisin kuin kuvissa). Molemmat kuusen puolikkaat siis koristellaan molemmilta puolilta. Väriliidut näkyvät tummassa kartongissa hyvin, minkä lisäksi voi esimerkiksi leikata erivärisistä papereista muotoja ja liimata ne kuuseen. Myös pumpulin liimaaminen lumeksi näyttää hienolta!

Lopuksi kuusen puolikkaat asetetaan viiltojen kohdalta kuvan tapaan lomittain. Tarvittaessa ylä- ja alareunat voidaan vielä kiinnittää teipillä yhteen, jotta kuusi varmasti pysyy pystyssä.

Pienemmille lapsille vielä helpompi versio joulukuusesta:

Tässä askartelussa puolikkaan ympyrän muotoinen kartonki nidotaan yhteen kuuseksi (tai ”hatuksi”). Lapsi saa levittää liimaa kuuseen ja kiinnittää siihen esimerkiksi pumpulia. Kuvassa näkyvä liima pumpulin alla kuivuu lopuksi läpinäkyväksi. Samalla tavalla pumpulin sijaan voidaan liimata mitä tahansa kuusenkoristeiksi: paperin paloja, rypistettyä silkkipaperia tai silkkipaperisuikaleita, langanpätkiä…

Päiväkoteja kehotan tietysti pohtimaan ensin, mitä tavoitteita varten tällainen kuusiaskartelu toteutetaan. Hienomotoristen taitojen kehittymisen lisäksi tämä voidaan sitoa erilaisiin oppimiskokonaisuuksiin ryhmästä riippuen. Uusi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja pdf-muodossa täällä.

Päiväkodin syksy – vinkit lastentarhanopettajille

Teksti on kirjoitettu ”vanhan vasun” ja ”vanhan lain” aikaan, joten ota tämä huomioon lukiessasi. Esimerkiksi suunnitteluaikaa koskeviin ohjeisiin on sittemmin tullut muutoksia.

Heippa lastentarhanopettajakollegat ja muut aiheesta kiinnostuneet! Huomaan jälleen, että näin syyskauden käynnistyessä suosituimmiksi kirjoituksikseni nousevat varhaiskasvatusaiheiset tekstit, joten tässä lisää! Olen yhä opintovapaalla, joten en pääse tänä syksynä aloittamaan toimintaa minkään lapsiryhmän kanssa… ehkä tästä johtuen aihe pyörii siltikin mielessä! Päiväkotiin on jo vähän ikävä. Tässä siis vinkkejä ja ajatuksia alkavaan syyskauteen liittyen, erityisesti uusia, uraansa aloittelevia opettajia silmälläpitäen! Varoitus: tästä postauksesta tulee pitkä…

Sopikaa mahdollisimman monista käytännöistä
Riippuu tietysti ihan ryhmästä, millaiset aiheet syksyllä ovat päällimmäisenä mielessä. Jos ryhmä on entuudestaan tuttu sekä toisilleen että aikuisille, on tilanne aivan eri kuin esimerkiksi alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa suurin osa lapsista saapuu päiväkotiin elämänsä ensimmäistä kertaa (tähän liittyen kannattaa lukea ihana Päiväkodin elämää -blogin kirjoitus lasten näkökulmasta). Alle 3-vuotiaiden aloituksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Paljon vaikuttaa myös aikuisten töihinpaluu: palaavatko kaikki yhtä aikaa samana päivänä kuin lapset, osa jopa sen jälkeen, vai onko työpäiviä varattu jo hieman ennen lasten saapumista esimerkiksi suunnittelupäivien muodossa.

Jos minä saisin päättää, niin tuollainen suunnittelupäivä (tai ihan oikeasti, viikko olisi kyllä kohtuullinen) olisi lastentarhanopettajalle pakollinen! Voisi rauhassa suunnitella ja muokata oppimisympäristöä tulevan ryhmän tarpeita ajatellen (sen verran kuin niistä etukäteen on tietoa, tottakai se on prosessi, joka on koko vuoden käynnissä). Voisi suunnitella sopivan väljän, mutta riittävän tarkan toimintasuunnitelman paitsi syksylle, niin myös koko vuodelle – vastaamaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valtakunnallista, kaupungin ja päiväkodin tasoa. Tähän sitten vuoden mittaan sovitetaan lasten vasuista nousevat asiat. Myös ensimmäisten viikkojen toiminta olisi syytä miettiä etukäteen, koska aloitus on joka tapauksessa varmasti hektistä ja on tärkeää, että kaikki ryhmän aikuiset ovat silloin 100% läsnä ja tietävät, mitä tehdään. Tätä kaikkea on vaikea tehdä, jos itse palaa työpaikalleen (tai pahimmillaan aloittaa kokonaan uudessa paikassa) samaan aikaan aamulla klo 8 kun lapsetkin ovat tulleet. Siinä sitten mietitään, että mitähän sitä tänään… Opettajat: huolehtikaa, että teillä on suunnitteluaika määritelty työvuorolistaan ja järjestäkää aikataulut siten, että se on myös mahdollista pitää! KvTES määrittelee suunnitteluajaksi vähintään 8% työajasta, joten työehtosopimusta kannattaa vilauttaa mikäli asiassa tulee ongelmia. Myös OAJ:lta saa tukea, johtajan jälkeen seuraava askel on siis yhteydenotto oman alueen luottamusmieheen (yhteystiedot löytynee esim. oman paikallisyhdistyksen verkkosivuilta). Suunnitteluaika ei ole oikeus, vaan velvollisuus. Se ei ole ylimääräinen kahvitauko, vaan oman työnkuvan hoitamista.

Alkusyksyyn kannattaa sijoittaa joka tapauksessa jonkinlainen suunnitteluilta esimerkiksi oman tiimin kanssa. Onko teillä käytössä tiimisopimukset tai ryhmäkohtaiset vasut? Tiimisopimuksessa kirjataan (esim. valmiille lomakkeelle) ylös tiimin kesken tärkeät asiat: kuka vastaa mistäkin (toiminnan suunnittelun ja toteutuksen käytännöt, perushoitotilanteiden sujuminen, työvuoroasiat), miten toimitaan lasten vasujen kanssa (nykyäänhän lastentarhanopettaja vastaa niistä), kokouskäytännöt (opettajien pedagogiset kokoukset, talon palaverit, tiimipalaverit – näissä on talokohtaisia eroja) sekä sellaiset asiat kuten puhelimen käyttö ryhmässä tai lasten läsnäolojen kirjaaminen, minkä käytännöt vaihtelevat myöskin eri päiväkodeissa. Talon yhteisessä palaverissa kannattaa käydä läpi myös johtajuusasiat: mitkä asiat kuuluvat päiväkodin johtajalle, mitkä varajohtajalle ja mitkä ryhmän lastentarhanopettajalle? Kun yhteisesti on sovittu vastuualueista, jokainen tietää kenen luo kääntyä ensimmäisenä missäkin asiassa. Nämä asiat kannattaa myös kirjata ylös näkyviin. Ylipäänsä mitä enemmän asioita saadaan heti alkusyksynä sovittua ja kirjattua ylös, sitä sujuvammin uusi toimintakausi käynnistyy ja sitä vähemmän näistä asioista tulee puhuttua enää ryhmätiloissa, joissa lasten tulisi saada kaikki huomio.

Kuva Mikkelin taidemuseosta.

Kuva Lastentarhamuseosta.

Syksyn toiminnan suunnittelua
Mitä alkusyksystä kannattaa sitten tehdä? Tämä tietysti riippuu jälleen ryhmästä. Usein kuitenkin kuulee lausahduksen ”otetaan tää syksy nyt ihan rauhallisesti, tutustutaan ja ollaan ulkona; käynnistetään pienryhmätoiminta sitten myöhemmin”. Tämä ajatus on kuitenkin mielestäni virheellinen ja johtaa usein vain kaaokseen, kun päivät ovat organisoimattomia ja vain soljuvat eteenpäin eikä kukaan oikein tiedä mitä tehdä. Päinvastoin kannattaa alusta asti suunnitella pienryhmien toimintahetki osaksi aamupäivää: kuvataidevälineet vaan esiin ja vaikka ”ihan vaan” vapaata maalausta, niin tutustuminenkin on helpompaa (verrattuna kaoottiseen tilaan, kun kaikki lapset yrittävät yhtä aikaa löytää oman paikkansa uudessa porukassa). Tämä toimii sekä uusilla ryhmillä että toisensa ennestään tuntevien ryhmien kanssa – jälkimmäisethän ovat jo tottuneet toimintaan, vaikka kesä onkin ollut välissä. Kuvataiteen lisäksi suosittelen myös kokoamaan erilaisia rakenteluleikkivälineitä yhteen paikkaan, mieluiten sellaiseen, josta rakennelmia ei heti tarvitse kerätä pois. Tähän aikaan vuodesta erilaiset luonnonmateriaalit ovat helposti saatavilla ja ne säilyvät pitkään. Eri kokoiset ja -muotoiset puiset rakentelupalikat kannattaa kaivaa päiväkodin varastoista esiin. Rakenteluleikkivälineissä vain mielikuvitus on rajana! Tilkut, langanpätkät, vanhat palapelin palat, erilaiset ukkelit, eläimet, kävyt, kepit, kivet, lehdet, paperi ja kynät… Rakentelun ohessa on hauskaa tutustua lapsiin ja seurata, millaisia aiheita heidän leikeissään siinä vaiheessa on. Niitä on sitten helppo hyödyntää muun toiminnan suunnittelussa. Pienryhmien ei heti tarvitse olla mitään tiettyjä nimettyjä pienryhmiä, mikäli sellaiset ovat käytössä. Tärkeintä on, että lapset saavat rauhassa olla yhdessä eri kokoonpanoilla ja tutustua toisiinsa sekä saada äänensä kuuluviin. Kesän jälkeen on varmasti paljon kerrottavaa!

Syksyn toimintaa suunnitellessa kannattaa jatkuvasti kysyä itseltään, että miksi ryhmässä tehdään juuri niin kuin tehdään. Onko käytössä aamu- tai päiväpiiri? Miksi? Millainen tilanne se on? Missä tilassa se järjestetään? Istutaanko lattialla tyynyillä, penkeillä vai pöydän ääressä? Ollaanko piirissä vai rivissä? Miten aikuinen asettuu tilaan? Johtaako aikuinen keskustelua ja jakaa puheenvuoroja vai pyritäänkö siihen, että lapset käyvät keskustelua myös keskenään? Mikä on aamu- tai päiväpiirin tarkoitus ja tavoite? Millaisia ovat sisällöt? Kuka ne pitää? Miksi? Mitä muut tekevät sillä aikaa? Osallistuuko piirille kaikki lapset kerralla? Onko piiri vain osalle ryhmää? Onko piirejä kaksi tai useampi? Miksi?

Tärkeintä syksyn toiminnassa on ryhmäytyminen, sillä kun siihen panostaa ja ryhmä alkaa toimia ryhmänä, se kantaa hedelmää koko vuoden ajan. Tärkeintä aikuisten toiminnassa: ole läsnä!

Kuva Forssan museosta.

Vinkki kaikille aloitteleville opettajille: pidä omaa, henkilökohtaista työpäiväkirjaa! Pidin itse kahdelta ensimmäiseltä työvuodelta (sen jälkeen se vain jäi), kirjoittelin ylös omia ajatuksia, työpaikan käytäntöjä ja yleistä pohdintaa ja selostusta siitä, mitä milloinkin tapahtui. Niihin ajatuksiin on kiinnostavaa palata jälkeenpäin ja huomata oma kehittymisensä!

Kuva Loviisasta.

Lopuksi lisään vielä, että ripaus mielikuvitusta peliin niin kaikki sujuu! Mitä jos päiväkotiin ilmestyisikin tällainen pikkuruinen ovi? Minne se voisi viedä? Kuka ovea käyttää?

Miten teillä on syksy alkanut? :)

Lehtiä ja kurpitsamandariineja

Kävin torstaina entisessä työpaikassani tervehtimässä lapsia ja siellä oli samaan aikaan Halloween-juhlat menossa. Discoa, kummitusaskartelua, tunnustelurataa, hassun väristä mehua ja tietysti mitä erilaisempia naamiaisasuja (ja tosi monta Frozen-Elsaa)! Olisi ollut tavallaan mukavampi käydä siellä ihan ”tavallisena” päivänä, nyt ei oikein ehtinyt jutella monenkaan lapsen kanssa, kun oli muutenkin menoa ja meinikiä. Mutta kyllä ne halaukset ja ilahtuneet ilmeet olivat käynnin arvoisia. <3 Entinen ryhmäläiseni, nyt jo 5-vuotias, ilmestyi luokseni kerta toisensa jälkeen – taloon myöskin tulleen pikkusiskonsa kanssa (jonka opettajana en ehtinyt olla). Näin kun pienempi kuiskutti jotain siskonsa korvaan ja vilkuili minua, ja isosisko tuli sitten luokseni hymyillen:
”Sillä on ikävä äitiä.”
”Haluiskohan se tulla mun syliin?”
Pikkusisko hymyili vähän kauempaa, nyökkäsi ja kiipesi saman tien syliin (vailla mitään elettäkään mistään äiti-ikävästä). Voi niitä. <3

Kävimme tuolla siis yhdessä talon toisen entisen lastentarhanopettajan kanssa, ja ylimmässä kuvassa Halloween-teemaiset kahvipöytäviemisemme! Vedenkestävällä permanent-tussilla piirsin kurpitsatyyliin kasvot mandariineille ja mukaan laitettiin suomalaisia omenoita.

Koska kyseessä oli naamiaiset, piti meidänkin tietysti pukeutua. Sain mielestäni loistavan idean pukeutua puuksi! :D Eli mustat farkut ja ruskea neule, johon kiinnitin langalla vaahteranlehtiä ja pari huovasta leikattua lehteä (siltä varalta että oikeat lehdet olisivat yön aikana käpristyneet tai kovettuneet liikaa). Keräsin lehdet keskiviikkoaamuna ja laitoin ne sanomalehtien väliin painon alle kuivumaan, ja samana iltana ompelin ne käsin paitaan kiinni. Torstaina ne olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa! Tuon kuvassa näkyvän ylimmän ruskean lehden irrotin lopulta ennen lasten luo menoa, sillä se alkoi muuttua murentuvaksi ja lehden reunat olivat jo inhottavan terävät (ompeluvaiheessa se oli ollut mukavimman ja ”vahvimman” tuntuinen). Lisäksi kiinnitin metallilangalla lehtiä vanhaan hiuspantaan, jolloin lehtiä oli myös hiuksissa.

Lapsia ”asu” kiinnosti! Osa kysyi heti että olenko puu, mutta eräskin kävi kysymässä, että ”miks sulla on tollanen lehtikasa?” :D Erityisesti heitä kiinnosti, että miten lehdet olivat kiinni ja että olivatko ne ihan ”oikeita oikeita lehtiä, ihan ulkoa”.

En ole erityisesti mikään Halloween-ihminen, en juhli sitä oikeastaan koskaan mitenkään, mutta tämä oli ihan hauskaa! Toivotan kuitenkin Halloweenin sijasta kaikille rauhallista pyhäinpäivää.

Syysvalo <3

Vaahteranlehtitutkimuksia

Viime viikolla yliopistolla oli väliviikko, perioditauko, eli viikko ilman kontaktiopetusta. Toisin sanoen siis mahdollisuus työskennellä koko viikon. Sain itse onnekseni lastentarhanopettajan sijaisuuden koko viikoksi! Ruska oli ehkä kauneimmillaan täällä etelässä (ennen näitä viime päivien sateita) ja kyseisen päiväkodin piha täynnä erilaisia ihania, värikkäitä lehtiä.

”Sä voit ihan päättää mitä haluat tuon pienryhmän kanssa tehdä.” No vaahteranlehtitutkimuksia! Kyseinen pienryhmä koostui noin 3-4-vuotiaista.

Jaoin lapsille liidut, paperit ja vaahteranlehtiä. Nämä liidut eivät olleet sopivia sellaiseen perinteiseen ”lehti paperin alle ja liidulla kevyesti päälle” -taiteiluun (siksikään että liiduissa oli paperi ympärillä), joten tutkimme lehtiä muulla tavoin. Lyhytaikaisena sijaisena oli mahdotonta tietää etukäteen lasten taitotasoa, joten otin mukaan monenlaisia vaihtoehtoisia tapoja. Piirrettiin lehden ääriviivoja, tutkittiin lehtien värejä, kokeiltiin jopa piirtää lehtiin (tähän öljypastelliliidut olivat oikein hyviä).

Tuttujen lasten kanssa tätä olisi voinut kehitellä pidemmälle ja pohjustaa enemmänkin, nyt se jäi vain kertaluontoiseksi taidehetkeksi. Oli se silti hauskaa! :)

Ideoita Kiven päivän viettoon ja arvonta

Aleksis Kiven päivän kunniaksi Nurmijärven Kivi-juhlat järjestää Kivi-aiheisen arvonnan Facebook-sivullaan – käykää osallistumassa! Palkintona on Kivi-juhlien tuotepaketti: Nummisuutarit-kirja (sis. kuvia Kivi-juhlien näytelmistä vuosien varrelta, ihana painos!), Kivi-juhlien heijastin sekä kangaskassi. Kilpailuohje kuuluu näin: Mikä Kiven teos (kirja, näytelmä, runo, tekstikatkelma, repliikki tai vaikka sana tai sanonta) on sinulle tärkein tai jäänyt muuten parhaiten mieleen? Kommentoimalla kuvaan osallistut Kivi-juhlien tuotepaketin (Nummisuutarit-kirja, heijastin ja kangaskassi) arvontaan. Aikaa osallistua on Kiven päivän päättymiseen saakka, eli 10.10. klo 23:59 asti. Voittaja julkistetaan sunnuntaina 11.10. Facebook ei ole millään tavalla mukana arvonnan järjestämisessä.

Olen viimeksi kirjoittanut Aleksis Kiven päivään liittyen siitä, miten olen itse päiväkodissa viitannut Kiveen 10.10. Kirjoitus onkin noussut tässä Kiven päivän alla jälleen blogin suosituimmaksi tekstiksi. Koska nyt opintovapaalaisena minulla ei ole lapsiryhmää, jonka kanssa työskentelisin, niin ajattelin listata tänne kiinnostuneille linkkejä ja ideoita – voi soveltaa paitsi varhaiskasvatukseen niin tietysti (helpomminkin) myös koulun puolelle. Ideat ja vinkit tulevat tosin vähän myöhään tämän vuoden Kiven päivää ajatellen – toki näistä on myös viime hetken vinkeiksi, jos pää lyö edelleen tyhjää. Ja saa hyödyntää tietysti ihan ympäri vuoden! ;)

Ensin tiivistelmä siitä, miksi nostan Aleksis Kiven esille kerta toisensa jälkeen. Ensinnäkin uskon, että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että elin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Nurmijärvellä, jossa Kiveltä ei voi välttyä (eikä ole syytäkään). Kiinnostukseni lähti kuitenkin omaehtoisesti ja olin lukenut veljekseni jo ennen kuin se koulussa oli pakollista. Jollain tavalla se kieli sykähdytti ja teksteissä oli niin nerokkaita ilmauksia, että lukeminen oli hauskaa. Kiinnostuin yleisesti (kotimaisesta) kaunokirjallisuudesta ja erityisesti kaikenlaisista klassikoista. Sitten ajauduin Kivi-juhlille, joista olen varmaankin kirjoittanut jo kyllästymiseen asti. Ensin Seitsemän koiraveljeksen yleisöön kesällä 2004, sitten samaisen näytelmän sudeksi ja häräksi kesällä 2006. Ja siitä se sitten lähti, tänä vuonna oli kymmenes kesä, kun olin jollain tavalla mukana (viime vuosina pääasiassa taustajoukoissa). Tämä kesäteatteriharrastus on pitänyt yllä kiinnostusta myös itse kirjailijaan ja tekstit ja Kiven elämä kiehtovat edelleen.

Vinkkejä, linkkejä ja ideoita Kiven päivän viettoon varhaiskasvatuksessa ja koulussa:

• Ensimmäisenä tietysti Kivi-juhlat – infoa kesäteatterista, kuvia ynnä muuta.
• Aleksis Kivi – kansalliskirjailija -sivustolta löytyy ehkä laajin kokoelma aineistoa Kiveen liittyen. Käytän itse sivustoa usein kaikenlaisten faktojen tarkistamiseen (myönnän etten jonkinasteisesta harrastuneisuudestani huolimatta tiedä tai muista kovinkaan paljoa). Tässä yhteydessä kannattaa katsoa erityisesti sivu ”Koululaisten Kivi”.
• Aleksis Kivi ja teatteri (Yle) – vinkkejä, faktaa ja kysymyksiä koululaisille
• Seitsemän veljestä – koululaisille suunnattu interaktiivinen sivusto liittyen Seitsemään veljekseen. Tätä muistan käytettäneen joskus mekin lukioaikana. Kannattaa ehdottomasti vilkaista!
• Kansallisbiografia – täällä jo kattavampi teksti Aleksis Kivestä.
• Tiet lähteisiin, Aleksis Kivi SKS:ssa – alkuperäisiä tekstejä ym.
• Runosto – runsaasti Kiven runoja luettavissa!
• Seitsemän veljestä – toki myös veljekset ovat luettavissa netissä. Tätä olisi hauska lukea oppilaiden kanssa ääneen!
• Project Guthenberg – Kannattaa tutustua myös muihin Kiven teksteihin.
• Aleksis Kivi selkokielellä – tiivistelmä kirjailijasta Papunetissä.
• Aleksis Kiven syntymäkoti Nurmijärvellä – kannattaa käydä, mikäli vain pääsette! Suosittelen erityisesti draamaopastusta Pappihan pojasta piti tulla. Elävää kerrontaa murteineen kaikkineen, viittauksia Kiven teksteihin ja elämään. Katso myös Nurmijärven museon ohjelmaa kouluille ja päiväkodeille.
• ”Aleksis Kivi sai nimikkoleivoksen” – entä jos leivottaisiinkin mustikkakiviä?
• Älypää – myös Kivestä on tehty lyhyehkö tietovisa. Yksi kysymyksistä koski tosin kirjailijan kuolinsyytä, josta ymmärtääkseni yhä kiistellään. Tämän testin mukaan vastaus olisi ollut borrelioosi, mutta muistan juuri jostain (…) lukeneeni, että se on yksi (verrattain uusi) teoria muiden joukossa.
• Etälukio – muutamia kysymyksiä Kivestä lukion äidinkielenopetukseen.
• Youtube – erilaisia tulkintoja mm. Kiven runoista
• Myös Kivi-juhlien Youtube ;)

Päiväkodissa (ja miksei koulussakin) helpointa on sitoa aihe johonkin laajempaan kokonaisuuteen. Varhaiskasvatuksessa ei ole oleellista oppia kirjailijasta sinänsä (tähän tarkoitukseen valitsisin ennemmin jonkun kotimaisen lastenkirjailijan), mutta etenkin kun lapsille veljekset ovat usein tuttuja Mauri Kunnaksen Koiraveljeksinä, on ne mahdollista ottaa käsittelyyn. Siinä aiemmassa blogitekstissäni kerroin miten itse toissavuonna linkitin Kiven Seitsemän veljeksen lisäksi 1800-luvun maisemiin, eläimiin (päiväkodin sen vuoden teeman mukaisesti) ja piirileikkeihin. Toinen hyvä vaihtoehto on ottaa voimakkaammin mukaan kotimainen (lasten)kirjallisuus yleisesti – päivähän on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Perinteiset Oman kirjan viikot ja Oman kirjan päivät ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja. (Jos tällaista ette ehtineet tämän vuoden Kiven päivään sitoa, niin muistakaa, että Satupäivä on tulossa 18.10.!) Kiven teksteistä varhaiskasvatukseen sopii tietysti parhaiten Timon laulu (eli Oravan laulu eli Laulu oravasta eli Makeasti oravainen, rakkaalla lapsella on monta nimeä ;) ). Aiheen voi sitoa myös luontoon, joka on vahvasti esillä kirjailijan tuotannossa. Tästä esimerkkinä Metsämiehen laulu -runo.

Muutamia ideoita Aleksis Kiven päivän taiteelliseen työskentelyyn:
– Mitä tahansa liittyen lukukäsitteeseen 7 (noh, koska Seitsemän veljestä): piirtäen, muotoillen, maalaten, veistäen ja niin edelleen- Kirjan kuvitusta: toteuta tekniikalla X uusi kuvitus/kansi jollekin Kiven teokselle, omalle suosikkikirjallesi tai vaikka kuvitteelliselle romaanille
– Taidetta luonnonmateriaalista (kivet, kepit, kävyt, hiekka), viitaten Kiven vahvaan luontosuhteeseen ja esim. Metsän poika tahdon olla -runoon
– Draamaa: isompien oppilaiden kanssa voidaan toteuttaa kohtauksia Seitsemästä veljeksestä joko suoraan lukemalla tai improvisoiden
– Kirjoitustehtävä: Millaiset olisi tämän päivän seitsemän veljestä? Entä seitsemän siskosta?

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Ikävä jo nyt

Nimesin tämän kuvatiedoston Itkuksi… Tässä pieni kokoelma isosta korttipinosta.

Viimeinen työpäivä päiväkodissani oli juhannusta edeltävänä torstaina. Mahdollisesti ihan kokonaan viimeinen. Jään siis opintovapaalle elokuusta ja aika näyttää mitä sen jälkeen. Lupauduin kyllä tekemään sijaisuuksia talossa jos on tarvetta (joudun tekemään sijaisuuksia joka tapauksessa, koska en muuten saa tuloja vuoden aikana mistään), joten todennäköisesti tapaan kyllä vielä suurimman osan lapsista ensi toimintakaudellakin. Silloin he vain eivät ole ”niitä minun pieniäni”…

Sekalaiset fiilikset kyllä kaiken tämän keskellä. Toisaalta hirvittävän suuri haikeus ja ikävä lapsia, toisaalta en malttaisi odottaa edessä olevia maisteriopintoja! Käyn jo säännöllisesti taas yliopiston sähköpostia kurkkimassa, Weboodia katselemassa ja Flammaa selailemassa. Kun vaan saisi kaiken tämän kanavoitua tuohon kesken olevaan graduun! No, viimeistään syksyllä. Nyt alkoi erittäin ansaittu kesäloma ja olen tänä keväänä/kesänä kyllä loman tarpeessa ehkä enemmän kuin koskaan.

Palautettuani työpaikan avaimet avainnauhaan jäi roikkumaan vain yksinäinen Lego-ukko (ostos Kööpenhaminasta kevään reissulta).