Varhaiskasvatuksesta EI saa leikata

Vain kaksi kättä

Kirjoitin viimeksi tyrmistyksestäni hallituksen säästöaikeista varhaiskasvatuksen osalta. Olen edelleen järkyttynyt sitä lyhytnäköisyydestä, jota Sipilä kumppaneineen osoittaa. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen sijoitettu raha tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin, ja sama pätee toisinkinpäin…

Keskiviikkona järjestetään mielenilmauksia säästöaikeita vastaan ympäri Suomea. Suurin tapahtuma (johon itsekin osallistun) on Helsingissä, mielenosoituskulkue lähtee Rautatientorilta klo 18. Tulkaa mukaan!

Olettehan jo allekirjoittaneet adressin tätä kaikkea vastaan? Se löytyy osoitteesta http://www.adressit.com/varhaiskasvatuksen_tulevaisuus_ei_kasvaville_ryhmille ja olisin kovin iloinen, jos kävisit sen allekirjoittamassa ihan huolimatta siitä, onko sinulla lapsia tai työskenteletkö alalla. Kaavaillut leikkaukset vaikuttavat kuitenkin sekä tämänhetkisiin lapsiin että tuleviin sellaisiin.

Varhaiskasvatus on jo nykyiselläänkin paikoitellen melko heikkolaatuista, ja nyt sitä rapautetaan entisestään. Olen ihan aidosti huolissani. Aiheesta kirjoittaa myös mm. Eeva-Leena Onnismaa:

Onnismaa

Lisää hyviä kirjoituksia ja linkkejä löytyy Vain kaksi kättä -Facebook-ryhmästä!

Nyt kaikki mukaan! On kohtuutonta laittaa lapsia maan velan maksajiksi!

Lapselta on helppo viedä

Kuten moni muukin, myös minä olen järkyttynyt uuden hallituksen kaavailemista säästöistä, joita he kuvittelevat saavuttavansa. Tosiasiahan on, että lapsista, kasvatuksesta ja koulutuksesta saadut säästöt muuttuvat ajan kuluessa suuriksi menoiksi. Luulisi, että parin vuosikymmenen takaisesta lamasta olisi jotain opittu, mutta ei. Lapsilla ei ole ääntä tässä yhteiskunnassa, joten heiltä on helppo viedä. Päiväkotielämästä tietämättömien ihmisten on näemmä mahdotonta ymmärtää, että ”kyllähän sinne muutama lisälapsi mahtuu” ei ole ihan niin yksinkertainen juttu. Ryhmät ovat ylitäytettyjä jo nyt, siihen sitten vielä ”muutama” lisää. (Ihan jo fyysiset tilat rajoittavat aika paljon.) Kun lisäksi rajataan lapsen (!) subjektiivista päivähoito-oikeutta, tulevat lisäksi ryhmiin entistä useampi puolipäiväinen, joita mahtuukin sitten kaksi kappaletta yhden paikalle – olivat sitten paikalla yhtä aikaa tai eivät. Ja koska toimintaa toteutetaan pääosin aamupäivisin, olisi lapsen kannalta toivottavaakin, että he olisivat silloin paikalla. Voitte itse laskea, kuinka monta lasta ryhmään saattaa pahimmillaan ilmestyä.

Laadimme Kohti varhaiskasvatuslakia -sivun kanssa kannanoton, joka on luettavissa täältä: https://www.facebook.com/kohtivarhaiskasvatuslakia/posts/1598514157058371 Sitä saa vapaasti jakaa ja levittää eteenpäin.

Tällaista tarvitaan!

Kävimme päiväkotiryhmäni (3-5-vuotiaita) kanssa tällä viikolla Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa, jossa on vielä 1.2.2015 asti auki lastenkirja-aiheinen toiminnallinen ja elämyksellinen näyttely Tarinoiden puisto. Suosittelen lämpimästi käymään, jos vain suinkin tällä viikolla ehditte!

Tarinoiden puiston takana on Pro Lastenkirjallisuus -yhdistys, jonka tavoitteena ja toiveena on saada tänne oma lastenkirjallisuustalo. Mikäli talo joskus toteutuessaan on yhtään samanlainen kuin tämä Tarinoiden puisto, niin voin kyllä vilpittömästi todeta, että tälle on tilausta! Lapset olivat haltioissaan ja niin olin minäkin. Jos olisimme päässeet aikaisemmin tulemaan, olisi ollut fiksua tulla pienemmissä ryhmissä, mutta saavuimme aikataulusyistä koko ryhmän voimin ja jakauduimme perillä kolmeen pienryhmään.

Tarinoiden puistossa on esillä lastenkirjojen kuvitusta (lapset tunnistivat tuttuja kuvituksia hämmästyttävän hyvin!), mahdollisuus piirtämiseen pienten pöytien ympärillä, paljon pieniä ja isoja lukupaikkoja (”se nurmikko oli ihana”, totesi eräskin lapsista), hurja hattivattien luola ja itse Muumien Mörkö (herätti ihastuneita ja kauhistuneita huokauksia, useampikin selvästi voitti pelkonsa ja hivuttautui vähitellen lähemmäksi), söpö Maailman pieni kulttuuritalo ja vaikka mitä! Kasvattajillekin oli jaossa kirjallisuusvinkkejä. Paikalla päivysti myös yhdistyksen väkeä, jotka mielellään opastivat ja auttoivat sekä lapsia että meitä kasvattajia ohjaamaan lasten havaintoja (sain mm. yllättäen paperin, jossa oli kuvituksiin liittyviä kysymyksiä lapsille esitettäväksi: löydätkö kuvasta jonkun, joka on iloinen/surullinen/rohkea jne.).

Tällaisia kommentteja tuli lapsilta:

”Oli kiva retki!”
”Muistatsä kun me oltiin siellä retkellä?”
”Siellä oli Mörkö!”
”Hattivattien luola…”
”Siellä sai paljon lukea!”

Olen iloinen siitä, miten kirjamyönteinen ryhmä meillä on! Kirjastoretket ovat suosittuja, kirjaston kirjat pysyvät yllättävän hyvin niille varatussa laatikossa, lapsille on selvästi muodostunut suosikkikirjoja, joita kirjahyllystä etsitään (ja joista välillä taistellaankin), uudet kirjat otetaan vastaan innolla ja kehotus mennä hetkeksi katsomaan kirjoja esimerkiksi ennen aamupiirin alkua ei herätä mitään negatiivisia ”emmähaluu”-kommentteja. Toivottavasti tämä innostus säilyy heillä aina!

 

Educa 2015 – kiitos!

Vuosittaiset kasvatus- ja opetusalan Educa-messut taas koettu! Tänä vuonna ne olivat osaltani hieman erilaiset verrattuna aiempiin vuosiin. Aiemmin olen pääasiassa kierrellyt osastolta toiselle, kerännyt ilmaismateriaalia, ideoita ja ostanut pari kirjaa. Nyt varsinaiseen kiertelyyn käytin ehkä puoli tuntia sieltä lopusta (sinänsä huono ajankohta, messuesittelijät alkoivat olla jo väsyneitä, esitteet alkoivat olla lopussa ja selvästi moni alkoi pikku hiljaa koota tavaroitaan). Kuitenkin vietin messuilla aikaa pidempään kuin koskaan: kello kymmenestä neljään! Aamupäivällä olin kuuntelemassa varhaiskasvatusseminaaria, suurin osa luennoista keskittyi tulevaan varhaiskasvatulakiin (ja sen puutteisiin tietysti) ja siihen, miten suomalainen varhaiskasvatus saataisiin nousuun.

Luentojen jälkeen tapasin opiskelijakollegani (ne Kohti varhaiskasvatuslakia -ihmiset), joiden kanssa piti mennä kuuntelemaan viimeistä luentoa, mutta joiden kanssa jälleen intouduimme puimaan nykytilaa ja ideoimaan sitä, mitä voisimme seuraavaksi tehdä. Näin siinä aina käy. ;) Yhdessä sitten suunnistimme Lastentarhanopettajaliiton osastolle vaihtamaan ajatuksia heidän kanssaan. Ja siinä sitä aikaa sitten taas kuluikin. Ja sen jälkeen vaihdoimme jälleen ajatuksia vielä kertaalleen keskenämme, hioimme toimintasuunnitelmaa. Lopuksi kiertelin tosiaan osastot läpi melko pikaisesti, ja jalat kipeinä suuntasin kotiin.

Antoisat messut jälleen kerran! On vaan hienoa, että noin paljon alan ihmisiä kerääntyy vuodesta toiseen yhteen ideoimaan, valmiina kehittämään omaa työtään! Huippua. :)

Joulukalenteri: 13.12. Päiväkodin joulujuhla

13.12.

Hyvää Lucian päivää!

Meillä oli tällä viikolla päiväkodin joulujuhlat. Esitimme perinteisiä joululauluja ja -tansseja, pienen lasten käsikirjoittaman näytelmän ja lopuksi paikalle saapui itse joulupukkikin! Hienosti meni. :)

Joulujuhlat ovat aina pienoinen stressi meille työntekijöille. Ei sinänsä negatiivinen stressi eikä se alunperin ole stressaavaa, mutta juhlien lähestyessä on niin paljon valmisteluja ja harjoituksia ja muuta, että sitä kyllä huokaisee syvään kun juhlat ovat ohi. Juhlat itsessään ovat mukavat ja tunnelma on iloinen, ja pyrimme toki siihen ettei ”stressi” välity lapsille. Heille juhlat tuntuvat olevan syksyn kohokohta ja meillä ainakin on kyselty pitkin viikkoa, että milloin ne oikein ovat. Ollaan juteltu jännittämisestä ja siitä, että ei haittaa vaikka jännittää. Että aikuisiakin jännittää. Ja tänään sitten juteltiin siitä, että eikös vaan mennytkin kaikki hienosti vaikka jännittikin. :)

Mutta nyt on edessä vielä viimeinen viikko ennen joululomaa, tiedossa on vielä retki sekä kaikenlaisia vapaamuotoisia jouluaskarteluja ja paljon leikkejä. Sää on kaikkea muuta kuin jouluinen ja olemmekin jääneet tavallista useammin sisätiloihin leikkimään. En vaan malttaisi odottaa joululomaa!

Sehän olen minä!

Olen aina niin otettu, kun saan ryhmäni lapsilta kuvia minusta! Yksi tällainen erityinen kuva odotti minua tänään kun tulin töihin iltavuoroon. Tässä kuvassa minä olen tuo alempi, yläpuolellani on tuo juuri 3 vuotta täyttävä taiteilija itse (kuvassa luki hänenkin nimensä, mutta poistin sen). Huomatkaa silmälasini myös!

Ihana!

Lasten päivä!

Aiemmin syksyllä vähän testailimme vesivärien ominaisuuksia - mitä tapahtuu, jos vettä käyttääkin vähän enemmän? Entä jos sinisen sekaan meneekin keltaista?

Aiemmin syksyllä vähän testailimme vesivärien ominaisuuksia – mitä tapahtuu, jos vettä käyttääkin vähän enemmän? Entä jos sinisen sekaan meneekin keltaista?

Keskustelu päiväkodin aamupalapöydässä.
Minä: ”Tänään vietetäänkin Lapsen oikeuksien päivää. Mitähän se tarkoittaa?
Lapsi (3,5v.): ”Et lapset määrää!
Minä: ”Mm-m… Mut mitähän niillä oikeuksilla tarkoitetaan? Mitkäköhän on lasten oikeuksia?
Lapsi: ”En mä kyllä nyt ihan muista…
Minä: ”Ne on jotain sellasia asioita, mitä ihan kaikkien lasten pitäis saada tehdä. Mitkähän asiat olis sellasia sun mielestä?
Lapsi: ”No leikkiä!

Hyvää lapsen oikeuksien päivää! Lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 25 vuotta (on muuten hurjaa ajatella, miten nuori tämä sopimus on – minäkin olen sitä vanhempi!). Päivä ei ole virallisesti liputuspäivä, mutta sitä suositellaan ja toivotaan, että se vakiintuisi. Meidän kadullamme ainakin onneksi näkyi liput tänään salossa. :)

Tämän vuoden kansallisena teemana on lapsen oikeus leikkiin. Tämä perustuu lapsen oikeuksien sopimuksen 31. artiklaan, joka kuuluu näin:

1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin.

Kävin aiemmin tänä syksynä MLL:n seminaarissa kuuntelemassa luentoa nimenomaan tästä artiklasta, lapsen oikeudesta leikkiin. Asiantuntijalakimies Esa Iivonen tiivisti hyvin sen, millainen lapsen kasvuympäristön tulisi olla, jotta artikla kokonaisuudessaan toteutuisi (Iivosen luennon diat löytyvät MLL:n sivuilta klikkamalla tästä). Tässä suora lainaus:

– Stressittömyys
– Ei sosiaalista syrjäytymistä, ennakkoluuloja eikä syrjintää
– Sosiaalisesti turvallinen ja väkivallaton ympäristö
– Ympäristö, joka on riittävän turvallinen saastumiselta, liikenteeltä ja muilta fyysisiltä haitoilta ja joka mahdollistaa vapaan ja turvallisen liikkumisen naapurustossa
– Mahdollisuuden lapsen ja kehityksen mukaiseen lepoon
– Mahdollisuuden vapaa-aikaan
– Pääsyn ja ajan leikkiin, joka on vapaa aikuisten määräilystä
– Tilan ja mahdollisuuksia leikkiä ulkona erilaisissa ympäristöissä, tarvittaessa aikuisten tuella
– Mahdollisuuksia kokea ja leikkiä luonnonympäristössä
– Mahdollisuuksia omalle tilalle ja ajalle luoda ja muuttaa maailmaa mielikuvituksen ja kielen avulla
– Mahdollisuuksia tutkia ja ymmärtää kulttuurista ja taiteellista perintöä, osallistua siihen sekä luoda ja muuttaa sitä
– Mahdollisuuksia osallistua muiden lasten kanssa peleihin, urheiluun, muuhun virkistystoimintaan, tarvittaessa ohjaajien tai valmentajien tukemana
– Vanhempien, opettajien ja koko yhteiskunnan antaman tunnustuksen lapsen oikeuksien 31. artiklassa turvattujen oikeuksien merkitykselle

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon Iivosen esitelmään, siellä on moni Lasten oikeuksien sopimuksen asia käsitelty ytimekkäästi nimenomaan tämän leikkiteeman kautta.

Meidän ryhmässämme vietettiin tänään sisäleikkipäivä. Lapset saivat tuoda kotoaan lelun ja käytössämme oli omien ryhmätilojemme lisäksi sali ja pienten ryhmän tilat (he olivat retkellä aamupäivän). Itse olin pisimpään yhden pienryhmän kanssa salissa, jonne lopulta muodostui kolme erillistä leikkiä. Ryhmän lapset alkavat olla kaikki roolileikki-iässä, ja minullekin annetaan päivittäin leikeissä milloin minkäkinlaisia rooleja. Aiemmin suositut äidin ja isosiskon roolit ovat jostain syystä vaihtuneet esim. isoäidin rooliin! Lisäksi meillä on Heinähattu ja Vilttitossu ollut pinnalla nyt jo pari kuukautta, ja minusta tulee aina se heidän Hanna-äitinsä. Tänään kuitenkin sain yhden ihan ennestään tuntemattoman roolin: matovauva. Ei aavistustakaan, että mikä se oikein on. Tehtävänäni oli maata patjalla, ja minut peitettiin huiveilla. Eräs lapsista alkoi ”lukea” minulle iltasatua. Ihan kiva rooli! (Tänään minulle selvisi myös, että lintujen munat tulevat kuulemma munalaitokselta…)

Vaalitaan lasten leikkiä! Sen kautta lapsi oppii kaiken.

Lue lisää:
Lapsiasiavaltuutetun sivut
Lapsille suunnatut aiheeseen liittyvät sivut