#Lahti2017

20170304_154103 (2)

Kukaan ei varmaan ole välttynyt siltä tiedolta, että Lahdessa järjestettiin tämän vuoden MM-kisat. En ole millään tavalla urheiluihminen tai edes penkkiurheiluihminen, mutta kun nyt Lahdessa oltiin, niin päädyin viimeisenä kisapäivänä katsomaan miesten 50 kilometrin hiihtoa ihan paikan päälle! Ja tykkäsin kovasti! Sää oli mitä parhain ja meillä oli liput Metsäkatsomoon – juoksimme siis pitkin metsiä etsimässä aina parasta paikkaa ladun varressa. Palkintojenjakoa siirryimme katsomaan ihan pääkatsomoon. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan!

20170305_142305 (2)

20170305_143736 (2)

20170305_150611 (2)

20170305_155956 (2)

20170305_162945 (2)

20170305_164109 (2)

20170305_164748 (2)

Pikavisiitti Kansallismuseoon

20160925_134248-2

Sunnuntaipäivän ratoksi käväisimme pitkästä aikaa Kansallismuseossa. Museokortilla perusnäyttelyyn pääsee ilmaiseksi ja renessanssinäyttely (uusi erikoisnäyttely) maksaa Museokortin kanssa vain 5 euroa per henkilö. Kannattaa siis käydä! Sen verran täytyy kyllä sanoa, että museo on kaiken kaikkiaan suurten uudistusten kourissa eikä kaikki näyttelyt ole avoinna. Eli jos mietitte, että ”joskus kyllä pitäisi käydä”, niin antoisampaa se voi olla uudistusten ja muutosten jälkeen. Toisaalta nyt on viimeiset mahdollisuudet päästä näkemään perusnäyttely(n osa) sellaisena kuin se on ties kuinka pitkään ollut! Uskoisin, että koko museon ilme tulee seuraavien vuosien aikana muuttumaan paljonkin. Onko se hyvä vai huono juttu, siitä on vaikea sanoa etukäteen. Harras toiveeni on, että Kansallismuseo säilyttää silti asiantuntijaluonteensa eikä muuta näyttelyitään liian kaupunginmuseomaiseksi (jota kuvailisin Helsingin tapauksessa nostalgian ympärille kietoutuneeksi, fiilispohjaiseksi hengailupaikaksi – ottamatta kantaa siihen onko tämä positiivista vai negatiivista).

20160925_132502-2

20160925_131432-2

20160925_130314-2

20160925_125929-2

Renessanssinäyttely ”esittelee noin 50 maalauksen valikoiman Lombardiassa, Venetsiassa ja Milanossa vaikuttaneiden italialaisten renessanssi-taiteilijoiden teoksia vuosilta 1500-1600.” (Lähde: Kansallismuseo)

Minulla ei itselläni ole juurikaan tietämystä renessanssista, ei taiteessa sen enempää kuin yleisemmälläkään tasolla, mutta pidin silti näyttelystä! Joidenkin maalausten viereen oli sijoitettu QR-koodi (kuten yllä olevassa kuvassa), jonka lukemalla sai vielä lisää tietoa. Latasin juuri jokin aika sitten koodinlukijan omalle puhelimelleni, joten skannailin koodeja tietysti ilahtuneena! Mielestäni tämä on hyvä tapa jakaa lisää tietoa kiinnostuneille; olisi vain kiinnostavaa tietää kuinka moni kävijöistä koodeja luki ja kuinka monella oli edes mahdollisuutta (tietämystä ja osaamista) niitä puhelimellaan lukea. QR-koodin vieressä oli onneksi kerrottu, mistä on kyse.

20160925_133124-2

Oletteko te jo käyneet katsomassa tämän näyttelyn? Mitä piditte? Olisi hauska kuulla myös kommenttejanne uudistuneesta Helsingin kaupunginmuseosta, johon aiemmin viittasin!

Mukava joulu

4
Joulunpyhät olivat omalta kohdaltani ennen kaikkea rauhalliset ja rentouttavat. Emme juhlineet joulua sen kummemmin (kuin ei ennenkään), suurin osa ajasta meni vain televisiota katsellessa (ja syödessä – koko ajan). Pitkästä aikaa on sellainen oikeasti levännyt olo! On saanut nukuttua kunnolla eikä mikään stressaa. Gradukin on viime päivinä taas vähän edennyt ja alkaa olla loppusuoralla. Harjoittelu alkaa loppiaisen jälkeisellä viikolla, eli tässä on aikaa vielä sekä nukkua että saattaa gradu (toivottavasti) loppuun.

5
6
7
Ostin itselleni joululahjaksi Inside Out -dvd:n! Olettehan jo nähneet sen? Aivan loistava Disney Pixar -animaatio! Olen aivan koukussa ja himoitsen kaikenlaisia oheistuotteita… Hyvin tehty, selvästi on tehty taustatutkimusta aiheesta. Vetoaa ainakin kasvatustieteilijään (vetosi uskoakseni myös humanistiin). :D

8

Joulu oli lumeton, mutta aaton jälkeen tuli onneksi sentään pakkasta. Toivoisin lunta ja noin -10 astetta pakkasta, kiitos!

Sommaren är kort

Miten VOI olla mahdollista, että on elokuu? Havahduin tänään (!) siihen, että vietän juuri periaatteessa viimeistä kesälomapäivääni. Niinpä. Onneksi tänä vuonna kesän loppuminen ei tunnu ihan niin lopulliselta, sillä opintovapaani alkaa huomenna. Pelkkää opiskelua se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, vaan töiden tekoa aina kun opinnot suinkin sen sallivat. En nimittäin saa opintotukea, koska opintoni ovat alkaneet jo vuosi sitten – tulorajat ja muut alkavat juosta siitä päivästä lähtien kun olisin voinut saada tukea. Nyt tämänvuotiset tuloni ovat tietysti jo ylittäneet sallitut tulorajat. Teknisesti voisin siis tammikuussa kai saada opintotukea seuraavan kerran. En myöskään saa aikuiskoulutustukea, sillä työvuosia ei ole kertynyt tarpeeksi. Että ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä satunnaisia lyhyitä päiväkotisijaisuuksia. Sinänsä se ei ole huono vaihtoehto sekään, odotan jopa jo sitä, että pääsen hetkeksi taas sellaiseen asemaan, jossa voin päivän olla töissä ja kohdata lapset sataprosenttisesti, mutta samalla työpäivän jälkeen jättää sen kaiken taakseni ja keskittyä opiskeluun. Ei tuota kauaa jaksaisi (tykkään olla vähän pitkäjänteisempi työssäni ja asettaa pidemmän aikavälin tavoitteita) mutta tällaisen rajatun ajan se on ihan mukavaa vaihtelua. Eli kesäloman loppu ei tunnu niin pahalta, kun tiedossa ei kuitenkaan heti varmastikaan ole sitä perus 8-16 -arkea joululomaan asti. :)

Ja ette muuten voi kuvitellakaan miten kova ikävä parin päivän aikana on tullut niitä lapsia, joiden lastentarhanopettaja en enää syksyllä olekaan! Huomenna osa heistä palaa päiväkotiin ja osa varmaankin muutaman viikon sisällä. En tiennyt että tämä on näin vaikeaa… <3

Mutta kesästä piti kirjoittaa. Tuntuu, että se hujahti ohi ihan huomaamatta, joten haluan palata hiukan ajassa taaksepäin ja muistella, mitä näiden viikkojen aikana oikeastaan olenkaan tehnyt. Siispä:

Kesällä 2015…

… vietin juhannusta mm. Tarjanteella
… olin kymmenettä kesää mukana Kivi-juhlilla (elokuussa muuten ehtii vielä kesäteatteriin!)
… olen istunut puistossa lukemassa
… olen käynyt Seurasaaressa
… olen – uskokaa tai älkää – saanut gradua vähän eteenpäin
… tein ihanan kahden viikon matkan Ruotsiin ja vähän Tanskaan
… käynyt vanhempieni luona ja silittänyt kissaa
… olen silittänyt myös toista kissaa
… olen syöttänyt sorsia kädestä
… olen opetellut tekemään erilaisia lettejä omiin hiuksiin (heikolla menestyksellä tosin)
… olen tehnyt päiväretken Itä-Uudellemaalle
… olen tavannut opiskelukavereitani ja
… kirjoitellut varhaiskasvatusaiheisia kirjoituksia sinne ja tänne
… olen juonut viiniä
… olen nukkunut pitkään
… tai olen ylipäänsä nukkunut paljon (no siihen tämä loma onkin mennyt!)
… olen leiponut mustikkapiirakkaa (se onkin varmaan ainoa asia, mitä olen keittiössä tehnyt)
… olen ihastunut itse maustettuihin vesiin (kurkku, sitruuna, mansikka, lime jne.)
… olen katsellut iltaisin videoblogeja Youtubesta
… olen katsonut koko Hovimäki-tv-sarjan!

Onhan tuossakin jo. Nyt elättelen toiveita, että jo huomiseksi löytyisi päiväkotisijaisuus, joten täytyy herätä ajoissa. Eli erittäin paljon aikaisemmin kuin normaalisti tänä kesänä… Ja jos ei löydy, niin päivän voisi käyttää graduntekoon. Litteroitavaa ainakin olisi…
Nyt viime kesän Norja-mukista tämän kesän Julita Gård -teetä (Svart och grönt te med smak av smultron, nejlikor, apelsin, äpple, solros och citrongräs.)

Pitkospuut 3v. ja kesälomakuvia


Olin tulossa päivittämään tänne kesälomakuviani, kun WordPress yhtäkkiä onnitteli minua vuosipäivän johdosta. Oli ihan pakko tarkistaa ja kyllä – Pitkospuut näki päivänvalon tasan kolme vuotta sitten!

Kesällä en ole juurikaan päivittänyt blogiani, siihen ei ole riittänyt aikaa eikä energiaa. Huomaan vasta nyt miten väsynyt olen koko kevään ollut. Nyt alkaa jo helpottaa ja vähän jo mielessä polttelee yliopistolukukauden alku. Toisaalta olen koko ajan haikeammin mielin töiden suhteen, viimeisimmän ryhmäni lapsia on kauhea ikävä! Pari kertaa olen muutamasta heistä nähnyt untakin (sellaista että törmätään yhtäkkiä jossain). Toisaalta olen silti helpottunut siitä, että syksy tuo mukanaan vähän erilaisen päivärytmin ja pääsen keskittymään opiskeluun. Odotan innolla etenkin taito- ja taidekasvatuksen sivuainettani!

Palasimme toissapäivänä kahden viikon Ruotsin reissultamme. En viimevuosien tapaan tee nyt erillisiä matkapäiväkirjapäivityksiä, vaan isken kaikki kuvat tähän samaan merkintään. Kuvia tuli otettua tavallista vähemmän, sillä kamerani hajosi keväällä enkä ole hankkinut (vielä) uutta. Alla olevat kuvat on siis otettu kännykkäkameralla, joten jälki on sen mukaista. Kävimme alla esiteltyjen kohteiden lisäksi lukuisissa muissa linnoissa, museoissa ja vanhoissa kirkoissa. Kyllä tuolla alueella nähtävää riittäisi!


Tässä suurpiirteinen kartta siitä, millainen reissu kokonaisuudessaan oli. Se ei ole täysin paikkaansapitävä, lähinnä muistelin reittiä yöpymispaikkojemme mukaan (Linköping 2 yötä, Kalmar, Sandhamn, Malmö (3 yötä), Ängelholm, Mariestad, Örebro, Västerås, Uppsala 2 yötä ja Kapellskäristä klo 01:00 lähtenyt laiva). Emme myöskään ajaneet läheskään noin suoraa reittiä, vaan mutkittelimme siellä ja täällä. Kahdesti kävimme ilman autoa Tanskan puolella: Malmö-Kööpenhamina-Roskilde -väli edestakaisin junalla sekä edestakainen matka Helsingborg-Helsingör lautalla. Matka kesti kaikkiaan 14 yötä. Reissu alkoi keskiviikkona 8.7. klo 3:30, kun lähdimme ajamaan Lahdesta Turkuun… ensimmäisenä päivänä vähän väsytti. Ylitimme meren Siljan Galaxylla, hytti oli jossain keulassa ja sinne kuului koko ajan hirveä räminä ja meteli. Toisaalta oli kyllä nostalgiaakin, olen ollut samalla laivalla aikoinaan abiristeilyllä. :D


Ensimmäiset kuvani ovat Ekenäsin linnasta. Linnan sisällä ei saanut kuvata, joten siksi kuvat ulkopuolelta ja kahvilasta. Kävimme opastetulla kierroksella (ruotsiksi, kuten kaikki matkan kierrokset ja muut asioinnit muutamaa hotelliasiaa lukuunottamatta). Kahvilassa mies suositteli meille muitakin vastaavia kohteita ja jakoi esitteitä mukaan. Ystävällistä palvelua!
Seuraavat kuvat ovat reissun parhaasta ulkoilmamuseosta, Gamla Linköpingistä. Se on vähän kuin Seurasaari keskellä kaupunkia. Alueelle on ilmainen sisäänpääsy, ja erilaisissa rakennuksissa on oppaita kertomassa talojen historiasta. Paikka oli varsin elävä, kävijöiden lisäksi siellä oli asianmukaisesti pukeutuneita henkilöitä mm. pyykkiä pesemässä jne. Eräässä rakennuksessa pääsimme valmistamaan itse köyden vanhoilla puisilla välineillä (ei aavistustakaan miksi sitä laitetta kutsutaan). Nyt olisi hieno itsetehty pyykkinaru, kun vaan tietäisi mihin sen tässä kerrostaloyksiössä laittaisi!

Ostimme alkumatkasta Kulturarvskortetit, kulttuuriperintökortit. Sillä saa suuresta osasta museoita 50 % alennusta ja maksaa nopeasti itsensä takaisin, ainakin jos käy yhtä ahkerasti kuin me. ;) Meillä ainakin oli ihan ehdoton ostos!

 Sitten se minun kohteeni, Astrid Lingdrens Näs Vimmerbyssä. Museo, joka kertoo Astrid Lindgrenistä. Kaupungissa olisi toki se Astrid Lindgrens Värld, joka varmaan vastaa jotain Muumimaailmaa, mutta meille tämä sopi paremmin. Pihapiirissä oli myös Lindgrenin syntymäkoti, joka tosin oli suljettu. Kävimme myös syömässä ihanat lihapulla-smörgåsit! 9 Ostimme matkalta Ruotsin karttakirjan (ei ihan niin hyvä kuin Suomen GT-kartta, mutta tässä sentään näkyy pienemmätkin tiet, toisin kuin aiemmin hankkimassamme Euroopan karttakirjassa). Suosittelen tuollaista jos lähdette naapurimaahan ajelemaan – kartassa näkyy myös erilaisia kulttuurikohteita! Kaikenlaisia linnojakin olisi niin paljon ettei kaikkia ehdi millään näkemään. Sitten Kalmarin linna. Täällä menikin useampi tunti – kävimme ensin opastetulla linnakierroksella, sitten kaupungilla ja toisessa museossa, jonka jälkeen palasimme vielä yhdelle lyhyelle kierrokselle eri teemalla. Sisäpihalla oli lapsille suunnattua ohjelmaa. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä! Malmössä olimme kolme yötä. Ensimmäisenä päivänä teimme junamatkan Kööpenhaminaan ja Roskildeen, toisena päivänä kiersimme Ruotsin eteläkärkeä ja kolmantena jatkoimme ylös Helsingborgiin päin. Yksityiskohta Roskilden kirkosta. Juuri muuta erityisen hienoa kaupungissa ei kirkon lisäksi ollutkaan. Kahvilla käytiin Kööpenhaminassa Café Nordenissa. Huippuhyvää kahvia! Harvoin juon mustana, mutta tämä oli hyvää.
Ruotsin eteläisin piste, check!
Yksi hienoista museo-/linnakohteista, joissa kävimme. Palaan asiaan kun muistan paikan nimen…

Örebrossa kävimme jo viime vuonna, mutta sen jälkeen kaupungille oli ilmestynyt hauskoja taideteoksia – esimerkiksi nämä veden päällä ajelevat polkupyöräilijät.
Lisää ihania ulkoilmamuseoita, Vallby friluftsmuseum. Museorakennuksia, maatilan eläimiä, pullanmuruja kerjääviä kanoja ja vieressä kiekuva kukko. :)


Uppsalassa teimme pienen höyryjunamatkan. Höyryllä yhteen suuntaan ja lättähatulla takaisin!
Uppsalassa seisoi tutulla paikallaan iki-ihana kissakyltti! Ja hetki sen jälkeen vastaan käveli…
…kissa!


Uppsalassa on myös Pekka Töpöhäntä -leikkipuisto, jossa oli tietysti ihan pakko käydä.

Yksi suosikkikohteistani oli Skokloster. Yllä olevassa kuvassa on maailman vanhin lasinen kattokruunu. Siinä on todettu olevan jokin ”tauti” (etenevä kemiallinen reaktio tai joku), eikä sitä enää voida mitenkään pelastaa. Nyt se roikkuu tuossa ilman että kukaan saa koskea siihen. Lasia putoilee sieltä toisinaan, kuulemma niitä välillä löytyy aamuisin alla olevan pöydän päältä. Kattokruunu voi kestää enää viisi minuuttia, viisi kuukautta tai vaikka viisisataa vuotta, kukaan ei tiedä.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä Carl von Linnén kesäpaikassa. <3
Matka oli ihana, vaan on se yhtä mukavaa palata kotiinkin. :)

Borta bra men hemma bäst!

Joululomailua

Joulu on tältä vuodelta ohi, mutta joululoma onneksi jatkuu vielä! Olo on jo nyt varsin levännyt, sillä juuri muuta en olekaan tehnyt. Opiskeluhommia pitäisi saada loman aikana tehdyksi, sillä tiedän etten jaksa niitä tehdä sitten töiden taas alettua (ja silloin painavat päälle jo seuraavat deadlinet). Olen kuitenkin antanut itseni olla, sillä kaipaan minä lepoakin. Katsotaan nyt.

Olen minä ollut jossain asiassa kuitenkin aktiivinen! Olemme opiskelukollegoiden kanssa pistäneet pystyyn Facebook-sivuston paremman varhaiskasvatuslain puolesta. Olemme kirjoittaneet mielipidetekstin Hesariin (ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu) ja seuraava on jo työn alla. Käykää tykkäämässä: Kohti varhaiskasvatuslakia.

Lisäksi olen nukkunut, istunut kahviloissa, vieraillut sukulaisten ja muiden luona, syönyt suklaata, paistanut metsässä nuotiolla makkaraa, syönyt lisää suklaata, ihastellut talvimaisemaa, juonut glögiä… Tänään oli jo pakko syödä ruuaksi salaatti.

Pysäytä kiire, elä tässä hetkessä

Voitin ilokseni liput viikonlopun I love me -messuille Steffit-blogin arvonnasta! Messuilla oli siis ikään kuin viisi tapahtumaa samaan aikaan: kauneus, muoti, terveys, koru&kello sekä luonnollisesti. Itseäni kiinnosti noista lähinnä terveys- ja luonnollisesti-osastot, muut oikeastaan vain ”kävelin läpi”. Koska voitin kaksi lippua ja tykkään kierrellä messuilla yksin, kävin kahtena päivänä. Mainitsinkin, että sain perjantaina pitää töistä ansaitun ylityövapaan, jolloin suuntasin Messukeskukseen ensimmäisen kerran tänä viikonloppuna. Tutustuin tarjontaan, ostin Jungle Juice Barista smoothien ja fiilistelin. Tapasin pikkusiskoni, jonka kanssa käytiin kahvilla ja jatkettiin kiertelyä. Eilen menin messuille uudemman kerran (ja vielä muistutin itseäni matkalla, että ottaisin jotain yleiskuvia messuista – arvatkaa muistinko tämän sitten vasta ratikassa matkalla messuilta kotiin!). Kiertelin uudelleen näillä kahdella osastolla ja neljältä kävin kuuntelemassa odotetun luennon.

Olen seurannut Hidasta elämää -sivustoa jo ainakin parin vuoden ajan. Hidastaminen ja jonkinlainen tietoisempi ajattelu kiinnostaa ja minusta tuon sivuston perustaja Sanna Wikströmiä on mukava kuunnella. Hän selvästi tietää mistä puhuu, sitoo aiheet omiin kokemuksiinsa ja esimerkkeihin, ja on koko ajan jotenkin aidosti läsnä. Mindfulness ja muu sellainen kiinnostaa jossain määrin myös, mutta välillä tämänkaltaiset jutut ”menevät vähän yli” ja sisäinen skeptikkoni (vai kyynikkoni) astuu esiin. Niinpä tekniikkani onkin vain poimia parhaat, itselleni sopivat jutut päältä ja keskittyä niihin. :) Tästä luennosta kuuntelin alkuosan, eli Wikströmin osion.

Hidasta elämää -printtilehti julkaistiin myös messujen yhteydessä. Pidän kovasti tuosta visuaalisesta ilmeestä.

Sanna Wikströmin luennon aiheena oli siis Kiireestä kantapäähän ja kantapään kautta elämään. Aluksi hän kertoi henkilökohtaisista kokemuksistaan, jotka saivat hänet itsensä havahtumaan siihen, ”ettei tässä ole mitään järkeä” ja jotka saivat hänet myöhemmin perustamaan Hidasta elämää -sivuston (tästä aiheesta hän kertoo myös esim. tässä HelsinkiRealin haastattelussa). Tässä hieman luennon antia omien muistiinpanojeni mukaan:

  • Hidastaminen = tasapainoa ”nopean” elämän ja elämänrytmin sekä ”hitauden” välillä. Jos on nopea liikkeissään, täytyy myös vastapainoksi hidastaa ja ottaa omia hitaita pysähtymisen hetkiä silloin kun itselle sopii.
  • Kiire = totuttu toimintatapa, tekosyy olla toimimatta toisin, uskomus ja tunne. Poistuuko kiire tekemällä asioita enemmän ja nopeammin? Niinpä.
  • Peilaaminen. Ihminen peilaa itseään jatkuvasti ulospäin: on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, vastaa kysymyksiin, tekee valintoja, ottaa kantaa, suuntautuu ulospäin. Tulisi löytää tasapaino ulospäin ja sisäänpäin (minä itse, sydämen ääni, intohimot ym.) peilaamisen välillä!
  • Kiitollisuus kiinnittää meidät tähän hetkeen. Kiitollisina olemme läsnä ja koemme, että juuri tämä hetki on merkityksellinen. Se viestii mielelle ja keholle, että kaikki on hyvin, jolloin ”pelkokeskus” (limbisessä järjestelmässä) ei aktivoidu kuten esim. stressaantuneena. Aivojen eri osia voidaan siis aktivoida ajattelemalla tietyllä tavalla. Kiitollisuuden kohteet voivat olla tosi pieniä: ensin ollaan kiitollisia pienistä asioista, ja vasta sitten voivat tapahtua ne ”isot asiat” (eli ei näin: ”mä olen kyllä kiitollinen sitku oon saanut asian X” vaan jotenkin näin: ”olen kiitollinen asioista Y, Z ja Å”, jolloin ehkä asia X:kin tapahtuu kun sille antaa aikaa ja tilaa).
  • Mutku, sitku, voiku = ihmisen elinkaari. ”Mutku mulla ei oo varaa siihen-ja-tähän.” -> ”No oon kyllä onnellinen sitku niin-ja-näin tapahtuu.” -> ”Voiku olisin tehnyt silloin näin ja elänyt noin.” Kokeile asettua toiseen perspektiiviin itsesi ulkopuolelle ja kuvittele, että katsot tämänhetkistä itseäsi esimerkiksi kuusikymppisen itsesi silmin: kylläpä olet nuori ja sinulla on se-ja-tuo asia noin hyvin! Tai ajattele kuusikymppistä itseäsi kahdeksankymppisen silmin: kylläpä olet nuori ja vetreä! Kaikki riippuu näkökulmasta.
  • Ihminen kokee nykyhetkeksi 8 sekuntia. Wikströmin mukaan siis ”elämä on 8 sekuntia”, sen ulkopuolella elämme joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tässä 8 sekuntissa tapahtuu paljon, mutta emme ehdi havaita sitä (kiire).
  • Hiljaisuus. Usein hiljaisia hetkiä paetaan esim. kännykkään jne. Uskalla olla oman itsesi kanssa! Opettele kuuntelemaan itseäsi ja omaa sisäistä ääntäsi (”miltä musta oikeasti tuntuu”).
  • Ilo on meidän kaikkien sisällä. Katso vaikka lapsia, jotka iloitsevat pienimmistäkin asioista (allekirjoitan!). Aikuiset kasvattavat erilaisia suojamuureja, joita yrittävät sitten jossain vaiheessa kuoria pois, jotta elämänilo tulisi esiin. Ilo on meidän sisällämme, sitä on turha etsiä ulkopuolelta!

Hidasta elämää -lehdestä.

Wikström mainitsi luennollaan ”pari viikkoa sitten painosta tulleet” stressinhallintakortit, joita oli messuilla myynnissä. Olin jo ennen luentoa niitä vähän hypistellyt, ja kun teimme luennon aikana pari korttien harjoitusta, päätin käydä ostamassa sellaiset itsellenikin. Jos pidin tuon Hidasta elämää -lehden ulkoasusta, niin vielä enemmän tykkään noiden korttien ilmeestä! Korttipakka kulkee tästälähin aina laukussani!


Korttien käyttöohjeet:

Sekoita kortit, ja valitse satunnaisesti yksi kortti – kuten ehkä joskus lapsena kurkkasit lorupussiin, tillintallin tömpsis. Voit myös mielessäsi pyytää parasta mahdollista korttia juuri tämänhetkiseen tilanteeseesi.

Tee kortin harjoitus, ja arvioi sen vaikutus vasta harjoituksen jälkeen. Älä valikoi etukäteen, sillä saattaa olla, että harjoitukset kuulostavat etukäteen hassuilta tai ehkä jopa oudoilta. Mutta entä jos ne toimivatkin?

Kun löydät itsellesi sopivimpia harjoituksia, voit kirjata hajoitusten numerot ylös muistiin.

Tärkeintä on kokeilla, opetella ja toistaa harjoituksia mahdollisimman monta kertaa päivässä arjen keskellä, jotta niistä tulee rutiini. Saatat huomata harjoitusten myötä, että stressinhallinnan harjoittamisen mahdollisuudet ovat jokaisessa arkisessa toiminnossa, joko ajan ja kaikkialla.

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Siispä kiitos etenkin Steffille lipuista ja tietenkin Sanna Wikströmille luennosta ja näistä korteista! Tällaisia juttuja minä bongasin messuilta, kävikö kukaan lukijoistani siellä? Millaisia juttuja löysitte?

Ja sitten se tärkein: ensi viikonloppuna on vihdoin Kirjamessut! <3