Jaetaan joulumuistoja!

1

Jouluun liittyy paljon perinteitä ja muistoja. Olen lapsesta asti rakastanut joulusta puhumista: olemme siskoni kanssa käyneet vuodesta toiseen läpi jouluaaton perinteet (kuusi koristellaan aamulla, lastenohjelmat ovat pakollisia, joulupuuro pitää olla ja niin edelleen), olen myös päiväkirjoihin kirjoittanut ylös paljonkin jouluun liittyviä asioita. Siksi on ollut hauskaa tutustua Sukuseikkailu-kirjan lisämateriaaleihin, joulukysymyksiin! (Kirjasta lisää mm. täällä.) Niitä voisi käyttää joulukalenterin muodossa (vinkki ensi vuodelle!), tai ne voi leikata irti ja vaikka laminoidakin, ja käyttää vaikka pelikortteina. Näitä voisi käyttää yhtä hyvin esimerkiksi esiopetusryhmissä, koululuokissa, työpaikoilla kuin perheen ja suvun joulun vieton ohjelmanumeronakin. Kysymykset voi ladata klikkaamalla tästä! (Samalta sivulta voi ladata myös muuta toimivaa materiaalia, kannattaa tutustua!)

2

Mitä tuohon yllä olevaan kysymykseen tulee, olen ihastunut hyasintteihin. En ole erityisemmin joulukukkaihminen siinä mielessä, että en ole varmaankaan koskaan itse ostanut mitään kukkia jouluna. Joskus olen jostain saanut joulutähden, mutta muuten omiin jouluperinteisiini eivät kukat ole sen kummemmin kuuluneet. Jostain syystä päädyin kuitenkin muutama päivä sitten ostamaan tuollaisen yhden yksittäisen hyasintin, joka nyt ikkunalaudallani kasvaa. Yllätyin, miten vahvasti nostalginen tuoksu tuossa hyasintissa kuitenkin on! Yhtäkkiä mieleen tuli joulut 1990-luvun alussa ja luulen muistavani jopa sen, missä kohdassa olohuonetta niitä silloin oli. Muistelenkin nähneeni niitä ehkä vuonna 1991 kuvatussa kotivideossammekin, voin toki muistaa väärinkin.

3

Läheiseen puistoon ilmestyi perinteinen joulukuusimyynti, ja kävelin tarkoituksella ohi, jos jossain lähistöllä olisi edes pienen pieni kuusen oksa… Ja olihan siellä, tuollainen ihan pikkuinen. Mutta se tuoksuu ihanasti joulukuuselta!

Millaisia tuoksuja teidän jouluunne liittyy?

Mainokset

Teejoulukalenteri

20161203_103239-2

Hyvää toista adventtia! Mainitsin eilisessä kirjoituksessani, että meillä on nyt kaksi teejoulukalenteria, kun sain myös Salaiselta jouluystävältäni toisenlaisen teekalenterin (ks. eilinen kirjoitus). Lupasin esitellä molemmat. Yllä olevassa kuvassa on aikaisemmin itse ostamani kalenteri, jonka joku on saattanut jo Instagramin puolella huomatakin. Se on English Teashopin kalenteri, joka koostuu 25 pikkuisesta pahvilaatikosta.

20161203_103307-2

Pahvilaatikoiden sisällä on yksi teepussi, yhteensä niitä on muistaakseni 12 erilaista. Mukana on sekä mustaa että vihreää teetä, ja kaikki luomua. Rakastan kuitenkin ennen kaikkea tuota pikkulaatikoiden kokoelmaa – tämä on niin monikäyttöinen kalenteri, etten ole vielä edes päättänyt, miten sen hyödynnän. Ensi vuonna sen voisi hyvin ainakin käyttää uudelleen joulukalenterina. Laatikoihin voisi laittaa joko uusia teepusseja (silloin tosin niiden pitäisi ehkä olla yksittäispakattuja, kun niitä ei saa enää käärittyä muoviin) tai mitä tahansa pientä.

20161203_154921-2

Eilen saamani teejoulukalenteri on toisenlainen. Se on pakettina pienempi, ja teepussit ovat yksittäispakattuina pinossa sen sisällä. Teepussit on numeroitu ja ne tulevat numerojärjestyksessä laatikon alaosasta.

20161203_154902-2

Tämäkin on pöydälle aseteltuna oikein kaunis ja tunnelmallinen kalenteri! Voittavat kyllä mennen tullen suklaakalenterit. :) Yksi suklaakalenterikin minulla on (sain sen lahjaksi) sekä pieni postikortin kokoinen kuvakalenteri Helsingin Kaupunginmuseosta. Näitä on kiva availla pitkin päivää!

20161203_135647-2

Ihana paketti!

20161203_131743-2
Sain eilen illalla tekstiviestillä ilmoituksen, että paketti on noudettavissa pakettiautomaatista. Arvasin heti, että kyseessä on Salaisen jouluystäväni viimeinen paketti. Ja miten ihana paketti olikin!

20161203_131751-2

Ihanan jouluinen kortti paljasti pakettien lähettäjäksi Joulumatkalla-blogin Mimmin. Lämmin kiitos näistä ja edellisistä paketeista, ovat tuoneet paljon iloa marras-joulukuuhun ja saaneet joulunodotuksen kunnolla käyntiin!

20161203_132130-2

Tämä paketti sisälsi herkullisia suklaatryffeleitä, jouluisen karkkitangon, tuikkuja, enkelikoristeen, hyväntuoksuista käsivoidetta ja aivan ihanan tee-adventtikalenterin! Yksi toisenlainen teekalenteri itselläni itse asiassa jo onkin, mutta koska meitä on kaksi teenjuojaa (minä juon kyllä myös kahvia), niin ei tarvitse ainakaan enää neuvotella, että kumpi sen päivän teen juo. ;) Esittelen molemmat kalenterit vielä tarkemmin hieman myöhemmin!

Suurkiitos myös Salaisen Jouluystävän järjestäjälle, Kohti joulua -blogille!

Helppo joulukuusiaskartelu lapsille

20161117_145515-2
Valmis jouluusi odottamassa koristeitaan!

Joulukuun ensimmäinen päivä! Peruin viime viikolla sanojani blogijoulukalenterin suhteen, mutta lupailin silti jouluaiheisia kirjoituksia joulukuun aikana – pääasiassa siis päiväkoteihin vinkkeinä, joita toki kaikki muutkin saavat hyödyntää. Tässä niistä ensimmäinen!

20161117_145542-2

Ensin piirretään mahdollisimman tukevalle kartongille kaksi samanlaista kuusta, ja leikataan ne irti. Kuusen koolla ei ole väliä, kunhan molemmat puolet ovat suunnilleen samankokoisia.

20161117_145618-2

Toiseen kuuseen leikataan viilto alaosaan ja toiseen kuuseen sen yläosaan. Viiltojen tulisi ulottua noin puoliväliin kuusta. Kuusen koristelu kannattaa myöskin hoitaa tässä vaiheessa (toisin kuin kuvissa). Molemmat kuusen puolikkaat siis koristellaan molemmilta puolilta. Väriliidut näkyvät tummassa kartongissa hyvin, minkä lisäksi voi esimerkiksi leikata erivärisistä papereista muotoja ja liimata ne kuuseen. Myös pumpulin liimaaminen lumeksi näyttää hienolta!

20161117_145657-2

Lopuksi kuusen puolikkaat asetetaan viiltojen kohdalta kuvan tapaan lomittain. Tarvittaessa ylä- ja alareunat voidaan vielä kiinnittää teipillä yhteen, jotta kuusi varmasti pysyy pystyssä.

Pienemmille lapsille vielä helpompi versio joulukuusesta:

20161110_110329-2

Tässä askartelussa puolikkaan ympyrän muotoinen kartonki nidotaan yhteen kuuseksi (tai ”hatuksi”). Lapsi saa levittää liimaa kuuseen ja kiinnittää siihen esimerkiksi pumpulia. Kuvassa näkyvä liima pumpulin alla kuivuu lopuksi läpinäkyväksi. Samalla tavalla pumpulin sijaan voidaan liimata mitä tahansa kuusenkoristeiksi: paperin paloja, rypistettyä silkkipaperia tai silkkipaperisuikaleita, langanpätkiä…

Päiväkoteja kehotan tietysti pohtimaan ensin, mitä tavoitteita varten tällainen kuusiaskartelu toteutetaan. Hienomotoristen taitojen kehittymisen lisäksi tämä voidaan sitoa erilaisiin oppimiskokonaisuuksiin ryhmästä riippuen. Uusi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja pdf-muodossa täällä.

Kiire!

20161121_094002
Lapsiryhmän vaatteet Lastentarhamuseon naulakossa. Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kuvaa päivittäistä ruuhkaa ajatuksissani.

Lupailin aikaisemmin, että tänä vuonna nähtäisiin ”tekemisvinkkejä lapsille” -aiheinen blogijoulukalenteri, mutta ikävä kyllä marraskuu on töiden ja opintojen osalta äärimmäisen kiireinen ja tälle kalenterille on ollut mahdotonta löytää aikaa, vaikka niin toivoinkin. Luulen siis, että tätä joulukalenteria ei valitettavasti ole sittenkään tulossa. :( Pyrin kuitenkin kirjoittelemaan aiheeseen liittyviä päivityksiä pitkin joulukuuta – en kuitenkaan päivittäin!

Mutta palataan asiaan! Nyt palaan kahden ryhmätyön pariin…

Seitsemän kohdetta Suomessa

20161106_113941-2

Arvostelukappale saatu.

Kuinka moni teistä muistaa, montako Unescon maailmanperintökohteeksi määriteltyä kohdetta Suomessa on? Tai mitkä ne kohteet ovat? Voin myöntää, etten olisi luultavasti osannut luetella kaikkia seitsemää tuosta vain, vaikka kaikissa niissä olenkin vajaan kymmenen vuoden sisällä vieraillut vähintään kerran. Museoviraston julkaisema uusi teos Suomen maailmanperintökohteet – Världsarvet i Finland (2016) esittelee kaikki kohteet kattavasti erinomaisten kuvien kera.

20161106_113729-2

Olin aluksi hieman skeptinen ja kuvittelin, että kohteiden perustiedot on vain siirretty nettisivuilta kansien väliin sellaisenaan – ja mietin, että mitä iloa sellaisesta kirjasta oikeastaan onkaan. Museovirasto esittelee itsekin kohteet ytimekkäästi sivuillaan. Kirja ei kuitenkaan tuottanut pettymystä, vaan sitä uppoutui lukemaan pitkäksikin aikaa! Teos avaa kiinnostavalla tavalla sekä kohteen itsensä historiaa että sen tietä maailmanperintökohteeksi. Ja juuri tuo ajatus, ”miten tästä on tullut osa Unescon listaa”, on kiinnostava. Kirjan alussa Juhani Kostet kirjoittaa Unescon maailmanperintölistasta otsikolla Maailmanperintö  – kaikkien omaisuutta. Myös Stefan Wessman tekee hyvän katsauksen maailmanperintösopimukseen ennen ja nyt.

20161106_113812-2

Suomen maailmanperintökohteet esitellään siinä järjestyksessä, jossa ne on listalle hyväksytty. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on itsellenikin tuttu Suomenlinna. Suomenlinnan ominaislaadun Sakari Mentu tiivistää mielestäni hyvin tässä: ”Asukkaiden tietoisuutta maailmanperintökohteen poikkeuksellisista asumisoloista pidetään yllä ja vastavuoroisesti suojellaan asukkaiden yksityisyyttä kehittämällä kulttuurimatkailun toimintatapoja.” Myös toisessa kohteessa, Vanhassa Raumassa, korostuvat samanlaiset elementit. Artikkelin kirjoittajat Jyrki Niittyvirta, Laura Puolamäki, Mervi Tammi ja Jussi Telaranta korostavat, että tämä pohjoismaisen puukaupungin malliesimerkki on edelleen ihmisten asuinkaupunkina. Usein olen törmännyt ajatukseen ja mielikuvaan siitä, että ”maailmanperintökohde” tai ”kulttuuriperintökohde” mielletään museoksi sanan negatiivisessa merkityksessä. Tiedättehän stereotypian museosta pölyisenä, pysähtyneenä ja tylsänä paikkana (stereotypia, josta museot kaikin voimin pyristelevät eroon ja ovat siinä mielestäni onnistuneetkin). Suomen maailmanperintökohteet ovat kuitenkin myös Suomenlinnan ja Vanhan Rauman kaltaisia paikkoja, jotka ovat edelleen aktiivisessa käytössä.

20161106_113830-2

Janne Könönen esittelee kolmantena kohteena Suomen ainutlaatuisimman kirkon, Petäjäveden vanhan kirkon. Tämä on myös yksi henkilökohtaisista suosikeistani listalla. Artikkelin alussa kerrotaan itävaltalaisen taidehistorioitsija Josef Strzygowskin hehkuttaneen vierailunsa jälkeen kirkkoa Hufvudstadsbladetissa vuonna 1923. ”Strzygowski väitti nähneensä Petäjävedellä jotain samaa kuin tutkimusmatkoillaan kaukaisessa idässä ja suositteli taidehistorioitsijoille tästedes matkustamista oppimatkoillaan ennemmin Keski-Suomeen kuin Italiaan tai Kreikkaan. Petäjäveden vanha kirkko oli hänen mukaansa jopa renessanssin runsaskoristeisia kirkkoja arvokkaampi, ja vain syrjäinen sijainti oli estänyt sitä kohoamasta Rooman tai Pariisin mestariluomusten rinnalle.” Kirkkoa ehdotettiin Unescon listalle vuonna 1991, ja vuonna 1994 se sinne pääsikin.

Toinen suosikkikohteeni on neljäntenä esiteltävä Verlan teollisuusmiljöö. Olen käynyt Verlassa muutamaankin kertaan sekä tehtaan opastetulla kierroksella että ihan vain ulkoapäin ihailemassa. Jos vain suinkin joskus pääsette, niin kannattaa osallistua opastukselle – tehdas herää eloon ihan eri tavalla, kun sen historian kuulee paikan päällä. Kirjassa Eero Niinikoski kertoo, miten tehdas on välttynyt purkamiselta ja on yhä tänäkin päivänä pystyssä kuin ihmeen kaupalla. Samaan asiaan viittasi opetusneuvos Veikko Talvi tehdasmuseon 10-vuotisjuhlassa: ”Jos tehtaat eivät kannata, ne lopetetaan. Jos ne taas menestyvät, niitä laajennetaan. Molemmissa tapauksissa vanhoja rakennuksia häviää ja perinnettä katoaa.” Verla on tässä suhteessa – onneksi – poikkeus.

20161106_113851-2

Viidentenä Eeva Raike kirjoittaa Sammallahdenmäestä. Kuten listan muutkin kohteet, myös nämä kiviröykkiöt ovat näkemisen arvoiset. Raiken mukaan Sammallahdenmäkeä käytettiin hautapaikkana pronssikauden alusta varhaiselle rautakaudelle saakka. Yllä olevassa kuvassa on myös esimerkki siitä, miten joidenkin artikkelin lopussa on kirjallisuusluettelo, johon perehtymällä voi kiinnostuneet saada lisätietoa. Kaikki tekstit kirjassa on sekä suomeksi että ruotsiksi. En tiedä olisiko se ollut kirjallisuusluettelon kohdalla välttämätöntä, kun kirjojen nimet ovat joka tapauksessa suomeksi, mutta ainakin se palvelee täysin molemmilla kielillä lukevia. Aluksi oli hieman totuttelemista siinä, että sivun tekstit ovat aina vierekkäisillä palstoilla sekä suomeksi että ruotsiksi – jatkoin aluksi automaattisesti suomenkielisen palstan viimeisen sanan jälkeen oikeanpuoleiselle palstalle, eli ruotsinkieliselle versiolle… Mutta tähän tottui kirjan edetessä, eikä se liiemmin häirinnyt.

Kuudes kohde poikkeaa aiemmista. Pekka Tätilä esittelee Struven ketjun, joka on siis kolmiomittauspisteiden muodostama ketju läpi Suomen. Kolmiomittauksella on aikoinaan pyritty määrittämään maapallon kokoa ja muotoa, ja se on artikkelin perusteella ilmeisesti edelleen ihan käyttökelpoinen menetelmä, vaikka satelliitit ja muut ovatkin niitä tämän päivän välineitä. En ole itse käynyt kaikilla ketjun pisteillä, mutta muutamassa niistä kyllä. Myönnän, ettei minulla ollut hajuakaan ensimmäisillä kerroilla, että mistä tässä oikein on kysymys. Artikkeli on onneksi selväsanainen ja sen luettuaan ymmärtää jo paljon enemmän! Struven ketjun pisteet Suomessa ovat Mustaviiri, Porlammi, Oravivuori, Alatornio, Aavasaksa ja Stuorrahanoaivi. Nämä olisi hauska kyllä käydä kaikki läpi!

Viimeinen, seitsemäs kohde on myöskin yksittäistä rakennusta tai kaupunginosaa laajempi, nimittäin Merenkurkun saaristo. Otsikossa käytetään kuvaavaa ja kaunista nimitystä, jääkauden ulkomuseo. Omasta mielestäni kiinnostavinta tässä oli Tiina Hautalan kuvaus yhdestä syistä, miksi saaristo on listalle päätynyt: ”Merenkurkun saaristo sai maailmanperintöstatuksen osaltaan myös siksi, että se täydentää erinomaisesti luetteloon jo aiemmin nostettua Merenkurkun ruotsinpuoleista Korkeaa rannikkoa. Ruotsalaiset kutsuvat Suomen puoleista rannikkoa myös nimellä Matala rannikko, ja nämä nimitykset kuvaavatkin hyvin alueiden yhteistä erityisyyttä. Maisemalliset erot näyttävät maankohoamisen eri tavoin. Korkealla rannikolla maankohoamisen merkit voi havaita liikuttamalla katsettaan pystysuunnassa, kun Merenkurkun saaristossa kannattaa päätä kääntää sivulta toiselle. Yhdessä alueet muodostavat maapallon merkittävimmän maankohoamisen tutkimusalueen.” Sekä tämä että Struven ketju siis ulottuvat hieman eri tavoin myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lopuksi on pakko vielä hehkuttaa kirjan kuvitusta. Kansi ei ehkä ihan tee oikeutta kirjan sisällölle ja taitolle, vaikka senkin kuva on kaunis (en esimerkiksi Kirjamessuilla aluksi kiinnittänyt tähän mitään huomiota Kansallismuseon hyllyssä, vaikka tiesin tämän nimisestä kiinnostavasta kirjasta), mutta sisäsivujen kuvat ovat huikeita!

(Ja hei, blogiani seuraavia opettajia saattaisi kiinnostaa Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Maailmanperintökohteet perusopetuksessa -verkkosivujen materiaali!)

Suomen maailmanperintökohteet. Världsarvet i Finland.
2016
Helsinki: Museovirasto
Museoviraston julkaisuja 6.

Salaisia paketteja

20161101_182931-2

Tavallista raskaampi työpäivä oli tänään lopussa, kun puhelimeen tuli yhtäkkiä tekstiviesti: lähetyksesi on noudettavissa pakettiautomaatista! Kävin siis kotiintulomatkalla sen samantien hakemassa, enkä meinannut malttaa kotiin asti. Arvasin jo etukäteen ja pakettiosoitekorttikin sen paljasti, että kyseessä on Salaisen jouluystäväni ensimmäinen paketti!

20161101_182941-2
20161101_182958-2

Laatikko koostui pienemmistä paketeista, jotka oli kääritty kauniin väriseen lahjapaperiin. Mukana oli myös ihana kortti – eikö olekin nätti! Kortin sanoma make it simple but significant osuu ja mietin jo kuumeisesti mihin sen laittaisin ja missä se parhaiten pääsisi oikeuksiinsa.

20161101_183244-2

20161101_183321-2

Pienistä paketeista paljastui kaikkea ihanaa, jotka sopivat jotenkin täydellisesti juuri tähän hetkeen! Starbucksin vuoden 2016 joulukahvi on jo pakettina jouluinen, ja Joulu maalla -lehti virittää tunnelmaan. Vielä en ole lehteä lukenut (en muitakaan joululehtiä vielä tänä vuonna), mutta paneudun siihen varmasti vielä kunnolla glögilasin tai joulukahvin parissa! Grenna Polkagriskokerin vadelma- ja mustikkatyynyt olivat hauska yllätys – vuonna 2014 kävimme kesälomareissulla Ruotsissa Grännassa, josta nuokin makeiset tulevat. En tiedä oliko tämä sattumaa vai onko Salainen jouluystäväni käynyt lukemassa blogiani, mutta joka tapauksessa tämäkin osui oikein hyvin. ;)

Paketissa oli myös jalkakylpy ja -voide sekä hyväntuoksuinen oliivisaippua, joka toivottaa ihania hetkiä arjen keskelle. Niitä hetkiä tässä syksyn pimeydessä kaivataankin!

Lämmin kiitos siis Jouluystävälleni, kuka sitten oletkin! <3