Kuten näkyy, blogi on aikoinaan jäänyt ”tauolle” ja todetaan nyt virallisesti, että blogia ei enää päivitetä. Bloggausinnostus hiipui pikkuhiljaa ja lopulta katosi kokonaan, ei mitään sen dramaattisempaa.
Pitkospuut jää kuitenkin ainakin toistaiseksi olemaan ja vanhoja kirjoituksia voi selailla. Säännöllisin väliajoin tietyt postaukset keräävät yhä lukukertoja (varhaiskasvatus ja joulu ovat aika suosittuja!), eli olkoon täällä jos niistä olisi jollekin iloa.
Ja ihanaa syksyn alkua kaikille! :)
Hei taas pitkästä aikaa! Huomaan, ettei töiden ja opiskelun lisäksi ole riittänyt aikaa tai voimia blogin suhteen, mutta nyt alkaa helpottaa. Periaatteessa olen yhtä esseetä ja seminaarityön opponointia vaille valmis varhaiskasvatuksen maisteri (kunhan saavat kurssisuoritusmerkinnät eteenpäin). Teen varmasti opinnoista ja valmistumisesta vielä oman erillisen kirjoituksensa. Tähän väliin kuitenkin kuulumisia pääsiäislomalta! Se on nimittäin sattumalta ollut varsin taidepainotteinen.
Pääsiäisloma alkoi oikeastaan jo torstaina, sillä se oli vapaapäivä töistä (teen osa-aikaista työaikaa heinäkuun loppuun asti). Kävimme Sinebrychoffin taidemuseossa, jossa on tällä hetkellä esillä perusnäyttelyn lisäksi ”hollantilaisen klassismin kirkkaimman tähden”, Caesar van Everdingenin (1616/1617–1678) teoksia. Näyttelystä lisää täällä.
Pääsiäislomalla teimme myös pienellä porukalla päiväretken Tampereelle. Matkalla kävimme ensin Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa, jossa en ollut käynyt koskaan aikaisemmin. Kimmo Pyykön teosten lisäksi esillä on tällä hetkellä Anssi Kasitonnin teoksia. Erityisesti Kasitonnin videoteokset olivat kiinnostavia – sekä hauskoja ja humoristisia että ajatuksia herättäviä. Ainakin niistä riitti keskusteltavaa! (Ja mitä sille yhden videoteoksen toiselle madolle kävi? Tai Masalle loppuratkaisun jälkeen?)
Kimmo Pyykkö -museosta minulla on vain yksi kuva, yllä oleva itsensä Urho Kekkosen tekemä taideteos.
Kangasalta ajoimme Tampereelle syömään (Tivoli smørrebrød & øl, suosittelen!). Kävimme ensimmäisenä Tampereen taidemuseossa, jossa on syntymäpäivääni 28.5. asti esillä ”Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa” -näyttely. Näyttely tuo esille tuntemattomampia, mutta kuitenkin varsin merkittäviä, naistaiteilijoita 1900-luvun alkupuolelta. Pakko todeta, että opastetulla kierroksella voisi saada näyttelystä vielä enemmän irti. Jos siis sellaiselle satutte pääsemään, niin uskoisin, että kannattaa mennä! Aihe ja näyttelyn sisäiset teemat ovat erittäin kiinnostavia.
Taidemuseosta kävelimme kirpeän keväisessä säässä Näsilinnaan, siis museo Milavidaan. Rakennus oli tuttu Taistelu Näsilinnasta 1918 -elokuvasta, mutta tietoni itse rakennuksen pidemmästä historiasta olivat varsin vähäiset.
Museossa on tällä hetkellä esillä kaksi näyttelyä. Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit -näyttely ”seuraa Wilhelm Nottbeckin ja hänen perheensä loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella aina siihen saakka kunnes suvun viimeisetkin jäsenet jättävät Tampereen 1900-luvun alussa. Vuosiin mahtuu niin menestystä kuin kipeitä menetyksiäkin.” (Lähde.) Ihanat pokat -näyttely on museon uusin vaihtuva näyttely, joka esittelee silmälasien historiaa.
Otimme ääniopastuksen, jonka laitteet olivatkin tuttuja kesän 2015 Ruotsin reissultamme – samanlaiset olivat käytössä parissakin museossa. Näyttelyssä kuljetaan siis kuulokkeet korvilla, ja eräänlaisia nappuloita osoitetaan noilla kuvassa näkyvillä laitteilla (ja painetaan niistä), jolloin kuulokkeista alkaa kuulua kyseiseen huoneeseen liittyvä opastus. Käteviä! Harmillisesti tosin vievät sen vuorovaikutuksen mahdollisuuden, ja mekin sitten hiljaa kävellen kuljimme näyttelyn läpi. Näyttelyssä oli myös paljon muuta, kuten kuvia, tekstejä, kosketusnäyttöjä ja niin edelleen. Ilmankin ääniopastusta siis pärjää, mutta mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa ottaa tietysti kaikki irti.
Pidin siitä, miten Milavidassa oli jätetty näkyviin joitain jälkiä rakennuksen historiasta. Esimerkkinä yllä olevassa kuvassa näkyvät jäljet sisällissodan taisteluista. Paikalla ollut opas näytti myös lattiaan jääneet veritahrat, joihin tuskin olisimme kiinnittäneet huomiotamme. On hienoa, että tällaistakin historiaa halutaan välittää, eikä ”uudisteta” kaikkea. Rakennuksissa pitää näkyä niiden kerroksellisuus!
Rakennuksessa toimii museon lisäksi myös kahvila- ja ravintolapalveluita tarjoava Ravintola von Nottbeck / Cafe Milavida. Täällä nautimme vielä kahvit ennen kotiinlähtöä.
Varsinainen taidepääsiäinen kyllä! Mukavaa vaihtelua esseiden kirjoittelulle.
Hyvä kuntavaaliehdokas,
Olen lastentarhanopettaja ja valmistun tänä keväänä varhaiskasvatuksen maisteriksi. Varhaiskasvatusasiat ovat tällä hetkellä suurin kuntavaalien äänestysperusteeni, ja niin se taitaa olla koko alalla muutenkin. Ala on uudistumassa vauhdilla sekä sisällöllisesti (uuden Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä) että rakenteellisesti (jatkuvat kiristyspaineet hallituksen suunnalta). Opettajuuden ja varhaispedagogiikan korostaminen on muutosten läpiviemiseen paras ratkaisu. Yliopistolliseen lastentarhanopettajan koulutukseen panostaminen ja siten pedagogisen laadun turvaaminen takaa lapsille laadukkaan varhaiskasvatuksen, joka tutkitusti on pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu. Varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuo itsensä seitsenkertaisesti takaisin. Yle Areenasta on tällä hetkellä katsottavissa myös kiinnostava dokumentti nimenomaan varhaisvuosien merkityksestä koko meidän elämäämme: http://areena.yle.fi/1-3034984.
Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitäsi varhaiskasvatuksesta esimerkiksi nettisivuillasi.
Lastentarhanopettajaliiton sivuilta (klikkaa tästä) löytyvät varhaiskasvatukseen liittyvät kuntavaalitavoitteet ja tiedoston toisella sivulla on suorat kysymyksetkin, joihin voit mielellään vastata. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös liiton verkkosivuilta ladattavaan Pedagogiikan aika -julkaisuun, jossa varhaiskasvatuksen ajankohtaisimmille asioille kirjoitetaan tiiviisti myös perustelut. Julkaisu löytyy osoitteesta http://www.lastentarha.fi/cs/ltol/Varhaiskasvatuspaiva%202016. (16.3. vietetään muuten valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää, mikä kannattaa huomioida vaalejakin ajatellen!)
Tänä vuonna vietetään myös suomalaisen lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden verkkosivuilla julkaistaan pitkin vuotta blogikirjoituksia aiheeseen liittyen, ja sivuilla on luettavissa myös tiivis historiikki koulutuksen historian vaiheista. Suosittelen tutustumaan! Sivu löytyy osoitteesta http://www.lastentarhanopettajankoulutus125.com .
Ystävällisin terveisin,
Potentiaalinen äänestäjäsi
Kukaan ei varmaan ole välttynyt siltä tiedolta, että Lahdessa järjestettiin tämän vuoden MM-kisat. En ole millään tavalla urheiluihminen tai edes penkkiurheiluihminen, mutta kun nyt Lahdessa oltiin, niin päädyin viimeisenä kisapäivänä katsomaan miesten 50 kilometrin hiihtoa ihan paikan päälle! Ja tykkäsin kovasti! Sää oli mitä parhain ja meillä oli liput Metsäkatsomoon – juoksimme siis pitkin metsiä etsimässä aina parasta paikkaa ladun varressa. Palkintojenjakoa siirryimme katsomaan ihan pääkatsomoon. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan!
Ostin (siis itse, kyseessä ei ole sponsoroitu postaus) itselleni vihdoin smoothie-blenderin, näppärän pienen tehosekoittimen. Edellinen meni rikki jo kauan aikaa sitten. Paras puoli tässä on se, että smoothien voi valmistaa suoraan juomapulloon, eikä tarvitse erikseen kaataa sitä ensin kannusta. Pullon voi napata matkaan mukaan tai ilman kantta se toimii kätevästi myös korkeana mukina. Pulloja tuli pakkauksessa kaksi.
Huomaan kuitenkin, että oma mielikuvitukseni smoothieiden suhteen on hyvin rajallinen, ja siksi haluaisinkin tietää teidän omat suosikkireseptinne! Mikäli vastauksia kertyy useampi, nostan ne vielä erilliseen postaukseen, jossa mahdollisesti testailen niistä ainakin osaa. Kommentoi siis tähän; mitä suosikkismoothieesi tulee?
Juhlan kunniaksi valitsin yöpaidaksi Pikku Kakkosen t-paidan.
Onnea 40-vuotiaalle Pikku Kakkoselle! Huomenna keskiviikkona 11.1.2017 klo 14:30 lauletaan kaikkialla yhteen ääneen onnittelulaulu, eli tietysti kaikille tuttu postilaulu. Päivä huipentuu illalla klo 19 esitettävään dokumenttiin, joka on kyllä aivan pakko katsoa.
Pikku Kakkonen on myös minulle erittäin tärkeä ja rakas ohjelma, jota katson toisinaan vieläkin (sen voi kätevästi verhota siihen, että lastentarhanopettajana pitää olla kärryillä siitä, mitä lapset katsovat ja mistä he puhuvat – tosiasiassa katsoisin ohjelmaa varmasti joka tapauksessa). Siihen liittyy monenlaisia muistoja koko lapsuusajalta.
Jokainen on varmaankin joskus lapsena pelännyt jotain ohjelmaa. Minulle tällainen pelottava ohjelma oli Rölli. En muista sinänsä mitään suoraan Rölliin liittyviä pelon aiheita, mutta muistan kyllä miten juoksin heti nurkan taakse keittiöön, jos juontaja ilmoitti, että seuraavaksi katsotaankin Rölli. Muistan myös erään yksittäisen automatkan, kun autossa kuunneltiin c-kasetilta (kasetti oli nimeltään Bestis) lastenlauluja, ja yhtäkkiä sieltä alkoikin Röllin tunnari. Se piti sammuttaa saman tien, en muista aloinko itkeä vai muuten vain kovaan ääneen vaatia, että se kelataan. Muistan myös yhden reissun, jolloin makoilin asuntoauton takaosassa olevalla sängyllä, ja aloin jostain syystä ajatella, että mitä jos sängyn alla olisikin Rölli. Jonkun piti kai kurkistaa ja varmistaa, ettei siellä todella ollut mitään. Jossain vaiheessa pääsin sitten yli tästä ja myöhemmin Röllistä tuli yksi suosikkilastenohjelmistani. Oivalsin sen nerokkaan kielenkäytön erityisesti lauluissa, ja visuaalisesti metsä oli todella inspiroiva tausta tarinoille. Näistä uudemmista animaatioelokuvista en niin perusta, kyllä siellä pitää olla Allu Tuppurainen hyppimässä Röllinä metsässä ihan oikeasti!
Pelottaviin ohjelmiin liittyy tietysti myös se kuuluisa Varokaa heikkoa jäätä -varoitus. Se oli samaan aikaan niin kiehtova ja jännä, että myös vähän ahdistava. Muistan sen tunteen, kun tiesi mitä sille jäihin putoavalle hahmolle kohta tapahtuu, mutta asialle ei voinut tehdä mitään! Jostain kumman syystä ahdistavinta videopätkässä oli kuitenkin matalalla äänellä lausuttu: ”Varokaa heikkoa jäätä, hmmm-mm.” Luulen, että musiikit ovat ne, jotka tuosta koko varoitusvideosta tekevät pelottavan. Ja olen sitä mieltä, että tuossa pelottavuuden kanssa ollaan myös onnistuttu – en minä ainakaan ole koskaan lähtenyt jäälle kävelemään ennen kuin olen varma siitä, että se kestää! Ja jos joutuisin itse pelastustilanteeseen, en juoksisi suin päin vaan ryömisin ja kierisin varovasti lähemmäksi. Onhan niitä uutisia välillä, että joku on tästä oppinut ja saanut pelastettua jonkun jäihin pudonneen.
Ajattelin hetki sitten kirjoittavani myös omituisesta ”pelostani” tai ahdistuksestani liittyen television ”Hetkinen” -ilmoituksiin. Siis siihen, että ruutuun ilmestyy sana ”hetkinen” jonkun taustamusiikin kanssa, kun lähetyksessä on jotain vikaa. Se on vaan aina tuntunut ahdistavalta, siinä on jotain sellaista epätietoisuutta ja epävarmuutta siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. No, katsoin äsken Varokaa heikkoa jäätä -varoituksen uudelleen pitkästä aikaa, ja siinähän ilmestyy siihen pikkutelkkariin myös Hetkinen! Mielenkiintoista! Tästäkö ”traumani” johtuu?
Pelle Hermanni oli sen sijaan suosikkini ihan alusta lähtien. Tai siis minun katsomishistoriani alusta, eli ihan 80-luvun lopusta alkaen. Pikkusiskoni kanssa odotettiin, että milloin se Pelle Hermanni kuulee juuri meidän vastauksemme, ja että osoittaako se joskus suoraan juuri meitä! Samalla tavalla sitä lopussa heitettävää unihiekkaa piti aina joko paeta tai pyydystää käsien väliin. Itse asiassa Pikku Kakkonen on ollut aika osallistava ohjelma jo kauan ennen kuin käsitettä alettiin käyttää siinä muodossa kuin sitä tänä päivänä käytetään! Aikaansa edellä.
Mitään postia en muista koskaan lähettäneeni tuohon postiosoitteeseen, jonka osaa ulkoa vaikka unissaan. Tätä vähän ihmettelen, sillä se olisi jotain, jota todennäköisesti minä kyllä tekisin. Voi tietenkin olla etten vain muista asiaa.
Ja onhan näitä kaikenlaisia suosikkiohjelmia etenkin sieltä 90-luvun puolelta. Kolme Ässää (hassusti päätä heiluttavat Sakke, Salla ja Saastamoinen) löytyi sattumalta dvd:nä ja pitihän se ostaa. Ti-Ti Nalle on ollut ikisuosikki, mutta se on tutumpi vinyylilevynä, c-kasettina ja cd-levynä, vaikka myös tv:stä sitä katselin. Kaikenlaiset seikkailuohjelmat, joissa oli vähän Ti-Ti Nallen tyyliin joitain lapsia mukana seikkailemassa, olivat hauskoja. Niistä sai aina hyviä ideoita omiin leikkeihin! Nalle Luppakorvaa rakastin. Sen tunnari on kaikessa alakuloisuudessaan niin suloinen, ja koko nalle niin sympaattinen. Tykkäsin myöhemmin myös esimerkiksi Jonttu-fantista ja hänen ystävistään (Youtubesta löytyi englanninkielinen tunnari), näyttää aika ysäriltä tämän päivän näkökulmasta. :D
Sitten on ohjelma, josta en tiedä mitään. Siitä on jäänyt mieleeni ainoastaan, että kyse on sirkusaiheisesta animaatiosta, jossa kuva jotenkin jännästi liikkuu tasaisesti sivusuunnassa, ”menee eteenpäin”… Kuva oli värikäs, ehkä mahdollisesti vähän pastellisävyinenkin. Ainakin joku voimamies siinä oli. En tiedä, onko muistikuvani vain jostain ohjelman tunnarista vai itse ohjelmasta. Muistaako joku teistä tällaista ohjelmaa?
Eli keskiviikkona 11.1.2017 klo 19:00 TV2:
Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina
ONNEA PIKKU KAKKONEN!
Osallistuin vuoden 2016 Helmet-kirjastojen lukuhaasteeseen, jossa tehtävänä oli lukea kirjoja ja sijoittaa ne sitten sopiviin kategorioihin. Pidin listaa tällä sivulla, joskin luulen unohtaneeni merkitä sinne ehkä pari kirjaa. En merkinnyt myöskään opintoihin liittyvää kirjallisuutta, tenttikirjoja tai mitään, ainoastaan kaunokirjallisuuden. Suurimman osan luin tabletiltani joko lainaamalla Helmet-kirjaston e-kirjoja (olisin äsken tarkistanut sieltä onko jotain jäänyt merkitsemättä, mutta meneillään on jonkinlainen käyttökatko) tai sitten lataamalla Helsingin Sanomien tilaukseen kuuluvan säännöllisesti vaihtuvan e-kirjan. Nämä ajoittuvat usein loma-ajoille tai viikonloppujen junamatkoille, jonne etsin jotain hyvin kevyttä ja helppoa luettavaa tenttikirjojen vastapainoksi, ja se kyllä näkyy myös listassa. Mukana on paljon minulle aiemmin tuntemattomia kirjailijoita ja vieraita genrejä.
Vähäisestä kirjamäärästä huolimatta päätin osallistua myös vuoden 2017 haasteeseen! Jatkan kokopäivätyön sijaan osa-aikaisena opintojen ohessa kevään loppuun saakka, joten voisin kuvitella aikaa jäävän myös opiskelun ulkopuoliseen lukemiseen. Ainakin toivoisin niin!
Vuoden 2016 lista löytyy siis täältä!
Pitkospuut 