Helppo joulukuusiaskartelu lapsille

20161117_145515-2
Valmis jouluusi odottamassa koristeitaan!

Joulukuun ensimmäinen päivä! Peruin viime viikolla sanojani blogijoulukalenterin suhteen, mutta lupailin silti jouluaiheisia kirjoituksia joulukuun aikana – pääasiassa siis päiväkoteihin vinkkeinä, joita toki kaikki muutkin saavat hyödyntää. Tässä niistä ensimmäinen!

20161117_145542-2

Ensin piirretään mahdollisimman tukevalle kartongille kaksi samanlaista kuusta, ja leikataan ne irti. Kuusen koolla ei ole väliä, kunhan molemmat puolet ovat suunnilleen samankokoisia.

20161117_145618-2

Toiseen kuuseen leikataan viilto alaosaan ja toiseen kuuseen sen yläosaan. Viiltojen tulisi ulottua noin puoliväliin kuusta. Kuusen koristelu kannattaa myöskin hoitaa tässä vaiheessa (toisin kuin kuvissa). Molemmat kuusen puolikkaat siis koristellaan molemmilta puolilta. Väriliidut näkyvät tummassa kartongissa hyvin, minkä lisäksi voi esimerkiksi leikata erivärisistä papereista muotoja ja liimata ne kuuseen. Myös pumpulin liimaaminen lumeksi näyttää hienolta!

20161117_145657-2

Lopuksi kuusen puolikkaat asetetaan viiltojen kohdalta kuvan tapaan lomittain. Tarvittaessa ylä- ja alareunat voidaan vielä kiinnittää teipillä yhteen, jotta kuusi varmasti pysyy pystyssä.

Pienemmille lapsille vielä helpompi versio joulukuusesta:

20161110_110329-2

Tässä askartelussa puolikkaan ympyrän muotoinen kartonki nidotaan yhteen kuuseksi (tai ”hatuksi”). Lapsi saa levittää liimaa kuuseen ja kiinnittää siihen esimerkiksi pumpulia. Kuvassa näkyvä liima pumpulin alla kuivuu lopuksi läpinäkyväksi. Samalla tavalla pumpulin sijaan voidaan liimata mitä tahansa kuusenkoristeiksi: paperin paloja, rypistettyä silkkipaperia tai silkkipaperisuikaleita, langanpätkiä…

Päiväkoteja kehotan tietysti pohtimaan ensin, mitä tavoitteita varten tällainen kuusiaskartelu toteutetaan. Hienomotoristen taitojen kehittymisen lisäksi tämä voidaan sitoa erilaisiin oppimiskokonaisuuksiin ryhmästä riippuen. Uusi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja pdf-muodossa täällä.

Kiire!

20161121_094002
Lapsiryhmän vaatteet Lastentarhamuseon naulakossa. Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kuvaa päivittäistä ruuhkaa ajatuksissani.

Lupailin aikaisemmin, että tänä vuonna nähtäisiin ”tekemisvinkkejä lapsille” -aiheinen blogijoulukalenteri, mutta ikävä kyllä marraskuu on töiden ja opintojen osalta äärimmäisen kiireinen ja tälle kalenterille on ollut mahdotonta löytää aikaa, vaikka niin toivoinkin. Luulen siis, että tätä joulukalenteria ei valitettavasti ole sittenkään tulossa. :( Pyrin kuitenkin kirjoittelemaan aiheeseen liittyviä päivityksiä pitkin joulukuuta – en kuitenkaan päivittäin!

Mutta palataan asiaan! Nyt palaan kahden ryhmätyön pariin…

Seitsemän kohdetta Suomessa

20161106_113941-2

Arvostelukappale saatu.

Kuinka moni teistä muistaa, montako Unescon maailmanperintökohteeksi määriteltyä kohdetta Suomessa on? Tai mitkä ne kohteet ovat? Voin myöntää, etten olisi luultavasti osannut luetella kaikkia seitsemää tuosta vain, vaikka kaikissa niissä olenkin vajaan kymmenen vuoden sisällä vieraillut vähintään kerran. Museoviraston julkaisema uusi teos Suomen maailmanperintökohteet – Världsarvet i Finland (2016) esittelee kaikki kohteet kattavasti erinomaisten kuvien kera.

20161106_113729-2

Olin aluksi hieman skeptinen ja kuvittelin, että kohteiden perustiedot on vain siirretty nettisivuilta kansien väliin sellaisenaan – ja mietin, että mitä iloa sellaisesta kirjasta oikeastaan onkaan. Museovirasto esittelee itsekin kohteet ytimekkäästi sivuillaan. Kirja ei kuitenkaan tuottanut pettymystä, vaan sitä uppoutui lukemaan pitkäksikin aikaa! Teos avaa kiinnostavalla tavalla sekä kohteen itsensä historiaa että sen tietä maailmanperintökohteeksi. Ja juuri tuo ajatus, ”miten tästä on tullut osa Unescon listaa”, on kiinnostava. Kirjan alussa Juhani Kostet kirjoittaa Unescon maailmanperintölistasta otsikolla Maailmanperintö  – kaikkien omaisuutta. Myös Stefan Wessman tekee hyvän katsauksen maailmanperintösopimukseen ennen ja nyt.

20161106_113812-2

Suomen maailmanperintökohteet esitellään siinä järjestyksessä, jossa ne on listalle hyväksytty. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on itsellenikin tuttu Suomenlinna. Suomenlinnan ominaislaadun Sakari Mentu tiivistää mielestäni hyvin tässä: ”Asukkaiden tietoisuutta maailmanperintökohteen poikkeuksellisista asumisoloista pidetään yllä ja vastavuoroisesti suojellaan asukkaiden yksityisyyttä kehittämällä kulttuurimatkailun toimintatapoja.” Myös toisessa kohteessa, Vanhassa Raumassa, korostuvat samanlaiset elementit. Artikkelin kirjoittajat Jyrki Niittyvirta, Laura Puolamäki, Mervi Tammi ja Jussi Telaranta korostavat, että tämä pohjoismaisen puukaupungin malliesimerkki on edelleen ihmisten asuinkaupunkina. Usein olen törmännyt ajatukseen ja mielikuvaan siitä, että ”maailmanperintökohde” tai ”kulttuuriperintökohde” mielletään museoksi sanan negatiivisessa merkityksessä. Tiedättehän stereotypian museosta pölyisenä, pysähtyneenä ja tylsänä paikkana (stereotypia, josta museot kaikin voimin pyristelevät eroon ja ovat siinä mielestäni onnistuneetkin). Suomen maailmanperintökohteet ovat kuitenkin myös Suomenlinnan ja Vanhan Rauman kaltaisia paikkoja, jotka ovat edelleen aktiivisessa käytössä.

20161106_113830-2

Janne Könönen esittelee kolmantena kohteena Suomen ainutlaatuisimman kirkon, Petäjäveden vanhan kirkon. Tämä on myös yksi henkilökohtaisista suosikeistani listalla. Artikkelin alussa kerrotaan itävaltalaisen taidehistorioitsija Josef Strzygowskin hehkuttaneen vierailunsa jälkeen kirkkoa Hufvudstadsbladetissa vuonna 1923. ”Strzygowski väitti nähneensä Petäjävedellä jotain samaa kuin tutkimusmatkoillaan kaukaisessa idässä ja suositteli taidehistorioitsijoille tästedes matkustamista oppimatkoillaan ennemmin Keski-Suomeen kuin Italiaan tai Kreikkaan. Petäjäveden vanha kirkko oli hänen mukaansa jopa renessanssin runsaskoristeisia kirkkoja arvokkaampi, ja vain syrjäinen sijainti oli estänyt sitä kohoamasta Rooman tai Pariisin mestariluomusten rinnalle.” Kirkkoa ehdotettiin Unescon listalle vuonna 1991, ja vuonna 1994 se sinne pääsikin.

Toinen suosikkikohteeni on neljäntenä esiteltävä Verlan teollisuusmiljöö. Olen käynyt Verlassa muutamaankin kertaan sekä tehtaan opastetulla kierroksella että ihan vain ulkoapäin ihailemassa. Jos vain suinkin joskus pääsette, niin kannattaa osallistua opastukselle – tehdas herää eloon ihan eri tavalla, kun sen historian kuulee paikan päällä. Kirjassa Eero Niinikoski kertoo, miten tehdas on välttynyt purkamiselta ja on yhä tänäkin päivänä pystyssä kuin ihmeen kaupalla. Samaan asiaan viittasi opetusneuvos Veikko Talvi tehdasmuseon 10-vuotisjuhlassa: ”Jos tehtaat eivät kannata, ne lopetetaan. Jos ne taas menestyvät, niitä laajennetaan. Molemmissa tapauksissa vanhoja rakennuksia häviää ja perinnettä katoaa.” Verla on tässä suhteessa – onneksi – poikkeus.

20161106_113851-2

Viidentenä Eeva Raike kirjoittaa Sammallahdenmäestä. Kuten listan muutkin kohteet, myös nämä kiviröykkiöt ovat näkemisen arvoiset. Raiken mukaan Sammallahdenmäkeä käytettiin hautapaikkana pronssikauden alusta varhaiselle rautakaudelle saakka. Yllä olevassa kuvassa on myös esimerkki siitä, miten joidenkin artikkelin lopussa on kirjallisuusluettelo, johon perehtymällä voi kiinnostuneet saada lisätietoa. Kaikki tekstit kirjassa on sekä suomeksi että ruotsiksi. En tiedä olisiko se ollut kirjallisuusluettelon kohdalla välttämätöntä, kun kirjojen nimet ovat joka tapauksessa suomeksi, mutta ainakin se palvelee täysin molemmilla kielillä lukevia. Aluksi oli hieman totuttelemista siinä, että sivun tekstit ovat aina vierekkäisillä palstoilla sekä suomeksi että ruotsiksi – jatkoin aluksi automaattisesti suomenkielisen palstan viimeisen sanan jälkeen oikeanpuoleiselle palstalle, eli ruotsinkieliselle versiolle… Mutta tähän tottui kirjan edetessä, eikä se liiemmin häirinnyt.

Kuudes kohde poikkeaa aiemmista. Pekka Tätilä esittelee Struven ketjun, joka on siis kolmiomittauspisteiden muodostama ketju läpi Suomen. Kolmiomittauksella on aikoinaan pyritty määrittämään maapallon kokoa ja muotoa, ja se on artikkelin perusteella ilmeisesti edelleen ihan käyttökelpoinen menetelmä, vaikka satelliitit ja muut ovatkin niitä tämän päivän välineitä. En ole itse käynyt kaikilla ketjun pisteillä, mutta muutamassa niistä kyllä. Myönnän, ettei minulla ollut hajuakaan ensimmäisillä kerroilla, että mistä tässä oikein on kysymys. Artikkeli on onneksi selväsanainen ja sen luettuaan ymmärtää jo paljon enemmän! Struven ketjun pisteet Suomessa ovat Mustaviiri, Porlammi, Oravivuori, Alatornio, Aavasaksa ja Stuorrahanoaivi. Nämä olisi hauska kyllä käydä kaikki läpi!

Viimeinen, seitsemäs kohde on myöskin yksittäistä rakennusta tai kaupunginosaa laajempi, nimittäin Merenkurkun saaristo. Otsikossa käytetään kuvaavaa ja kaunista nimitystä, jääkauden ulkomuseo. Omasta mielestäni kiinnostavinta tässä oli Tiina Hautalan kuvaus yhdestä syistä, miksi saaristo on listalle päätynyt: ”Merenkurkun saaristo sai maailmanperintöstatuksen osaltaan myös siksi, että se täydentää erinomaisesti luetteloon jo aiemmin nostettua Merenkurkun ruotsinpuoleista Korkeaa rannikkoa. Ruotsalaiset kutsuvat Suomen puoleista rannikkoa myös nimellä Matala rannikko, ja nämä nimitykset kuvaavatkin hyvin alueiden yhteistä erityisyyttä. Maisemalliset erot näyttävät maankohoamisen eri tavoin. Korkealla rannikolla maankohoamisen merkit voi havaita liikuttamalla katsettaan pystysuunnassa, kun Merenkurkun saaristossa kannattaa päätä kääntää sivulta toiselle. Yhdessä alueet muodostavat maapallon merkittävimmän maankohoamisen tutkimusalueen.” Sekä tämä että Struven ketju siis ulottuvat hieman eri tavoin myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lopuksi on pakko vielä hehkuttaa kirjan kuvitusta. Kansi ei ehkä ihan tee oikeutta kirjan sisällölle ja taitolle, vaikka senkin kuva on kaunis (en esimerkiksi Kirjamessuilla aluksi kiinnittänyt tähän mitään huomiota Kansallismuseon hyllyssä, vaikka tiesin tämän nimisestä kiinnostavasta kirjasta), mutta sisäsivujen kuvat ovat huikeita!

(Ja hei, blogiani seuraavia opettajia saattaisi kiinnostaa Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Maailmanperintökohteet perusopetuksessa -verkkosivujen materiaali!)

Suomen maailmanperintökohteet. Världsarvet i Finland.
2016
Helsinki: Museovirasto
Museoviraston julkaisuja 6.

Salaisia paketteja

20161101_182931-2

Tavallista raskaampi työpäivä oli tänään lopussa, kun puhelimeen tuli yhtäkkiä tekstiviesti: lähetyksesi on noudettavissa pakettiautomaatista! Kävin siis kotiintulomatkalla sen samantien hakemassa, enkä meinannut malttaa kotiin asti. Arvasin jo etukäteen ja pakettiosoitekorttikin sen paljasti, että kyseessä on Salaisen jouluystäväni ensimmäinen paketti!

20161101_182941-2
20161101_182958-2

Laatikko koostui pienemmistä paketeista, jotka oli kääritty kauniin väriseen lahjapaperiin. Mukana oli myös ihana kortti – eikö olekin nätti! Kortin sanoma make it simple but significant osuu ja mietin jo kuumeisesti mihin sen laittaisin ja missä se parhaiten pääsisi oikeuksiinsa.

20161101_183244-2

20161101_183321-2

Pienistä paketeista paljastui kaikkea ihanaa, jotka sopivat jotenkin täydellisesti juuri tähän hetkeen! Starbucksin vuoden 2016 joulukahvi on jo pakettina jouluinen, ja Joulu maalla -lehti virittää tunnelmaan. Vielä en ole lehteä lukenut (en muitakaan joululehtiä vielä tänä vuonna), mutta paneudun siihen varmasti vielä kunnolla glögilasin tai joulukahvin parissa! Grenna Polkagriskokerin vadelma- ja mustikkatyynyt olivat hauska yllätys – vuonna 2014 kävimme kesälomareissulla Ruotsissa Grännassa, josta nuokin makeiset tulevat. En tiedä oliko tämä sattumaa vai onko Salainen jouluystäväni käynyt lukemassa blogiani, mutta joka tapauksessa tämäkin osui oikein hyvin. ;)

Paketissa oli myös jalkakylpy ja -voide sekä hyväntuoksuinen oliivisaippua, joka toivottaa ihania hetkiä arjen keskelle. Niitä hetkiä tässä syksyn pimeydessä kaivataankin!

Lämmin kiitos siis Jouluystävälleni, kuka sitten oletkin! <3

”Tais vähän lähteä käsistä”

20161027_155400-2

20161027_155405-2

Terveisiä Kirjamessuilta! Olin siellä siis torstaina ja ajatuksena oli lähinnä käväistä, kuunnella pari luentoa ja napata mukaan mahdollisesti pari ilmaislehteä tai vastaavaa. No, messuilla kuluikin sitten noin viisi tuntia ja kädet olivat ihan kipeät kirjojen kantamisesta! ”Tais vähän lähteä käsistä”, kommentoitiin minulle matkalla. Ehkä vähän.

20161027_153324-2

20161027_153318-2

20161027_153235

Pukstaavilla (kirjamuseo Sastamalassa, jossa kävin viimeksi kesällä) oli hauska osasto, jossa oli esillä vanhoja aapisia! He olivat myös havainnollistaneet ”vanhan ajan koulua” suhteessa tämän päivän kouluun. Tuon kuvassa näkyvän Aku Ankan kultaisen aapisen muistan isovanhemmiltani – heillä tutustuin muutenkin Tammen Kultaisiin Kirjoihin, jotka olivat (ja ovat yhä) suosikkejani. En ole varma onko minulla koskaan ollut tuota Pupu Tupunan loruaapista, mutta muita Pupu Tupunoita toki oli. Niistä aikoinaan opin lukemaankin! Tärkeitä kirjoja itselleni siis.

20161027_173423-2

Etukäteen suunnittelemistani luennoista kävin kuuntelemassa vain Maailmanympärimatka Helsingissä -kirjaan liittyvän haastattelun Norden 2016 Pohjola -osastolla.

Mutta sitten niitä ostoksia! Mukaan tarttui toki myös niitä näytenumeroita erilaisista lehdistä, kuten Kansanmusiikki-lehdestä, jonka kannessa sattui olemaan yksi suosikkiyhtyeistäni, Valma ja VarsiNaiset. Osaan heidän ensimmäisen levynsä ulkoa, tätä uudempaa Jalat alta -levyä en ole vielä saanut hankittua. Kannattaa kuunnella!

20161028_180904-2

Mutta ne ostokset. SKS:n osasto on aina heikko kohtani ja melkein vuosittain sieltä jotain löytyykin. Tämänvuotiset ostokset nyt olivat vaan kyllä painavimmasta päästä!

20161028_181143-2

No, ensin löytyi 15 eurolla Perinnetaidot – käsikirja kaikille -kirja. Olen sitä jossain joskus selaillutkin, ja nyt tuntui siltä, että se pitäisi ostaa. Kirjassa on ohjeita ihan tuohisormuksista tablettikotelon tekemiseen ja kaikkea siltä väliltä! Joka kodin opas.

20161028_181312-2

20161028_181452-2

Tavattuani sitten ystäviäni messuilla, päädyimme samalle SKS:n osastolle uudelleen. Ja sitten löytyi kolmiosainen Suomen sanojen alkuperä – etymologinen sanakirja. Kuulemani mukaan normaalihinta olisi sadan euron kieppeillä, nyt tällä sarjalla oli hintaa yhteensä vain 30 euroa! Pakkohan nämä oli ostaa. Niin monta kertaa tulee yksin tai muiden kanssa pohdiskeltua, että mistähän se-ja-se sana oikein tulee. No nyt voin tarkistaa!

20161028_181041-2

Viimeinen ostokseni oli joltain muulta osastolta (en muista edes miltä), mutta sekin sattuu olemaan SKS:n kirja! Tätä Kantele-kirjaa olen kuolannut sen ilmestymisestä alkaen, mutta lähinnä budjettisyistä se on aina jäänyt hyllyyn. Nyt sen sai vain viidellä eurolla! Olin jo päättänyt etten enää osta mitään, mutta tämä oli hintansa vuoksi aivan pakollinen ostos, jota en montaa minuuttia harkinnut. Kirjassa perehdytään kanteleeseen monipuolisesti sekä historian että tämän päivän näkökulmasta. En ole itse sen kummemmin koskaan soittanut kannelta, mutta lastentarhanopettajaopintojeni aikana ostin perinteisen viisikielisen ja olen sitä ihan improvisoiden soitellut välillä päiväkodissa esimerkiksi lasten päiväuniaikaan – kantele on siitä ihana soitin, että kunhan se on kutakuinkin vireessä, niin siitä lähtee aina kaunis ääni, osasit soittaa tai et. Muistan yhä, kun erään kerran olin taas näppäillyt kanteletta (vai kannelta, en osaa päättää kumpi kuulostaa korvaan paremmalta taivutukselta) 3-5-vuotiaiden päiväunihetkellä, ja seuraavana päivänä samaan aikaan tuli 4-vuotias poika luokseni ja huudahti ihastuneena, että ”laula taas se kaunis laulu!” (En ollut itse asiassa edes laulanut, vaan se laulu oli ollut pelkän kanteleen ääni.)

Että sellaiset Kirjamessut tänä vuonna!

Kirjamessusuunnitelmia

20161025_215006-2

Saavuttuani tänään töistä kotiin katselin hetken Youtubesta muutamia seuraamiani videoblogeja, siivosin ja lopulta istahdin pöydän ääreen glögimukillisen kanssa (kyllä, glögikausi on avattu!). Postissa tuli nimittäin viime viikolla tilaamani Kirjamessujen messulehti (nähtävinä myös täällä).

Olen kirjoittanut Kirjamessuista ennenkin, varmaan joka vuosi. Ja samat asiat siitä, miten ihmispaljous tavallaan ahdistaa eikä mitään suuria löytöjä sen vuoksi edes yleensä tule tehtyä. Ohjelmalehtisestä ympyröin vuosittain kiinnostavimmat keskustelut, mutta paikan päällä joko ohjelma ei vaikutakaan niin kiinnostavalta, tai ihmisiä on niin paljon ettei mitään edes näe. Ja silti harrastin tuota ympyröintiä myös tänään. Ja silti messuille on pakko mennä – oikein odotan sinne pääsyä!

Joinain vuosina olen käynyt messuilla kahtenakin päivänä (tällöin usein toisena päivänä ihan yksikseni). Tänä vuonna aikataulusyistä näyttää siltä, että torstai on ainoa päivä, jolloin ehdin paikalle, ja silloinkin vasta iltapäivällä. Useimpina vuosina olen käynyt viikonloppuna ja viettänyt siellä sitten lukuisia tunteja heti aamusta alkaen. Mielenkiinnolla odotan, näyttäytyykö messut jotenkin erilaisena torstai-iltapäivänä!

20161025_215107-2

Harmikseni torstain kohdalta en löytänyt kovin montaa kiinnostavaa luentoa tai keskustelua – ja toisaalta se on tietysti vain hyvä, niin ehtii kiertääkin.

Luultavasti en tähän ehdi, mutta torstaina klo 13:30-14:00 Aleksis Kivi -lavalla Liisa Keltikangas-Järvinen ”puhkoo vakiintuneita käsityksiä täydellisestä työntekijästä ja kertoo miten ihmisen temperamentti oikeasti vaikuttaa työelämässä.” Tämä olisi kiinnostava aihe!

Myös klo 16:00-16:30 Minna Canth -lavalla käsitellään erittäin mielenkiintoista ja tärkeää aihetta: ”Kun ministeritkin peittelevät oppineisuuttaan ja haluavat mieluummin profiloitua energisinä kuntoilijoina, muuttaa se myös sivistykselle annettua arvoa. Sivistys tuntuu käpertyneen kuoreensa ja yleiseen synkkyyteen ja näyttäytyy kaikin tavoin menneen maailman juttuna. Sivistyksen pitäisi olla perusoikeus ja ylpeyden aihe. Sekin tarvitsisi paremman brändin! Imagen paneelissa kirjailija Jari Tervo, tutkija Janne Saarikivi ja Marjaana Toiminen keskustelevat siitä, mitä sivistykselle pitäisi tehdä.” Ja itse asiassa klo 16:30 jatketaan Kullervo-lavalla samasta aiheesta, sillä silloin käydään Suuri Sivistyskeskustelu: ”Millainen on valistunut yhteiskunta ja ketkä sen tekevät? Millainen on talouden valta sivistykseen? Sivistyksen asiantuntijat Pekka Matilainen, Jyrki Vainonen ja Kai Ekholm keskustelevat aiheesta nykypolitiikan, laman ja historian näkökulmasta. Keskustelua vetää Laura Kolbe.”

Olen myös menossa Pohjola Nordenin osastolle 6h101 klo 17.30–18.15, jolloin Maailmanympärimatka Helsingissä -teoksen kirjailijat kertovat kirjastaan (lue oma kirjoitukseni aiheesta täältä).

Toisenlainen, kiinnostava, aihe olisi klo 19:00 – 19:30 Katri Vala -lavalla Heli Vaarasen Sata kysymystä parisuhteesta: ”Kirjaan on koottu Väestöliiton Parisuhdekeskuksen Kysy asiantuntijalta -palstalle tulleita kysymyksiä ja asiantuntijoiden vastauksia. Kirjan tarkoitus on rohkaista ja auttaa lukijaa löytämään keinoja parisuhteensa vaalimiseen. Haastattelijana Anja Snellman.

Perjantaista sunnuntaihin olevaa ohjelmaa en viitsinyt tarkasti edes lukea, niin paljon kaikkea kiinnostavaa siellä olisi ollut! Esimerkiksi Laila Hirvisaaren (esim. lauantaina klo 12 Aleksis Kivi -lavalla) uusimmasta teoksesta olisin kuullut mielelläni, olenhan lukenut suurimman osan hänen tuotannostaan ja itse asiassa minulla on omanakin lähes kaikki hänen teoksensa – puuttuu ainoastaan kirjat Elämän huipulla (1974), Käden kosketus (1974) sekä uusimmat Me, keisarinna (2013) ja tämä uutuus Hiljaisuus (2016). Eli jos joltain sattuu hyllystä löytymään jompi kumpi noista 70-luvun kirjoista, niin olisin kiinnostunut! Uusimpia en vain ole vielä saanut aikaiseksi ostaa, niitähän saa ihan kirjakaupoista.

Mitä te menette Kirjamessuille katsomaan/kuuntelemaan/lukemaan/tekemään/kokemaan?

Päivä kuvina

20161021_091207-2

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä perinteisen postauksen siitä, miltä satunnaisesti valittu päiväni näyttää kuvien muodossa. Päiväksi valikoitui viime perjantai, 21.10.2016.

Aloitin poikkeuksellisesti työpäiväni kotona etätöinä, sillä nykyinen työni jossain määrin sallii sen (en siis työskentele nyt opintovapaani aikana päiväkodissä). Suunnittelin siis eräitä nettisivuja oman koneeni ääressä kalenterin, työpuhelimen ja kahvikupillisen kanssa. Olen tosiaan ottanut aiemmista vuosista poiketen käyttööni Ylioppilaskunnan kalenterin, sillä se on tarpeeksi pieni kulkeakseen laukussani päivittäin kaikkialle. Otin alunperin käyttööni PS-kustannuksen Lastentarhanopettajan kalenterin, mutta se oli niin massiivinen ja painava ettei se edes mahtunut laukkuuni. Toinen poikkeus kuvassa on tuo kahvi – normaalisti juon kahvini maidon kanssa, mutta se oli päässyt loppumaan, joten piti tyytyä pelkkään mustaan kahviin. Kyllä sekin menetteli.

20161021_105340-2

Syy etätyöaamuuni oli se, että museologian luento oli korvattu itsenäisellä käynnillä Kansallismuseossa. Museo aukesi vasta klo 11, ja olisi ollut hölmöä mennä ensin töihin ja palata hetken kuluttua takaisin melko lähelle kotia, ja sieltä taas takaisin töihin, ja iltapäivällä taas kotiin. Niinpä suuntasin kirpeässä syyssäässä (mikä sana!) kohti Kansallismuseota.

20161021_112748-2

Ja tosiaan – kävin Kansallismuseossa viimeksi ihan vähän aikaa sitten (lue kirjoitukseni täältä). Niinpä tämä oli lähinnä näyttelyn läpikävely. Otin joitain kuvia muistoksi, sillä kuka tietää miltä museossa remontin jälkeen näyttää – tuskin ainakaan samalta!

20161021_115620-2
20161021_115716-2
20161021_120115-2

Museossa kiertämisen jälkeen hyppäsin ratikkaan ja Rautatieasemalta metroon. Kävin matkalla nopeasti kaupasta ostamassa lounaaksi salaattia. Lopulta saavuin töihin, ja työpäivä meni pitkälti tietokoneen ääressä ja erästä tapahtumaa valmistellessa.

20161021_121106-2

20161021_144320-2

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani hyvän ystäväni Itäkeskuksessa. Kävimme syömässä ihan ok -annokset ravintola Momentossa (tai joku sellainen se oli?). Kiersimme muutamassa kaupassa ja löysin itselleni Clas Ohlsonilta pienen paristokäyttöisen led-valosarjan, jollaista olin jo jonkin aikaa suunnitellut kotiin työpöytäni yläpuolelle.

20161021_193007-2

Jälkiruoaksi vielä vohvelit!

Lopulta olin kotona yhdeksän aikoihin.

20161021_205448-2

Illalla tuli vielä sähköpostia Kohti joulua -blogista: sain sen henkilön yhteystiedot, jonka Salaisena jouluystävänä toimin ja jolle siis lähetän pari jouluista pakettia ohjeiden mukaan. Jännittävää! :)

20161021_213519-2

Kotiin tultuani vielä virittelin ostamani valosarjan, tosin tämä on vasta väliaikaisviritys – tarkoituksena olisi, että valot kulkisivat suoremmin pysty- ja vaakasuunnassa. Nyt ei vain ollut mitään kiinnityssysteemeitä vielä. Mutta kivat nuo ovat!

Loppuillan istuskelinkin koneella, kunnes menin nukkumaan. Toiminnantäyteinen päivä! Nyt sen sijaan siirryn lämmittämään glögiä…