Päiväkodin syksy – vinkit lastentarhanopettajille

tyynyt

Heippa lastentarhanopettajakollegat ja muut aiheesta kiinnostuneet! Huomaan jälleen, että näin syyskauden käynnistyessä suosituimmiksi kirjoituksikseni nousevat varhaiskasvatusaiheiset tekstit, joten tässä lisää! Olen yhä opintovapaalla, joten en pääse tänä syksynä aloittamaan toimintaa minkään lapsiryhmän kanssa… ehkä tästä johtuen aihe pyörii siltikin mielessä! Päiväkotiin on jo vähän ikävä. Tässä siis vinkkejä ja ajatuksia alkavaan syyskauteen liittyen, erityisesti uusia, uraansa aloittelevia opettajia silmälläpitäen! Varoitus: tästä postauksesta tulee pitkä…

Sopikaa mahdollisimman monista käytännöistä
Riippuu tietysti ihan ryhmästä, millaiset aiheet syksyllä ovat päällimmäisenä mielessä. Jos ryhmä on entuudestaan tuttu sekä toisilleen että aikuisille, on tilanne aivan eri kuin esimerkiksi alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa suurin osa lapsista saapuu päiväkotiin elämänsä ensimmäistä kertaa (tähän liittyen kannattaa lukea ihana Päiväkodin elämää -blogin kirjoitus lasten näkökulmasta). Alle 3-vuotiaiden aloituksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Paljon vaikuttaa myös aikuisten töihinpaluu: palaavatko kaikki yhtä aikaa samana päivänä kuin lapset, osa jopa sen jälkeen, vai onko työpäiviä varattu jo hieman ennen lasten saapumista esimerkiksi suunnittelupäivien muodossa.

Jos minä saisin päättää, niin tuollainen suunnittelupäivä (tai ihan oikeasti, viikko olisi kyllä kohtuullinen) olisi lastentarhanopettajalle pakollinen! Voisi rauhassa suunnitella ja muokata oppimisympäristöä tulevan ryhmän tarpeita ajatellen (sen verran kuin niistä etukäteen on tietoa, tottakai se on prosessi, joka on koko vuoden käynnissä). Voisi suunnitella sopivan väljän, mutta riittävän tarkan toimintasuunnitelman paitsi syksylle, niin myös koko vuodelle – vastaamaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valtakunnallista, kaupungin ja päiväkodin tasoa. Tähän sitten vuoden mittaan sovitetaan lasten vasuista nousevat asiat. Myös ensimmäisten viikkojen toiminta olisi syytä miettiä etukäteen, koska aloitus on joka tapauksessa varmasti hektistä ja on tärkeää, että kaikki ryhmän aikuiset ovat silloin 100% läsnä ja tietävät, mitä tehdään. Tätä kaikkea on vaikea tehdä, jos itse palaa työpaikalleen (tai pahimmillaan aloittaa kokonaan uudessa paikassa) samaan aikaan aamulla klo 8 kun lapsetkin ovat tulleet. Siinä sitten mietitään, että mitähän sitä tänään… Opettajat: huolehtikaa, että teillä on suunnitteluaika määritelty työvuorolistaan ja järjestäkää aikataulut siten, että se on myös mahdollista pitää! KvTES määrittelee suunnitteluajaksi vähintään 8% työajasta, joten työehtosopimusta kannattaa vilauttaa mikäli asiassa tulee ongelmia. Myös OAJ:lta saa tukea, johtajan jälkeen seuraava askel on siis yhteydenotto oman alueen luottamusmieheen (yhteystiedot löytynee esim. oman paikallisyhdistyksen verkkosivuilta). Suunnitteluaika ei ole oikeus, vaan velvollisuus. Se ei ole ylimääräinen kahvitauko, vaan oman työnkuvan hoitamista.

Alkusyksyyn kannattaa sijoittaa joka tapauksessa jonkinlainen suunnitteluilta esimerkiksi oman tiimin kanssa. Onko teillä käytössä tiimisopimukset tai ryhmäkohtaiset vasut? Tiimisopimuksessa kirjataan (esim. valmiille lomakkeelle) ylös tiimin kesken tärkeät asiat: kuka vastaa mistäkin (toiminnan suunnittelun ja toteutuksen käytännöt, perushoitotilanteiden sujuminen, työvuoroasiat), miten toimitaan lasten vasujen kanssa (nykyäänhän lastentarhanopettaja vastaa niistä), kokouskäytännöt (opettajien pedagogiset kokoukset, talon palaverit, tiimipalaverit – näissä on talokohtaisia eroja) sekä sellaiset asiat kuten puhelimen käyttö ryhmässä tai lasten läsnäolojen kirjaaminen, minkä käytännöt vaihtelevat myöskin eri päiväkodeissa. Talon yhteisessä palaverissa kannattaa käydä läpi myös johtajuusasiat: mitkä asiat kuuluvat päiväkodin johtajalle, mitkä varajohtajalle ja mitkä ryhmän lastentarhanopettajalle? Kun yhteisesti on sovittu vastuualueista, jokainen tietää kenen luo kääntyä ensimmäisenä missäkin asiassa. Nämä asiat kannattaa myös kirjata ylös näkyviin. Ylipäänsä mitä enemmän asioita saadaan heti alkusyksynä sovittua ja kirjattua ylös, sitä sujuvammin uusi toimintakausi käynnistyy ja sitä vähemmän näistä asioista tulee puhuttua enää ryhmätiloissa, joissa lasten tulisi saada kaikki huomio.

Syksyn toiminnan suunnittelua
Mitä alkusyksystä kannattaa sitten tehdä? Tämä tietysti riippuu jälleen ryhmästä. Usein kuitenkin kuulee lausahduksen ”otetaan tää syksy nyt ihan rauhallisesti, tutustutaan ja ollaan ulkona; käynnistetään pienryhmätoiminta sitten myöhemmin”. Tämä ajatus on kuitenkin mielestäni virheellinen ja johtaa usein vain kaaokseen, kun päivät ovat organisoimattomia ja vain soljuvat eteenpäin eikä kukaan oikein tiedä mitä tehdä. Päinvastoin kannattaa alusta asti suunnitella pienryhmien toimintahetki osaksi aamupäivää: kuvataidevälineet vaan esiin ja vaikka ”ihan vaan” vapaata maalausta, niin tutustuminenkin on helpompaa (verrattuna kaoottiseen tilaan, kun kaikki lapset yrittävät yhtä aikaa löytää oman paikkansa uudessa porukassa). Tämä toimii sekä uusilla ryhmillä että toisensa ennestään tuntevien ryhmien kanssa – jälkimmäisethän ovat jo tottuneet toimintaan, vaikka kesä onkin ollut välissä. Kuvataiteen lisäksi suosittelen myös kokoamaan erilaisia rakenteluleikkivälineitä yhteen paikkaan, mieluiten sellaiseen, josta rakennelmia ei heti tarvitse kerätä pois. Tähän aikaan vuodesta erilaiset luonnonmateriaalit ovat helposti saatavilla ja ne säilyvät pitkään. Eri kokoiset ja -muotoiset puiset rakentelupalikat kannattaa kaivaa päiväkodin varastoista esiin. Rakenteluleikkivälineissä vain mielikuvitus on rajana! Tilkut, langanpätkät, vanhat palapelin palat, erilaiset ukkelit, eläimet, kävyt, kepit, kivet, lehdet, paperi ja kynät… Rakentelun ohessa on hauskaa tutustua lapsiin ja seurata, millaisia aiheita heidän leikeissään siinä vaiheessa on. Niitä on sitten helppo hyödyntää muun toiminnan suunnittelussa. Pienryhmien ei heti tarvitse olla mitään tiettyjä nimettyjä pienryhmiä, mikäli sellaiset ovat käytössä. Tärkeintä on, että lapset saavat rauhassa olla yhdessä eri kokoonpanoilla ja tutustua toisiinsa sekä saada äänensä kuuluviin. Kesän jälkeen on varmasti paljon kerrottavaa!

Syksyn toimintaa suunnitellessa kannattaa jatkuvasti kysyä itseltään, että miksi ryhmässä tehdään juuri niin kuin tehdään. Onko käytössä aamu- tai päiväpiiri? Miksi? Millainen tilanne se on? Missä tilassa se järjestetään? Istutaanko lattialla tyynyillä, penkeillä vai pöydän ääressä? Ollaanko piirissä vai rivissä? Miten aikuinen asettuu tilaan? Johtaako aikuinen keskustelua ja jakaa puheenvuoroja vai pyritäänkö siihen, että lapset käyvät keskustelua myös keskenään? Mikä on aamu- tai päiväpiirin tarkoitus ja tavoite? Millaisia ovat sisällöt? Kuka ne pitää? Miksi? Mitä muut tekevät sillä aikaa? Osallistuuko piirille kaikki lapset kerralla? Onko piiri vain osalle ryhmää? Onko piirejä kaksi tai useampi? Miksi? (Gradunikin liittyi vähän tähän aiheeseen.)

Tärkeintä syksyn toiminnassa on ryhmäytyminen, sillä kun siihen panostaa ja ryhmä alkaa toimia ryhmänä, se kantaa hedelmää koko vuoden ajan. Tärkeintä aikuisten toiminnassa: ole läsnä!

Vinkki kaikille aloitteleville opettajille: pidä omaa, henkilökohtaista työpäiväkirjaa! Pidin itse kahdelta ensimmäiseltä työvuodelta (sen jälkeen se vain jäi), kirjoittelin ylös omia ajatuksia, työpaikan käytäntöjä ja yleistä pohdintaa ja selostusta siitä, mitä milloinkin tapahtui. Niihin ajatuksiin on kiinnostavaa palata jälkeenpäin ja huomata oma kehittymisensä!

pikkuovi

Kuva Loviisasta.

Lopuksi lisään vielä, että ripaus mielikuvitusta peliin niin kaikki sujuu! Mitä jos päiväkotiin ilmestyisikin tällainen pikkuruinen ovi? Minne se voisi viedä? Kuka ovea käyttää?

Miten teillä on syksy alkanut? :)

Ruotsin reissu 2016 – osa 3

Pitkospuut20

On matkapäiväkirjan viimeisen osan aika! (Tämäkään ei ole millään tavalla sponsoroitu postaus – kaikki on maksettu omasta pussista ja kehut ja muut kommentit ovat ihan vilpittömästi annettuja.) Reissu alkoi maanantaina 18.7. (ensimmäinen osa täällä ja toinen täällä) ja nyt ollaan perjantaissa 22.7. Heräsimme siis Linköpingissä, ja suuntasimme heti aamusta jo viime vuodelta tuttuun Gamla Linköpingiin. Alue sinänsä mainostaa aukeavansa kesällä klo 10 (se on siis koko ajan auki, mutta kaupoilla ja museoilla on tietysti aukioloajat), mutta voin kokemuksesta nyt todeta ettei sinne kannata ihan heti kymmeneltä vielä mennä. Lähempänä yhtätoista alue alkoi aktivoitua ja rakennukset avautua, ja vasta silloin paikka herää eloon.

Pitkospuut21b

Pitkospuut21

Pääsimme myös todistamaan vanhanajan pankkiryöstöä, jota yllä olevassa kuvassa selvitellään. ;) Opimme myös, että tuo alueelle rakennettu tori on kopio ihan oikeasta torista, jollainen on siis ollut oikeastikin olemassa (samanlaiset rakennukset ja liikkeet ympärillä). Aika hienoa! Kuulemma iäkkäimmät kävijät muistelevat ja nostalgisoivat – voin hyvin kuvitella.

Pitkospuut22

Mutta sitten. Parkkiaika loppui ja Gamla Linköping jäi jälleen vähän kesken (pitää siis mennä vielä joskus uudelleen). Lähdimme ajamaan suunnitelmissamme käydä parissa paikassa matkalla kohti Tukholmaa. Yhtäkkiä liikenne pysähtyi täysin E4-moottoritiellä. Siellä sitten oltiin. Seuraavaan ramppiin oli matkaa viisi (5) kilometriä. Matka sinne kesti kolme ja puoli (3,5) tuntia. Välillä liikuttiin vähän, suurimmaksi osaksi ihmiset seisoskelivat tiellä tai kävelivät (tai ajoivat…) piennarta pitkin. Kuvasta käynee ilmi myös, että oli aika kuuma. Mutta enpä ollut aiemmin kävellyt moottoritiellä, nyt on sekin koettu! Syy ruuhkaan oli onnettomuus (joka oli tosin sattunut jo puolita öin, eikä suinkaan juuri meidän kohdallamme kuten luulimme), josta mm. täällä.

Päivän suunnitelmat ja ohjelma menivät siis pieleen emmekä ehtineet minnekään minne oli tarkoitus ehtiä. Ajoimme nälkäisinä lähellä olleeseen Nyköpingiin, jossa söimme ravintolassa, jolla oli osuva nimi: Ät. 

Ajoimme sitten suoraan hotellille Tukholman Brommaan, Best Western Plus Sthlm Brommaan (jossa oli ilmainen pysäköinti <3 ). Illalla ajelimme Tukholmassa maisemia katsellen. Oli jännää istua auton kyydissä Vanhassa kaupungissa, joka on lapsuuden Ruotsin risteilyiltä niin tuttu!

Pitkospuut23

Lauantaina vietimme monta tuntia Drottningholmissa, jossa osallistuimme linnaopastuksen lisäksi Kina Slottin ja teatterin opastuksille.

Pitkospuut24Pitkospuut25

Tuossa yllä olevassa kuvassa ollaan Kina Slottin yläkerrassa huoneessa, jossa on erittäin jännä akustiikka! Oma ääni kuulostaa tosi omituiselta huoneen keskipisteessä, ja toisen ääni huonen vastakkaiselta seinältä kuuluu selvästi toiselle seinälle. Olisi hauskaa kuulla jokin akustinen konsertti tuolla!

Pitkospuut26

Päivä oli kyllä kuuma! Koko reissun oli lämmintä, ehkä keskimäärin +25 astetta, mutta tämä päivä tuntui kyllä kaikkein kuumimmalta. Jotain kertoo myös se, että Drottningholmista ostetusta suklaapatukasta tuli hetkessä Nutellaa… :D

Pitkospuut27

Kävimme myös syömässä ja kävelemässä Hagaparkenissa (ei nähty Victoriaa perheineen, harmi). Pakko vielä hehkuttaa tuota kuvan raparperijuomaa! Maistui ihan omatekoiselle raparperimehulle – ei sokerille, ei esanssille, vaan raparperille. Tykkäsin!

Ajoimmekin sitten Vaxholmin (jäätelötauko) kautta Kapellskäriin, josta illalla lähti Finnlinesin laiva kohti Naantalia. Tällä kertaa meillä oli hytti, kun oli kuitenkin yö. Hytti tosin ei ollut mikään elämys: siellä oli kylmä (puhallus kävi suoraan yläsänkyyn) ja pyyhkeitäkin vain yksi (ei edes käsipyyhettä). Mutta kyllä siellä nukkui. Seuraavana aamuna tosin väsytti, kun piti vielä Helsinkiin ajaa – kotona oli pakko nukkua päiväunet.

Kaiken kaikkiaan kyllä onnistunut reissu! Olisi sitä pidempäänkin ollut, mutta toisaalta tykkäsin siitä, miten kompakti tämänvuotinen matka oli. Ei liikaa autossa istumista, mutta kuitenkin koko ajan uusia ihania paikkoja. Ja kotiin tultua nämä aurinkoiset säät jatkuvatkin! En sinänsä ole helteen ystävä, mutta sellainen 20-25 astetta on ihan kiva. Ja koska kotona on sisällä superkuuma, on hyvä että työpaikallani lämpötila on huomattavasti alhaisempi.

Kesä jatkuu, vaikka loma loppuikin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruotsin reissu 2016 – osa 2

Pitkospuut13
Matkapäiväkirja jatkuu! (Edellinen osa täällä.) Tämäkään ei ole millään tavalla sponsoroitu postaus – kaikki on maksettu omasta pussista ja kehut ja muut kommentit ovat ihan vilpittömästi annettuja. :)

Keskiviikkona yksi pääkohteemme oli Kungahusetin omistama Strömsholmin linna. En juurikaan kuvannut siellä, ja muutenkin kuvasin reissun aikana aika vähän – käytössäni on vain puhelimen kamera. Mukana oli kyllä videokamera, jolla kerrankin jopa muistin kuvata jotain, mutta valokuvia on vain vähän. Ja esimerkiksi suurin osa Strömsholmin kuvista on ihan tärähtäneitä…

Pitkospuut14

Pitkospuut15

Paikka oli kuitenkin ihana, sää oli ihana ja söin reissun parhaan lounaan! Tämä laxtallrik, lohilautanen, maistui vaan niin taivaalliselta! Kaikissa ruuan osissa oli maku juuri kohdallaan.

Ajelimme myös muualla, vierailimme joissain kirkoissa, mutta koska niiden kaikkien nimet eivät jääneet mieleen eikä kaikista ole kuvia, niin ei niistä sen enempää. Lisäyksenä myös eiliseen matkapäiväkirjan osaan 1: kävimme illalla pienellä laivaristeilyllä Västeråsin satamasta – siitäkin on vain pari videopätkää, joten unohdin tässä kirjoittaessani sen kokonaan. Lisättäköön tähän vielä (ainakin itselleni, jos joskus tulevaisuudessa tulen muistelemaan reissuja näiden merkintöjen pohjalta), että kaikki tämä on tosiaan jälkikäteen kirjoitettu, ja päivissä on paljon blogiin dokumentoimattomia aukkoja. Erityisesti tämänvuotinen matkapäiväkirja on hyvin suurpiirteinen.

Pitkospuut16

Keskiviikon ja torstain välisen yön yövyimme Eskilstunassa Comfort Hotellissa. Myös Eskilstuna teki vaikutuksen – mielikuva kaupungista oli vähintäänkin neutraali, mutta sehän oli oikein viehättävä sekin. Etenkin ns. Gamla Eskilstuna oli nättiä aluetta.

Pitkospuut17

Torstain (21.7.) eniten mieleen jäänyt kohde oli sekin linna (”linna” käännöksenä sanasta ”slott” ei tosin oikein ole kuvaava, mutten keksi parempaakaan), nimittäin ihan ohimennen vierailtu Säfstaholms Slott, jonka opastus esitteli monipuolisen taideihmisen Carl-Axel Valénin. Taidenäyttelyiden opastuksia voin yleisestikin suositella, sillä taideteoksista saa siten huomattavasti enemmän irti.

Pitkospuut18

Oli esimerkiksi erittäin mielenkiintoista kuulla yllä olevasta ”seinävaatteesta”, jonka taustatarina liittyi läheisesti Kristina från Duvemåla -aiheeseen.

Pitkospuut18b

Ajoimme myös Vadstenan läpi illemmalla (vierailimme siellä edellisellä reissullamme), ja siellä olikin epävirallinen uimaranta! Itselläni ei ollut mitään uimapukuja mukana, mutta päällä oli onneksi mekko, joten pääsin kahlaamaan kuitenkin reisiä myöten. Oli virkistävää! Kuten kaikista kuvista näkyy, aurinko paistoi lähes koko reissun ajan. <3

Pitkospuut19

Yövyimme Linköpingissä hotellissa nimeltä Stångå Hotel, joka oli oikein kiva. En ole tämän reissun hotelleista kirjoittanut sen kummemmin, kaikki kun olivat hyviä eikä mitään ongelmia missään ollut. No viimeisen hotellin vedenkeittimeen oli joku jättänyt teelehtensä (kuka edes laittaa teelehtiä vedenkeittimeen…?), mistä jätin huoneeseen lapun, mutta muuten olimme kyllä kaikkiin tyytyväisiä. Hotellit olivat hiljaisia eikä kaupungin äänet kantautuneet mihinkään niistä. Oikeastaan nukuin kaikki yöt erittäin hyvin!

Matkapäiväkirjasta on tulossa vielä kolmas ja viimeinen osa – pysykää kuulolla!

Ruotsin reissu 2016 – osa 1

Pitkospuut1

Ennen kuin mennään varsinaiseen asiaan, niin hei, muutamia päiviä sitten oli Pitkospuiden 4-vuotispäivä! Viimeinen vuosi on ollut vähän aiempia hiljaisempi, mutta täällä silti ollaan! Jee! Tämä tarkoittaa myös sitä, että ylipäänsä olen pitänyt julkista blogia noin yhdeksän (!!!) vuotta, sillä Pitkospuita edelsi Hiidenkivi-niminen blogini Vuodatus.comissa. Ja sitä ennen pidin ei-julkista (vain hyväksytyt kaverit saivat lukea) ”blogia” Livejournalissa vuodesta 2004 alkaen. Hurjan nopeasti kuluu aika. Jos blogini on elossa vielä vuoden kuluttua, niin pitää kyllä keksiä jotain spesiaalia 10-vuotisen blogitaipaleen ja 5-vuotiaan Pitkospuiden kunniaksi! Pysykää siis kuulolla! :D

(Huom! Tämä ei ole millään tavalla sponsoroitu postaus – kaikki on maksettu omasta pussista ja kehut ja muut kommentit ovat ihan vilpittömästi annettuja.)

Mutta nyt asiaan, eli matkapäiväkirjan osa 1 (maanantai-tiistai). Kesälomamme suuntautui siis jälleen Ruotsiin (edellisten kesien reissuista voi lukea klikkaamalla tuosta sivusta kategorian Matkapäiväkirja). Lähdimme maanantaina 18.7. klo 9:30 lähtevällä Finnlinesin laivalla Naantalista kohti Kapellskäriä. Tuon firman reittimatkat ovat siitä hyviä, että hintaan kuuluu tuolla matkalla aina kaksi ateriaa! Niinpä pääsimme suoraan aamiaiselle, ja loppumatkasta tarjottiin vielä päivällinenkin ennen Kapellskäriin saapumista. Me emme raaskineet varata hyttiä tuolle matkalle, vaan istuskelimme pöytien ääressä, kiersimme kannella ja niin edelleen. Jossain vaiheessa väsytti kyllä sen verran, että hytti olisi ollut ihan kiva (lähdimme tosiaan aika aikaisin aamulla Helsingistä), mutta meni se matka noinkin.

Pitkospuut2

Saavuimme Kapellskäriin viideltä paikallista aikaa. Ajoimme Sollentunan kautta Västeråsiin, josta olimme varanneet huoneen Best Western Hotel Esplanadesta. Käytimme jälleen tälläkin matkalla Hotels.comia hotellien varaamiseen, sillä ollaan todettu se käteväksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi. Lisäksi suurin osa varauksista kerryttää ”rewards-pisteitä”, ja kymmenen järjestelmässä mukana olevan hotelliyöpymisen jälkeen yhdennestätoista yöpymisestä hyvitetään varausten keskiarvohinta. Pari kertaa aiemmin olemme tällaisen päässeet hyödyntämäänkin, ja kyllä se on ihan tuntuva alennus kun pääsee käytännössä ilmaiseksi yöpymään yhden yön! Nyt ei hotelliöiden määrä tosin tullut vielä täyteen, mutta jäävät ne pisteet sinne kuitenkin. Jos Hotels.comin kautta ei varaa hotellia vuoteen, niin silloin ilmeisesti pisteet vanhenevat, mutta siitä tuli minulle ainakin hyvissä ajoin viesti ja onneksi tämä reissu sattui juuri tähän ajankohtaan. No joka tapauksessa. Olimme päättäneet jo ennen hotelliin saapumista varata suosiolla toinenkin yö samasta paikasta, sillä Västeråsissa emme viime kesänä ehtineet juuri mitään kierrellä ja nähtävää lähialueella on paljon. Hotellivirkailija kertoi, että heillä on kyllä tilaa, mutta saisimme luultavasti edullisemmin mikäli tilaisimme tuolta netin kautta. Kätevästi varasin sitten Hotels.comista samanlaisen huoneen – vahingossa samalle illalle! Meillä oli siis kaksi varausta samalle yölle… Sitä piti sitten puhelimitse selvitellä, ja tietenkin silloin illalla suomalainen Hotels.com-puhelin oli jo sulkeutunut. Puhelu ohjautui jonnekin Britteihin, ja selvittelin sitten asiaa englanniksi. Lopulta sain muutettua uusimman varaukseni seuraavalle päivälle (sen brittiläisen mm. soitettua siinä välissä myös ko. hotellin virkailijalle) ilman mitään lisäkustannuksia. Kaikki hyvin siis!

Pitkospuut3

Västerås oli täynnä Pokemon Go:n pelaajia. Siinä kaupungissa tämän villityksen huomasi kaikkein selvimmin, sillä jatkuvasti ohi meni useamman pelaajan ryhmiä. Minäkin voin tunnustaa ladanneeni pelin ennen reissuamme, mutta koska olin vain julkisten wifi-yhteyksien varassa, ei pelaamisesta oikein tullut mitään. Nyt olen sitten kirinyt tällä viikolla. ;) (Tavoitteeni on vain kerätä paljon söpöjä Pokemoneja, ja luulen kyllästyväni peliin aika nopeasti…) Västerås on myös oikein nätti kaupunki, suosittelen lämpimästi vierailemaan jos joskus sillä suunnalla liikutte!

Pitkospuut4

Tiistaina ensimmäinen kohteemme oli Tidö Slott.

”Tidö Slott är sannolikt Sveriges bäst bevarade och mest levande slott från stormaktstiden. Axel Oxenstierna, som var Gustaf II Adolfs rikskansler och Drottning Kristinas förmyndare, lät uppföra byggnaden 1625–1641 med hjälp av arkitekterna Simon de la Vallée och Nicodemus Tessin d.ä.” (Lähde: tidoslott.se)

Osallistuimme ruotsinkieliselle opastetulle kierrokselle, jossa meidän lisäksemme oli tietenkin ruotsalaisia, mutta myös norjalaisia ja belgialaisia (jälkimmäiset tosin ilmeisesti puoliksi ruotsalaisia tms.) – hauskaa, että ruotsi on kuitenkin se yhteinen kieli, jota kierroksella puhuttiin! Jälleen tälläkin reissulla kävi niin, että mitä enemmän ruotsia kuuli ja noille kierroksille osallistui, sitä enemmän sitä alkoi taas ymmärtää. Nyt rohkaistuin jo asioimaan hotelleissakin ruotsiksi, aiemmilla kerroilla olen hoitanut ne englanniksi, joka on kuitenkin sellainen kieli, jolla asioiminen käy helposti.

Pitkospuut5
Pitkospuut6
Pitkospuut7
Tidössä oli myös lelumuseo ja sarjakuvanäyttely, joissa kävimme samalla. Leluja oli jos jonkinlaista ja eri aikakausilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pihalla oli myös jättikokoinen Axel Oxenstjärnan istuttama tammi! Seison itse sen juurella mittapuuna (158,5 cm). ;) Tidöstä suuntasimme kohti toista linnaa, Ängsö Slottia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuut10Pitkospuut11Pitkospuut12
Söimme myös pienen salaatti+leipä -lounaan huoneessa, josta yllä oleva kuva on. Aika hieno!

Matkakertomus jatkuu seuraavassa osassa!

Finland Bucket List

Pitkospuut1

20160716_131439

Eilisessä Hesarissa oli Riku Rantalan kolumni Mitä Suomessa pitäisi kokea edes kerran elämänsä aikana? (lue täältä), josta yllä oleva kuva on katkelma. Rantala kysyy kolumninsa lopussa, että millainen sinun bucket listisi olisi, ja otan nyt haasteen vastaan! Tässä se on:

Finland Bucket List a’la Pitkospuut

Pitkospuut6

1) Nokipannukahvit nuotiolla

Kun ensin kävelee suomalaisessa luonnossa maisemia ihaillen (ja hyttysiä hätyytellen) ja saapuu viimein nuotiopaikalle, niin kunnon nokipannukahvit nuotion ääressä tuntuu taianomaiselta. Nuotiota tuijotellessa mieli lepää. ”Juuri näin asioiden pitääkin olla, kaikki on ihan hyvin”, on todennäköisin ajatus. Ja pannukahvi nyt vaan on ihan oma juttunsa! Sopii maistaa myös muualla kuin nuotion ääressä (pannukahvi on tosin pidemmän päälle suodatinkahvia epäterveellisempää, mutta se onkin parhaimmillaan harvoin nautittuna herkkuna).

2) Revontulet

Klisee, mutta totta. Finland bucket list ei ole mitään ilman revontulia. Tähän yhteyteen voi toki liittää ylipäänsä pohjoisen luonnon. Tämä on myös sellainen asia, joka löytyy kuvitteelliselta to do -listaltani, sillä omat revontulikokemukseni ovat hävettävän vähäiset. Olen ainostaan kerran elämässäni nähnyt revontulia, nekin hyvin hyvin haaleina Pirkanmaan korkeudella… Unelmissani on kyllä päästä ihan kunnon Lapin reissulle jonain päivänä, ehkä jonain syksynä. <3

3) Maisemien muutos itä-länsi- ja etelä-pohjoinen -akselilla, eli automatka läpi Suomen

Pitkospuut3

Parhaita kotimaanmatkoja ovat kyllä olleet ne reissut, joilla on nähnyt miten erilaiset maisemat eri puolilla Suomea on! Lakeuksilta vaaramaisemiin, järvien keskeltä merenrantakaupunkeihin ja niin edelleen. Tehkää automatka läpi Suomen, suosittelen!

4) Kahvila Vanha Kevar

Pitkospuut2
Mennään yleiseltä maisematasolta vähän yksityiskohtaisempiin kohteisiin. Uusi lempikahvilani: Vanha Kevar Asikkalassa. Aivan ihastuttava miljöö vanhassa kestikievarissa! Käykää! Muita suosikkikahviloitani ovat mm. Cafe Regatta Helsingissä ja Lahden sataman Kahvila Kariranta. Tykkään suomalaisesta kahvilakulttuurista ja siitä, että ympäri maata on jos jonkinlaista pientä mihinkään ketjuun kuulumatonta kahvilaa etenkin kesäaikaan.

5) Ateneumin taidemuseo

Pitkospuut4

Olisin voinut laittaa tähän monta muutakin museota, mutta sitten kuitenkin Ateneum voitti. Jos käy Suomessa vain yhdessä museossa, soisin sen olevan Ateneum. Rakastan uusittua kokoelmanäyttelyä, johon sisältyvät kaikki suomalaisen maalaustaiteen helmet. Myös vaihtuvia näyttelyitä on kiitettävästi ja ne ovat monipuolisia. Pääsymaksu ei päätä huimaa ja sisään pääsee myös Museokortilla (jollainen muuten pitäisi olla kaikilla suomalaisilla – aivan huippukeksintö!).

6) Kesäteatteri

Suomen kesään kuuluu kiinteästi kesäteatteri, jollainen on lähes joka niemessä ja notkelmassa! Melkeinpä uskaltaisin suositella myös suomea taitamattomille turisteille, sillä kyllä niistä aina jotain käteen jää. ;) Ja jos käyt kesän aikana yhdessä kesäteatterissa, suosittelen – yllätys yllätys – Nurmijärven Kivi-juhlia, jossa olen itsekin ollut mukana. Kivi-juhlat kun on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti harrastaja- ja talkoovoimin toteutettava kesäteatteri, joka toimii idyllisissä etelähämäläisissä Aleksis Kiven maisemissa. Näyttämö sijaitsee Taaborinvuoren museoalueella, joka on sekin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Katsomo on lisäksi katettu, joten sadekaan ei haittaa. Elokuussa 2016 siellä esitetään Atro Kahiluodon ohjaama Nummisuutarit, ja lippujakin on vielä saatavilla (joskin ainakin yksi näytöksista on jo loppuunmyyty).

Pitkospuut7

7) Höyrylaivaristeily

Suomessa kannattaa ehdottomasti käydä höyrylaivaristeilyllä! Suosittelen lämpimästi esimerkiksi höyrylaiva Tarjannetta, jolla olen itse useampana juhannuksena ollut risteilemässä. Laivoja on toki useampia ja risteilylle pääsee muuallakin. Höyrylaivoissa on ihan oma tunnelmansa ääni- ja hajumaailmoineen (samasta syystä kannattaa osallistua myös höyryjuna-ajolle, jos sellainen joskus sattuu kohdalle!). Hidasta, ihanaa ja ainutlaatuista matkantekoa.

Pitkospuut5

Millainen on teidän Finland Bucket Listinne?

Täällä ollaan yhä.

1
Hei taas! Bloggaaminen on tällä hetkellä jostain syystä umpikujassa, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Kirjoitusinspiraatiota ei ole, mutta toisaalta mieleen tulee silti satunnaisesti blogiaiheita. Joinain päivinä suunnittelen koko blogin sulkemista, joinain päivinä ajattelen uuden blogin perustamista. Kompromissi on ollut, etten tee mitään. Blogi vaan on. Joten pahoittelut teille, jotka Pitkospuita seuraatte (näistä pahoittelupostauksistakin aina varoitellaan), hiljaiseloa on riittänyt koko vuoden (tämä on vuoden neljäs postaus, noloa) enkä osaa sanoa milloin tämä tästä aktivoituu…

Jos nyt jotain kuulumisia. Varhaiskasvatuksen maisteriopinnot ovat käytännössä opetusharjoittelua vaille valmiit, mutta teen tosiaan esi- ja alkuopetuksen aineopinnot ja luultavasti myös museologian perusopinnot vielä ensi lukuvuoden aikana. Olen opintovapaalla päiväkodista ja työskentelen opintojen ohella vuodenvaihteeseen asti tammikuisessa harjoittelupaikassani (maaliskuusta asti siis ihan työntekijänä), jossa työajat ovat sen verran joustavat ettei se hankaloita opintojani. Päiväkotityössä tämä ei onnistuisi mitenkään, joten olen iloinen, että saan vielä olla toisen vuoden opintovapaalla! Olen edelleen innoissani opinnoista, ja nyt kesällä suoritan Avoimen yliopiston kautta Kulttuuriperinnön teoria -kurssin, joten olen jo astunut vähän oman alani ulkopuolellekin. Elokuuksi ilmoittauduin Lapsuuden tutkimuksen kurssille myös. Mutta kun noita tulevia kurssiaikatauluja ja -sisältöjä tutkailin, niin melko vauhdikas syksy on tulossa!

Tänään alkoi kolmen viikon kesälomani keskimmäinen viikko. Ensimmäisellä viikolla lähinnä nukuin pitkään. Pieniä reissuja tuli tehtyä mm. Vääksyn perinteiseen Mobilisti-iltaan, Loimaalle (Maatalousmuseo Sarka, Alpo Jaakolan patsaspuisto ja Taidetalo). Nyt alkaneella viikolla aion saada tuon kulttuuriperintökurssin ensimmäisen esseen valmiiksi (deadline vasta 24.7., mutta en haluaisi käyttää siihen koko lomaa). Tällä viikolla sisko saa leikata hiukseni ja muuten suunnitelmissa on lähinnä olla. Säästä riippuen joko sisällä tai ulkona. Ehkä joitain Helsinki-kohteita voisin harkita, fiiliksen mukaan. Edessä on vielä jo lähes perinteeksi muodostunut Ruotsin reissu, tällä kertaa käytännön syistä vähän aiempaa lyhyempänä. Ehkä siitä voisin ainakin kirjoittaa vastaavan matkakertomuksen kuin viime vuosinakin?

Täällä ollaan!

blogi1
Hei taas! Takana on ehkä blogihistoriani pisin (tahaton) kirjoitustauko, mutta hengissä ollaan. Kirjoitettavaa ei ole ollut, tai vaikka olisikin, olen kanavoinut kirjoittamiseni opiskeluhommiin ja graduun. Ja uskokaa tai älkää – gradu on valmis! Palautin sen viime viikolla, enkä malttaisi odottaa sen hyväksymistä. (edit. 12.7. / löytyy täältä!) Avaan graduprosessiani enemmän hieman myöhemmin, nyt täytyy hetki sulatella tätä. Teen parhaillaan samasta aiheesta laajahkoa esseetä toiselle kurssille, joten aihe pyörii mielessä samalla tavalla kuin aiemminkin, ja sama kirjapino on tuossa lattialla edelleenkin.

Opinnot etenevät mukavasti, taito- ja taidekasvatuksen sivuaine on yhtä tapaamista vaille valmis. Menossa on vielä tutkimusmenetelmäkurssi (ns. menetelmätarjottimelta piti valita kaksi, ja aikataulusyistä käyn niistä toisen vasta nyt – vähän hölmöä näin gradun valmistuttua, mutta aihe on kyllä kiinnostava), Oppimisen tutkimus. Kerroin varmaan aiemmin olevani siis opintovapaalla toukokuun loppuun asti. Nyt olen sopinut jatkavani opintovapaata vielä ensi vuoden kevääseen asti, sillä haluan suorittaa vielä toisenkin sivuaineen nyt kun se vielä olisi mahdollista (kun opinto-oikeutta on jäljellä, kun asun Helsingissä, kun opintovapaaseen on mahdollisuus, kun jotain kursseja vielä ylipäänsä on varaa järjestää…), minkä lisäksi opetusharjoittelu jää vielä ensi syksyyn. Suunnittelua hankaloittaa tosin se, ettei vielä kukaan tunnu tietävän, että mitä sivuaineita ensi lukuvuonna järjestetään. Ainoa saamani vastaus on ollut, että ensin järjestetään pakolliset kurssit, sitten sivuaineiden perusopinnot ja vasta sitten sivuaineiden aineopinnot, mikäli siihen on varaa. Ja minua kiinnostaisi juuri esi- ja alkuopetuksen aineopinnot. Olen kyllä kehittänyt jo varasuunnitelman, sillä myös toisen tiedekunnan Museologian perusopinnot kiinnostaisi (vaikkei suoraan omaan alaan liitykään – olin kuitenkin hallinnon harjoittelussa Lastentarhamuseolla jne.), ne luullakseni ainakin ollaan järjestämässä. Olen jopa miettinyt molempien sivuaineiden suorittamista, mikäli molemmat järjestetään… Suunnitelmia siis on!

Kovin paljon muuta tässä muutaman kuukauden aikana, mitä edellisestä blogitekstistäni on kulunut, ei ole ehtinyt tapahtua. Opiskelua ja työntekoa sen ohessa. Ja edelleen on jonkinlainen opiskeluinto päällä, vaikka luulisi senkin joskus laantuvan… :D Tämä kaikki on vaan niin mielenkiintoista! On ollut myös hauska huomata, että ns. tieteellisen tekstin kirjoittamiseenkin syntyy rutiini, kun tarpeeksi paljon kirjoittaa.

Viime aikojen kuulumisiin saa pikakatsauksen vilkaisemalla Instagramia, jota helppoutensa vuoksi päivitän useammin kuin tätä.