Eilisessä Hesarissa oli Riku Rantalan kolumni Mitä Suomessa pitäisi kokea edes kerran elämänsä aikana? (lue täältä), josta yllä oleva kuva on katkelma. Rantala kysyy kolumninsa lopussa, että millainen sinun bucket listisi olisi, ja otan nyt haasteen vastaan! Tässä se on:
Finland Bucket List a’la Pitkospuut
1) Nokipannukahvit nuotiolla
Kun ensin kävelee suomalaisessa luonnossa maisemia ihaillen (ja hyttysiä hätyytellen) ja saapuu viimein nuotiopaikalle, niin kunnon nokipannukahvit nuotion ääressä tuntuu taianomaiselta. Nuotiota tuijotellessa mieli lepää. ”Juuri näin asioiden pitääkin olla, kaikki on ihan hyvin”, on todennäköisin ajatus. Ja pannukahvi nyt vaan on ihan oma juttunsa! Sopii maistaa myös muualla kuin nuotion ääressä (pannukahvi on tosin pidemmän päälle suodatinkahvia epäterveellisempää, mutta se onkin parhaimmillaan harvoin nautittuna herkkuna).
2) Revontulet
Klisee, mutta totta. Finland bucket list ei ole mitään ilman revontulia. Tähän yhteyteen voi toki liittää ylipäänsä pohjoisen luonnon. Tämä on myös sellainen asia, joka löytyy kuvitteelliselta to do -listaltani, sillä omat revontulikokemukseni ovat hävettävän vähäiset. Olen ainostaan kerran elämässäni nähnyt revontulia, nekin hyvin hyvin haaleina Pirkanmaan korkeudella… Unelmissani on kyllä päästä ihan kunnon Lapin reissulle jonain päivänä, ehkä jonain syksynä. <3
3) Maisemien muutos itä-länsi- ja etelä-pohjoinen -akselilla, eli automatka läpi Suomen
Parhaita kotimaanmatkoja ovat kyllä olleet ne reissut, joilla on nähnyt miten erilaiset maisemat eri puolilla Suomea on! Lakeuksilta vaaramaisemiin, järvien keskeltä merenrantakaupunkeihin ja niin edelleen. Tehkää automatka läpi Suomen, suosittelen!
4) Kahvila Vanha Kevar
Mennään yleiseltä maisematasolta vähän yksityiskohtaisempiin kohteisiin. Uusi lempikahvilani: Vanha Kevar Asikkalassa. Aivan ihastuttava miljöö vanhassa kestikievarissa! Käykää! Muita suosikkikahviloitani ovat mm. Cafe Regatta Helsingissä ja Lahden sataman Kahvila Kariranta. Tykkään suomalaisesta kahvilakulttuurista ja siitä, että ympäri maata on jos jonkinlaista pientä mihinkään ketjuun kuulumatonta kahvilaa etenkin kesäaikaan.
5) Ateneumin taidemuseo
Olisin voinut laittaa tähän monta muutakin museota, mutta sitten kuitenkin Ateneum voitti. Jos käy Suomessa vain yhdessä museossa, soisin sen olevan Ateneum. Rakastan uusittua kokoelmanäyttelyä, johon sisältyvät kaikki suomalaisen maalaustaiteen helmet. Myös vaihtuvia näyttelyitä on kiitettävästi ja ne ovat monipuolisia. Pääsymaksu ei päätä huimaa ja sisään pääsee myös Museokortilla (jollainen muuten pitäisi olla kaikilla suomalaisilla – aivan huippukeksintö!).
6) Kesäteatteri
Suomen kesään kuuluu kiinteästi kesäteatteri, jollainen on lähes joka niemessä ja notkelmassa! Melkeinpä uskaltaisin suositella myös suomea taitamattomille turisteille, sillä kyllä niistä aina jotain käteen jää. ;) Ja jos käyt kesän aikana yhdessä kesäteatterissa, suosittelen – yllätys yllätys – Nurmijärven Kivi-juhlia, jossa olen itsekin ollut mukana. Kivi-juhlat kun on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti harrastaja- ja talkoovoimin toteutettava kesäteatteri, joka toimii idyllisissä etelähämäläisissä Aleksis Kiven maisemissa. Näyttämö sijaitsee Taaborinvuoren museoalueella, joka on sekin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Katsomo on lisäksi katettu, joten sadekaan ei haittaa. Elokuussa 2016 siellä esitetään Atro Kahiluodon ohjaama Nummisuutarit, ja lippujakin on vielä saatavilla (joskin ainakin yksi näytöksista on jo loppuunmyyty).
7) Höyrylaivaristeily
Suomessa kannattaa ehdottomasti käydä höyrylaivaristeilyllä! Suosittelen lämpimästi esimerkiksi höyrylaiva Tarjannetta, jolla olen itse useampana juhannuksena ollut risteilemässä. Laivoja on toki useampia ja risteilylle pääsee muuallakin. Höyrylaivoissa on ihan oma tunnelmansa ääni- ja hajumaailmoineen (samasta syystä kannattaa osallistua myös höyryjuna-ajolle, jos sellainen joskus sattuu kohdalle!). Hidasta, ihanaa ja ainutlaatuista matkantekoa.
Millainen on teidän Finland Bucket Listinne?
Viikonloppuna kävimme vaihteeksi taas vähän ajelemassa. Kiertelimme siellä sun täällä (apua, en muista edes ylläolevassa kuvassa olevan näkötornin nimeä!), ja yksi kohokohta oli pienen pieni metsäkävely Orimattilassa. Metsään pitäisi päästä useammin… Tunnelmia alla:
Kävimme sunnuntaina Seurasaaren ulkomuseossa. En ole siellä koskaan aikaisemmin käynyt, vaikka ”aina” on pitänyt mennä. Kerran olen kävellyt alueella, mutta silloin museomökit olivat vielä talviteloilla. Onhan tuo ainutlaatuinen miljöö, jossa kannattaa siksikin jo käydä!
Tuulimylly Punkalaitumelta, ns. 
Pitihän sitä tietysti käydä myös Kaffeliiterissä. :)
Tähän aikaan keväästä on hauskaa käydä katselemassa tulvivia koskia. Kevättulvat olivat huipussaan viime viikonloppuna ja kävimme pienellä päiväretkellä sunnuntaina.
Istutin tänään rairuohoa ja työntäessäni kädet multaan ymmärsin, että ainakin osittain tämä alakuloisuus ja muutenkin kummallinen (ja minulle vieras) olotila johtuu luonnonkaipuusta. Kun asuu ja työskentelee kantakaupungissa, huomaa pikkuhiljaa tottuneensa siihen, että ympäristö koostuu kerrostaloista, asvalttikaduista ja autoista. Etenkin talviaikaan, kun puistotkin ovat tasaisen harmaita. Kesällä on vähän helpompaa, kun puissa ja pensaissa on lehtiä – Suomessa kaupunkien keskustoissa on yllättävän paljon vihreää, kun sillä silmällä katsoo. Ei ihan kokonaan vieraannu luonnosta.
Olen kotoisin (silloin) pienestä kylästä, jossa oli tasan yksi kerrostalo ja useita pieniä kivoja metsiä joka puolella. Asuin siellä elämäni ensimmäiset 19 vuotta, kunnes muutin nykyiseen asuinpaikkaani kaupungin keskustaan. Olen tottunut kaupunkilaiselämään yllättävän hyvin, mutta silloin tällöin huomaan etten kuitenkaan ole täällä täysin kotonani. Tutkin tänään sattumalta 
Ehkä lääkkeenä tähän ”kevätväsymykseen”, mikä sitten onkaan, voisi olla pieni kävelyretki pois kaupungista. Reissaamme muutamastakin syystä usein Lahti-Helsinki -väliä autolla ja yleensä teemme samalla pieniä ajelureissuja pois moottoritieltä. Nämä maisemanvaihdokset eivät näköjään enää riitä, vaan pitää päästä ihan konkreettisesti hengittämään raittiimpaa ilmaa. Olen aina pitänyt maaseuduista siksi, että siellä ”näkee kauemmaksi”. Ei tule heti seuraavan talon seinä vastaan. Kuten olen monesti todennut: ei minusta ole pysyvästi kaupunkilaiseksi.
Pitkospuut 