Teksti on kirjoitettu ”vanhan vasun” ja ”vanhan lain” aikaan, joten ota tämä huomioon lukiessasi. Esimerkiksi suunnitteluaikaa koskeviin ohjeisiin on sittemmin tullut muutoksia.
Heippa lastentarhanopettajakollegat ja muut aiheesta kiinnostuneet! Huomaan jälleen, että näin syyskauden käynnistyessä suosituimmiksi kirjoituksikseni nousevat varhaiskasvatusaiheiset tekstit, joten tässä lisää! Olen yhä opintovapaalla, joten en pääse tänä syksynä aloittamaan toimintaa minkään lapsiryhmän kanssa… ehkä tästä johtuen aihe pyörii siltikin mielessä! Päiväkotiin on jo vähän ikävä. Tässä siis vinkkejä ja ajatuksia alkavaan syyskauteen liittyen, erityisesti uusia, uraansa aloittelevia opettajia silmälläpitäen! Varoitus: tästä postauksesta tulee pitkä…
Sopikaa mahdollisimman monista käytännöistä
Riippuu tietysti ihan ryhmästä, millaiset aiheet syksyllä ovat päällimmäisenä mielessä. Jos ryhmä on entuudestaan tuttu sekä toisilleen että aikuisille, on tilanne aivan eri kuin esimerkiksi alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa suurin osa lapsista saapuu päiväkotiin elämänsä ensimmäistä kertaa (tähän liittyen kannattaa lukea ihana Päiväkodin elämää -blogin kirjoitus lasten näkökulmasta). Alle 3-vuotiaiden aloituksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Paljon vaikuttaa myös aikuisten töihinpaluu: palaavatko kaikki yhtä aikaa samana päivänä kuin lapset, osa jopa sen jälkeen, vai onko työpäiviä varattu jo hieman ennen lasten saapumista esimerkiksi suunnittelupäivien muodossa.
Jos minä saisin päättää, niin tuollainen suunnittelupäivä (tai ihan oikeasti, viikko olisi kyllä kohtuullinen) olisi lastentarhanopettajalle pakollinen! Voisi rauhassa suunnitella ja muokata oppimisympäristöä tulevan ryhmän tarpeita ajatellen (sen verran kuin niistä etukäteen on tietoa, tottakai se on prosessi, joka on koko vuoden käynnissä). Voisi suunnitella sopivan väljän, mutta riittävän tarkan toimintasuunnitelman paitsi syksylle, niin myös koko vuodelle – vastaamaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valtakunnallista, kaupungin ja päiväkodin tasoa. Tähän sitten vuoden mittaan sovitetaan lasten vasuista nousevat asiat. Myös ensimmäisten viikkojen toiminta olisi syytä miettiä etukäteen, koska aloitus on joka tapauksessa varmasti hektistä ja on tärkeää, että kaikki ryhmän aikuiset ovat silloin 100% läsnä ja tietävät, mitä tehdään. Tätä kaikkea on vaikea tehdä, jos itse palaa työpaikalleen (tai pahimmillaan aloittaa kokonaan uudessa paikassa) samaan aikaan aamulla klo 8 kun lapsetkin ovat tulleet. Siinä sitten mietitään, että mitähän sitä tänään… Opettajat: huolehtikaa, että teillä on suunnitteluaika määritelty työvuorolistaan ja järjestäkää aikataulut siten, että se on myös mahdollista pitää! KvTES määrittelee suunnitteluajaksi vähintään 8% työajasta, joten työehtosopimusta kannattaa vilauttaa mikäli asiassa tulee ongelmia. Myös OAJ:lta saa tukea, johtajan jälkeen seuraava askel on siis yhteydenotto oman alueen luottamusmieheen (yhteystiedot löytynee esim. oman paikallisyhdistyksen verkkosivuilta). Suunnitteluaika ei ole oikeus, vaan velvollisuus. Se ei ole ylimääräinen kahvitauko, vaan oman työnkuvan hoitamista.
Alkusyksyyn kannattaa sijoittaa joka tapauksessa jonkinlainen suunnitteluilta esimerkiksi oman tiimin kanssa. Onko teillä käytössä tiimisopimukset tai ryhmäkohtaiset vasut? Tiimisopimuksessa kirjataan (esim. valmiille lomakkeelle) ylös tiimin kesken tärkeät asiat: kuka vastaa mistäkin (toiminnan suunnittelun ja toteutuksen käytännöt, perushoitotilanteiden sujuminen, työvuoroasiat), miten toimitaan lasten vasujen kanssa (nykyäänhän lastentarhanopettaja vastaa niistä), kokouskäytännöt (opettajien pedagogiset kokoukset, talon palaverit, tiimipalaverit – näissä on talokohtaisia eroja) sekä sellaiset asiat kuten puhelimen käyttö ryhmässä tai lasten läsnäolojen kirjaaminen, minkä käytännöt vaihtelevat myöskin eri päiväkodeissa. Talon yhteisessä palaverissa kannattaa käydä läpi myös johtajuusasiat: mitkä asiat kuuluvat päiväkodin johtajalle, mitkä varajohtajalle ja mitkä ryhmän lastentarhanopettajalle? Kun yhteisesti on sovittu vastuualueista, jokainen tietää kenen luo kääntyä ensimmäisenä missäkin asiassa. Nämä asiat kannattaa myös kirjata ylös näkyviin. Ylipäänsä mitä enemmän asioita saadaan heti alkusyksynä sovittua ja kirjattua ylös, sitä sujuvammin uusi toimintakausi käynnistyy ja sitä vähemmän näistä asioista tulee puhuttua enää ryhmätiloissa, joissa lasten tulisi saada kaikki huomio.
Kuva Mikkelin taidemuseosta.
Kuva Lastentarhamuseosta.
Syksyn toiminnan suunnittelua
Mitä alkusyksystä kannattaa sitten tehdä? Tämä tietysti riippuu jälleen ryhmästä. Usein kuitenkin kuulee lausahduksen ”otetaan tää syksy nyt ihan rauhallisesti, tutustutaan ja ollaan ulkona; käynnistetään pienryhmätoiminta sitten myöhemmin”. Tämä ajatus on kuitenkin mielestäni virheellinen ja johtaa usein vain kaaokseen, kun päivät ovat organisoimattomia ja vain soljuvat eteenpäin eikä kukaan oikein tiedä mitä tehdä. Päinvastoin kannattaa alusta asti suunnitella pienryhmien toimintahetki osaksi aamupäivää: kuvataidevälineet vaan esiin ja vaikka ”ihan vaan” vapaata maalausta, niin tutustuminenkin on helpompaa (verrattuna kaoottiseen tilaan, kun kaikki lapset yrittävät yhtä aikaa löytää oman paikkansa uudessa porukassa). Tämä toimii sekä uusilla ryhmillä että toisensa ennestään tuntevien ryhmien kanssa – jälkimmäisethän ovat jo tottuneet toimintaan, vaikka kesä onkin ollut välissä. Kuvataiteen lisäksi suosittelen myös kokoamaan erilaisia rakenteluleikkivälineitä yhteen paikkaan, mieluiten sellaiseen, josta rakennelmia ei heti tarvitse kerätä pois. Tähän aikaan vuodesta erilaiset luonnonmateriaalit ovat helposti saatavilla ja ne säilyvät pitkään. Eri kokoiset ja -muotoiset puiset rakentelupalikat kannattaa kaivaa päiväkodin varastoista esiin. Rakenteluleikkivälineissä vain mielikuvitus on rajana! Tilkut, langanpätkät, vanhat palapelin palat, erilaiset ukkelit, eläimet, kävyt, kepit, kivet, lehdet, paperi ja kynät… Rakentelun ohessa on hauskaa tutustua lapsiin ja seurata, millaisia aiheita heidän leikeissään siinä vaiheessa on. Niitä on sitten helppo hyödyntää muun toiminnan suunnittelussa. Pienryhmien ei heti tarvitse olla mitään tiettyjä nimettyjä pienryhmiä, mikäli sellaiset ovat käytössä. Tärkeintä on, että lapset saavat rauhassa olla yhdessä eri kokoonpanoilla ja tutustua toisiinsa sekä saada äänensä kuuluviin. Kesän jälkeen on varmasti paljon kerrottavaa!
Syksyn toimintaa suunnitellessa kannattaa jatkuvasti kysyä itseltään, että miksi ryhmässä tehdään juuri niin kuin tehdään. Onko käytössä aamu- tai päiväpiiri? Miksi? Millainen tilanne se on? Missä tilassa se järjestetään? Istutaanko lattialla tyynyillä, penkeillä vai pöydän ääressä? Ollaanko piirissä vai rivissä? Miten aikuinen asettuu tilaan? Johtaako aikuinen keskustelua ja jakaa puheenvuoroja vai pyritäänkö siihen, että lapset käyvät keskustelua myös keskenään? Mikä on aamu- tai päiväpiirin tarkoitus ja tavoite? Millaisia ovat sisällöt? Kuka ne pitää? Miksi? Mitä muut tekevät sillä aikaa? Osallistuuko piirille kaikki lapset kerralla? Onko piiri vain osalle ryhmää? Onko piirejä kaksi tai useampi? Miksi?
Tärkeintä syksyn toiminnassa on ryhmäytyminen, sillä kun siihen panostaa ja ryhmä alkaa toimia ryhmänä, se kantaa hedelmää koko vuoden ajan. Tärkeintä aikuisten toiminnassa: ole läsnä!
Kuva Forssan museosta.
Vinkki kaikille aloitteleville opettajille: pidä omaa, henkilökohtaista työpäiväkirjaa! Pidin itse kahdelta ensimmäiseltä työvuodelta (sen jälkeen se vain jäi), kirjoittelin ylös omia ajatuksia, työpaikan käytäntöjä ja yleistä pohdintaa ja selostusta siitä, mitä milloinkin tapahtui. Niihin ajatuksiin on kiinnostavaa palata jälkeenpäin ja huomata oma kehittymisensä!
Kuva Loviisasta.
Lopuksi lisään vielä, että ripaus mielikuvitusta peliin niin kaikki sujuu! Mitä jos päiväkotiin ilmestyisikin tällainen pikkuruinen ovi? Minne se voisi viedä? Kuka ovea käyttää?
Miten teillä on syksy alkanut? :)
Pitkospuut 