Olen tästä aiheesta kirjoittanut edelliseen blogiini pariinkin otteeseen, mutta siitä tuli jälleen ajankohtainen. Eilinen – viimeinen lomapäivä – meni nimittäin hyvänlaatuisen asentohuimauksen kourissa ja aiemmasta poiketen se jatkui myös tänään. En siis päässyt töihin ensimmäisenä työpäivänä (nolottaa, mutta minkäs teet). Tänään neljän aikoihin oireet ovat alkaneet helpottaa, toivottavasti ei mitenkään väliaikaisesti. Huomiseksi lupasin mennä jo töihin nimittäin.
Hyvänlaatuinen asentohuimaus ilmenee minulla kiertävänä huimauksena pään asentoja muuttaessa, siis esimerkiksi maatessa puolelta toiselle kääntyessä ja etenkin istumaan noustessa. Samalla tulee pahoinvointi. Huimaus kestää joitain sekunteja (aluksi pidempään, loppua kohden on jo lievempää), minkä jälkeen ko. asennossa on jo ihan siedettävää olla. Kun asentoa taas muuttaa, alkaa huone pyöriä silmissä. Kävellessä iskee erittäin huono olo, mitä sänkyyn rojahtaminen ja paikoillaan pysyminen helpottaa. Oksettaa, mutta koskaan ”kohtauksen” aikana en ole oksentanut. Aiemmin tämä on kohdallani siis kestänyt vuorokauden, ja seuraavana päivänä on ollut vain enää hiukan heikko olo ja niskat jumissa (luultavasti koko päivän makaamisesta). Tänään olo oli kuitenkin vielä huono. Loppuun asti pinnistelin ja yritin uskotella itselleni, että pystyn lähtemään töihin, kävin suihkussa ja meikkasinkin, mutta hiuksia kuivatessa oli pakko luovuttaa. En mitenkään pystyisi viettämään lähes kahdeksaa tuntia 1-2-vuotiaiden lasten kanssa, sillä päivään sisältyisi liikaa fyysistä toimintaa, kumartelua, nostelua ja sellaista. Soitin töihin ja päiväkodin johtajalle etten voi tulla töihin (nolotti ja hävetti olla heti pois – tätä ”tautia” on muutenkin vaikea alkaa asiaan perehtymättömälle lyhyesti selittää) ja menin takaisin sänkyyn. Päätös oli oikea, sillä olo oli välillä päivällä yllättävänkin huono. Koitin ottaa puolikkaan matkapahoinvointilääkkeen, mikä varmaan auttoi ainakin vähän. Toivon, ettei oloni paraneminen ole siis pelkästään siitä johtuvaa, etteivät oireet palaa heti vaikutuksen lakattua.
Ihmisen sisäkorvassa on tasapainoelimen kaarikäytävä, jossa vatupassin tavoin liikkuu nestettä pään asentojen muuttuessa. Neste liikkuessaan ärsyttää aistisoluja, jotka välittävät hermoja pitkin aivoille tiedon pään liikkeistä. Asentohuimauksessa kaarikäytävään kertyy ”sakkaa” (joka on luultavasti peräisin tasapainoaistin tasapainokivistä – varmuutta ei ole), mutta sen kertymisen syytä ei tiedetä. Joskus taustalla voi olla päähän kohdistunut isku, mutta aina näin ei ole. Tämä sakka on joka tapauksessa käytävässä olevaa nestettä painavampaa ja näin ollen liikkuessaan se antaa aivoille väärää tietoa asentojen muutoksista, mikä aiheuttaa huimausoireet.
Hyvänlaatuinen asentohuimaus on nimensä mukaisesti vaaraton, mutta erittäin inhottava. Joidenkin lähteiden mukaan oireet voivat kestää useita viikkoja, minä olen ilmeisesti siis päässyt hyvin vähällä – en voi kuvitellakaan millaista olisi, jos tämä jatkuisi näitä kahta päivää pidempään! Sen kummempaa hoitoa asentohuimaukseen ei ole, mutta ns. asentohoidolla voidaan nopeuttaa paranemista. Tavoitteena on pään asentoja muuttamalla saada sakka kulkeutumaan pois kaarikäytävästä. Olen koittanut niitä liikkeitä parhaani mukaan tehdä, mutta on se vaan inhottavaa. Ne kun saavat nimenomaan ne huimausoireet näkyville ja olo on sen aikana hirveä (nimim. kärsin matkapahoinvoinnista jopa keinussa, joten voitte kuvitella millainen olo on kun tuntuu, että huone pyörii ympärillä). Etenkin se istumaan nouseminen kammottaa jo etukäteen.
Itselläni on muutaman vuoden aikana ollut tällainen asentohuimauskohtaus muutaman kerran. Etsiessäni asiasta lisää tietoa, törmäsin väitteeseen, että hyvänlaatuinen asentohuimaus olisi yleisin huimausta aiheuttava sairaus, joka olisi taustalla jopa 20 prosentissa kaikista huimaustapauksista. En ollut kuitenkaan törmännyt tähän koskaan aikaisemmin, ennen kuin se itselläni todettiin (tai kun lähdin ensin oireiden perusteella googlaamaan – myöhemmin lääkäri totesi epäilyni todeksi). Olisi ihan mukavaa, jos ihmisten tietämys tästäkin sairaudesta lisääntyisi, niin ei tarvitsisi joka kerta kertoa juurta jaksaen kaikki mitä tietää ja saada sen jälkeen epäileviä katseita.
Nyt pitäisi vielä tätä päänsärkyä jotenkin hoitaa, se on jokaisella huimauskerralla jäänyt joksikin aikaa. Ehkä jumissa olevien niskojen vuoksi, kun on tosiaan pitänyt vaan maata pari päivää. Eikä jo ennestään jumissa ollut niska-hartiaseutu varmaan ainakaan ehkäissyt huimausoireita, päinvastoin…
Mutta jospa tämä nyt tästä ja huomenna pääsisin aloittamaan työt uudessa paikassa. Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta!
Lähteet ja lisätietoa:
http://www.terve.fi/hyvanlaatuinen-asentohuimaus/hyvanlaatuinen-asentohuimaus
http://www.laakarilehti.fi/files/472004.html (asentohoito)
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00224
http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/bppv.htm
http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2852/11091/
Pitkospuut 
Hei
Kertomuksesi vastaa täydellisesti omaa kokemustani asentohuimauksesta! Minullekin jää pääsärkyä muutamaksi päiväksi ja aina mietin, onko kyseessä joku vakavampi vamma (kasvain). Mutta tätä asentohuimausta lääkärit sen väittävät olevan. Onko sinun päätäsi kuvattu?
Ei ole kuvattu. Olen itse luottanut siihen lääkärin arvioon, että asentohuimausta tämä on. Ja kaikki oireet minustakin kyllä täsmäävät siihen, mitä olen netistä lukenut ja muilta kuullut. Tuon elokuisen huimauksen jälkeen ei ole (toistaiseksi) ollut uusia asentohuimauskohtauksia, joten en ole ollut enää juurikaan huolissani. Välillä tietysti mietityttää, että milloinkohan herää uudelleen siihen, että huone pyörii silmissä…
Minulla ei makuulla olo aiheuta asentohuimausta. Pahinta on autolla ajaminen, kun joutuu kääntämään pääntään ja silmissä pimenee. Tämä on hankala tauti, kun aamulla ei mitään oireita ja iltapäivällä kävelykin tuntuu pahalta. Ja tuota hoito-ohjetta on mahdotonta käyttää töissä, tai kadulla. Haluaisin ohjeen, jota auttaisi istualtaan.
Kuulostaa tosiaan vähän erilaiselta kuin minun oireeni. Asentohuimaus ilmeisesti näkyy eri tavoin eri ihmisillä, tiedän muitakin, joilla makuulla oleminen ei vaikuta asentohuimaukseen.
Inhottava vaiva, kun sitä ei voi yhtään ennakoida eikä ole mitään lääkettä, joka siihen auttaisi. :/
Minulla alkoi kesällä 2012 juurikin loma-aikaan yhtenä aamuna ylösnoustessa tdella raju pahaolo ja pyöriminen…oli pelottava tunne ja soitinkin terveydenhoitajale koska olo oli tosi ihnottava. No hoitaja epäili hetikin että on juuri tätä asentohuimausta…josta myöskään minä en ennen ollu kuullu mitään. Otti vielä varmuudeksi tulehdusarvon joka kuitenkin oli ihan OK. Tuo huimaus keski minulla liki vuoden eli vasta nyt kesällä on helpottanu. Oirehtiminen oli kuitenkin aika helppoa tuon ensimmäisen pahan päivän jälkeen. Joka päivä kuitenkin nukkuumaan mennessä vähän pyöritti…mutta joka päivä tein enemmän ja vähemmän niitä jumppaliikkeitä joilla se ”sakka” korvakäytävässä saataisiin oikeaan paikkaan. Minulla sen sijaan ei ole ollut mitään päänsärkyä tuon huimauksen aikana.
Just luin jostain sivuilta, että tuo inhottavuus voipi uusiakin….sitä en kyllä haluais.
Hei kiitos kirjoituksesta vaikka tästä onkin jo aikaa. Oletko pysynyt oireettomana?
Kuvaamasi oireet ja kesto ovat täysin samoja mitä minulla oli tämän alkaessa kaksi vuotta sitten. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana minulla on menossa jo toinen ”kohtaus”. Mikään ei tunnu auttavan, mutta ehdottomasti aamut ovat pahimpia. Kuitenkin pahin pyöritys on poissa, mutta jäljellä on että kävellessä maailma velloo, päätä kääntäessä aivan kuin silmät muljahtaisi, makuulla sitten mualima pyörii. Tätä on nyt kestänyt yli viikon. huoh. Perjantaina olisi fyssari aika, toivottavasti sieltä löytyisi apu.
Hei! Tuon blogikirjoituksessani kuvailemani huimauksen jälkeen en ole kärsinyt asentohuimauksesta, onneksi. Joskus kun on niskat tuntuneet olleen tosi jumissa, on ollut vähän sellainen ”apua, aamulla herään varmasti asentohuimaukseen” -olo, mutta mitään ei ole toistaiseksi ollut. Silti huomaan edelleen aamuisin nousevani sängystä aika varovasti (osittain siksikin, että mulla on tosi matala verenpaine ja ylös noustessa alkaa helposti huimata muutenkin)…
Toivotaan, että fysioterapeutti osaa auttaa sinua ja ohjata tarvittaessa jonnekin asiasta enemmän tietävän luokse! Ymmärtääkseni se useassakin lähteessä mainittu asentohoito (pään kallistelu tiettyihin asentoihin ”sakan” irrottamiseksi) on aika pitkälti se ainoa mahdollinen hoitokeino, mutta ei sekään kovin mukavalta kuulosta. On kyllä inhottava vaiva!
Ensimmäinen kohtaus iski perjantaina. Aamulla sängystä ja kaikki pyöri. Seiniä pitkin vessaan ja pyttyäkin piti halailla. Siinä sit aamulla soittoa, että ei tulla töihi ja varmistelemaan, onko mitään muuta tämä olotila.
Tosiaan ennen ikinä kärsinyt merisairaudesta ja huippauskin suht tuntematon käsite, niin äkkiseltään tosiaan käy siinä läpi verenkiertohäiriöt, niskajumit, muistelee päiviä milloin metsässä (punkit), mitä edellisenä päivänä syönyt. Siinä sitten kolmesti oksennettua ja yrittäen silmiä saada rauhoittumaan, joutu turvautumaan lääkärille soittoon. 6h jo mennyt ja olo jo jotenkuten siedettävä, mutta siltikään ei autolla ajo edes tullut mieleenkään vaan kiltisti taksilla. Lääkäri sitten teki kallistustestin ja hieman taisin vähän ohjaillakkin kun aluksi selvitin jo aavistukseni ja miksi tähän päätynyt, kun miettinyt muita syitä huippaukseen.
Siinä sitten oli pitelemistä ukkelissa kun Epleyn ekaa kertaa lääkärin opastuksella käytiin ja siinä kyljelleen käännössä, meinattiin tippua sängyltä kun lähti vetämään ja yökkiminen alkoi. Tässä vaiheessa vatsa jo tyhjä aamusten vatsalihasrutistusten jäljiltä. Eikä paljoa jäänyt itsellekkään epäselväksi, että mikä vaivasi.
Iltapäivällä alkoi taas olo tuntua omalta itteltään ja toiveikkaana ajattelin, että siinäs tämä olikin…
Lauantaina, normi yö, aamulla sitten kokeilin liikehoitoa sängyssäni ja PAM, taas vietiin ja oksentamaan. Siinä sitten kärvisteltiin aamupäivä ja taas alkoi elämä helpottaa. Sunnuntai meni kuin ei mitään, silti jatkuvaa varuillaoloa. Maanantaina normiaamu ja kun töihinkin pitäisi, jätin liikeratajutut pois. Päivällä parikertaa pientä huimausta jos erikoisempaan asentoon kurkotteli.
Tiistaina, tänään, yöllä joskus 3 aikaan unesta täyteen kiertoon ja heilutukseen. Nyt edellisestä opittuna pää toiseen suuntaan ja alko helpottaa suhteellisen nopeaan. Siinä sitten istuskeltiin tunti tasottumassa tv-tuolissa ja takasin nukkumaan. Aamulla töihin ja kokoajan vellova olo, paita märkänä ja silloin tällöin aina veteli johonkin suuntaan ja taas iltapäivällä alkoi helpottamaan. Nyt sitten jännityksellä odotetaan seuraavaa yötä. Kuinka ukon käy.
Nyt kun tämä uusi tuttavuus, on tullut ahmittua tietoa netistä ja siksi tännekin eksyin. Tämä oli tämmöinen nopea sylkäsy tekstiä. Vieläkin sulatellaan kaikkea luettua netistä ja monia ohjeita. On ohjetta istuma-asentoisesta nukkumisesta, eri liikkeitä ja muistan jonkun parinviikkoisen uutisen, että liikehoito ei auttaisi edes merkittävästi.
Nyt vaan toivotaan, että tämä koko ruljanssi menisi parissa viikossa ohitte, sillä syy miksi heti alkujaan osasin tätä epäillä, äitini joskus kärsinyt tästä viikkoja. Onneksi tähän itselläni ei liity mitään päänsärkyä, se olisi se pahempi, näin entisenä nuoruusiän toistuvista lamauttavista migreeneistä kärsineenä, joita saattoi olla viikottain, kunnes alkoi hormoonit hyrräämään.
Hip hei. Hienosti kirjoiteltu. Itse koin ensimmäisen hetkeni tämän aiheen parissa noin kolme vuotta sitten. Heräsin ja venyttelin sängyssä ja sitten pamahti. Vetovoima veti kaikkea puoleensa nyt alhaalta sekä vasemmalta. Tuntui kuin seinissä olisi magneetit jotka vetivät minua puoleensa. Kävelemisestä ei tullut yhtään mitään. Kontaten ja ryömien kohti vessaa, koska paha olo alkoi tehdä tehtäväänsä. Muutaman kerran oksensin jonka jälkeen yritin ottaa selkoa siitä mitä tapahtuu. Luulin ihan oikeasti kuolevani. Hikoilin, tärisin, voin pahoin ja oksensin. Päässä pyöri enkä tiennyt mitä tehdä. Yritin kaivaa puhelimeni ja ensimmäisenä soitin töihin… Siis töihin. Mitä ihmettä? Sitten sain aikaiseksi soittaa ambulanssin, koska oikeasti olin varma, että olen kuolemassa. Lopulta kokeiden jälkeen ja lääkärin kanssa keskusteltuani sain tietoa tästä viheliäisestä uudesta tuttavuudesta.
Nyt tällä viikolla, kolme vuotta edellisestä, olin kuntosalilla huiskimassa käsipainoilla ja yhtäkkiä huomasin, että meinaa taju lähteä. Tällä kertaa kohtaus tuli hitaammin ja minä sekä muut ympärilläni olivat varmoja, että verensokerini ovat matalalla ja siksi pyörryttää. Pyörrytti ja huimasi aivan älyttömästi. Pitkään lattialla makailtuani täristen ja sekavana oksensin kolmesti tyylikkäästi jumppamatoille. Jälleen ambulanssia alle ja päivystykseen. Taas muutaman tunnin jälkeen lääkäri tuli ja kertoi totuuden. Sama juttu.
Erona näissä kahdessa oli se, että toisella kertaa en kokenut tuota kummallista vetovoimaa. Siksi en edes osannut ajatella, että kyseessä on sama juttu. Nyt pari päivää tässä pää pyörällä ollessa olen todennut, että sitähän se on. Vasemmalla kyljellä ei voi maata yhtään eikä päätä oikein tahdo kovasti heilutella. Olen yrittänyt tehdä ”helpottavia harjoituksia”, mutta eipä ne oikein tee muuta kuin laukaisee pahan olon. Toivottavasti niistä olisi jotain hyötyäkin.
Kaksi kertaa olen tähän siis törmännyt ja molemmat kerrat tapahtumat ovat alkaneet aamulla. Ilmeisesti aamut ovat otollisimmat näille? Monella teitäkin oireet alkaneet juuri aamulla.
Tsemppiä kaverit. Minä menen nyt pötköttämään.