Haetaan: parhaat smoothie-reseptit!

20170116_142135-2

Ostin (siis itse, kyseessä ei ole sponsoroitu postaus) itselleni vihdoin smoothie-blenderin, näppärän pienen tehosekoittimen. Edellinen meni rikki jo kauan aikaa sitten. Paras puoli tässä on se, että smoothien voi valmistaa suoraan juomapulloon, eikä tarvitse erikseen kaataa sitä ensin kannusta. Pullon voi napata matkaan mukaan tai ilman kantta se toimii kätevästi myös korkeana mukina. Pulloja tuli pakkauksessa kaksi.

20170116_142440-2

Huomaan kuitenkin, että oma mielikuvitukseni smoothieiden suhteen on hyvin rajallinen, ja siksi haluaisinkin tietää teidän omat suosikkireseptinne! Mikäli vastauksia kertyy useampi, nostan ne vielä erilliseen postaukseen, jossa mahdollisesti testailen niistä ainakin osaa. Kommentoi siis tähän; mitä suosikkismoothieesi tulee? 

Mainokset

”Tais vähän lähteä käsistä”

20161027_155400-2

20161027_155405-2

Terveisiä Kirjamessuilta! Olin siellä siis torstaina ja ajatuksena oli lähinnä käväistä, kuunnella pari luentoa ja napata mukaan mahdollisesti pari ilmaislehteä tai vastaavaa. No, messuilla kuluikin sitten noin viisi tuntia ja kädet olivat ihan kipeät kirjojen kantamisesta! ”Tais vähän lähteä käsistä”, kommentoitiin minulle matkalla. Ehkä vähän.

20161027_153324-2

20161027_153318-2

20161027_153235

Pukstaavilla (kirjamuseo Sastamalassa, jossa kävin viimeksi kesällä) oli hauska osasto, jossa oli esillä vanhoja aapisia! He olivat myös havainnollistaneet ”vanhan ajan koulua” suhteessa tämän päivän kouluun. Tuon kuvassa näkyvän Aku Ankan kultaisen aapisen muistan isovanhemmiltani – heillä tutustuin muutenkin Tammen Kultaisiin Kirjoihin, jotka olivat (ja ovat yhä) suosikkejani. En ole varma onko minulla koskaan ollut tuota Pupu Tupunan loruaapista, mutta muita Pupu Tupunoita toki oli. Niistä aikoinaan opin lukemaankin! Tärkeitä kirjoja itselleni siis.

20161027_173423-2

Etukäteen suunnittelemistani luennoista kävin kuuntelemassa vain Maailmanympärimatka Helsingissä -kirjaan liittyvän haastattelun Norden 2016 Pohjola -osastolla.

Mutta sitten niitä ostoksia! Mukaan tarttui toki myös niitä näytenumeroita erilaisista lehdistä, kuten Kansanmusiikki-lehdestä, jonka kannessa sattui olemaan yksi suosikkiyhtyeistäni, Valma ja VarsiNaiset. Osaan heidän ensimmäisen levynsä ulkoa, tätä uudempaa Jalat alta -levyä en ole vielä saanut hankittua. Kannattaa kuunnella!

20161028_180904-2

Mutta ne ostokset. SKS:n osasto on aina heikko kohtani ja melkein vuosittain sieltä jotain löytyykin. Tämänvuotiset ostokset nyt olivat vaan kyllä painavimmasta päästä!

20161028_181143-2

No, ensin löytyi 15 eurolla Perinnetaidot – käsikirja kaikille -kirja. Olen sitä jossain joskus selaillutkin, ja nyt tuntui siltä, että se pitäisi ostaa. Kirjassa on ohjeita ihan tuohisormuksista tablettikotelon tekemiseen ja kaikkea siltä väliltä! Joka kodin opas.

20161028_181312-2

20161028_181452-2

Tavattuani sitten ystäviäni messuilla, päädyimme samalle SKS:n osastolle uudelleen. Ja sitten löytyi kolmiosainen Suomen sanojen alkuperä – etymologinen sanakirja. Kuulemani mukaan normaalihinta olisi sadan euron kieppeillä, nyt tällä sarjalla oli hintaa yhteensä vain 30 euroa! Pakkohan nämä oli ostaa. Niin monta kertaa tulee yksin tai muiden kanssa pohdiskeltua, että mistähän se-ja-se sana oikein tulee. No nyt voin tarkistaa!

20161028_181041-2

Viimeinen ostokseni oli joltain muulta osastolta (en muista edes miltä), mutta sekin sattuu olemaan SKS:n kirja! Tätä Kantele-kirjaa olen kuolannut sen ilmestymisestä alkaen, mutta lähinnä budjettisyistä se on aina jäänyt hyllyyn. Nyt sen sai vain viidellä eurolla! Olin jo päättänyt etten enää osta mitään, mutta tämä oli hintansa vuoksi aivan pakollinen ostos, jota en montaa minuuttia harkinnut. Kirjassa perehdytään kanteleeseen monipuolisesti sekä historian että tämän päivän näkökulmasta. En ole itse sen kummemmin koskaan soittanut kannelta, mutta lastentarhanopettajaopintojeni aikana ostin perinteisen viisikielisen ja olen sitä ihan improvisoiden soitellut välillä päiväkodissa esimerkiksi lasten päiväuniaikaan – kantele on siitä ihana soitin, että kunhan se on kutakuinkin vireessä, niin siitä lähtee aina kaunis ääni, osasit soittaa tai et. Muistan yhä, kun erään kerran olin taas näppäillyt kanteletta (vai kannelta, en osaa päättää kumpi kuulostaa korvaan paremmalta taivutukselta) 3-5-vuotiaiden päiväunihetkellä, ja seuraavana päivänä samaan aikaan tuli 4-vuotias poika luokseni ja huudahti ihastuneena, että ”laula taas se kaunis laulu!” (En ollut itse asiassa edes laulanut, vaan se laulu oli ollut pelkän kanteleen ääni.)

Että sellaiset Kirjamessut tänä vuonna!

Päivä kuvina

20161021_091207-2

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä perinteisen postauksen siitä, miltä satunnaisesti valittu päiväni näyttää kuvien muodossa. Päiväksi valikoitui viime perjantai, 21.10.2016.

Aloitin poikkeuksellisesti työpäiväni kotona etätöinä, sillä nykyinen työni jossain määrin sallii sen (en siis työskentele nyt opintovapaani aikana päiväkodissä). Suunnittelin siis eräitä nettisivuja oman koneeni ääressä kalenterin, työpuhelimen ja kahvikupillisen kanssa. Olen tosiaan ottanut aiemmista vuosista poiketen käyttööni Ylioppilaskunnan kalenterin, sillä se on tarpeeksi pieni kulkeakseen laukussani päivittäin kaikkialle. Otin alunperin käyttööni PS-kustannuksen Lastentarhanopettajan kalenterin, mutta se oli niin massiivinen ja painava ettei se edes mahtunut laukkuuni. Toinen poikkeus kuvassa on tuo kahvi – normaalisti juon kahvini maidon kanssa, mutta se oli päässyt loppumaan, joten piti tyytyä pelkkään mustaan kahviin. Kyllä sekin menetteli.

20161021_105340-2

Syy etätyöaamuuni oli se, että museologian luento oli korvattu itsenäisellä käynnillä Kansallismuseossa. Museo aukesi vasta klo 11, ja olisi ollut hölmöä mennä ensin töihin ja palata hetken kuluttua takaisin melko lähelle kotia, ja sieltä taas takaisin töihin, ja iltapäivällä taas kotiin. Niinpä suuntasin kirpeässä syyssäässä (mikä sana!) kohti Kansallismuseota.

20161021_112748-2

Ja tosiaan – kävin Kansallismuseossa viimeksi ihan vähän aikaa sitten (lue kirjoitukseni täältä). Niinpä tämä oli lähinnä näyttelyn läpikävely. Otin joitain kuvia muistoksi, sillä kuka tietää miltä museossa remontin jälkeen näyttää – tuskin ainakaan samalta!

20161021_115620-2
20161021_115716-2
20161021_120115-2

Museossa kiertämisen jälkeen hyppäsin ratikkaan ja Rautatieasemalta metroon. Kävin matkalla nopeasti kaupasta ostamassa lounaaksi salaattia. Lopulta saavuin töihin, ja työpäivä meni pitkälti tietokoneen ääressä ja erästä tapahtumaa valmistellessa.

20161021_121106-2

20161021_144320-2

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani hyvän ystäväni Itäkeskuksessa. Kävimme syömässä ihan ok -annokset ravintola Momentossa (tai joku sellainen se oli?). Kiersimme muutamassa kaupassa ja löysin itselleni Clas Ohlsonilta pienen paristokäyttöisen led-valosarjan, jollaista olin jo jonkin aikaa suunnitellut kotiin työpöytäni yläpuolelle.

20161021_193007-2

Jälkiruoaksi vielä vohvelit!

Lopulta olin kotona yhdeksän aikoihin.

20161021_205448-2

Illalla tuli vielä sähköpostia Kohti joulua -blogista: sain sen henkilön yhteystiedot, jonka Salaisena jouluystävänä toimin ja jolle siis lähetän pari jouluista pakettia ohjeiden mukaan. Jännittävää! :)

20161021_213519-2

Kotiin tultuani vielä virittelin ostamani valosarjan, tosin tämä on vasta väliaikaisviritys – tarkoituksena olisi, että valot kulkisivat suoremmin pysty- ja vaakasuunnassa. Nyt ei vain ollut mitään kiinnityssysteemeitä vielä. Mutta kivat nuo ovat!

Loppuillan istuskelinkin koneella, kunnes menin nukkumaan. Toiminnantäyteinen päivä! Nyt sen sijaan siirryn lämmittämään glögiä…

Syyskuu: lupa herkutella!

20160911_202239-2

Kuva ei tee millään tavalla oikeutta tämän omenapiirakan maulle! Sain kassillisen omenoita suoraan puusta ja ensi töikseni valimstin omenapiirakan tämän reseptin mukaan. Lisäsin joukkoon vähän kardemummaa (koska kardemumma on parasta) ja ilmeisesti sokeriakin ihan reilulla kädellä, sillä piirakasta tuli todella makeaa. Ensi kerralla laitan kyllä vähän vähemmän (luulen, että laitoin liikaa nimenomaan sitä pinnalle ripoteltavaa sokeria) – toki tämä riippuu myös omenoiden makeudesta/kirpeydestä.

Ohje ihanaan omenapiirakkaan

200 g margariinia
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
omenoita
kanelia ja sokeria

  1. Sulata rasva ja sekoita se kulhossa sokerin kanssa.
  2. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle.
  3. Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua.
  4. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat.
  5. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina.
  6. Paista 200 asteessa n. 30 min.
  7. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Seuraavaksi alkoi tehdä mieli uuniomenoita… Pakastimessa olisi myös puolukoita ja mustikoita, vispipuuroa voisi ainakin tehdä! Mustikoita olen syönyt luonnonjugurtin ja puuron kanssa jo pidempäänkin (kätevää, kun voi heittää niitä siihen päälle suoraan pakastimesta).

20160911_180635-2

Päivän väri on ollut yllä näkyvä roosa – huomasin kotona, että ostokseni olivat varsin sävy sävyyn! Olen kyllä alkanut pitää tuosta väristä, kunhan ei ihan liiallisuuksiin mennä. Ei vaaleanpunainen, ei pinkki, vaan vähän maanläheisempi roosa (ja yhtä lailla myös ruusukulta viehättää). Kuvassa siis pehmeääkin pehmeämpi torkkupeitto, suihkugeeli, huulipuna (harvoin käytän muuta kuin värjääviä huulirasvoja, mutta nyt ajattelin kokeilla) ja kaksi kerää Felicia-nimistä lankaa, jossa on ikään kuin valmiiksi neulottua suikaletta. Ajattelin kokeilla jonkinlaista kevyttä kaulahuivia tehdä niistä, ei tarvitsisi kuin virkata suikaleita toisiinsa kiinni. Katsotaan miten käy!

Pysäytä kiire, elä tässä hetkessä

Voitin ilokseni liput viikonlopun I love me -messuille Steffit-blogin arvonnasta! Messuilla oli siis ikään kuin viisi tapahtumaa samaan aikaan: kauneus, muoti, terveys, koru&kello sekä luonnollisesti. Itseäni kiinnosti noista lähinnä terveys- ja luonnollisesti-osastot, muut oikeastaan vain ”kävelin läpi”. Koska voitin kaksi lippua ja tykkään kierrellä messuilla yksin, kävin kahtena päivänä. Mainitsinkin, että sain perjantaina pitää töistä ansaitun ylityövapaan, jolloin suuntasin Messukeskukseen ensimmäisen kerran tänä viikonloppuna. Tutustuin tarjontaan, ostin Jungle Juice Barista smoothien ja fiilistelin. Tapasin pikkusiskoni, jonka kanssa käytiin kahvilla ja jatkettiin kiertelyä. Eilen menin messuille uudemman kerran (ja vielä muistutin itseäni matkalla, että ottaisin jotain yleiskuvia messuista – arvatkaa muistinko tämän sitten vasta ratikassa matkalla messuilta kotiin!). Kiertelin uudelleen näillä kahdella osastolla ja neljältä kävin kuuntelemassa odotetun luennon.

Olen seurannut Hidasta elämää -sivustoa jo ainakin parin vuoden ajan. Hidastaminen ja jonkinlainen tietoisempi ajattelu kiinnostaa ja minusta tuon sivuston perustaja Sanna Wikströmiä on mukava kuunnella. Hän selvästi tietää mistä puhuu, sitoo aiheet omiin kokemuksiinsa ja esimerkkeihin, ja on koko ajan jotenkin aidosti läsnä. Mindfulness ja muu sellainen kiinnostaa jossain määrin myös, mutta välillä tämänkaltaiset jutut ”menevät vähän yli” ja sisäinen skeptikkoni (vai kyynikkoni) astuu esiin. Niinpä tekniikkani onkin vain poimia parhaat, itselleni sopivat jutut päältä ja keskittyä niihin. :) Tästä luennosta kuuntelin alkuosan, eli Wikströmin osion.

Hidasta elämää -printtilehti julkaistiin myös messujen yhteydessä. Pidän kovasti tuosta visuaalisesta ilmeestä.

Sanna Wikströmin luennon aiheena oli siis Kiireestä kantapäähän ja kantapään kautta elämään. Aluksi hän kertoi henkilökohtaisista kokemuksistaan, jotka saivat hänet itsensä havahtumaan siihen, ”ettei tässä ole mitään järkeä” ja jotka saivat hänet myöhemmin perustamaan Hidasta elämää -sivuston (tästä aiheesta hän kertoo myös esim. tässä HelsinkiRealin haastattelussa). Tässä hieman luennon antia omien muistiinpanojeni mukaan:

  • Hidastaminen = tasapainoa ”nopean” elämän ja elämänrytmin sekä ”hitauden” välillä. Jos on nopea liikkeissään, täytyy myös vastapainoksi hidastaa ja ottaa omia hitaita pysähtymisen hetkiä silloin kun itselle sopii.
  • Kiire = totuttu toimintatapa, tekosyy olla toimimatta toisin, uskomus ja tunne. Poistuuko kiire tekemällä asioita enemmän ja nopeammin? Niinpä.
  • Peilaaminen. Ihminen peilaa itseään jatkuvasti ulospäin: on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, vastaa kysymyksiin, tekee valintoja, ottaa kantaa, suuntautuu ulospäin. Tulisi löytää tasapaino ulospäin ja sisäänpäin (minä itse, sydämen ääni, intohimot ym.) peilaamisen välillä!
  • Kiitollisuus kiinnittää meidät tähän hetkeen. Kiitollisina olemme läsnä ja koemme, että juuri tämä hetki on merkityksellinen. Se viestii mielelle ja keholle, että kaikki on hyvin, jolloin ”pelkokeskus” (limbisessä järjestelmässä) ei aktivoidu kuten esim. stressaantuneena. Aivojen eri osia voidaan siis aktivoida ajattelemalla tietyllä tavalla. Kiitollisuuden kohteet voivat olla tosi pieniä: ensin ollaan kiitollisia pienistä asioista, ja vasta sitten voivat tapahtua ne ”isot asiat” (eli ei näin: ”mä olen kyllä kiitollinen sitku oon saanut asian X” vaan jotenkin näin: ”olen kiitollinen asioista Y, Z ja Å”, jolloin ehkä asia X:kin tapahtuu kun sille antaa aikaa ja tilaa).
  • Mutku, sitku, voiku = ihmisen elinkaari. ”Mutku mulla ei oo varaa siihen-ja-tähän.” -> ”No oon kyllä onnellinen sitku niin-ja-näin tapahtuu.” -> ”Voiku olisin tehnyt silloin näin ja elänyt noin.” Kokeile asettua toiseen perspektiiviin itsesi ulkopuolelle ja kuvittele, että katsot tämänhetkistä itseäsi esimerkiksi kuusikymppisen itsesi silmin: kylläpä olet nuori ja sinulla on se-ja-tuo asia noin hyvin! Tai ajattele kuusikymppistä itseäsi kahdeksankymppisen silmin: kylläpä olet nuori ja vetreä! Kaikki riippuu näkökulmasta.
  • Ihminen kokee nykyhetkeksi 8 sekuntia. Wikströmin mukaan siis ”elämä on 8 sekuntia”, sen ulkopuolella elämme joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tässä 8 sekuntissa tapahtuu paljon, mutta emme ehdi havaita sitä (kiire).
  • Hiljaisuus. Usein hiljaisia hetkiä paetaan esim. kännykkään jne. Uskalla olla oman itsesi kanssa! Opettele kuuntelemaan itseäsi ja omaa sisäistä ääntäsi (”miltä musta oikeasti tuntuu”).
  • Ilo on meidän kaikkien sisällä. Katso vaikka lapsia, jotka iloitsevat pienimmistäkin asioista (allekirjoitan!). Aikuiset kasvattavat erilaisia suojamuureja, joita yrittävät sitten jossain vaiheessa kuoria pois, jotta elämänilo tulisi esiin. Ilo on meidän sisällämme, sitä on turha etsiä ulkopuolelta!

Hidasta elämää -lehdestä.

Wikström mainitsi luennollaan ”pari viikkoa sitten painosta tulleet” stressinhallintakortit, joita oli messuilla myynnissä. Olin jo ennen luentoa niitä vähän hypistellyt, ja kun teimme luennon aikana pari korttien harjoitusta, päätin käydä ostamassa sellaiset itsellenikin. Jos pidin tuon Hidasta elämää -lehden ulkoasusta, niin vielä enemmän tykkään noiden korttien ilmeestä! Korttipakka kulkee tästälähin aina laukussani!


Korttien käyttöohjeet:

Sekoita kortit, ja valitse satunnaisesti yksi kortti – kuten ehkä joskus lapsena kurkkasit lorupussiin, tillintallin tömpsis. Voit myös mielessäsi pyytää parasta mahdollista korttia juuri tämänhetkiseen tilanteeseesi.

Tee kortin harjoitus, ja arvioi sen vaikutus vasta harjoituksen jälkeen. Älä valikoi etukäteen, sillä saattaa olla, että harjoitukset kuulostavat etukäteen hassuilta tai ehkä jopa oudoilta. Mutta entä jos ne toimivatkin?

Kun löydät itsellesi sopivimpia harjoituksia, voit kirjata hajoitusten numerot ylös muistiin.

Tärkeintä on kokeilla, opetella ja toistaa harjoituksia mahdollisimman monta kertaa päivässä arjen keskellä, jotta niistä tulee rutiini. Saatat huomata harjoitusten myötä, että stressinhallinnan harjoittamisen mahdollisuudet ovat jokaisessa arkisessa toiminnossa, joko ajan ja kaikkialla.

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Mm. tämän harjoituksen teimme luennolla. Jaan sen nyt teidänkin kanssanne!

Siispä kiitos etenkin Steffille lipuista ja tietenkin Sanna Wikströmille luennosta ja näistä korteista! Tällaisia juttuja minä bongasin messuilta, kävikö kukaan lukijoistani siellä? Millaisia juttuja löysitte?

Ja sitten se tärkein: ensi viikonloppuna on vihdoin Kirjamessut! <3

Joulumusiikkia

Kävin perjantaina pikaisesti Varhaiskasvatusmessuilla töiden jälkeen. Kiersin näytteilleasettajien kojut melko nopeasti läpi ja kävin kuuntelemassa luentoa lasten vertaissuhdetaidoista. Viimeisenä eteeni osui Lasten Musiikki- ja Kulttuurikeskus Verson osasto. Minulla on jo heidän Piilometsän säveliä -cd:nsä ja kyseiseen levyyn liittyvä tanssiohjekirja, mutta huomioni kiinnitti tuo JouluVerso-cd. Olen siitä kuullut ja varmaan joskus jossain haaveillutkin, mutta nyt se oli siinä nenän edessä. Täytin arvontalapun ja totesin, että toinen cd:stä minulla on mutta toinen kiinnostaisi. Kuulin, että ne esillä olleet JouluVersot olivat viimeiset laatuaan, uuden painoksen hankkimista tms. selvitellään parhaillaan. No pakkohan se oli ostaa! Ja nyt kuunneltuani ei kyllä kaduta.

CD:llä on pääasiassa tuttuja joululauluja, mutta ihanina sovituksina. Joukossa on sekä laulettuja että instrumentaalisia kappaleita, tekijöinä vanhat tutut Freija (joka on yksi suosikkiyhtyeistäni, kävin kuuntelemassa heitä kesällä Seurasaari Soi -tapahtumassa, mainitsinkohan siitä? Pitäisi hankkia heidän levynsäkin!), Idée Fixe ja Versomus. Tätä aion kuunnella tästä ainakin jouluun asti! Aloin jo miettiä, millaisia esityksiä tästä saisi päiväkodin joulujuhlaan… Etenkin tuo Joulukatrilli sai ideat liikkeelle. :)

Vielä tätä saa näköjään tilattua Verson nettikaupasta, suosittelen!

Avuksi tarinankerrontaan


Kävin sunnuntaina Ateneumin kaupassa ihan muuten vaan. Oikeastaan mielessä oli sellaiset Tove Jansson -paidat mitä lauantaina näin Ateneumissa työntekijöiden päällä (mustat, selässä luki ”Tee työtä ja rakasta”), mutta ei sellaisia silloin ainakaan ollut myynnissä. Liekö ollut joskus aiemmin tai tuleeko ehkä myöhemmin, en tiedä. Ostin kuitenkin jotain muuta.

Ostin nimittäin tarinakuutioita tai tarinanoppia, miksi niitä sitten haluaa kutsua (Rory’s Story Cubes, Ateneumissa maksoi 15 euroa). Näin tällaisen paketin kesällä Göteborgin aseman kaupassa, siellä näitä oli myynnissä muistaakseni kolmea eri sarjaa. Ateneumissa oli kuitenkin vain näitä yksiä.

Noppia voi käyttää monella eri tavalla, mutta pääideana on siis kertoa tarina noppien osoittamien kuvien avulla. Ajattelin itse ainakin aluksi kokeilla lasten kanssa vain muutamalla nopalla kerrallaan ja lisätä niitä sitten myöhemmin. Paketissa oli yhdeksän noppaa. Joidenkin kuvien kohdalla itselläni meni hetki tajuta mitä kuva esittää, mutta toisaalta tästäkin voi tulla lasten kanssa mielenkiintoisia keskusteluita ja hyviä pohdintoja.

Tällaiset kuvat minulle tuli ensimmäisellä heittokerrallani. Olipa kerran tyttö, joka asui yksin erään linnan korkeassa tornissa. Oli yö ja kuu loisti taivaalla. Yhtäkkiä kuului askeleiden ääniä…

Suosittelen ehdottomasti, vaikken ole vielä käytännössä lasten kanssa kokeillutkaan. Olen kuitenkin vakuuttunut, että nämä toimivat! Eivät ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta pienen harjoittelun tuloksena. :)