Lupasin matkakertomusta pariviikkoisesta Ruotsin (ja vähän Norjankin) reissustamme, tästä se alkaa! Ei aavistustakaan kuinka moniosainen tästä postausten sarjasta tulee, aika näyttää. Kamera oli koko ajan mukana (en kyllä ole tyytyväinen kuvien tekniseen laatuun, edellinen kamerani oli huomattavasti parempi – kuvaustaidotkin tuntuvat olevan hyvin ruosteessa), mutta kuvasin aika satunnaisesti. Silloin kun teki mieli tai kun löytyi jotain ”tästä on pakko ottaa kuva” -kohteita. Näiden blogimerkintöjen kuvat ovat siis pääasiassa omiani, osa (ne paremmat ja hienommat) matkakumppanini. Laitan kirjoituksiin mukaan myös linkkejä hotellien ja erilaisten matkakohteiden sivuille – kaikki tämä vain siksi, että halukkaat voivat saada lisätietoa. Mitään maksettuja mainoksia tai minkäänlaista yhteistyötä ei ole tehty minkään tahon kanssa tähän blogiin liittyen. Vilpittömästi voin suositella esim. Hotels.comia, mitä kautta hoidimme kaikki yöpymispaikkojemme varaukset erittäin helposti ja kätevästi, ja samalla kertyi ns. palkintoöitä (kymmenennen yön jälkeen saa ”ilmaisyön”, joka on arvoltaan sen suuruinen kuin niiden kymmenen hotelliyön keskiarvohinta). Mutta pidemmittä puheitta, lähdetään!
Lähdettiin siis poikaystävän kanssa torstaina 10.7. autolla kohti Ruotsia. Tai oikeammin Naantalia, josta sitten Finnlinesin Finnfellow-laivalla Kapellskäriin. Matka kesti kuutisen tuntia, mikä meni syödessä (aamiainen ja päivällinen kuului hintaan), lukiessa (Saima Harmaja -kirja oli sopivasti kirjahyllyssäni pokkariversiona – kevyt kannettava siis) ja korttia pelatessa. Meillä ei ollut hyttiä, eikä sellaista olisi kyllä tarvinnutkaan, sillä laivassa oli hyvin tilaa istuskella milloin missäkin (kaikilla muilla vissiin oli hytti, kun autoja oli kyydissä selvästi ihmisiä enemmän?).
Kapellskärissä olimme perillä illalla viiden jälkeen, josta ajoimme Gävleen. Olimme etukäteen varanneet Hotels.comin kautta huoneen Järnvägshotelletista ja ilmoittaneet sähköpostilla (ruotsiksi!), että saavumme vasta hotellin vastaanoton sulkeutumisen jälkeen. Saimme ovikoodin ja tiedon siitä, mistä saamme huoneemme avaimen ym. Kaikki sujui hyvin ja hotelli oli oikein mukava! Hotels.com-arvosteluni: ”Mukava hotelli yöpyä. Kauniit huoneet, mukava perus-aamiainen. WC:t ja suihkut sijaitsevat käytävällä, mutta niitä on useita eikä jonottaa tarvinnut. Huoneiden äänieristys ei ole kovin kummoinen ja naapurihuoneen äänien lisäksi kadun äänet kuuluivat melko hyvin huoneeseen, mutta jos tämä ei haittaa niin suosittelen hotellia. Saavuimme vasta illalla – kysyimme etukäteen sähköisesti ohjeita ja saimme ovikoodin ja tiedon siitä, mistä löytyy nimellä varustettu kirjekuori, jossa huoneen tiedot ja avain on. Kaikki sujui helposti. Hintaansa nähden hyvä yöpymispaikka!” 
Tällaiset maisemat tulivat tutuiksi, etenkin Ruotsin lippua näki ihan joka paikassa. :)
Perjantaina suuntasimme Gävlen rautatiemuseoon, Sveriges Järnvägsmuseumiin. Paikka oli selvästi paitsi varmasti rautatieharrastajien, myös lapsiperheiden suosikkikohde. Olimme varmaankin ainoat, joilla ei ollut lapsia mukana (johtuu ehkä myös kesäloma-ajankohdasta). Kaikesta huolimatta mielenkiintoinen kohde, jossa kannattaa käydä jos yhtään aihe kiinnostaa! Näin varhaiskasvattajan näkökulmasta tuolla oli kyllä mukavasti huomioitu lapsikävijät!
Kannattaa myös ehdottomasti hypätä museojunan kyytiin (ei aavistustakaan miksi tuota junaa kutsuttiin, mutta siis muistuttaa sitä suomalaista sinistä lättähattua, tiedättekö?), sillä pääsee vielä yhteen makasiiniin, missä näyttely jatkuu – ja samalla museolipulla, ei siis tarvitse maksaakaan mitään ylimääräistä.
Jatkoimme matkaamme hiljalleen kohti Falunia, ja olen näköjään unohtanut aika paljon paikkojen ja kohteiden nimiä. Kävimme matkalla jossain kirkossa ja jossain museossa! Päivitän nimet tähän heti kun olen konsultoinut matkaseuraani... Ja sitten tuo sorsakuva, josta pitää ehdottomasti kertoa teille! En mene vannomaan, että tämä seuraava tarina liittyy juuri kyseisiin sorsiin, kun niitä tuli jostain syystä kuvattua tällä reissulla useammassakin paikassa (tykkään sorsista, en ehkä ole teille kertonutkaan! Muistakin vesilinnuista, telkät esimerkiksi ovat mainioita eläimiä, mutta etenkin nuo perussorsat ovat tosi sympaattisia!). Mutta siis pysähdyimme jonnekin (…) kahville, ja siellä oli pieni lampi, jossa ui paljon sorsia. No, emo lähti johdattamaan jo aika isojen poikastensa joukkoa ylös vedestä, pienen kävelytien yli ja pusikon läpi seuraavalle lammelle. Mutta! Viimeinen poikasista ei päässytkään sen penkereen yli, ja muut vain jatkoivat matkaansa! Poikanen hätääntyi ja yritti selvästi huutaa apua (ts. alkoi pitää kovaa meteliä, mutta kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, ei poikueen sorsat eivätkä muutkaan lammella uivat sorsat) ja lähti uimaan lammen toiselle reunalle, josko sieltä pääsisi helpommin ylös. Ei päässyt. Muut poikueen sorsat olivat jo hävinneet näkyvistä. Poikanen palasi taas samalle paikalle, josta muut olivat kiivenneet mantereelle ja yritti uudelleen – ja pääsi! Enpä ole ikinä nähnyt sorsan juoksevan niin kovaa! Koska tilanne piti seurata loppuun asti, kävimme katsomassa minne poikanen juoksi. Se selvästi tiesi minne piti mennä, sillä se juoksi samaa reittiä, jota pitkin muu poikue oli hetkeä aikaisemmin taapertanut. Hetken päästä pulahdus veteen ja sitten olikin perhe taas koossa! Mikä jännitysnäytelmä!
Seuraava yöpymispaikkamme oli Falunissa paikka nimeltä Främby Udde Resort, koska se vaikutti edullisimmalta. Se olisikin ollut, jos olisimme tajunneet, että petivaatteet ym. eivät kuulukaan hintaan vaan niistä pitää maksaa erikseen. Lisähintaa olisi kertynyt myös loppusiivouksesta, mutta sen sai suorittaa myös itse (mukaan tuli lista, jonka mukaan piti siivota). Majoitus oli siis mökissä, ja selvästi suunniteltu pidempiaikaiseen yöpymiseen keittiöineen kaikkineen. Asuntoautoilla ja -vaunuilla matkailuun tämä paikka olisi ehkä soveltunutkin ihan hyvin, leirintäalueena mahdollisesti ihan mukava. Hotels.com-arvosteluni: ”Mökit soveltuvat ehkä paremmin pidempiaikaiseen mökkeilyyn (oma keittiö jne.), mutta yhden yön pysähdykselle paikka ei ollut kovin tarkoituksenmukainen. Lakanat ja pyyhkeet piti vuokrata erikseen jos ei ollut omia mukana. Myös maksullisen loppusiivouksen sai tilata, tai sitten siivota itse siivouslistan avulla (imuroinnit ym.). Hotelliyölle siis tulee helposti lisää hintaa. Langaton nettiyhteys ei toiminut mökissä sisällä. Aluetta mainostetaan suurin sanoin, mutta vaikutti kaikin puolin perus-leirintäalueelta.” Tuo wi-fin toimimattomuus haittasi eniten. Hotellien ilmaiset nettiyhteydet olivat matkallamme tärkeitä, koska varasimme huoneet pääasiassa edellisenä iltana ja muutenkin suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa läppäreillämme. Muuallakin oli toisinaan pientä takkuilua nettiyhteyksien kanssa, jopa vähän yllättävästi. Jotenkin luulisi, että nykyään yhteyksiä olisi muutenkin käytettävissä enemmän/paremmin. Onneksi ostin matkalta kirjan nimeltä Upplev Sverige, jossa on kattavasti erilaisia matkakohteita ja nähtävyyksiä ympäri Ruotsia!
Osa 2 tulossa pian. :)
Minusta on hauskaa, kun OKL:ssa ainakin varhaiskasvatuksen puolella uusista opiskelijoista huolehditaan vähän kuin koulu omista oppilaistaan. ;) Ymmärtääkseni tällaiset orientoivien viikkojen ”lukujärjestykset” ovat aika harvinaisia yliopistomaailmassa. Toki mekin ilmoittaudumme itse haluamillemme kursseille, mutta meillä on tarkempaa se missä järjestyksessä mikäkin kurssi suoritetaan ja missä vaiheessa opintoja. En kokenut tätä ongelmaksi ainakaan kandiopinnoissani, päinvastoin kaikki tuntui aika selkeältä koko ajan. Onhan se yliopisto-opinnoiksi aika koulumaista jossain mielessä, mutta kyllä meilläkin jonkinlainen akateeminen vapaus on (ainakin jos sitä haluaa käyttää). ;)
Pitkospuut 